Parvekesurma Kari Pakasen tyyliin - Helsinki 1989
Lähetetty: La Kesä 03, 2023 2:12 pm
En löytänyt kovasta hakuyrityksestä huolimatta ketjua tästä tapauksesta, jotenka...
Elettiin päivää 23.9.1989. Tarvaisen Tuula oli tullut ex-poikaystävän äidin luokse lainatakseen rahaa sähkölaskun maksua varten. Mukaan oli paikan päälle saapunut uuden poikaystävän ominaisuudessa Pakasen Kari, 32, joka myöskin näyttelee pääosaa pian alla esitellyssä varsin ikävässä tapahtumassa.
Rahanlainauskeikka venähti hiukkasen pidemmäksi, sillä Pakasella sattui olemaan muassa pullollinen kirkasta. Ja asunnolla kun oli ennestään olemassa pari vajaata pulloa "Koskisen korvalääkettä" , ruvettiin juomia yksissä tuumin porukalla tuhoamaan.
Tuulalle ei viinaa kovin paljoa herunut, koska tämä oli jo melkoisen väsynyt ja torkkuikin välillä. Herättyään torkuilta Tuula kyseli, missä hän oikein mahtoi olla.
Aamuyön pikkutunteina kellon näyttäessä kahta, saapui asunnolle myös omistajan tytär poikakaverineen. Jälkimmäisen ja Karin välillä syntyi pieni riidanpoikanen ja Kari kävi nuoren miehen päälle.
Varsin usein helsinkiläinen lähiöjuhla päättyi soittoon viranomaisille. Niin kävi nytkin. Partio hälytettiin kellon käydessä lukemia 2:23.
Juuri ennen poliisin tuloa Kari ja Tuula olivat poistuneet asunnolta. Poliisin saapuessa he lymysivät portaikossa.
Selonteko asunnolla ei kestänyt kauan ja väkivaltaa ehkäisevä sinitakkipartio lähti seuraavalle keikalle autuaan tietämättöminä, että vain minuuttien kuluttua tapahtuisi paikalle hälytetyn takia jotain paljon pahempaa. Julmaa ja peruuttamatonta.
Aamuyön tunteina löytyi erään kerrostalon pihalta betoniselta käytävältä kuollut nainen. Kukaan ei ollut nähnyt putoamista. Menehtynyt nainen oli pudonnut asunnon seitsemännestä kerroksesta ja oli nimeltään Tuula Tarvainen. Vaivihkaa hänen kohtaloaan alettiin selvittämään. Ihan ensin otettiin huomioon parvekkeelta putoaminen tai hyppääminen.
Tuulan tuttavien kuulustelut valaisivat tapausta vain hiukkasen. Juovuksissa ollessa hän oli sanonut joillekin tuttavillen, ettei jaksa enää elää. Nuo lausumat oli annettu juovuksissa. Selvinpäin Tuula oli ollut hyvin elämänhaluinen ja hänellä oli aikomus mennä naimisiin amerikansuomalaisen liikemiehen kanssa.
Ex -poikaystävän äidille Tarvainen oli sanonut Karista, että "minä pelkään tuota miestä."
Mutta usean valppaan ja herkkäunisen asunnossa asuneen naapurin kuulohavainnot kertoivat karua kieltään ihan jostain muusta kuin vahinkoputoamisesta tai itsemurhasta.
Vieressä rapussa asuva eläkeläinen heräsi puoli kolmen aikaan, kävi vessassa, ja avasi raitista ilmaa saadakseen tuuletusikkunan. Pian hän kuuli naisen kiljaisevan kamalasti -niin kuin olisi ollut jossain toivottomassa tai pahassa tilanteessa.
Klo 2.40 maissa kovaan, lähellä asuntoaan kuuluvaan kolinaan heräili myös muuan eläkeläinen. Kuulosti kuin portaita tai seinää olisi hakattu tai jyskytetty. Pian jyskytyksen jälkeen kuului selvästi portaan alapuolelta tuskaisen tuntuista naisen huutoa, joka sanoi "älä, älä, älä, älä... ". Mutta sitten kaikki hiljeni.
Lisäksi puoli kolmelta yöllä vielä eri eläkeläinen oli kuullut kolinaa, meteliä ja naisen itkua.
Myös ihan vieressä 7. kerroksessa asunut naapuri heräsi yöllä kovaan tappelun ääneen. Alkuun sanoista ei saanut selvää, mutta sitten äänet voimistuivat. Mies siinä nimitti kovaan ääneen toistuvasti naista huoraksi. Samassa kuului naisen hätääntynyt ääni: "älä, älä..." Välittömästi tämän perään kuului naisen karmea kirkaisu. Sen jälkeen maisema hiljentyi.
Myös muut asuntojen F- ja E- asukkaat kuulivat yön hiljaisuudessa epätavallisia ääniä.
Kerrosta alempana elellyt eläkeläinen heräsi yöllä lauantain puolella ja katsoi kelloa. Se näytti aikaa 2.33. Hän kuuli keski-ikäisen naisen vihaista ääntä ja mieleen tuli ajatus, että nyt heitetään jotain miestä ulos asunnosta, mutta miehen ääntä ei kuulunut.
Tosi asiassa ainut, kuka lopulta kirjaimellisesti heitettiin ulos asunnosta, oli kuitenkin Tuula.
Poliisi pidätti Karin epäiltynä Tuulan surmaamisesta. Karin kuulustelun anti jäi varsin laihanlaiseksi. Mies kertoi poliisipartion pakoiluun liittyen nähneensä poliisit alarapussa ja sen vuoksi paenneensa Tuulan kanssa hissillä 7. kerrokseen. Kertomansa mukaan hän oli sanonut Tuulalle, että tämä menisi takaisin asuntoonsa yöksi. Hän tarinoi seuraavasti: Itse läksin kiipeämään ulkokautta alas, koska en halunnut joutua poliisin kanssa tekemisiin. Kaksi kerrosta tulin alaspäin parvekkeitten kautta, mutta sitten hiivin sisäportaita ulos, otin taksin ja ajoin Tuulan asunnolle. Matkalla ostin Eläintarhan Unionilta savukkeita. Kuittia minulla ei kyydistä ole. Tuulalle en ole tehnyt mitään pahaa enkä ole syypää hänen kuolemaansa millään tavalla...
Suora näyttö puuttui ja niinpä mies jouduttiin laskemaan vapaaksi poliisivankilasta 29.9.1989.
Ennen vapautustaan Kari tuumi lisäksi, ettei tiedä mitään Tuulan kohtalosta. Kertoi tulleensa yöllä taksilla hänen omaan asuntoonsa Töölönkadulle Tuulan jäädessä Kunnalliskodintielle "kai sukkia kutomaan." Mutta kuolleet eivät kudo sukkia ja tämä olisi varsin hyvin myös tämän miehen pitänyt tietää.
Rikospoliisi sai muutama päivä vapauttamisen jälkeen selville, että Kari oli tavannut Tuulan entisen poikaystävän ja kertonut tälle jotain ihan muuta kuin poliisille. Selvisi, että miehet olivat yhden kerran keskustelleet Tuulan kuolemasta. Kari oli ollut varsin vaisu asian suhteen. Kuitenkin hän oli sanonut, että "se oli vahinko, parvekkeella oli ollut liukasta ja Tuula oli pudonnut alas." Exän kysyessä, miksi Kari ei ollut jäänyt selvittämään tilannetta, oli Pakanen vastannut, että mitäs siitä enää kun se oli kuollut.
Eipä ollut tämän tarinan mukaan jäänyt Tuula sukkaa kutomaan, ja niinpä tämän johdosta poliisi sai aiheen uuteen pidätykseen.
Parin kuukauden kuluttua tapahtumasta alkoi poliisi tarkemmin tutkimaan Tuulan kohtaloa. Teknisessä tutkinnassa paljastui perinteisen mittatyökalun avulla, ettei Tuula ole voinut vahingossa pudota parvekkeelta alas. Tutkimustulosten jälkeen syyttäjä päätti syyttää Kari Pakasta Tuulan taposta.
Harkinnan jälkeen raastuvanoikeus päätyi Pakasen syyllisyyden puolelle ja lätkäisi tälle taposta 9 vuoden pikavoiton vankeusrangaistuksen muodossa. Tuomiosta on valitettu, mutta tarina ei kerro, kuinka sen osalta on käynyt.
Lähteenä on käytetty elokuun 1990 Rikosposti -lehteä.
Kuvista toinen jää kovan kiireen takia editoimatta oikein päin, pahoittelut kiireisestä elämänlaadusta.
Alempi kuva käännetty
-NILS-
Elettiin päivää 23.9.1989. Tarvaisen Tuula oli tullut ex-poikaystävän äidin luokse lainatakseen rahaa sähkölaskun maksua varten. Mukaan oli paikan päälle saapunut uuden poikaystävän ominaisuudessa Pakasen Kari, 32, joka myöskin näyttelee pääosaa pian alla esitellyssä varsin ikävässä tapahtumassa.
Rahanlainauskeikka venähti hiukkasen pidemmäksi, sillä Pakasella sattui olemaan muassa pullollinen kirkasta. Ja asunnolla kun oli ennestään olemassa pari vajaata pulloa "Koskisen korvalääkettä" , ruvettiin juomia yksissä tuumin porukalla tuhoamaan.
Tuulalle ei viinaa kovin paljoa herunut, koska tämä oli jo melkoisen väsynyt ja torkkuikin välillä. Herättyään torkuilta Tuula kyseli, missä hän oikein mahtoi olla.
Aamuyön pikkutunteina kellon näyttäessä kahta, saapui asunnolle myös omistajan tytär poikakaverineen. Jälkimmäisen ja Karin välillä syntyi pieni riidanpoikanen ja Kari kävi nuoren miehen päälle.
Varsin usein helsinkiläinen lähiöjuhla päättyi soittoon viranomaisille. Niin kävi nytkin. Partio hälytettiin kellon käydessä lukemia 2:23.
Juuri ennen poliisin tuloa Kari ja Tuula olivat poistuneet asunnolta. Poliisin saapuessa he lymysivät portaikossa.
Selonteko asunnolla ei kestänyt kauan ja väkivaltaa ehkäisevä sinitakkipartio lähti seuraavalle keikalle autuaan tietämättöminä, että vain minuuttien kuluttua tapahtuisi paikalle hälytetyn takia jotain paljon pahempaa. Julmaa ja peruuttamatonta.
Aamuyön tunteina löytyi erään kerrostalon pihalta betoniselta käytävältä kuollut nainen. Kukaan ei ollut nähnyt putoamista. Menehtynyt nainen oli pudonnut asunnon seitsemännestä kerroksesta ja oli nimeltään Tuula Tarvainen. Vaivihkaa hänen kohtaloaan alettiin selvittämään. Ihan ensin otettiin huomioon parvekkeelta putoaminen tai hyppääminen.
Tuulan tuttavien kuulustelut valaisivat tapausta vain hiukkasen. Juovuksissa ollessa hän oli sanonut joillekin tuttavillen, ettei jaksa enää elää. Nuo lausumat oli annettu juovuksissa. Selvinpäin Tuula oli ollut hyvin elämänhaluinen ja hänellä oli aikomus mennä naimisiin amerikansuomalaisen liikemiehen kanssa.
Ex -poikaystävän äidille Tarvainen oli sanonut Karista, että "minä pelkään tuota miestä."
Mutta usean valppaan ja herkkäunisen asunnossa asuneen naapurin kuulohavainnot kertoivat karua kieltään ihan jostain muusta kuin vahinkoputoamisesta tai itsemurhasta.
Vieressä rapussa asuva eläkeläinen heräsi puoli kolmen aikaan, kävi vessassa, ja avasi raitista ilmaa saadakseen tuuletusikkunan. Pian hän kuuli naisen kiljaisevan kamalasti -niin kuin olisi ollut jossain toivottomassa tai pahassa tilanteessa.
Klo 2.40 maissa kovaan, lähellä asuntoaan kuuluvaan kolinaan heräili myös muuan eläkeläinen. Kuulosti kuin portaita tai seinää olisi hakattu tai jyskytetty. Pian jyskytyksen jälkeen kuului selvästi portaan alapuolelta tuskaisen tuntuista naisen huutoa, joka sanoi "älä, älä, älä, älä... ". Mutta sitten kaikki hiljeni.
Lisäksi puoli kolmelta yöllä vielä eri eläkeläinen oli kuullut kolinaa, meteliä ja naisen itkua.
Myös ihan vieressä 7. kerroksessa asunut naapuri heräsi yöllä kovaan tappelun ääneen. Alkuun sanoista ei saanut selvää, mutta sitten äänet voimistuivat. Mies siinä nimitti kovaan ääneen toistuvasti naista huoraksi. Samassa kuului naisen hätääntynyt ääni: "älä, älä..." Välittömästi tämän perään kuului naisen karmea kirkaisu. Sen jälkeen maisema hiljentyi.
Myös muut asuntojen F- ja E- asukkaat kuulivat yön hiljaisuudessa epätavallisia ääniä.
Kerrosta alempana elellyt eläkeläinen heräsi yöllä lauantain puolella ja katsoi kelloa. Se näytti aikaa 2.33. Hän kuuli keski-ikäisen naisen vihaista ääntä ja mieleen tuli ajatus, että nyt heitetään jotain miestä ulos asunnosta, mutta miehen ääntä ei kuulunut.
Tosi asiassa ainut, kuka lopulta kirjaimellisesti heitettiin ulos asunnosta, oli kuitenkin Tuula.
Poliisi pidätti Karin epäiltynä Tuulan surmaamisesta. Karin kuulustelun anti jäi varsin laihanlaiseksi. Mies kertoi poliisipartion pakoiluun liittyen nähneensä poliisit alarapussa ja sen vuoksi paenneensa Tuulan kanssa hissillä 7. kerrokseen. Kertomansa mukaan hän oli sanonut Tuulalle, että tämä menisi takaisin asuntoonsa yöksi. Hän tarinoi seuraavasti: Itse läksin kiipeämään ulkokautta alas, koska en halunnut joutua poliisin kanssa tekemisiin. Kaksi kerrosta tulin alaspäin parvekkeitten kautta, mutta sitten hiivin sisäportaita ulos, otin taksin ja ajoin Tuulan asunnolle. Matkalla ostin Eläintarhan Unionilta savukkeita. Kuittia minulla ei kyydistä ole. Tuulalle en ole tehnyt mitään pahaa enkä ole syypää hänen kuolemaansa millään tavalla...
Suora näyttö puuttui ja niinpä mies jouduttiin laskemaan vapaaksi poliisivankilasta 29.9.1989.
Ennen vapautustaan Kari tuumi lisäksi, ettei tiedä mitään Tuulan kohtalosta. Kertoi tulleensa yöllä taksilla hänen omaan asuntoonsa Töölönkadulle Tuulan jäädessä Kunnalliskodintielle "kai sukkia kutomaan." Mutta kuolleet eivät kudo sukkia ja tämä olisi varsin hyvin myös tämän miehen pitänyt tietää.
Rikospoliisi sai muutama päivä vapauttamisen jälkeen selville, että Kari oli tavannut Tuulan entisen poikaystävän ja kertonut tälle jotain ihan muuta kuin poliisille. Selvisi, että miehet olivat yhden kerran keskustelleet Tuulan kuolemasta. Kari oli ollut varsin vaisu asian suhteen. Kuitenkin hän oli sanonut, että "se oli vahinko, parvekkeella oli ollut liukasta ja Tuula oli pudonnut alas." Exän kysyessä, miksi Kari ei ollut jäänyt selvittämään tilannetta, oli Pakanen vastannut, että mitäs siitä enää kun se oli kuollut.
Eipä ollut tämän tarinan mukaan jäänyt Tuula sukkaa kutomaan, ja niinpä tämän johdosta poliisi sai aiheen uuteen pidätykseen.
Parin kuukauden kuluttua tapahtumasta alkoi poliisi tarkemmin tutkimaan Tuulan kohtaloa. Teknisessä tutkinnassa paljastui perinteisen mittatyökalun avulla, ettei Tuula ole voinut vahingossa pudota parvekkeelta alas. Tutkimustulosten jälkeen syyttäjä päätti syyttää Kari Pakasta Tuulan taposta.
Harkinnan jälkeen raastuvanoikeus päätyi Pakasen syyllisyyden puolelle ja lätkäisi tälle taposta 9 vuoden pikavoiton vankeusrangaistuksen muodossa. Tuomiosta on valitettu, mutta tarina ei kerro, kuinka sen osalta on käynyt.
Lähteenä on käytetty elokuun 1990 Rikosposti -lehteä.
Kuvista toinen jää kovan kiireen takia editoimatta oikein päin, pahoittelut kiireisestä elämänlaadusta.
- Tälle betonikäytävälle Tuulan elämä päättyi.
- IMG_20230603_140114.jpg (121.04 KiB) Katsottu 2178 kertaa
- Pakanen rp.jpg (69.56 KiB) Katsottu 1378 kertaa
-NILS-