New Yorkin maanalaisen ammuskelutapaus joulukuun 22. 1984/ Bernhard Goez
Lähetetty: To Kesä 15, 2023 5:13 pm
New Yorkin maanalaisen ammuskelu 1984 on mielestäni siksi merkittävä tapahtuma, että ansaitsee tulla minfon sivuille. Se sai aikoinaan suurta huomiota maailmanlaajuisesti, myös pienessä Suomessa siitä kirjoitettiin paljon.
Maanalaisen ammuskelu 22.12.1984
Oli joulukuun 22. Orwellin vuonna 1984, ja aikainen, uinuva talvinen iltapäivä New Yorkin maanalaisessa, etelään vievällä linjalla Broadway - Seventh Avenue express, junassa numero 2, lähellä 14. katua, kun neljä mustaa bronxilaista myöhäisteiniä, James Ramseur,
Barry Allen, Troy Chanty ja Darrell Cabey nousivat vaunuun. Nelikko oli matkalla ryöstämään videopelihallia Manhattanilla. Eivätpä osanneet kaverukset aavistaa, että hyvin pian heidän elämänsä suunta muuttuisi kertaheitolla, eikä suinkaan parempaan. Nuo katujen
kovanaamaiset(ainakin omasta mielestään) kuninkaat löytäisivät junasta kengittäjänsä erään Bernhard Goezin muodossa. Hieman hermostuneen oloinen, silmälasipäinen ja nukkavieru Goez nousikin vaunuun 14. kadun asemalta. 37-vuotias Goez oli vaalea ja hintelä,
eikä vaikuttanut nuorista kummoiseltakaan vastukselta, sankarista nyt puhumattakaan. Paremminkin helpolta uhrilta tilanteessa neljä vastaan yksi heidän edukseen. Niin sanottu "kävelevä lounasseteli"! Tässä kohtaa on huomionarvoista, että neljä vuotta aikaisemmin
Goez oli mukiloitu maanalaisessa ryöstön yhteydessä. Sen jälkeen hän oli hakenut aseen hallussapitolupaa New Yorkin viranomaisilta, mutta lupaa ei ollut hellinnyt. Goez oli ratkaissut tilanteen hankkimalla järeähkön 38.-kaliiperin revolverin Floridassa, ja tuomalla sen
ilman lupaa New Yorkiin. Yllättävää kyllä Goezin hankkimassa aseessa oli rullassa vain viisi patruunapesää, tällä asialla on merkitystä tuonnempana. No, joku sanoo, että on saivartelua vaikka Goezilla ollut yksi luoti enemmän rullassa ja niin se ehkä onkin. Jokatapauksessa
mieheltä viisas veto valita revolveri pistoolin sijasta, ne jumittuvat harvemmin eikä niistä ammuttaessa lennä hylsyjä pitkin isänmaata.
Suunnilleen viidestätoista kahteenkymmeneen matkustajaa oli vaunussa R22 nelikon ja Goezin lisäksi. Kyseinen vaunu oli järjestyksessä seitsemäs junan kymmenestä vaunusta. Ramseur oli tapahtumahetkellä kahdeksantoista ja hänen toverinsa yhdeksäntoista vuoden
ikäisiä. Nuorukasia, jänteviä sällejä parhaassa iässä, voimiensa tunnossa! Melko täydessä vaunussa nelikosta Troy Chanty lähestyi Goezia ja kysyi tämän vointia. Seuraavaksi hän pyysi viittä dollaria, Goezin mukaan normaalilla äänensävyllä. Tässä vaiheessa ilmeisesti
Cabey oli tullut Chantyn viereen, kenties pelottelumielessä. Tämän jälkeen tapahtumakuvaukset eroavat toisistaan. Jokatapauksessa Goez nousi seisomaan, tempaisi revolverinsa ja ampui viisi laukausta nelikkoon haavoittaen näistä jokaista. (On suoranainen ihme, ettei
tuollaisessa sillipurkissa yksikään laukaus osunut sivulliseen edes kimmokkeena.) Karkuun kääntynyt Cabey otti nelikosta pahiten osumaa: hänen selkärankansa katkesi, mikä johti aivovaurioon sekä osittaiseen halvaantumiseen. Kahta uhreista oli ammuttu selkään,
luultavasti juuri tilanteen tajuttuaan pakoon yrittäneitä Chantya ja Cabeyta. Ampuminen tuskin kesti muutamia sekunteja kauempaa. Myöhemmin Goez kertoi, että oli tilanteessa käynyt mielessään ensin läpi, ketä ampuisi missäkin järjestyksessä, ja sitten teki juuri niin.
Kun nuoret jo makasivat maassa haavoittuneina, Goez meni Cabeyn luokse ja sanoi:
-Näytät olevan ihan kunnossa, tässä sinulle yksi lisää.
Sitten Goez ampui viimeisen luotinsa Cabeyhin, haavoittaen tätä toisen kerran.
-Jos minulla olisi ollut enemmän ammuksia, olisin ampunut heitä uudelleen ja uudelleen. Ongelmani oli, että minulta loppuivat ammukset. Minun teki mieli kaivaa Canbylta silmät päästä avaimillani, mutta sitten näin pelon hänen silmissään ja pysähdyin, muisteli Goez myöhemmin.
Erään todistajan mukaan koko ammuskelu kesti vain sekunnin ajan. (Ilmeisesti alkuperäiset neljä laukausta, viidennen ja viimeisen laukauksen Goez ampui Cabeyhin pakostakin joitakin sekunteja myöhemmin, huom.)
Kohta ampumisen jälkeen konduktööri saapui vaunuun ja ilmeisen hämmentyneenä näkemästään verenvuodatuksesta kysyi suureen ääneen mitä vaunussa oli tapahtunut. Hän lähestyi myös Goezia ja esitti tälle saman kysymyksen. Goez vastasi:
-En tiedä... he yrittivät ryöstää minut ja minä ammuin heidät. (Tässä vaiheessa ei ollut varmaa kuka haavoittuneista nuorista jäisi eloon, jos kukaan, huom.)
Seuraavaksi konduktööri tarkasti etteivät muut matkustajat olleet haavoittuneet. Todettuaan tilanteen olevan päällisin puolin kunnossa, hän palasi Goezin luo ja tiedusteli, oliko tämä poliisi. Goezin annettua kieltävän vastauksen, konduktööri pyysi Goezia luovuttamaan
aseensa. Goez kieltäytyi ja piti revolverin itsellään.
Mikäpä sitten oli miehiään tällainen Bernhard Goez?
Bernard Hugo Goez oli syntynyt marraskuun 7. 1947 Queensissa, New Yorkissa. Etnisyydeltään hän oli uuteen maailmaan muuttaneiden saksalaissiirtolaisten jälkeläisiä. Goezilla oli kolme vanhempaa sisarusta ja hän oli ilmeisen hyvän sosiaalisen aseman omaavasta
perheestä, Goez oli käynyt Sveitsissä asti opiskelemassa ja hänellä oli kaksi suomalaista alempaa korkeakoulututkintoa vastaavaa tutkintoa New Yorkin yliopistosta. Goez oli muuttanut muun perheen mukana Floridaan, mutta palasi takaisin kotikonnuilleen avioeron
jälkeen, aloittaen sähkömiehen hommat omassa firmassa Greenwich Villagen asunnostaan käsin. Aikaansaava ja yritteliäs kaveri.
Goezin kertoman mukaan hänet oli pahoinpidelty ja ryöstetty alkuvuodesta 1981 Canal streetin metroasemalla. Kolme mustaa nuorta oli käynyt Goezin kimppuun ja heittänyt hänet päin levylasiovea ja sitten maahan. Goez oli loukannut hyökkäyksessä polvensa ja
rintansa. Goez taisteli vielä yhden nuorukaisista kanssa poliisin saapuessa paikalle. Tällöin nuori oli syyttänyt Goezia väkivallasta, ja harmikseen Goezia pidettiin pidätettynä kuusi tuntia, kun taas varsinainen hyökkääjä pääsi poliisin huostasta jo kahden ja puolen tunnin
kuluttua. Tämä tapahtuma ei lujittanut Goezin luottamusta virkavaltaan ja hän haki ja häneltä evättiin aseenkantolupa New Yorkissa aiemmin mainitulla seurauksella, hän hankki aseen luvattomasti Floridasta. Omien sanojensa mukaan Goezilla oli usein mukanaan suuria
summia firmansa rahoja ja hän tarvitsi aseen turvakseen. Goezin myös tiedettiin käyttäneen rasistisia ilmaisuja koskien maansa afrikkalaisperäistä väestöä.
Ammuskelun jälkeinen pakomatka
Kiirehdittyään pois maanalaisesta ennen poliisien tuloa ja päästyään ulos metroasemalta, Goez otti taksin asunnolleen. Hän vuokrasi auton ja ajoi Benningtoniin Vermontiin, missä hankkiutui eroon sinisestä puserosta joka hänellä oli ollut päällä ampumisen aikana.
Revolverinsa hän purki osiin ja hävitti osat metsään. Hän majoittui uuden Englannin hotelleissa useiden vuorokausien ajan seuraten ampumisvälikohtauksen uutisointia jännittyneenä. Kuinka moni hänen ampumistaan nuorista oli saanut surmansa? Mahtoiko häntä odottaa
vuosikausien viruminen kuolemaantuomittujen osastolla, ja lopulta kaasukammio?
Joulukuun 26. anonyymi soittaja ilmoitti New Yorkin poliisille, että Goez vastasi ampujan kuvausta, omisti aseen ja oli tullut mukiloiduksi aiemmin. Pari vuorokautta myöhemmin, joulukuun 29. Goez soitti naapurilleen Myra Feldmannille, joka kertoi poliisin etsiskelevän Goezia
ja käyneen hänen asunnollaan. Goez kertoi Feldmanille, että tunsi olevansa kuin taistelutilanteessa, jossa hänen oli ajateltava vastustajaansa nopeammin.
Goez palasi New Yorkiin 30. joulukuuta, palautti vuokraamansa auton ja haki vaatteita sekä liiketoimiensa paapereita, vuokrasi uuden auton ja ajoi takaisin Uuteen Englantiin. Hieman keskipäivän jälkeen seuraavana päivänä, hän meni New Hampshiren Concordin poliisiasemalle
ja ilmoittautui siellä:
-Olen mies jota te etsitte New Yorkissa.(Oliko Goez saanut tietää uutisista, että kukaan nuorista ei ollut kuollut, ja saattoi siten odottaa lievempää tuomiota, vai olisiko ilmoittautunut poliisille muutenkin?)
Goezille luettiin hänen Miranda-oikeutensa mutta hän päätti silti puhua poliisille. Concordin poliisien tekemä alustava Goezin kuulustelu tallennettiin äänitteelle ja myöhemmin häntä kuulustelivat etsivät New Yorkista: Susan Braver, Michael Clark sekä Dan Hattendorf. Tämä
jälkimmäinen, kaksituntinen kuulustelu tallennettiin videolle. Molemmat tallenteet esitettiin sittemmin tapauksen oikeuskäsittelyssä.
Kuulustelussa Goez kertoi tuntemuksistaan totuudenmukaisesti, kenties tapahtumistakin.
-Olen ollut tilanteissa, jossa olen vain näyttänyt aseen... nytkin aseen näyttäminen olisi varmaankin riittänyt, mutta sitten näin ilmeen Canbyn silmissä ja hänen virnuilunsa...
Kun häneltä kysyttiin, mitkä hänen aikeensa olivat neljän nuoren suhteen olleet, Goez vastasi:
-Halusin tappaa heidät, satuttaa heitä, saada heidät kärsimään mahdollisimman paljon.
Yllättävän avoimesti Goez kertoi mietteitään.
jatkuu...
Liitteenä tuttuun tyyliin joitakin kuvia tapaukseen liittyen, jos sallittaneen.
Maanalaisen ammuskelu 22.12.1984
Oli joulukuun 22. Orwellin vuonna 1984, ja aikainen, uinuva talvinen iltapäivä New Yorkin maanalaisessa, etelään vievällä linjalla Broadway - Seventh Avenue express, junassa numero 2, lähellä 14. katua, kun neljä mustaa bronxilaista myöhäisteiniä, James Ramseur,
Barry Allen, Troy Chanty ja Darrell Cabey nousivat vaunuun. Nelikko oli matkalla ryöstämään videopelihallia Manhattanilla. Eivätpä osanneet kaverukset aavistaa, että hyvin pian heidän elämänsä suunta muuttuisi kertaheitolla, eikä suinkaan parempaan. Nuo katujen
kovanaamaiset(ainakin omasta mielestään) kuninkaat löytäisivät junasta kengittäjänsä erään Bernhard Goezin muodossa. Hieman hermostuneen oloinen, silmälasipäinen ja nukkavieru Goez nousikin vaunuun 14. kadun asemalta. 37-vuotias Goez oli vaalea ja hintelä,
eikä vaikuttanut nuorista kummoiseltakaan vastukselta, sankarista nyt puhumattakaan. Paremminkin helpolta uhrilta tilanteessa neljä vastaan yksi heidän edukseen. Niin sanottu "kävelevä lounasseteli"! Tässä kohtaa on huomionarvoista, että neljä vuotta aikaisemmin
Goez oli mukiloitu maanalaisessa ryöstön yhteydessä. Sen jälkeen hän oli hakenut aseen hallussapitolupaa New Yorkin viranomaisilta, mutta lupaa ei ollut hellinnyt. Goez oli ratkaissut tilanteen hankkimalla järeähkön 38.-kaliiperin revolverin Floridassa, ja tuomalla sen
ilman lupaa New Yorkiin. Yllättävää kyllä Goezin hankkimassa aseessa oli rullassa vain viisi patruunapesää, tällä asialla on merkitystä tuonnempana. No, joku sanoo, että on saivartelua vaikka Goezilla ollut yksi luoti enemmän rullassa ja niin se ehkä onkin. Jokatapauksessa
mieheltä viisas veto valita revolveri pistoolin sijasta, ne jumittuvat harvemmin eikä niistä ammuttaessa lennä hylsyjä pitkin isänmaata.
Suunnilleen viidestätoista kahteenkymmeneen matkustajaa oli vaunussa R22 nelikon ja Goezin lisäksi. Kyseinen vaunu oli järjestyksessä seitsemäs junan kymmenestä vaunusta. Ramseur oli tapahtumahetkellä kahdeksantoista ja hänen toverinsa yhdeksäntoista vuoden
ikäisiä. Nuorukasia, jänteviä sällejä parhaassa iässä, voimiensa tunnossa! Melko täydessä vaunussa nelikosta Troy Chanty lähestyi Goezia ja kysyi tämän vointia. Seuraavaksi hän pyysi viittä dollaria, Goezin mukaan normaalilla äänensävyllä. Tässä vaiheessa ilmeisesti
Cabey oli tullut Chantyn viereen, kenties pelottelumielessä. Tämän jälkeen tapahtumakuvaukset eroavat toisistaan. Jokatapauksessa Goez nousi seisomaan, tempaisi revolverinsa ja ampui viisi laukausta nelikkoon haavoittaen näistä jokaista. (On suoranainen ihme, ettei
tuollaisessa sillipurkissa yksikään laukaus osunut sivulliseen edes kimmokkeena.) Karkuun kääntynyt Cabey otti nelikosta pahiten osumaa: hänen selkärankansa katkesi, mikä johti aivovaurioon sekä osittaiseen halvaantumiseen. Kahta uhreista oli ammuttu selkään,
luultavasti juuri tilanteen tajuttuaan pakoon yrittäneitä Chantya ja Cabeyta. Ampuminen tuskin kesti muutamia sekunteja kauempaa. Myöhemmin Goez kertoi, että oli tilanteessa käynyt mielessään ensin läpi, ketä ampuisi missäkin järjestyksessä, ja sitten teki juuri niin.
Kun nuoret jo makasivat maassa haavoittuneina, Goez meni Cabeyn luokse ja sanoi:
-Näytät olevan ihan kunnossa, tässä sinulle yksi lisää.
Sitten Goez ampui viimeisen luotinsa Cabeyhin, haavoittaen tätä toisen kerran.
-Jos minulla olisi ollut enemmän ammuksia, olisin ampunut heitä uudelleen ja uudelleen. Ongelmani oli, että minulta loppuivat ammukset. Minun teki mieli kaivaa Canbylta silmät päästä avaimillani, mutta sitten näin pelon hänen silmissään ja pysähdyin, muisteli Goez myöhemmin.
Erään todistajan mukaan koko ammuskelu kesti vain sekunnin ajan. (Ilmeisesti alkuperäiset neljä laukausta, viidennen ja viimeisen laukauksen Goez ampui Cabeyhin pakostakin joitakin sekunteja myöhemmin, huom.)
Kohta ampumisen jälkeen konduktööri saapui vaunuun ja ilmeisen hämmentyneenä näkemästään verenvuodatuksesta kysyi suureen ääneen mitä vaunussa oli tapahtunut. Hän lähestyi myös Goezia ja esitti tälle saman kysymyksen. Goez vastasi:
-En tiedä... he yrittivät ryöstää minut ja minä ammuin heidät. (Tässä vaiheessa ei ollut varmaa kuka haavoittuneista nuorista jäisi eloon, jos kukaan, huom.)
Seuraavaksi konduktööri tarkasti etteivät muut matkustajat olleet haavoittuneet. Todettuaan tilanteen olevan päällisin puolin kunnossa, hän palasi Goezin luo ja tiedusteli, oliko tämä poliisi. Goezin annettua kieltävän vastauksen, konduktööri pyysi Goezia luovuttamaan
aseensa. Goez kieltäytyi ja piti revolverin itsellään.
Mikäpä sitten oli miehiään tällainen Bernhard Goez?
Bernard Hugo Goez oli syntynyt marraskuun 7. 1947 Queensissa, New Yorkissa. Etnisyydeltään hän oli uuteen maailmaan muuttaneiden saksalaissiirtolaisten jälkeläisiä. Goezilla oli kolme vanhempaa sisarusta ja hän oli ilmeisen hyvän sosiaalisen aseman omaavasta
perheestä, Goez oli käynyt Sveitsissä asti opiskelemassa ja hänellä oli kaksi suomalaista alempaa korkeakoulututkintoa vastaavaa tutkintoa New Yorkin yliopistosta. Goez oli muuttanut muun perheen mukana Floridaan, mutta palasi takaisin kotikonnuilleen avioeron
jälkeen, aloittaen sähkömiehen hommat omassa firmassa Greenwich Villagen asunnostaan käsin. Aikaansaava ja yritteliäs kaveri.
Goezin kertoman mukaan hänet oli pahoinpidelty ja ryöstetty alkuvuodesta 1981 Canal streetin metroasemalla. Kolme mustaa nuorta oli käynyt Goezin kimppuun ja heittänyt hänet päin levylasiovea ja sitten maahan. Goez oli loukannut hyökkäyksessä polvensa ja
rintansa. Goez taisteli vielä yhden nuorukaisista kanssa poliisin saapuessa paikalle. Tällöin nuori oli syyttänyt Goezia väkivallasta, ja harmikseen Goezia pidettiin pidätettynä kuusi tuntia, kun taas varsinainen hyökkääjä pääsi poliisin huostasta jo kahden ja puolen tunnin
kuluttua. Tämä tapahtuma ei lujittanut Goezin luottamusta virkavaltaan ja hän haki ja häneltä evättiin aseenkantolupa New Yorkissa aiemmin mainitulla seurauksella, hän hankki aseen luvattomasti Floridasta. Omien sanojensa mukaan Goezilla oli usein mukanaan suuria
summia firmansa rahoja ja hän tarvitsi aseen turvakseen. Goezin myös tiedettiin käyttäneen rasistisia ilmaisuja koskien maansa afrikkalaisperäistä väestöä.
Ammuskelun jälkeinen pakomatka
Kiirehdittyään pois maanalaisesta ennen poliisien tuloa ja päästyään ulos metroasemalta, Goez otti taksin asunnolleen. Hän vuokrasi auton ja ajoi Benningtoniin Vermontiin, missä hankkiutui eroon sinisestä puserosta joka hänellä oli ollut päällä ampumisen aikana.
Revolverinsa hän purki osiin ja hävitti osat metsään. Hän majoittui uuden Englannin hotelleissa useiden vuorokausien ajan seuraten ampumisvälikohtauksen uutisointia jännittyneenä. Kuinka moni hänen ampumistaan nuorista oli saanut surmansa? Mahtoiko häntä odottaa
vuosikausien viruminen kuolemaantuomittujen osastolla, ja lopulta kaasukammio?
Joulukuun 26. anonyymi soittaja ilmoitti New Yorkin poliisille, että Goez vastasi ampujan kuvausta, omisti aseen ja oli tullut mukiloiduksi aiemmin. Pari vuorokautta myöhemmin, joulukuun 29. Goez soitti naapurilleen Myra Feldmannille, joka kertoi poliisin etsiskelevän Goezia
ja käyneen hänen asunnollaan. Goez kertoi Feldmanille, että tunsi olevansa kuin taistelutilanteessa, jossa hänen oli ajateltava vastustajaansa nopeammin.
Goez palasi New Yorkiin 30. joulukuuta, palautti vuokraamansa auton ja haki vaatteita sekä liiketoimiensa paapereita, vuokrasi uuden auton ja ajoi takaisin Uuteen Englantiin. Hieman keskipäivän jälkeen seuraavana päivänä, hän meni New Hampshiren Concordin poliisiasemalle
ja ilmoittautui siellä:
-Olen mies jota te etsitte New Yorkissa.(Oliko Goez saanut tietää uutisista, että kukaan nuorista ei ollut kuollut, ja saattoi siten odottaa lievempää tuomiota, vai olisiko ilmoittautunut poliisille muutenkin?)
Goezille luettiin hänen Miranda-oikeutensa mutta hän päätti silti puhua poliisille. Concordin poliisien tekemä alustava Goezin kuulustelu tallennettiin äänitteelle ja myöhemmin häntä kuulustelivat etsivät New Yorkista: Susan Braver, Michael Clark sekä Dan Hattendorf. Tämä
jälkimmäinen, kaksituntinen kuulustelu tallennettiin videolle. Molemmat tallenteet esitettiin sittemmin tapauksen oikeuskäsittelyssä.
Kuulustelussa Goez kertoi tuntemuksistaan totuudenmukaisesti, kenties tapahtumistakin.
-Olen ollut tilanteissa, jossa olen vain näyttänyt aseen... nytkin aseen näyttäminen olisi varmaankin riittänyt, mutta sitten näin ilmeen Canbyn silmissä ja hänen virnuilunsa...
Kun häneltä kysyttiin, mitkä hänen aikeensa olivat neljän nuoren suhteen olleet, Goez vastasi:
-Halusin tappaa heidät, satuttaa heitä, saada heidät kärsimään mahdollisimman paljon.
Yllättävän avoimesti Goez kertoi mietteitään.
jatkuu...
Liitteenä tuttuun tyyliin joitakin kuvia tapaukseen liittyen, jos sallittaneen.