MURHA.INFO

Tehdäänpäs tänne tämmöinen kysely Iltasanomien jutun perusteella:

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1510818

Nuorista naisista kolmannes pelkää hammaslääkäriä
29.03.2008 12:36

Yli kymmenen prosenttia suomalaisista pelkää hammaslääkäriä. Kovimmat pelot on kolmekymppisillä naisilla, joista joka kolmas kokee kovaa pelkoa. Samanikäisistä miehistä kovaa kammoa tunnustaa potevansa noin seitsemän prosenttia.

- Naiset kertovat peloistaan avoimemmin kuin miehet, kuittaa erikoishammaslääkäri Vesa Pohjola.

Aiheesta väitöskirjaa tekevä Pohjola toivoo, että hammaslääkärien koulutuksessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota lääkärikammoon. Hänen mielestä lisäoppia tarvitaan etenkin potilaan kohtaamisessa.

- Kipua ja toimenpiteitä, listaa Pohjola pelon syitä.

Tilanteen herruuden menetys pelottaa

Lisäksi potilasta hirvittää se, ettei hän hammaslääkärin penkillä istuessaan koe olevansa enää tilanteen "herra". Pohjola korostaakin, että pelkoon puree parhaiten luottamuksellinen lääkäri-potilas-suhde.

Pohjolan mukaan hammaslääkärikammo näyttää olevan yhtä yleistä myös muualla Euroopassa.

Pelko ei estähoitoa

Peloista huolimatta valtaosa kolmekymppisistä naisista hoitaa säännöllisesti hampaita. Tämä ikäluokka on saanut julkista hammashoitoa koko elämänsä ajan. Sitä Pohjola pitää syynä siihen, miksi ikäluokan naiset hoidattavat peloista huolimatta tunnollisesti hampaansa.

Vanhemmissa ikäluokissa hammaslääkäripelko on vähäisempää, mutta samoin myös hammaslääkärissä käynti.

Lääkärikammo vaikuttaa kuitenkin Pohjolan mukaan ihmisiin. Pahimmillaan hampaat jäävät liian vähälle hoidolle lääkärikammon vuoksi. Lopulta hammaslääkärille ei enää iljetä mennä näyttämään rappeutumaan päässyttä purukalustoa.

Pohjolan väitöskirjan pohjana on Terveys 2000 aineisto. Pohjola puhui pelosta lauantaina Hammaslääketieteen luentopäivillä Helsingissä.


Eli kysymys kuuluu: pelkäätkö hammaslääkäriä? Itse pelkään sen verran että vapaaehtoisesti en sinne mene

Ennen pelkäsin hammaslääkäriä ihan tajuttomasti, johtuen eräästä kamalasta kuusikymppisestä mummelista, hammaslääkärin asuun naamioituneesta sadistista jonka uhriksi jouduin nuoruudessani. Nykyisin olen kohdannut vain hyviä hammaslääkäreitä, jotka ovat saaneet pelot lievittymään, mutta kauhukokemukset kummittelevat silti taustalla. Eli: pelkään jonkin verran.

Hammaslääkärille kannattaa kyllä aina mainita jos pelottaa, osaavat toimia vähän hellävaraisemmin. Kai.

Pelkäsin myös ennen hammaslääkäriä ihan tajuttomasti, pyörtyilin odotushuoneessa jne, jonka seurauksena en harrastanut koko paikassa käyntiä. Tämän tuloksena kerran saatuani kunnon ientulehduksen jouduin pakolla menemään hammaslääkäriin sitten. Avattuani suuni hammaslääkäri tuijotti tulehdusta ja alkoi miettimään ääneen, pitäisikö minut siirtää teholle. Se ei johtunut siitä, että kaikki hampaat olisivat olleet niin heikossa kunnossa (muutama reikä), vaan siitä, että tulehdus oli kuulema niin paha, että voisin helposti saada verenmyrkytyksen ja koska itse tulehdusalue sijaitsi niin lähellä aivoja, voisin myös kuolla.

Vaikka en elämästäni tuolloin välittänyt juuri paskaakaan (enkä oikeastaan tänäkään päivänä niinkään), niin tuommoiseen olisi ollut noloa kuolla.

Sain mielettömän lääkityksen, poskeni viillettiin sisäpinnasta auki, samoin kuin ien, siihen asetettiin vaikka millaista systeemiä ja tikit, minut passitettiin kotiin ja pitkälle sairaslomalle. Tämän jälkeen rupesin hoidatuttamaan hampaitani säännöllisesti, ensin ilokaasun avulla, sen jälkeen ilman. Nykyisin pystyn menemään hammaslääkäriin vain pienen pieni pelko mielessäni, mutta kuitenkin huomattavasti parempihampaisempana ja vähemmän pelokkaana.

Pelkäsin ja pelkään edelleen. Viisaudenhampaita kolme poistettiin nukutuksessa joulun jälkeen ja siitä en olisi selvinnyt ilman nukutusta. Vaikka nukutus on aina sinänsä riski, suurempi kun tavan hammaslääkäri käynti, niin silti sen koin pakollisena. Vois sanoa että paskat housussa lähes joka kerta kun lääkäriin joutuu.
Syitä ja seurauksiahan nämä vaan on. Kun pelottaa ja ei uskalla mennä hampaat jää hoitamatta ja sitten tulee kipuja ja kipujen jälkeen se on taas hankalampaa.
Neulakammo voi olla myös osasyy. VArsinkin kun se neula pistetään suuhun joka on tosi arka paikka. Neulat on niin hirveitä. Silti yhen tatuoinnin ja lävistyksiä olen onneks pystynyt ottamaan. Tosin ne tuntuu jotenkin erilaiselle.
Hammaslääkäriä ei myöskään osaa arvosta yläasteellakaan vielä mutta nyt kun jokainen sentti lähtee omasta kukkarosta toivoo että olispa hoidettu aikaa sitten.
Hampaat on kyllä olleet aina mulle ongelma kun on niin pienet tilat ja isot hampaan
Poistettu 4 rautahammasta plus yksi kappale kitalaesta ihon alta
Oliskohan sitä sitten pentuna jo oppinut pelkäämään. Ala-asteen hamppilääkäri oli ainakin ihan kamala....

just tulin hammaslääkäristä, nypättiin 2 viisauden hammasta ja paikattiin 2 pientä reikää. en pelkää mut vihaan sitä hajua ylikaiken ja poran ääntä, mä oon lievästi allerginen puudutus aineelle ni käyn kaasuhoidos mut tänään joutu puuduttaanki ku nypättiin pari pois ja ny oon oksennellu hetken ku on niin vitun huono olo puudutuksen takia. ei sinne silti kyl huvikseen mee mtu jos pitää ni ei siinä mitää sit mennään.

Syyt aikoinaan vaivanneelle hammaslääkäripelolle:
- kunnallinen oikomishoito
- kunnallinen kouluhammashuolto

Parannus hammaslääkäripelkoon:
- yksityinen hammaslääkäriasema

Mun mielestä juurihoito tuntuu kivalle, tehty muunmuassa armeijassa.. Viisaudenhampaanpoiston jälkeen määrättiin tukkupakkaus buranaa mut ei kyllä tullut haettua niitä, ei ollut tarvetta.

En oo koskaan pelännyt hammaslääkäriä. Se on vaan asia, joka pitää hoitaa. Ja viisaudenhampaat kun on revitty pois, niin voi sitä nautintoa, kun on päässy oireista eroon.

Pelkään jossain määrin ja kaikki johtuu juurihoidosta. Pari kertaa juurihoitoa tehty ja ensimmäisen hampaan kohdalla oli yhtä tuskaa, lääkepaikka ei puuduttanut koskaan tarpeeksi ja sattui niin p*rkeleesti et oli lähellä ettei taju lähtenyt. Sattui vissiin siksi niin paljon kun juuret olivat jotenkin käyrät tai jotain sellaista, toisen hampaan kanssa ei niin kovia tuskia ollut. Toinen inhottava asia on hampaiden repiminen, tässä just odotellaan kun parin viikon päästä on hammaslääkäri et repiikö ne yhden huonon hampaan pois, viimeeksi ei saatu revittyä kun hammas pitäisi halkaista ja sattui taas ihan hitosti, vaikka on lääkepaikka ja puudutuskin oli. Tosi kivaa kun ei puudutus auta tai sitten sitä joutuu pumppaamaan korkeimman sallitun määrän. Mulla on aina ollut noi hampaat aikamoinen ongelma, reikiä on koko ajan ja ne tupsahtelevat ihan yht'äkkiä. Olen joskus kakarana saanut mutansbakteerit ja olen mutansmiljonääri. Ei auta vaikka pesis hampaita koko ajan, kun reikiä tulee niin niitä tulee.

Mulla on oikein kunnon fobia, joka juontuu jostain lapsuudesta. Juurihoitoja, hammasten irti kiskomista, poraamista puudustusaine väärään kohtaan pistettynä jne.
Kai tuota olisi ihan järkevää käydä tarkistuttamassa hampaat, mutta ei. Pelkkä ajatus jo siellä odotushuoneessa istumisesta saa hikoilun pintaan. Hyi ja yök.

Tuli muuten mieleen kun aikanaan kävin sitten kammoaikoinani odotushuoneessa varaamassa aikaa itselleni. Selitin siinä samalla sitten mitä sen huoneen hajukin saa jo stressaantuneeksi. Se vastaanottotäti tuijotti ja väitti kovasti, ettei siellä tuoksu mitenkään sen kummemmalle kuin missään muuallakaan. Kyseessä oli keski-ikäinen nainen suurinpiirtein, joten tuskin kyse siitäkään, että tuolta olisi hajuaisti mennyt.

Mutta se haju. Se on inhottava edelleen. Semmoinen kuiva ja inhottava lääkehaju.

Juurihoidoista näkyy moni valitelleen, sattuuko se sitten oikeasti? Minulle on tehty kulmahampaisiin juurihoidot erään pienen onnettomuusepisodin seurauksena ja en muista sen sattuneen yhtään. Melkein nukahdin aina siihen tuoliin niiden aikana, koska se oli niin yksinkertaisesti vain pitkäveteistä.

Ai niin. Ja vielä yksi juttu. Alkakaa joku valmistamaan ja markkinoimaan hammaslääkäreille sinne tuolin yläpuolelle kattoon kiinnitettäviä telkkareita tms. Koska se valkoinen katto on helkkarin tylsä. (Jokseenkin, niiden ilokaasuhoitojen aikana sen lääkärin katossa oli juliste, missä oli pupuja rannalla ja opetettiin samalla niitä sanoja ja juttuja saksaksi. Harmi ettei jäänyt mtn mieleen, koska nyt voisin kertoa hyvinkin saksaksi, että Ich bin rantapallo. )

Multa poistettiin 17-vuotiaana yksi hammas, kun se ei mahtunut olemaan suussa ja siinä toisten puristuksessa hampaanjuuret kuoleutuivat.
Hampaanpoisto sattui kuitenkin tästä huolimatta aivan älyttömästi ja uskaltauduin hammaslääkäriin seuraavan kerran vasta odottaessani ekaa lastani. Silloin kun saa ilmaisen tarkistuksen kunnallisessa.
Yllättävää kyllä, ei ollut yhtään reikiä silloin.
Tai no ei niinkään yllättävää....lääkärikammon takia ehkä hoidin hampaita tavanomaista ahkerammin
Hammaslääkäri sitten varoitti, että kun jää kotiin hoitamaan vauvaa, niin pitää kiinnittää erityistä huomiota hampaisiin, koska kotona ollessa tulee ehkä syötyä tiuhemmin kuin töissä ollessa.
Ja oikeassahan tuo oli...vuoden aikana sain kehitettyä yhteen hampaaseen juurihoitoa vaatineen jättireiän.
Juurihoito ei kyllä sattunut yhtään. Puudutus hoiti kaiken kivun. En tiedä sitten sainko liian tuhdin annoksen, kun aamulla operoitiin ja poski oli vielä illallakin tunnoton.
Mutta lääkärikammon tämä kivuton operaatio kyllä vei.

Onkohan mahdollista että reiät korjaantuvat itsekseen?

Olin joskus hullun hammaslääkärin vastaanotolla ja hän ilmoitti, että suussani on 10 reikää, joista hän ehtii paikata vain kaksi. Niin hän paikkasikin, ja kun olin selvinnyt siitä hengissä, en uskaltanut mennä varaamaan uutta aikaa vaan hiivin kotiin veriroiskeet poskilla. Jätin käynnit useaksi vuodeksi, kunnes hammasta alkoi särkeä ja oli pakko mennä hammaslääkäriin, silloin jo toisella paikkakunnalla. Yllätys oli suuri, kun tämä helläkätinen lääkäri totesi, että minulla on yksi ainoa pieni reikä ja muuten hampaat ovat todella hyvässä kunnossa.

Uskon edelleen, että edellämainittu sadisti olisi vain kiusallaan halunnut porata minulta 8 tervettä hammasta.

^Mun ymmärtääkseni tuoreet reiät voivat lähteä parantumaan, jos harjaamista tehostetaan. Tällaista eräs vanhempi hammastohtorimies mulle joskus nuorempana tyttönä innostui selostamaan. Muistaakseni reiän kasvettua yli tietyn pisteen (ytimeen asti?) itsestään paraneminen ei enää voi tapahtua. Näyttelipä herra minulle vielä muutaman rtg-kuvankin palan painikkeeksi - mahtoi nähdä tulevan kollegan minussa.

* *

Itse olen kammoksunut hammaslääkäriä saappaanvarren kokoisesta ipanasta lähtien. Muistan ankeat hammasrautojen kiristyskäynnit ala-asteemme hammashoitolan kloorinhajuisessa ympäristössä. Se nitinä ja viiltelevä kipu ("ei tää satu, vähän voi kiristää"). iyh. Samaten opetellaan yhdessä hampaidenharjausta -tilaisuudet, joissa lihava täti raastoi aivan liian kovapiikkisellä hammasharjalla ikeneni verille. En muista lähteneeni sieltä kertaakaan ulos tuhertamatta lohdutonta itkua.
Nykypäivänä minulla onneksi on kaikesta huolimatta ymmärrystä ja rahtunen rohkeutta hoidattaa hampaani pakkotilanteessa, mutta viimeiseen asti olen mm. viisaudenhampaiden poistoja lykännyt. (Näistä saisikin aikaan hilpeän tarinan, vaan enpä jaksa tässä yhteydessä kertoa.)
Ja myönnän että olen viimeisen vuoden sisällä itkenyt hammaslääkärin tuolissa.
Minä, aikuinen nainen.

pelkään myös aivan hillittömästi, mutta eilen huomasin tai löysin uuden, vielä hammaslääkäriäkin pelottavamman paikan joka on magneetti-tai CT-kuvaus. jumalauta miten kauhea kokemus, vaikkei siinä satutetakaan, mutta työnnetään hereillä ja tolkuissa oleva ihminen ahtaaseen putkeen ja makuutetaan siellä 20 minuuttia liikkumatta. mä en ole hetkeen kokenut niin hirveää "pakene tai taistele"-reaktiota kuin siellä putkessa ja pienen hetken olin niin järjettömän kauhuissani, että olin ryömiä sieltä putkesta pihalle. Sitten hetken kimpoiltuani (pään sisällä) aloin ajatella asiaa ja reaktiota noin niin kuin biologian kannalta ja kaikki klassiset oireet lötyi: suun kuivuminen, käsien hikoaminen, takykardia, jähmettyminen, vaikeus muodostaa järkeviä lauseita, änkyttäminen ja pään sisällä takova hurja huuto;"juoksejuoksejuoksejuokse!!!!!!!!!!!".

huh huh....