vanhavakanssi kirjoitti: ↑Su Huhti 14, 2024 2:17 pm
Laaja salaus liittyy selkeästi näihin rohkeisiin kuviin ja ehkä T:n väittämään uhrin mieltymykseen seksistä. Toki ei voi tietää mikä pitää paikkansa mutta jos uhrin kännykästä T näitä salaa katsoi, niin jollekin uhri niitä oli lähettänyt tai saanut joltakin.
--------
Oikeudenkäynnissä tuli myös esiin, että omaiset kokivat, että uhria mustamaalattiin. Todistelussa tuotiin myös esille, että uhri ei olisi ikinä antanut lupaa oman puhelimensa kuvien kopioimiseen.
Uhri oli töissä kun kuvat on kopioitu tekijän puhelimen salaiseen kansioon. Tekijä otti nämä kuvat uhrin vanhalla puhelimella kolmella eri kerralla uhrin ollessa töissä ja tekijä kotona. Tekijä googletti uhrin puhelimesta löytyneen ***. Syyttäjän mukaan tekijän käytös osoittaa mustasukkaisuutta.
Uhrin puhelimen kuvat ovat saattaneet liittyä aikaisempiin suhteisiin ja siinä ei pitäisi olla mitään epänormaalia. Kuvat ja niiden henkilöt ja kuvien rohkeus on ollut liikaa tekijän heikolle ja sairaalle itsetunnolle. Suhteessa on ollut mustasukkaisuutta.
Tekijä on ollut valtavan psyykkisen paineen alla ja kärsinyt akuutista stressireaktiosta, tekijä on kärsinyt huonosta itsetunnosta, unettomuudesta, tekijällä on ollut pitkäaikaisia mielialanvaihteluita, huonovointisuutta ja itsetunto-ongelmia, tarkkaavaisuushäiriöihin ja jopa autistisiin häiriöitä.
Kuvat olleet siis uhrin vanhassa puhelimessa. T
:lla siihenkin pin. Siis jonkun yhden löytyneen henkilön (vai henkilöitä?) oli googlettanut.
Kontrollointia ainakin osoittee tekijän käytöksesssä. Kuvien sisällöstä ja googletetun henkilön / henkilöiden jstk tiedoista ajateltu sopivan mustasukkaisuuteen, niin kun on voinut ollakin - näiden osittaisten tietojen perusteella.
Jos heillä itsellään ei ollutkaan keskenään ottaa tapana rohkeita kuvia toisistaan, niin onhan ne kuvat ensinäkemältä voineet tekijää hämmästyttää ja herättää mustasukkaisuutta.
Sitä olen miettinyt,
minkälaisia (selfie?)-kuvia T oli itsestään lähettänyt V:lle sinne lomareissulle? Tutkijat ovat nähneet nekin.
Tekijä taisi ehtiä kärsiä
stressistä jo ehkä kesästä -22 alkaen. Oliko
unettomuutta myös koko ajalla, ei ihan, kun 23.11. kertonut nukkuneensa paremmin. Syksyllä tilanteensa entisestään heikentynyt.
Ei kyennyt töihin ilmeisesti 21.9.22 eteenpäin ollenkaan - eli tuossa ehkä pisin yhtenäinen sl 3 kk kestäneenä. Itsetunto-ongelmat iskeneet pintaan (kun normaalisti niiden kanssa lienee pärjännyt?)
Ei ilmeisesti juurikaan poistunut kotoaan tuon sl aikana? Alkaa tulla e
hkä mustasukkaisudenkin pojalta vainoharhaisuutta? Oliko tarkkaavaisuushäiriönsä (adhd) oireillut syksyn aikana lääkityksestä huolimatta? Ei kait välttämättä. Jos ollut esim. keskittymisen vaikeutta, on voinut tulla ihan psykiatrisen perussairautensa pohjalta.
Mielialan vaihteluja on varmaan ollut - vähintään jonkunlaisena, jonkun tasoisena. Tilanne on voinut muistakin näyttää vaikeutuneelta masennukselta, mutta miksi kerrotun kaltaista vaihtelua;
-
Jo noin 2-3/-22 ilmeisesti voinut huonosti.
-
Kesällä -22 kokenut uupumusta, joka ei loman kevon jälkeen väistynyt. Eikä ollut enää 6/22 työkunnossa.
- Syyskuun lopulta ensin 2 vk sl (yleislääkärin kirjoittamana).
-
Lokakuussa. vointi (ilmeisesti) pohjalukemissa, mutta
23.11. kertonut voineensa paremmin, mutta sl oli tarpeen jatkaa 6 vk.
- J
oulukuussa vointi taas huonontunut (tämäkin tieto jostain mediasta)
Nyt, kun vanhavakanssi laitoit aiempaan kommenttiin tiedon lääkityksiin liittyen, 25.1.22 psykiatrin puhelusta T:lle, jossa kertonut (edeltävänä) iltana
aloittaneensa (taas uuden?) "lääkityksen *** *** masennukseen ja siksi lopettanut *** *** , joka oli mielialan vakauttaja, sekä *** *** .
— Koska
oli lopettanut mielialan vakauttajan (mielialan tasaajan) + jonkun toisen lääkkeen - joka voisi todennäköisesti olla joku uuden polven psykoosilääkkeistä (psykoosia estävä lääke)? Ja noiden tilalle aloittanut taas jonkun uuden masennuslääkkeen.
—
Epäilen siis psykiatrin ehdottaneen T:lle kokeiltavaksi lääkitystä 2-suuntaiseen (em. tiedonmuruste käytössä olleesta kahden lääkkeen yhdistelmästä viitannevat siihen.
Hoitosuhteen 5 kk aikana ei kait oltu silloin ehkä vähän lievempänä - ehkä keskivaikeana olevaa masennusta kunnolla kuriin. Useammalla lääkkeellä ilmeisesti ehditty kokeilla. Mutta miten pitkään T on malttanut odottaa vastetta tulevaksi? Oletettavasti liian lyhyen ajan.
— Ei ehkä malttanut, vaikka
pelkällä masennuslääkkeellä ei taida olla mitään hyötyä? jos kyse olisi 2-suuntaisesta mielialahäiriöstä.
Jos noin olisi, olisiko niin, ettei T jstk syystä halunnut itsellään 2-suuntaista mielialahäiriötä. Se on paljon harvinaisempi, 1% väestöstä sairastaa sitä. Siinä elinikä voi olla 10-20 vuotta tavanomaista lyhyempi (psykiatrit tietää, pitääkö tämä vielä paikkaansa) - ohkohan se osin itsemurhien ja osin esim. lääkkeistä sivuvaikutuksena saadun reilun painonnousun -> diabetes, verenpainetauti -> aivoinfarkti ja sydäninfarkti - vuoksi.
Onko T halunnut pitää kiinni masennus-diagnoosista, joka kuitenkin ehkä vähän "kesympi" dg ja kansantauti.
Oli niin tai näin, mutta
jos olisi 2-suuntainen, ei se selitä sitä, että hän surmaa vaimonsa. Olisi toki voinut olla
myötävaikuttava tekijä varsinkin jos olisi ollut väärällä lääkehoidolla.
- 2-suuntaisen osaltahan sanotaan diagnoosin viivästyvän (keskimäärin 6)-8 vuotta.
- Jos T:llä olisi ollut 2-suuntainen 26 v ikäisestä asti (kuten dg silloin tehty). Hän olisi voinut sairastaa sitä jo noin 22 vuotta ennen henkirikoksen tekoa. Oli juuri valmistunut lääkäriksi. Oli ison osan jo työuransa alussakin psykiatrian puolella töissä. Jatkoi psykiatriaan erikoistumiseen, teki väitöskirjan ja 15 muutakin tieteellistä julkaisua. Ehti olla useammassa psykiatrisessa työryhmässä töissä. — Eikä kukaan tiettävästi silloin huomannut mitään hänen sairaudestaan.
- Tai mahtoiko joku epäillä jotain? Eihän siitä ole tietysti tietoja ollut julkisuudessa tuolta 22 v väliajalta.
Olihan sitten henkirikoksen jälkeen joitakin tässä ketjussa pistäytyneitä Tn jollain tavoin tunteneita, jotka kirjoittivat, että vaikkei osannut mitään tällaista odottaa, niin kuitenkin olisko pitänyt jotain aavistaa. Mutta ei ehkä ollut mitään selvempää perustetta, jota ottaa esille - niin, kenen kanssa, miten, jos ei ollut läheisempi ystävä. Olikohan omaisistakaan kukaan huomannut mitään - siis pidemmällä ajalla?
Miksi psykiatri jättäytyy yksin vaikeaksi jättäytyy psyykkisen sairautensa kanssa? Yksin siten - kun ei oikeasti kuuntele hoitavan ohjeita ja neuvoja eikä anna tämän vastata lääkityksestä. Apu olisi kuitenkin ollut olemassa, kunhan olisi ulskaltanut luottaa kollegaansa.