Muistelua saaristosta

[Varvikello]

Muistelua saaristosta. Vuodatin tuohon yhteen ketjuun jo kokemuksiani intti-ajoilta. Eipä uskoisi että naapurikunta on niin erilainen. Mä olen helsinkiläinen ja turkulainen, nykyään pirkanmaalainen mut enimmäkseen kai se turkulainen. Mut laitettiin inttiin saaristoon kun se oli koulutastalla ja välimatkalla ihan ok. Metallialan ja mekaniikan kundista tehtiin venemies.
Inttiin piti lähteä ja saaristo oli osoitteena. Jo silloin hyödynnettiin koulutustaustaa ja musta tehtiin sit se venemies kun oli mekaanisen alan koulutuskin.
Veneiden moottoreihin annettiin koulutusta niin että määräaikais-öljynvaihdot ainakin onnistuu, merivesikierron osaa puhdistaa.
Hevosvoimin mukaan annettiin lupa ajaa aina vaan isompia veneitä.

[Varvikello]

Linnakevenettä sai ajaa varusmiehet keskenään. Toisesta tehtiin päällikkö jolla oli sekä valta että vastuu. Toinen sitten vaan tähysti ja luki karttaa ja katsoi tutkanäyttöä. Noh, Tää mun taistelupari päätti sit yks kerta ottaa sen veneen ja lähtee vaan ajelemaan. Sanoin sille et nyt ei kuulosta hyvältä. Enkä itse tule mukaan kun ei mitään komennusta/tehtävää ole.
Annoin sen mennä, ajakoot sillä möhköllä sydämensä kyllyydestä. Onneks sillä oli kaikuluotain päällä ja ajoi hiljaa. Kertoi takaisin tullessaan melkein ajaneensa kiville.
Venemies saattoi ajaa huvikseen bigbusterilla joka oli ihan tykki veneeksi sillä moottorilla. Sanoi vaan aamulaskennassa että venemihen pitää huoltaa ja siivota vene. Päivystävä upseeri totesi et venemies menee sitten veneelle. Lipunnoston jälkeen olikin "vapaata" päivälliseen saakka.
Nukuttiin veneessä ja uitiin laiturilta jos huvitti, oltiin mukamas venettä huoltamassa tai konehallilla, niinku traktorikuskitkin rasvaamassa valmettejaan.

[Varvikello]

Ensin toki katottiin vene kuntoon. Öljyt, vedet, yleinen siisteys ja lämmityskäyttö. Sitten alkoikin olla jo lounaan aika. Jos ei ajoa ollut tiedoksi iltapäivälle niin venemiehen piti vielä tarkistaa muutama asia. Käynnistää hyrrätutka tai mitä tahansa.

[Varvikello]

Jossain vaiheessa linnakkeen varapäällikkö alkoi epäillä et venemiehet luistaa. Koko muu porukka oli harjoitellut siellä kivikossa varusmiestaitoja ja opetellut ilmatorjuntaa rynnäkkökiväärillä. Venemies, sehän luistaa kaikesta kuin autokuski. Sen on annettava nukkua ja se saa tehdä lähes mitä vaan vedotakseen lepoon.
Mantereella löytyy aina levännyt autokuski mut rannikkolinnakkeella sen "auton" ajaa mantereelle se venemies jonka pitää olla hyvin levännyt

[Varvikello]

Linnakkeen varapäällikkö oli vailla grilli/nuotiopuita. Oli nähnyt ajopuun rannassa mut eihän sitä muulla saanut kuin veneellä hinaamalla. Saarelaisten mielestä kaikki meren tuoma on heidän omaa, intin on turha mennä sorkkimaan.
Me sitten sniikkailtiin linnakkeen veneellä, muka vaan valvomaan ja hylkeitä kyttäämään. Saatiin se koivutukki sinne kotirantaan ja kesän grillipuut.

[Varvikello]

Parainen, aika toivoton paikka lähteä karkuun. Etelään päin on vain umpikujaa ja pohjoiseen, mantereelle päin pääsee vain Kirjalansalmen sillan kautta.
Ensimmäinen saaristokunta kun tullaan Turusta päin. Kävin intin syvemmällä saaristossa ja siitä jäi tietynlainen ihastus saaristoon. Kävin harrastamassa saaristossa sen jälkeenkin. Siellä lauttojen takana oli ihan oma maailmansa.. Armeija ei ollut tervetullut vaikka me tuotiin sinne puhdas juomavesi ja sähkö.
Mun hommiin venemiehenä kuului toimittaa postit Utöhön jos vaan oltiin postilinjan kieppeillä ja oltiin intin veneillä nopeampia. Monesti vein Utön postiin sen postisäkin ja muutaman iltapäivälehden, ostin samalla yhdet linnakkeelle luettavaksi ja kavereille kanssa.
postin tyttö oli aina aika ilmeetön kun vein sen säkin. Jossain vaiheessa rohkaistuin ja koetin avata keskustelua, ihan niitänäitä. Mitvit... eukkohan melkein sylki silmille. "Tää on meidän saari, mitä armeija täällä tekee? Luotsit saa olla kun ne on mun enoja, setiä ja serkkuja".
Ei sitä Myrskyluodon Maijaa voinut oikein toivottaa mihinkään pidemmälle kun oltiin jo etelämmällä saarella ja se oli niin kotipaikka-uskollinen. Mieli teki kyllä toivottaa se johonkin jossa makea vesi kerätään ränneistä ja sähköstä vasta haaveillaan.

[sikapäivät2020]

Nyt yli 40 vuotta myöhemmin.Osaa arvostaa näitä rannikkolinnakkeita.Aloitin Gyltössä, sieltä Russarö,ja lopuksi Utö.Gyltössä olen päässyt käymään kaksikin kertaa.Oli merkkikohtainen mp-porukka.Siihen sattui kuulumaan kaksi linnakkeen kapiaista.Silloin oli jo armeijan touhu siellä loppunut.Utö on edelleen käymättä.