MURHA.INFO

Lehtiarkistoja selatessani aloin kiinnittämään huomiota siihen, kuinka paljon 1900 -luvun alussa oli lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia.
Tässä pintaraapaisu:

1909 vangittiin Lappeen Hartikkalan kylässä leskimies Heikki Lötjönen, sillä hän oli neljä vuotta aikaisemmin raiskannut 12-vuotiaan Jenny tyttärensä (tapahtui Kerimäellä) ja sen jälkeen pakottanut hänet säännölliseen sukupuolielämään kanssaan ja pakottanut hänet vielä alistumaan samaan muiden miesten kanssa. Tästä saaduilla rahoilla oli hän ostanut väkijuomaa.

1909 Alavieskan Kähtävän kylässä 15 -vuotias Wiljam Johannanpoika Hemmilä raiskasi hänelle likeistä sukua olevan 4 -vuotiaan tytön.

1910 19-vuotias Toivo Ahlqvist oli raiskannut veljensä 4-vuotiaan tyttären ja kertoi tehneensä niin jo monesti aiemminkin.

1910 Oulu. 40-vuotias irtolainen, Hattulasta (Kestilästä) kotoisin oleva Juho Alametsä raiskasi 9-vuotiaan tytön.

1910 Sortavala. Työmies, perheellinen Matti Matinpoika Pitkänen pidätettiin alaikäisen raiskauksesta.

1910 Porissa 15-vuotias Bruno Sundgren vangittiin 5-vuotiaan raiskauksesta.

1910 Emil Simula raiskasi 12 -vuotiaan tytärpuolensa

1910 Rauman Lyseon rehtorin kolme poikaa raiskasi 11-vuotiaan tytön. Tyttö laitettiin kasvatuslaitokseen, mutta pojat sai pitää vapautensa.

1910 Jyväskylässä kuuromykkäin koulun opettaja G.J. Halme raiskasi useita oppilaitaan, joista jokunen tuli raskaaksikin.

1910 Syväniemen tehtaalla lähellä Kuopiota raiskasi useita kertoja 70-vuotias puuseppä P. Hinkkanen 10-vuotiaan tytön. Toisessa, myöhäisemmässä lähteessä tekijä on 81-vuotias ja nimeltään Hintikainen.

1910 Kaarina. Kustaa Wilhelm Grönlund myönsi raiskanneensa useita 8-12 -vuotiaita tyttöjä.

1910 kauppias Wiktor Waldemar Eloheimo yritti raiskata 14 -vuotiaan tytön kaupassaan. Tyttö pääsi pakenemaan.

1910 Karl Lorenz Josef Bergman yritti raiskata 10 -vuotiaan kuvapostikorttien myyjän Helsingissä. Sivulliset onnistuivat estämään tapahtuman.

1910 tuomittiin Viitasaaren käräjillä 19 -vuotias talonpoika Paronen 8-vuotiaan tytön raiskauksesta kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen.

1910 Erik Davidson Asikkalan pitäjästä on jäänyt poliisin käsiin raiskattuaan 4 -vuotiaan tyttölapsen Helsingissä. Tyttö selvisi juuri ja juuri hengissä ja tunnisti tekijän. Samaa henkilöä epäiltiin myös edellisvuonna tehdystä Kaivopuiston raiskausmurhasta, missä uhrina oli 5-vuotias tyttö.

1910 Säämingissä nuorimies Matti Hannikainen raiskasi 13 -vuotiaan tytön. Tekijä tunnusti tekonsa.

jne.

Nyt olisikin mielenkiintoista tietää, että miksi tuolloin näitä vastenmielisiä tapauksia on ollut näin paljon? Näitä alkoi näkyä 1909 ja 1910 juttuja olikin jo joka kuukausi. Enemmänkin varmasti olisi löytynyt, mutta en yksinkertaisesti voinut enää enempää lukea, alkoi kuvotus olla sitä luokkaa

Sen verran mielenkiintoinen aihe, että piti lähteä tutkimaan tuon ajan lakitekstiä(ei muuten ollut helpoimmasta päästä). Lakia piti käytännössä selvittää uudistusten kautta eli katsomalla sitä, mitä lakitekstistä puuttuu. Muutama havainto voisi selkiyttää asiaa.

- Seksuaalirikosten määrässä on piikki aina epävakaina aikoina, samaan aikaan myös tutkinnan resurssit ovat toisaalla. Veikkaan osan noista olleen tutkittavana jo jonkun aikaa.
- Lasten asema uhrina on vakiintunut vasta vuosituhannen alussa siihen pisteeseen, ettei lasten puheita katsota automaationa paskapuheiksi. Törmäsin jopa viittaukseen hyväksikäytön rinnastetun yllättävän pitkälle "kuritukseksi".
- Resursseja noiden tutkimiseen ei ole ollut kuin vasta vuosituhannen alussa, jos silloinkaan. Joku pitäjän poliisi on tehnyt voitavansa, joka on usein tarkoittanut sitä, että hyväksikäytöt ovat olleet kaikessa karuudessaan samaa luokkaa kuin nykypäivän pyörävarkaudet.
- Lastensuojelulakia ei ole käytännössä ollut ja vanhemmilla on ollut aivan tolkuttomat oikeudet siihen, miten lapsiaan kohtelee.

Alla ihan mielenkiintoinen tutkimus aiheesta. Jouduin kuitenkin googlailemaan myös todella paljon rikostutkintaa noin yleisellä tasolla, että pääsin kärryille tuon ajan tutkinnasta.

https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sequence=1

Kiitos mielenkiintoisesta lisäinfosta!
Ihmetyttää silti miksi juuri lapsiin kohdistuvat rikokset olivat noin yleisiä. Ajat ovat olleet ankarat ja jotenkin vielä "ymmärtäisin" jos yleisesti rikokset olisivat räjähtäneet käsiin, mutta mikä on saanut niljakkeet intoutumaan laumoittain lapsista. Ja jos tuo on ollut yleistä ennen muinoin, mutta tuolloin niitä on vasta kunnolla alettu tutkimaan ja rankaisemaan, niin aikamoinen asennemuutos on tapahtunut nykyaikaan saavuttaessa. Pitää joku kerta ajan kanssa tutkailla, muuttuuko tilanne missä vaiheessa normaalimmaksi.

Hjördis Lindgrenin juttua tutkineena voin sanoa, että vuonna 1910 on selvästi piikki lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten uutisoinnissa. Kyllä niitä muutamia on esim. vuosilta 1908 ja 1909, mutta yht'äkkiä melkeimpä kymmeniä vuonna 1910. Uutisointi näyttää vähenevän taas seuraavina vuosina 1911 ja 1912.

En usko, että kyse olisi välttämättä siitä, että itse rikokset lisääntyivät juuri sinä vuonna, vaikka onhan sekin mahdollista. Perustelen tätä sillä, että jo vuonna 1908 sanomalehdistä löytyy keskustelua lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tulevien rangaistusten koventamisesta. Suomen Naisyhdistyksellä oli myös jo vuonna 1902 perustettu rahasto, josta kustannettiin siveellisyysrikoksista alaikäisiä vastaan aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja.

Luulen, että uutisointiin vaikuttaa pari asiaa: ensimmäisenä lasten asema lapsina. Melko pitkään lasten ajateltiin vain olevan pieniä aikuisia ja vanhempiensa jatkeita, eli heidät velvoitettiin töihin heti kun vain pystyivät. Tämän lisäksi lasten melko väkivaltainenkin kuritus oli normaalia ja laillista. Lainsäädännössä lapsiin kohdistuneet ''siveellisyysrikokset'' olivat oikeastaan samassa kategoriassa kuin aikuisiin kohdistuneet, ja tähän tuli isoja muutoksia juuri 1900-luvun alussa.

Lasten yhteiskunnallinen asema alkoi pikkuhiljaa muuttumaan, ja heitä alettiin mieltää erilliseksi kehitysryhmäkseen, jolla oli omia tarpeita, kuten koulussa käyminen ja leikkiminen. Lapset eivät olleetkaan enää pelkästään pieniä työläisiä, vaan he olivat viattomia ja suojelusta tarvitsevia kehittyviä ihmisiä. Tämä aiheutti sen, että lapsiin kohdistunut väkivalta alkoi herättää enemmän kauhistusta ja vihaa yhteiskunnassa.

Toinen tärkeä seikka uutisoinnin lisääntymisessä on aikaisemmin mainitsemani 5-vuotias Hjördis Lindgren. Hänet raiskattiin ja murhattiin Kaivopuistossa maaliskuussa 1910. Tapauksesta on lyhyt aihekeskustelu tälläkin sivustolla, ja oma lukunsa Helsingin Murhahistoria -kirjassa. Myös Nathalie muistaakseni teki YouTube-videon tapauksesta. Murhan pääepäilty oli Ernst Järvenpää, mutta tätä ei koskaan saatu tuomittua vähäisten todistusaineistojen vuoksi. Mies myönsi osallisuutensa kymmeniin muihin lasten raiskauksiin ja raiskauksen yrityksiin, mutta ei Lindgrenin murhaan. Hänet yhdistettiin joidenkin silminnäkijähavaintojen avulla Hjördikseen ja murhapaikkaan mutta nämä eivät olleet täysin varmoja. Myös Erik Davidssonia, joka raiskasi 4-vuotiaan tytön Eläintarhassa, sekä Hjördistä aikaisemmin houkutellutta miestä Granlundia, epäiltiin. Monia pidätettiin ja kuulusteltiin, mutta tapaus ei koskaan selvinnyt.

Hjördis Lindgrenin tapaus on Suomen historiassa ainutlaatuinen ja harvinainen. Edes tähän päivään saakka sellaisia tapauksia, jossa tuntematon raiskaa ja murhaa pienen lapsen, ei ole useita. Klassinen esimerkki on tietenkin Jammu-setä, mutta on esimerkiksi 7v Sami Laakson selvitetty murha vuodelta 1989. Luulen, että Hjördiksen murhan erityisyys tiedostettiin jo siihen aikaan. Murhan johdosta sanomalehdissä oli teorisointia, keskustelua, lakien muutoksenhalua ja monet organisaatiot pitivät kokouksia puhuakseen aiheesta. Aikaisemmin mainitsemani Suomen naisyhdistys sai rahastoonsa lahjoituksia ja päätti antaa 500 markan palkkion sille, joka antamillaan tiedoilla saisi murhan selvitettyä. Tätä palkkiota ei kukaan saanut.

Ihmiset kenties heräsivät sille, kuinka paljon seksuaalirikoksia lapsia kohtaan oikeastaan tapahtuu, ja ne alettiin ottaa vakavammin. Lapset ja heidän vanhempansa uskalsivat pienemmällä kynnyksellä kertoa tapauksista poliisille. Kansalaiset myös pitivät silmällä tarkemmin aikuisia miehiä, jotka kulkivat yksin pienten lasten kanssa. Näin myös Davidsson saatiin silminnäkijähavainnoilla tuomittua. Tämä johti toki myös silloin tällöin vääriin hälytyksiin. Toisaalta sanomalehdet huomasivat, että lukijoita kiinnosti tämä raaka ja ihnottava aihe, joten kirjoittivat siitä useammin.