Parisuhdeväkivalta - testaa itsesi, perheväkivalta, omat kokemukset, tarinat Fb:ssa

[sepesusi]

^Itse pidän kyllä tarpeellisena tutkia myös naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa kunhan se ei ole pois siitä tärkeimmästä eli miesten toisiinsa sekä naisiin kohdistaman väkivallan tutkimisesta ja ehkäisystä. Tottakai isoimmat ja vakavimmat ongelmat pitää hoitaa ennen kuin paneudutaan pienempiin ja vähäpätöisimpiin ongelmiin. - - -
Ja kun ajattelee, että miesten naisiin kohdistama väkivalta on iso ja laaja ongelma niin on tietysti hieman kyseenalaista syytää rahaa pienempien ongelmien tutkimiseen. Toisaalta taas tietoa kaivataan enemmän naisten tekemästä väkivallasta.

Vitsihän on siinä, että miesten "suorittamaa" väkivaltaa naisia kohtaan on tutkittu jo pitkään ja se on ollut 90-luvulla hallitusohjelmassakin (naisten kokeman perheväkivallan tutkimus ja ehkäisy). Tutkimus on saanut vuosikausia tukea sekä silloiselta Stakesilta, eri ministeriöiltä ja EU:lta. Miljoonia silloisia markkoja.

Osana Paavo Lipposen I hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti vuonna 1998 viisivuotisen hankkeen, joka sisältää kaksi Stakesin toteuttamaa projektia: naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojektin ja prostituution ehkäisyprojektin. Hanke kuuluu myös pääministeri Paavo Lipposen II hallituksen keskeisiin hankkeisiin (hankesalkku). Hankkeelle on myönnetty valtion talousarviossa 1,5 miljoonaa markkaa vuodelle 1998 ja 2,5 miljoonaa markkaa vuodelle 1999. Kuluvalle vuodelle hankkeelle on varattu 4 miljoonaa markkaa. Hankkeen johtoryhmässä ovat edustettuina lähes kaikki ministeriöt, jotka oman hallinnonalansa puitteissa tukevat projektin tavoitteiden toteutumista varmistaen valtakunnallisen projektin resurssit ja muut toimintaedellytykset.

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp ... 00_p.shtml

Viittaan lopuksi vihreiden Jyrki Kasvin kommentiin tabusta nimeltä naisten väkivaltaisuus ja ray:n rahoittama tutkimus:

Tabun tunnistaakin parhaiten siitä, että sitä ei osaa edes kysyä ilman tietoista ponnistusta. Hyvän esimerkin sukupuolittuneen tabun kohtaamisen vaikeudesta tarjoaa miehiin kohdistuva parisuhdeväkivalta. 40% lähisuhteessa tehdyistä törkeistä pahoinpitelyistä on naisten tekemiä, mutta silti julkinen keskustelu ja tutkimus kohtelee miehiä ensisijaisesti parisuhdeväkivallan takijöinä ja naisia uhreina. Siitä ei ole kuin jokunen vuosi, kun lähes kaikkien puolueiden naisjärjestöt vaativat Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksen peruuttamista Vaiettu naiseus -kampanjalta nimenomaan siksi, että siinä tutkittiin myös miehiä parisuhdeväkivallan uhreina.

Tabuista syntyykin helposti kehäpäätelmä: Tabua jota ei ole olemassa ei tarvitse tutkia ... ja kun tutkittua tietoa ei ole, ei ole myöskään mitään todisteita tabun olemassaolosta.

http://www.kasvi.org/index.php?8374

[Omega]

No, tuosta tekstistä huomaa heti, että sä et edes halua tietää mitä feminismi on. Sähän voit pitää itseäs tooosi fiksuna ja älykkäänä Ja lueskella niitä metatutkimuksia sitten illalla vaikket edes ymmärrä mitä niissä sanotaan

Sinäkö sitten ymmärrät? Viestiesi sisältämä tunnekuohu antaa syyn olettaa ettet pysty käsittelemään ko. asiaa kovinkaan objektiivisesti. Tunteiden purkaminen saattaa jäsentää asioita sinulle itsellesi, (mikä toki sekin on hyvä asia), mutta varsinaisen tervehenkisen keskustelun osalta se on huono lähtökohta. Ja nythän ei käydä terapiaa, vaan dialogia.

Itse asiaan:

Mikäli RAY pitää tärkeänä ohjata tulevaisuudessa varoja henkisen väkivallan ja aggressiivisen käytöksen systemaattiseen kartoittamiseen, lähtökohdaksi on otettava suomalaisen väkivallan perusongelma: miesten naisiin kohdistama väkivalta eikä naisten miehiin kohdistama väkivalta.

On oikeastaan sääli, että yhteiskunnalliseen dialogiin viljellään tällaisia pohjaoletuksia, joilla halutaan estää tutkimuksen laajeneminen. Näkökulmia vaihtamalla kun on tapana yleensä löytää uusia ajatuksia, mikä ei ainakaan ole haitaksi.

[Chopper]

Mies kävi deittisivuilla -
ex-vaimo hakkasi päiväkausia
Sunnuntai 23.1.2011 klo 00.42
Ex-vaimo raivostui, kun mies kävi deittisivuilla. Väkivallan puuskassa nainen pahoinpiteli miestä kolmen vuorokauden ajan.

Keski-ikäinen espoolainen aviopari oli eronnut. Nainen kuitenkin kutsui ex-miehensä luokseen.

Useiden päivien juhlinta päättyi siihen, että nainen pieksi humalan vuoksi puolustuskyvyttömän miehen sairaalakuntoon.

Syy väkivaltaan oli miehen mukaan se, että nainen syytti häntä käynnistä netin deittisivuilla.

Pahoinpitely jatkui miehen mukaan kolme vuorokautta. Mukilointien välissä mies yritti päästä talosta ulos useaan otteeseen. Hän pääsikin rappukäytävään ja soitti naapurien ovikelloja. Nämä eivät avanneet.

Sitten nainen repi hänet takaisin asuntoon.

Kolmantena päivänä nainen hyökkäsi ex-miehensä kimppuun keittiöveitsen kanssa. Mies sai veitsestä useita viiltohaavoja. Sen jälkeen nainen iski miehen tajuttomaksi tuntemattomaksi jääneellä esineellä. Mies sai lievän aivoruhjeen.

Lopulta naapuri kutsui poliisin. Partio löysi miehen tajuttomana, ja häntä hoidettiin neljä päivää sairaalassa.

Rikos sattui elokuussa Espoon Matinkylässä. 39-vuotias nainen sai nyt Espoon käräjäoikeudessa törkeästä pahoinpitelystä vuoden ja neljän kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Uhrilleen 39-vuotiaan tulee maksaa 5 500 euroa erilaisina vahingonkorvauksina.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011012 ... 3_uu.shtml

[Destiny]

"Regina Kankaanpää on onnekas, sillä hän on päässyt eroon perheväkivallasta. Hän haluaa nostaa esille tuskallisen ja monesti vaietun ongelman, ja julkaisi sen vuoksi itsestään alla olevan verisen kuvan ja vähintään yhtä dramaattisen kertomuksensa.

Regina haluaa kertoa oman näkökulmansa järkyttävistä tapahtumista, jotka johtivat hänet tajuttomana sairaalaan, poikansa hätäpuhelun palastamana. Reginan mukaan tapahtumista on kerrottu erilaisia versioita, jonka vuoksi hän halusi tuoda esille oman kantansa.

Regina kirjoittaa Facebookissa:

”Haluan ja olen valmis kertomaan mitä tuskaa kävin läpi. Jos joku on kokenut samaa tai tuntee myötätuntoa niin olen kiitollinen. Huhuja on kiertänyt ja tarinoita muunneltu. Päätin rohkeasti tuoda nyt esille arkaluontoisen asian. VÄKIVALTA PARISUHTEESSA. ensimmäisen iskun/lyönnin antaa helposti anteeksi. Toisen lyönnin jälkeen uskoin edelleen että toinen voi muuttua vaikka naama oli mustelmilla ja turvoksissa. Lapselle selitin että törmäsin oveen. Tätä ”toista” vaihetta jatkui jonkun aikaa ja edelleen syy oli ovessa. Tulin kotiin, tein hyvää ruokaa ja odotin mukavaa iltaa… Sen enempää selittämättä makasin sohvalla mies päällä potkien kylkiluitani ja hakkaen kasvoihin. Potkut muniin ja pääsin pakoon, ambulanssi tuli ja vei sairaalaan. Kylkiluut murtuneet. Kotiin toipumaan, mies ties missä. Apua tarvitsen jotta pääsen vessaan. Apu tuli ja pysyi 2 viikkoa kunnes toivuin. Väkivalta jatkuu. Lyömisiä, pään hakkaamista lattiaan, pojalle selityksiä ”oveen törmäämisestä”. Kunnes.. Päässä naksahti, minut hakattiin päin seinää, lyötiin päätä lipaston kulmaan, hypittiin päällä kengät jalassa murskaten kylkiluita ja naurettiin päälle: olet tyhmä! Sitä hakkaamista, kuristamista, päälle hyppäämistä kestin tajuttomuuteen asti kunnes rakas poikani heräsi ja näki. Näki mitä? Äiti makaa verissään lattialla tajuttomana.. Meni vessaan ja lukitsi itsensä sinne, soitti 112. Tuosta en enää muista mitään. Heräsin sairaalassa poika vieressäni, todettiin kylkiluiden murtuma ja kasvot tikattiin. Tätä en toivo kenellekään. Ja vääriä juoruja en jaksa. Käyn edelleen läpi tätä kaikkea ja näen painajaisia. En nuku. Te jotka väitätte muuta, niin halusin nyt tuoda julki mitä on tapahtunut. T. Pelastunut”

http://www.metropoli.net/uutiset/nainen ... -herkille/

[Virdon]

Itseäni aina jaksaa ihmetyttää se asia että miten voi väkivaltaista puolisoa rakastaa niin maan perusteellisesti että antaa moiselle "mahdollisuuksia muuttua" kerta toisensa jälkeen. Se tuostakin jutusta eniten tarrasi mieleen.

[janita]

^Olen miettinyt samaa, mutta...

Kun näitä tarinoita on kuullut ja lukenut, niin minä olen ymmärtänyt, että väkivaltainen käytös ei yleensä tule esiin suhteen alussa, eikä se ole alkuun niin raakaa, että pysäyttäisi, vaan hiipii siihen suhteeseen ikäänkuin pikkuhiljaa. Lisäksi siinä kohtaa kun tilanteeseen havahtuu, on jo monella yhteistä asuntoa, ehkä lapsiakin jne. Kyllä nuo vain kasvattavat sitä eron kynnystä ja halua uskoa, josko se siitä muuttuisi.

Minulla on ystävä, jonka mies on mätkinyt tätä kohta 30 vuotta. Pari kertaa vuodessa on silmä mustana ja useammin sitten jotain muuta vähemmän näkyvää. Selväksi on käynyt, ettei ero ole vaihtoehto, mutta minkäs teet. On sitä raskas katsella, mutta tavallaan ymmärrän ystävääni siinä juuri hänen tilanteessaan. Ero toisi sitten aivan toisenlaiset elämänhaasteet, jotka heidän tapauksessaan eivät olisi helppoja nekään, joten kai se mihin on tottunut, on sitten helpompi ikäänkuin sietää.

Sitä vain mietin, että tyypillisesti nää perheväkivaltajutut, ainakin rankemmat, näyttävät liittyvän alkoholiin... Että miksi sitä pitää sitten ottaa, kun se tekee niin vihaiseksi ja saa aivan raivon valtaan.

[Virdon]

Jos on selkeää pahoinpitelyä suhteessa olemassa ja itse pahoinpideltävästäkään ei ole sen tekijäksi että irrottaisi itsensä väkivaltaisesta suhteesta, niin jos vain ulkopuolisilla on väkivallasta tietoa olemassa niin eikö pitäisi asiat silloin ilmoittaa eteenpäin. Samaa tuomittavaa väkivaltaa se on sekin että lyöt vaimolta silmän turvoksiin kuin että tekisit sen kadulla tuntemattomalle. Tuossakin aloitusviestin jutussa kummeksuttaa että jopa sairaalaan hoidettavaksi on jouduttu mutta ei sitten ilmeisesti ole perheväkivalta tullut millään lailla esiin kun yhtään mitään muutosta parempaan ei ollut jo silloin tapahtunut.

[janita]

Nykyään noissa perheväkivalltajutuissa on yhä se ongelma, että vaikka kyseessä ei olekaan enää asianomistajarikos, varmaa näyttöä on vähän vaikea viranomaisten saada rikoksen todistamiseksi, jos puolisot yhdessä näin päättävät.

Kyllä minusta pahoinpitely on yhtä vakava asia, tapahtuu se kadulla tai jonkun kotona, mutta tunnen naapurissani asuvan ystäväni ja tämän miehen sen verran hyvin, että jos tuohon käyn noin vain puuttumaan, siitä seuraa enemmän ongelmia ystävälleni (ja minulle myös). Kyllä mä olen omalla tavallani tuota asiaa koettanut auttaa Olen mennyt ystävän kanssa tämän terapeutille ja tämän luvalla ottanut asian siellä puheeksi, kun ei ollut itse uskaltanut. Olen myös ilmoittanut tuolle miehelle, että terapeutti tietää. Toki olen kuunnellut ystävääni, rauhoitellut puhelimessa ja oveni on hälle aina auki, jos mies on sillä päällä (ja varmuudeksi on joskus jäänyt yöksikin). Me asumme samassa naapurustossa ja tuo mies kerran kännipäissään änkesi minunkin ovestani sisään jotain jupisemaan ja pyytäessäni tätä poistumaan oli käymässä käsiksi, mutta ehdin todeta että uskallatkin, koska mä soitan poliisin , vaikkei teillä niin toimita. Peruutti sitten ulos.

Mutta niin... Ei se ole ihan simppeliä oikeasti puuttua ystävän perheen elämään. Jonkun vieraamman ollessa kyseessä olisi ihan eri juttu. Toiseksi noista napsahtaisi maksimissaan joku kaksikymmentä päiväsakkoa, jos sitäkään kun ei koskaan kukaan ulkopuolinen ole näkemässä sitä itse tilannetta ja tämäkin rouva "törmäilee oviin" ja "kompastuu tuoleihin", jos joku sellainen kysyy, jolle ei halua kertoa. Ei toisia voi pakottaa eroamaan.

[mielikki]

Itseäni aina jaksaa ihmetyttää se asia että miten voi väkivaltaista puolisoa rakastaa niin maan perusteellisesti että antaa moiselle "mahdollisuuksia muuttua" kerta toisensa jälkeen. Se tuostakin jutusta eniten tarrasi mieleen.

Ei voi rakastaa ! Jokaisen lyönnin jälkeen rakkaus alkaa hiipua ja tilalle tulee inho.
Pelko se on miksi ei uskalla lähteä pois suhteesta.
Nainen ei kuitenkaan useikaan saa minkäänlaista tukea eikä ymmärrystä toisilta naisilta.Miehet ymmärtää paremmin.

[Lassie]

Erinomaista että hän on lopultakin päässyt irtautumaan väkivaltaisesta suhteesta. Tärkeää myös lapsen kannalta, että pääsevät turvallisesti elämään.

[Ande]

Itseäni aina jaksaa ihmetyttää se asia että miten voi väkivaltaista puolisoa rakastaa niin maan perusteellisesti että antaa moiselle "mahdollisuuksia muuttua" kerta toisensa jälkeen. Se tuostakin jutusta eniten tarrasi mieleen.

Ei voi rakastaa ! Jokaisen lyönnin jälkeen rakkaus alkaa hiipua ja tilalle tulee inho.
Pelko se on miksi ei uskalla lähteä pois suhteesta.
Nainen ei kuitenkaan useikaan saa minkäänlaista tukea eikä ymmärrystä toisilta naisilta.Miehet ymmärtää paremmin.

Pelko mistä?
Millainen ihminen ei ymmärrä pelätä suhteeseen jäämistä, vaikka kärsii siinä jatkuvasti?
Anteeksi nyt, että ehkä se on sitten luonnonvalintaa, jos ei ymmärrä pelätä sitä, missä todennäköisemmin menee henki vaan pelkää enemmän parempaa tulevaisuutta ilman hakkaajaa.

Toisinaan tuntuu, että erotaan liiankin helposti, kun ollaan vaan kyllästytty toiseen ja yhdessäoloon. Sitten taas on näitä, joilla on niin ihana mies, tai toisinaan vaimo, että elämä ei ole ollenkaan elämisen arvoista ilman sitä miestä.

Mistäpä luulet sen johtuvan, että nainen ei saa ymmärrystä ja tukea muilta naisilta? Minäpä kerron sinulle syyn: me muut naiset emme millään jaksa käsittää sitä, että joku ei millään halua luopua siitä hakkaavasta miehestä. Ehkä me olemme vähän kateellisia siitä, että tämä hakattava ystävämme on niin ihanan miehen löytänyt ... täytyyhän sen olla ihana, kun moista sietää jatkuvasti?
Me olemme turhautuneet. Ehkä olemme jo pelastaneet tämän naisen saman miehen kynsistä useamman kuin yhden kerran. Mitä olemmekaan saaneet kiitokseksi? Olemme menettäneet ystävän, sillä nainen on valinnut meidän ystävyytemme sijasta miehensä jatkuvat pahoinpitelyt. Hän ei enää voi pitää meihin yhteyttä, koska mies ei siitä tykkää. Me itse emme enää ota yhteyttä, koska emme halua hänen taas joutuvan meidän vuoksemme pahoinpidellyksi.
Vieläkö sinä ihmettelet, miksi naiset eivät ymmärrä eivätkä tue - enää?

[mielikki]

Pelko siitä mitä mies sitten tekee kun on sen jättänyt.Nämä miehet uhkailee tappavansa naisen,lapset,koko naisen suvun jos nainen tämän jättää.Ovat huolestuttavan usein niin tehneetkin.Täälläkin on hurjan paljon esimerkkejä näistä tapauksista.Esim.Tyrnävän tapaus.

Mistäpä luulet sen johtuvan, että nainen ei saa ymmärrystä ja tukea muilta naisilta?

Toki noi sinun mainitsemat syyt pitää paikkansa.Mutta on niitäkin naisia jotka pitää naista syyllisenä siihen jotta mies pahoinpitelee häntä,eivätkä nämä naiset kaihda tuoda sitä julki.
Omassa kokemuksessani he jopa liehittelivät ex-miestäni Ja kertoivat minulle kuinka ei tuo mies hakkaa.Kuitenkin kyseessä oli ihan peto hirviö mies joka myöhemmin tapattikin ihmisen.

Epätoivosen naisen erottaa kyllä draamakuningatteresta.Niitäkin on jotka provosoi miestä eivätkä pelkäää tätä eikä tämän nyrkkiä.
Hirviöt on sitten jo oma lukunsa.

[aumari]

Minut on hakattu 2 kertaa, eri kumppanit. Kummallakin kerralla sanoin, että se oli viimeinen kerta ja niin olikin. Toinen suhde kyllä jatkui vielä ilman väkivaltaa mutta muut syyt johtivat eroon. Jälkeenpäin kyllä sain uhkailuja. Toisessa suhteessa lähdin lapsen kanssa heti hakkaamisen jälkeen. Mies ei saanut edes tapaamisoikeutta. Peli pitää pistää poikki heti, jos sen tekee vasta muutaman hakkaamisen jälkeen niin toinen ihmettelee, että "mitä nyt, onhan sitä saanut lyödä ennenkin". Kumpaankin hakkaamiseen johtaneet syy oli hakkaajan omassa syyllisyydessä, olivat jääneet kiinni pettämisestä ja muusta vilpistä. Enkä edes ehtinyt provosoida mitenkään.

[mielikki]

Ei ole mitään sellaista virhettä joka oikeuttais lyömiseen.Vika on aina lyöjässä.
Hyvä kun lähdit eka lyönnistä.Silloin ei ole henkisesti vielä ihan lopussa.

[Kalistinpää]

Jatkuva väkivalta johtaa kidutuksen tavoin oman tahdon murtamiseen, alistumiseen. Irtautuminen on tämän jälkeen vaikeaa. Asia ei siis ole aivan niin yksinkertainen kuin monesti luullaan.