MURHA.INFO

joey kirjoitti:Pahoittelen lauseen irrottamista asiayhteydestään, mutta mikä se perisynti sitten on? En siis kysy saivarrellakseni, vaan siksi, etten tiedä. Minullakin on ollut sellainen käsitys, että me kaikki ollaan syntisiä jo heti tuoreeltaan.

Kai sitä voi olla syntinen valmiiksi vaikkei olisi syntiä tehnytkään? Vaikken olekaan teologi, vaan rippikouluoppinut, niin sellasella perusluterilaisella järjenjuoksulla ajateltuna perisynti tapahtui siinä vaiheessa kun Aatami ja Eeva lankesivat paratiisissa ompunsyöntiin. Tällöin meistä tuli kuolevaisia.

joey kirjoitti: Vieraat viihtyivät pakanahäissämme erinomaisesti, vaikka etukäteen pelottelinkin, että siellä tullaan pitämään noitapiiri ja uhraamaan lampaita. Mielestäni siviilivihkiseremonia on parhaimmillaan hyvin henkilökohtainen ja paljon evankelisluterilaista vastinettaan kauniimpi.

Mulla tuli tästä lauseesta jotenkin mieleen, että onko teillä suvussa paljon lestadiolaisia tai jehovantodistajia, keitä pitää puheillaan kuohuttaa, sillä eihän tänä päivänä mikään kummastus ole se, ettei mene kirkossa naimisiin? Miksi se olisi niin erikoista, etteivät nykyajan ihmiset halua kirkollista siunausta? Ja miksi vastakohta pitäisi olla joku hela noitapiiri tai lampaiden uhraaminen?

joey kirjoitti:Joku puhui taaempana Suomen kouluissa harrastettavasta aivopesusta. Muistan itsekin tunteneeni oloni erittäin aivopestyksi, kun alakoulussa ennen ruokailua oli pakko lausua ruokarukous yhteen ääneen (kädet ristissä pulpetinkannella), jotta pääsi syömään.

Jaa-a. Tästä oli puhetta aiemminkin jossain ketjussa. Ihan ihmetellä täytyy, että jossain kaupungeissa olisi ollut tällainen käytäntö... Mä olen aloittanut koulunkäyntini 80-luvulla, enkä tähän ikään ole ruokarukouksia käynyt koulumaailmassa sen enempää pulpetinkantta vasten kuin muutenkaan pakotettuna. No, ei mulla ole traumojakaan siitä

rosamarine kirjoitti: Kai sitä voi olla syntinen valmiiksi vaikkei olisi syntiä tehnytkään? Vaikken olekaan teologi, vaan rippikouluoppinut, niin sellasella perusluterilaisella järjenjuoksulla ajateltuna perisynti tapahtui siinä vaiheessa kun Aatami ja Eeva lankesivat paratiisissa ompunsyöntiin. Tällöin meistä tuli kuolevaisia.

Tämän toki ymmärrän ja tiedän entuudestaan, mutta sitä en, miten voi olla perisynnillinen, mutta kuitenkin samalla synnitön. Tosin perusluterilaista järjenjuoksua en kyllä omista

rosamarine kirjoitti:Mulla tuli tästä lauseesta jotenkin mieleen, että onko teillä suvussa paljon lestadiolaisia tai jehovantodistajia, keitä pitää puheillaan kuohuttaa, sillä eihän tänä päivänä mikään kummastus ole se, ettei mene kirkossa naimisiin?

Ei ole yhtä mustaa lammasta lukuunottamatta kumpiakaan. Omastakaan mielestäni ei ole kummastus, ettei mene kirkossa naimisiin, ja ettei vihkimistä suorita pappi, mutta yllätyksekseni todella moni oli siviilivihkiytymisaikeistamme kuullessaan yllättynyt, osa jopa järkyttynyt. Siksi aloin vastailemaan siihen itselleni tuhanteen kertaan esitettyyn "Missäs kirkossa te meette...?"-kysymykseen, että meillä on pakanahäät, joissa uhrataan lampaita. Jostain syystä huuleni ei koskaan naurattanut kysyjiä. Jännä...

rosamarine kirjoitti:Ihan ihmetellä täytyy, että jossain kaupungeissa olisi ollut tällainen käytäntö...

Ja korostan vielä, että ei missään Persnummella, vaan Kehä 3:n sisäpuolella, aivan tavallisessa koulussa. Sama käytäntö oli tuolloin lähikouluissakin. Mistään kokeiluluontoisesta jutusta ei voinut olla kyse, sillä muistan, että tuo kouluissa käytettävä ruokarukous opetettiin jo päiväkodissa, ja sitä noudatettiin koko alakoulun ajan, ja vielä senkin jälkeen, kun olin itse siirtynyt jo seuraavaan kouluun (totesin asian siis kerran vanhassa koulussa vieraillessani). Eli puhutaan ainakin 8 vuodesta.

rosamarine kirjoitti:Mä olen aloittanut koulunkäyntini 80-luvulla, enkä tähän ikään ole ruokarukouksia käynyt koulumaailmassa sen enempää pulpetinkantta vasten kuin muutenkaan pakotettuna.

Anonymiteetinsäilyttämissyistä en nyt mene yksityiskohtiin, mutta olen sinua jonkin verran nuorempi. Eli tässä ei ole kyse siitäkään, että olisin käynyt kouluni tyyliin uskonpuhdistuksen aikaan

On, kirkosta erosin vasta jokunen vuosi sitten.

joey kirjoitti:Tämän toki ymmärrän ja tiedän entuudestaan, mutta sitä en, miten voi olla perisynnillinen, mutta kuitenkin samalla synnitön. Tosin perusluterilaista järjenjuoksua en kyllä omista

Niinno. Oman käsitykseni mukaan kaikki ovat osallisena perisyntiin Aatamin ja Eevan hairahduksen vuoksi. Kristinuskossahan niinkuin tiedät, Jeesus on kuitenkin sovittanut kaikki synnit anteeksi (perisynti kuuluu myös siihen diiliin). En usko henkilökohtaisesti, että kaste pelastaa ketään, vaan usko. Pieni lapsi tuskin joutuu kadotukseen kuollessaan, jos ei ole kastettu, sillä jokainen on syntyessään viaton.

joey kirjoitti:, mutta yllätyksekseni todella moni oli siviilivihkiytymisaikeistamme kuullessaan yllättynyt, osa jopa järkyttynyt. Siksi aloin vastailemaan siihen itselleni tuhanteen kertaan esitettyyn "Missäs kirkossa te meette...?"-kysymykseen, että meillä on pakanahäät, joissa uhrataan lampaita. Jostain syystä huuleni ei koskaan naurattanut kysyjiä. Jännä...

No on kyllä jännä... Teillä on harrasta ystäväpiiriä

joey kirjoitti:Anonymiteetinsäilyttämissyistä en nyt mene yksityiskohtiin, mutta olen sinua jonkin verran nuorempi. Eli tässä ei ole kyse siitäkään, että olisin käynyt kouluni tyyliin uskonpuhdistuksen aikaan

No silläpä laitoinkin, sillä tiesin sun olevan mua nuorempi. Mutta kun kuitenkin tulet muutaman vuoden jäljessä mua, niin tuntuu ihmeelliseltä, että kehä 3:n sisäpuolella olisi ruokarukoukset tehty ja vieläpä pulpetin päällä. (meillä muuten antiikin aikoina oli jo ruokalakin koulussa)

On ristitty, ripitetty ja useita kertoja rokotettu . Kirkosta erosin hiljattain ja itse asiassa toisen kerran eläessäni jo.

Lapsen kastaminen liittyy nimenomaan perisyntiin, Raamatussa on muistaakseni kohta, jossa sanotaan "Synnissä sinä olet siinnyt jne". Ennen vanhaan myös naiset oli välttämätön kirkottaa synnytyksen jälkeen, sillä heidän katsottiin olevan saastaisessa tilassa. Jos lapsi jäi kastamatta/äiti kirkottamatta, varma helvetti oli molemmille tiedossa vaikka kuinka siivosti oli siihen asti eletty. Ja tähän uskottiin.

Joskus aiemmin kirjoittelin kirkon riiteistä suhteessa sukupuolisuuteen. Vaikka merkitys on aikojen saatossa voinut muuttua, niin mielenkiintoisiin taitekohtiin kirkolliset toimitukset kyllä seksuaalisuuden suhteen osuvat. Lapsikaste (synnissä siinnyt), konfirmaatio (murrosikä, sukupuolisuuden herääminen), avioliittoon vihkiminen (seksielämän aloitus). Ikään kuin manattaisiin synti pois ihmisen suvun jatkumisen kannalta välttämättömistä toiminnoista.

Tähän sopisi jatkoksi Päivi Räsäsen homokommentointi, mutta olkoon. Eihän se kuulemma edusta kirkon kantaa, vaan yksityishenkilön.

On kastettu, vaikka molemmat vanhempani ovatkin kirkkoon kuuluvia ateisteja ja äiti erosikin kirkosta heti kun täytin 15 (olin käynyt ripillä, joten hänen tehtävänsä oli suoritettu, eikä tarvinnut olla kirkon jäsen enää). Veikkaisin tämän kastamiseni syynä olevan perinteen ja lisäksi sen, että asuimme pienellä paikkakunnalla.

Pienpaikkakunnalla lapsuuteni ja nuoruuteni asuneena sanon vain, että uskonto korostuu siellä verrattuna kaupunkeihin. Ala-asteellakin piti lukea ruokarukoukset ja se toistettiin niin monta kertaa uudestaan, kunnes kaikki olivat sanoneet sen ääneen. Kaikilla piti olla kädet ristissä ja kaikki sanat piti sanoa ääneen. Myöhemmin kun luokalle tuli yksi jehovan todistaja, niin rukoilu muutettiin kädet ristissä hiljaa oloksi. Tuolloinkin kaikkien tätä jehovan todistajaa lukuunottamatta tuli pitää kädet ristissä ja olla hiljaa paikallaan puoli minuuttia. Ihan hullua meininkiä.

Yläasteella ja lukiossa pidettiin uskontotunneilla kaikenlaisia "galluppeja", joiden tulokset opettaja julisti joko oikeaoppisiksi tai harhaoppisiksi. Homoseksuaalisuutta lukiossa käsiteltäessäkin opettaja oli kirjoittanut muistiinpanoissa termin "homoseksuaalisuus" muotoon "homoseksualismi". Ja homous oli tietysti sairaus, josta saattoi eheytyä ja avoliitto oli synti, samoin kuin esiaviollinen seksi, koska se kannusti ilmiselvästi syrjähyppyihin avioliiton aikana.

En kyllä usko, että minulle lapsia koskaan siunaantuu, mutta vaikka niin kävisikin, niin en kastaisi heitä. Itse olen vielä kirkon jäsenenä oleva ateisti (kuulun kirkkoon vaikutusmahdollisuuksien takia) ja sanon vain, että kokemani pienpaikkakunnan yliuskonnollisuus on kyllä täyttä käännytystä paitsi uskontotunneilla, niin myös ruokarukoukseen pakottamisena.

Nepenthe kirjoitti:Myöhemmin kun luokalle tuli yksi jehovan todistaja, niin rukoilu muutettiin kädet ristissä hiljaa oloksi. Tuolloinkin kaikkien tätä jehovan todistajaa lukuunottamatta tuli pitää kädet ristissä ja olla hiljaa paikallaan puoli minuuttia.

Meillä se luokan ainut jehovan todistaja käskytettiin ruokarukouksen ajaksi käytävään, josta poika sitten poimittiin mukaan samalla kun taaperrettiin jonossa ruokalaan. Ja kuten ylempänä jo sanoin, en ole käynyt koulujani pikkupaikkakunnalla, joten et voi syyttää yliuskonnollisuudesta kotipaikkakuntasi pientä kokoa Mutta hullua touhua tosiaan, ja siltä se tuntui silloin lapsenakin. Saati sitten nyt jälkeenpäin ajatellen.

Nepenthe kirjoitti:...ja avoliitto oli synti, samoin kuin esiaviollinen seksi, koska se kannusti ilmiselvästi syrjähyppyihin avioliiton aikana.

Tämä on varmaan älyttömin peruste esiaviollisen seksin kieltämiselle, jonka olen eläessäni kuullut. Syrjähypyille luulisi altistavan juuri se, ettei ole koskaan naiskennellut kenenkään muun kuin aviopuolisonsa kanssa, ja alkaa sitten pitkien avioliittovuosien myötä miettimään, minkälaista se voisi olla jonkun muun pedissä.

Pahoittelen, että menee ohi ketjun varsinaisen aiheen. Lipsuu, lipsuu...

Minua ei ole tähän mennessä mitenkään rituaalisesti kastettu. Koulussa sain muiden mukana uskonnon opetusta, siveysoppi olisi aiheuttanut hyppytunteja ja muuta vaivaa. Uskonnon opetuksen suunnittelijoilla on ollut sen verran järkeä, ettei oppilaita ole talutettu suoraan vanhantestamentin verisille tunkioille, vaan aiheesta on muokattu lapsille paremmimmin sopivia kertomuksia . Periaatteessa kannatan uskonnon poistamista julkisista kouluista.
Ruoka y.m. rukousten määrä riippui kulloisestakin opettajasta. Alaluokilla tyypillinen höynähtänyt vanhapiika opettaja julisti omintakeista teosofi-kristillisyyttään jatkuvine uudelleensyntymisineen, ja määräsi bakteerikammossaan välitunneille lähtiessä ja palatessa käsienpesu jonoon.
Edellä mainitusta "synnissä olet sinä siinnyt" teemasta kirjoitti uudentestamentin pääideologina pidettävä apostoli Paavali ,että seksuaalinen koskemattomuus olisi kristitylle parasta, mutta jos ei siihen kykene niin "parempi naida kuin palaa".
Myös kirjoitti hän , että nainen välttäköön riisuuntumista ja kylpemistä, ja silloin kun tämä on välttämätönta, hävetköön ruumiinsa muotoja. Uusimmissa raamatun suomennoksissa näitä lausumia on peitelty .

On kastettu. Rippikoulua en ole käynyt, kävin yhdessä sellaisessa kokouksessa ennen varsinaista riparia ja siellä tulin siihen tulokseen että en viitsi itseäni/muita kusettaa vain siksi että saisin lahjoja ja rahaa. Toki kaikki (paitsi vanhemmat) yrittivät juuri tällä lahjontajutulla suostutella menemään sinne. 18-vuotiaana erosin kirkosta.

Kastettu on kun en kapalonyyttinä osannut vielä kertoa et tää ei oo mun juttu. 14 vuotiaana mun ja kirkon tiet eros eikä oo hirveesti ollut ikävä.

Joo, on kastettu, rippikoulu käyty ja rokotettu. Mun isä oli tosin ateisti eikä kuulunut kirkkoon, mutta äiti kuului ja kaipa hänen takiaan meidät kersat sitten kastettiin. En tiedä omasta kastetilaisuudesta mitään, eivät ole kertoneet, mutta olen ollut heti syntymän jälkeen lastenkodissa puoli vuotta, joten kaipa se tilaisuus on siellä pidetty. Äiti oli mun syntymän aikaan tuberkuloosiparantolassa.

Joskus parikymppisenä erosin kirkosta ja liityin helluntalaisiin, kävin siellä kasteella, jossa upotettiin veteen päälakea myöten. Erosin sieltäkin myöhemmin., kun muutin paikkakuntaa. Sen jälkeen olen tavannut lukuisia muiden uskontojen edustajia, kerran tutkin jehovan todistajien kanssa yhtä kirjaa, mutta ei sekään ollut mun juttuni. Mormoneja on käynyt ovella, mutta siihen nyt en ainakaan usko. Erään läheisen ihmisen vuoksi olen ollut tekemisissä erään muslimin kanssa noin 15 vuotta, itse en tietenkään kääntyisi siihenkään. Ehkä olen kai sitten etsinyt sitä "oikeaa" uskontoa koko ikäni, mutta sitä ei ole löytynyt. Nykyisin kuulun kirkkoon taas, lähinnä kai siksi että saan aikoinaan kunnialliset hautajaiset. Ateisti en ole, mutta olen tullut siihen tulokseen, että mikään ihmisten perustama uskonto ei vastaa niihin kysymyksiin, joihin olisin vastauksen halunnut. Enää en etsi. Vaikka kuulun kirkkoon, olen silti uskonnollisesti ja myös poliittisesti sitoutumaton.

Kastettu on mutta ateisti olen ja eronnut kirkosta. Lapseni kuuluvat kirkkoon ja saavat itse päättää tulevaisuudessa uskonnollisen vakaumuksensa.

On kastettu, en koe siitä mitään sen kummempia tunteita. Samapa tuo. Kirkosta olen eronnut, rippikoulun jättänyt käymättä.

Koulun uskonnonopetus on erittäin tunnustuksellista edelleen, lauletaan virsiä, muista uskonnoista ei puhuta, rukoillaan ja luetaan raamattua(ja myös uskontotuntien ulkopuolella, musiikkitunneilla, ruokarukous luetaan ja joulujuhlan sijaan on koululaisjumalanpalvelus kirkossa ) Kinkereitä järjestettiin vielä kun itse olin yläasteella, reilu 10v sitten. Ainakin täällä maalla, missä vain minun lapseni on ainoat uskonnottomat lapset koko kunnassa. ET-opetusta järjestetään vasta kun kolmaskin tulee kouluun, siihen asti piirtelevät käytävällä.

Kahdestikin.

Ei onneksi ole pakkokastettu, vaan olen saanut rakentaa elämänkatsomukseni aivan itse.