30.9.2017
https://www.hs.fi/talous/art-2000005389140.html
Lapset rakensivat teollisen vallankumouksen, sanoo Oxfordin professori – ”Ilman orpolapsia tehdasteollisuus olisi kehittynyt paljon hitaammin”
Britannian nousu suurvallaksi sai alkunsa, kun valtio alkoi kärrätä orpolapsia syrjäseudun tehtaisiin.
Lasten uurastus teki
teollisesta vallankumouksesta mahdollisen, väittää Oxfordin yliopiston taloushistorian professori
Jane Humphries. Hänen mukaansa lasten käyttö työvoimana oli 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alkupuoliskolla luultua laajempaa ja erittäin järjestelmällistä.
”Esimerkiksi Britannian köyhäinlaki, sosiaaliturvan ensimmäinen muoto, mahdollisti rahallisen tuen äideille vain, jos he lähettivät lapsensa töihin. Myös hyväntekeväisyysjärjestöt puuttuivat köyhien perheiden elämään ja patistivat pieniä lapsia töihin.”
Britanniasta alkanut teollinen vallankumous vaati valtavat määrät tehdastyöntekijöitä. Teollisuusyritykset eivät ainoastaan paikanneet työvoimapulaa lapsilla vaan perustivat liiketoimintansa pääosin halvan lapsityövoiman varaan.
Ilman lapsia moni suuri tehdas ei olisi teollistumisen ensimmäisinä vuosikymmeninä pystynyt toimimaan, Humphries uskoo. Yritykset ottivat käyttöön jopa laitteita, jotka oli varta vasten suunniteltu alle 10-vuotiaiden lasten käytettäviksi.
Kun professori Humphries kirjoitti kirjaa Britannian teollisesta vallankumouksesta, hän kävi läpi lapsityöntekijöiden päiväkirjoja, kirjeitä ja elämäkertoja sekä heistä kertovia varhaisia lehtijuttuja. Hän tonki myös kirkonkirjoja ja viranomaisten pitämiä rekistereitä.
- Screenshot_20220821-152758.jpg (126.27 KiB) Katsottu 5073 kertaa
”Köyhyys ajoi lapset töihin samoin kuin nykyaikana maissa, joissa ei ole riittävää turvaverkkoa. Lisäksi isien poissaolo ja kasvavat perhekoot vaikuttivat lasten työntekoon.”
1820-luvulla, teollisen vallankumouksen kultavuosina, 40 prosenttia Britannian väestöstä oli alle 15-vuotiaita.
Aikuisia miehiä ei riittänyt tehtaiden työvoimatarpeisiin, sillä heillä oli tapana kuolla nuorena väkivaltaan, tapaturmiin tai tauteihin. Erityisen pahaa jälkeä tekivät sodat
Napoleonin Ranskaa vastaan vuosina 1803–1815, Humphries kertoo.
”Miehet jättivät perheensä lähtiessään sotaan tai kauemmaksi työnhakuun. Myös vammat, sairaudet ja alkoholismi vaikuttivat siihen, että Britanniassa oli poikkeuksellisen paljon naisten johtamia kotitalouksia. Lapsista – etenkin pojista – tuli perheen toinen tukipilari ja välttämätön toimeentulon lähde.”
Pelkästään Englannin väkiluku yli kaksinkertaistui 16,8 miljoonaan vuosina 1801–1851. Väestön kasvaessa orpokodit kuormittuivat hylätyistä lapsista. Lapsityövoiman yleistyminen alkoi juuri valtiollisista ja järjestöjen ylläpitämistä orpokodeista.
”Orpolapsia lähetettiin joukoittain Lontoon ja Liverpoolin runsasväkisistä kaupunkikeskuksista tehdasalueille. Aluksi tehtaat rakennettiin syrjäseuduille vesivoimaa tuottavien jokien varteen. Näihin paikkoihin oli erittäin vaikea saada vapaaehtoisia ja kohtuuhintaisia työntekijöitä.”
Lapset, pääosin pojat, asuivat tehdasalueilla ja saivat ruokaa, makuusijan ja vaatteita. Varsinaista palkkaa orvoille ei yleensä 14–15 tunnin työpäivistä maksettu. Heitä kutsuttiin köyhiksi oppipojiksi (pauper ’prentice), vaikka he olivat Humphriesin mielestä orjiin verrattavassa asemassa.
”Lapset aloittivat tehtaalla yleensä 9–10-vuotiaina ja saattoivat jatkaa ’oppipoikina’ 21-vuotiaaksi asti. Ilman orpolasten strategista käyttöä tehdasteollisuus olisi kehittynyt paljon hitaammin.”
- Screenshot_20220821-152749.jpg (165.85 KiB) Katsottu 5073 kertaa
Skottilaisen taloustieteilijän
Adam Smithin merkkiteos Kansojen varallisuus ilmestyi teollisen vallankumouksen alkuaikoina vuonna 1776. Smith kirjoitti teoksessaan muun muassa työnjaon tärkeydestä. Brittiläiset yritysjohtajat sovelsivat Smithin oppeja kylmällä kyynisyydellä.
”Työntekijästä tulee tuotteliaampi, kun hän keskittyy tekemään kengän kantoja kokonaisten kenkien sijaan. Kun työnkuvia tehtaissa alettiin leikata pieniksi paloiksi, työnjohtajat suunnittelivat tehtäviä erikseen lapsille”, Humphries selittää.
Hän korostaa, että lapsityövoimassa ei ollut kyse vain perunoiden kuorimisesta tai sanomalehtien kauppaamisesta kadun kulmassa.
”Lapset sisällytettiin hyvin tietoisesti ja järjestelmällisesti osaksi teollistunutta kansantaloutta. Heitä löytyi kaikilta teollisuuden sektoreilta ja jopa Britannian armeijasta.”
Lasten merkitys kotitalouksien vaurastumisessa oli suuri. Teollistumisen kiihtyessä lasten palkkaaminen yleistyi eikä työntekijöitä haettu vain orpokodeista. 1800-luvun alkupuoliskolla noin 60 prosenttia 10-vuotiaista työväen pojista kävi töissä.
”He tunsivat ylpeyttä siitä, että he pystyivät lähettämään rahaa äidilleen ja sisaruksilleen. Heidän näkökulmastaan maailmassa oli paljon pahempia asioita kuin lapsityövoima.”
Muun muassa pääministeri
William Pitt, suuri Adam Smithin ihailija, puhui toiveikkaasti vuonna 1796 ”lapsiteollisuudesta” ja sen vaikutuksista Britannian talouteen.
Lapset nähtiin resurssina eikä suojelua, rakkautta ja opetusta kaipaavina yhteiskunnan haavoittuvimpina jäseninä.
Humphriesin mukaan juuri teollisen vallankumouksen armoton työkulttuuri loi nykyaikaisen käsityksen viattomasta lapsuudesta. Ylilyönnit lasten kohtelussa herättivät järjestöt ja poliitikot vaatimaan tiukempaa sääntelyä työmarkkinoille.
”Kun valvonta alkoi kunnolla 1830-luvulla, lapsityövoima siirtyi aluksi harmaan talouden piiriin. Tämähän on yleistä nykyisinkin, kun lapsityövoimaa kitketään kehitysmaissa. Sääntelyllä oli silti tutkimuksissani positiivinen vaikutus, ja kannatan sen käyttöönottoa.”
- Screenshot_20220821-154454.jpg (150.26 KiB) Katsottu 5073 kertaa
Teolliselle aikakaudelle ominainen taide auttoi muutoksessa.
William Wordsworthin runot romantisoivat lapsuutta, ja
Charles Dickensin romaanit toivat terävän satiirin avulla yhteiskunnan epäkohdat kaiken kansan nähtäville. Dickensin klassikko
Oliver Twist (1838) oli ensimmäinen viktoriaaninen hittiromaani, joka kertoi köyhyydestä lapsen perspektiivistä.
Pian
Twistin julkaisun jälkeen lasten koulunkäynnin arvostus pyrähti kasvuun Britanniassa. Varsinainen oppivelvollisuus tuli voimaan vasta vuonna 1880, mutta jo sitä aiemmin koulunkäynti yleistyi myös köyhien perheiden parissa.
”Lapsityövoiman käyttö alkoi kadota 1850-luvulla. Pitää kuitenkin muistaa, että sitä ennen teollinen vallankumous loi talousbuumin, joka perustui isolta osalta lasten työhön. Talouskasvu lopulta mahdollisti lapsityövoimasta luopumisen.”
Vinhaa vauhtia kasvavan Britannian arvot ja taloudelliset motiivit olivat muuttuneet. Aikuiset työntekijät halusivat turvata työpaikkansa ja palkkatasonsa. Lasten hyväksikäyttö halpatyövoimana nakersi aikuisten asemaa työmarkkinoilla.
Ammattiliitot toimivat pitkään Britanniassa lain harmaalla alueella, kunnes ne vihdoin laillistettiin vuonna 1871.
”Ammattiliike toi jo toimintansa alkuvaiheessa julkisuuteen tapauksia lapsityövoiman räikeästä hyväksikäytöstä. Kun työntekijöiden palkat lopulta kasvoivat, perheillä oli varaa tukea lapsiaan ja kustantaa heidän koulunkäyntinsä.”
Brittilasten uhrauksilla on merkitystä koko maailman mittakaavassa.
Teollisen vallankumouksen ja aggressiivisen siirtomaapolitiikan siivittämänä Britanniasta kasvoi suurvalta, joka muokkasi hyvässä ja pahassa pohjaa modernille maailmantaloudelle.
Britanniasta maailmalle levisivät ensimmäiset kokemukset lapsien järjestelmällisestä hyödyntämisestä tehdastyössä.
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan maailmassa on yhä 168 miljoonaa lapsityövoimasta kärsivää 5–17-vuotiasta lasta. Määrä on vähentynyt kolmanneksella vuodesta 2000. Tilastoissa on huomioitu vain lapsille vaarallinen tai koulunkäyntiä häiritsevä työ.
”Talouskasvu, perhekoot, sääntely ja arvot vaikuttavat lapsityövoiman käyttöön. Ongelma on monisyinen, mutta lapsityön lakkauttaminen on silti mahdollista”, Humphries sanoo.
