Suomen johtava rikosaiheinen portaali
https://www.murha.info/rikosfoorumi/
Miehen kerrotaan nukkuneen, kai siitä tuo nimitys "unisurma". Nainen väitti nukkuneensa itsekin, mutta tuskinpa lehdistö sen takia nimitti tapausta unisurmaksi. Santavuoren kirjasta olen lukenut tästä tapauksesta, aikamoinen valehtelija tuo surmaaja oli, ja kenkkumainen ihminen muutenkin, "kylvi" suuttuessaan ympäriinsä perättömiä ilmiantoja miehestään, tyttärestään ja tämän miehestä sekä entisestä avomiehestään.Kat_Revolver kirjoitti:Voi olla tyhmä kysymys, mutta pakko silti kysyä, että miksi tätä nimitettiin "unimurhaksi"? Yritin sitä selvitellä, mutta mysteeriksi jäi. Nukkuiko uhri ampumisen hetkellä vai mitä kummaa? Tuomittu ilmeisesti väitti nukkuneensa ulkopuolisen surmaajan tehtyä työn, mutta ei kai sekään selitä nimitystä? Jäi häiritsemään
Lainausta lyhennetty rankasti.”Yksi urani hankalimmista tapauksista”
Kuollut mies makasi alasti selällään ja hänen korvassaan oli luodinreikä. Asetta ei löytynyt mistään.
Itsemurha se ei siis voinut olla.
Henkirikosta alkoi selvittää Helsingin poliisin murharyhmässä nuori tutkinnanjohtaja ,Juha Rautaheimo,.
Uhrin vaimon tarinassa oli pahoja aukkoja, ja kertomus muuttui koko ajan. Pitävän näytön rakentaminen oli hankalaa.
Sitten löytyi outo henkivakuutus.
Sunnuntaina 22. elokuuta naista vaadittiin vangittavaksi murhasta epäiltynä.
– Ketään muita ei olisi voitu järjellisin syin epäillä hänen miehensä murhasta. Naisella oli sekä tilaisuus että motiivi, kertoo Rautaheimo.
– Lisäksi hänellä oli todistettavasti hallussaan miehensä omistama revolveri vielä surmaa edeltävänä viikonloppuna, eikä asetta ollut edelleenkään löytynyt.
Syytteen käsittely alkoi Helsingin raastuvanoikeudessa 14. syyskuuta 1993. Syyttäjänä toimi legendaarinen ,Ritva Santavuori,, joka vaati naiselle rangaistusta murhasta.
Puolustus kiisti syytteen kokonaisuudessaan ja sanoi, että sen tueksi ei ollut mitään todistusaineistoa.
– Tämä oli yksi urani hankalimmista tapauksista. Olin vielä suhteellisen nuori tutkinnanjohtaja, kun juttu tuli minulle. Teimme valtavan määrän tutkimuksia. Lopulta näyttö rakentui todella monesta yhdensuuntaisesta aihetodisteesta.
– Mikään tutkimuksissa esille tullut seikka ei viitannut ulkopuoliseen tekijään, kertoo Rautaheimo.
Oikeuden päätös oli selvä
”Syytetty oli vakaasta harkinnasta, omanvoitonpyynnöstä ja erityistä julmuutta osoittaen tahallaan surmannut nukkumassa olleen miehensä ampumalla tätä lähietäisyydeltä päähän”, luki oikeuden päätöksessä.
Alioikeudessa nainen sai elinkautisen tuomion.
Taustalähde: Juha Rautaheimo: Hermo – murharyhmän mies (Siltala 2019).
[*21 §* Ulkoisesta lähteestä lainatessa (esim. uutisista), lainaukseen on liitettävä linkki.
Lainausta tulee lyhentää siten, että tekijänoikeuksia ei rikota, mutta pääasian on tultava lainauksesta selville.
Linkki alkuperäiseen lähteeseen on pakollinen.
Kai se riippuu siitäkin kuinka on toisen ihmisen kokenut. Joku voi alkaa vihaamaan pienemmästä kuin toinen. Ja onhan oikeasti pahoja ihmisiä.juhis72 kirjoitti: ↑Ti Marras 02, 2021 4:24 am Katselin tähän liittyen pitkästä aikaa tapausta koskevan jakson "Rikostarinoita Suomesta" -ohjelmasta. Jäin miettimään Ritva Santavuoren sanoja tuomitusta eli sitä, että koko prosessin ajan tuomittu osoitti vain vihaa. Ei katumusta tai muuta, ainoastaan vihaa. Voiko tekonsa kanssa elää jatkossa vaikka vuosikymmeniä ja silti olla vain katkera tunnustamatta tosiasioita. Ilmeisesti voi.