Samankaltaiset selvittämättömät surmat Helsingissä 1970-luvulla - sarjamurhaaja?
Lähetetty: Su Heinä 16, 2023 6:45 pm
Tutkailin selvittämättömiä henkirikoksia kartalla, ja Helsingissä osui silmiin ainakin neljä pääpiirteittäin hyvin samankaltaista, ajallisesti melko lähellä toisiaan olevaa selvittämätöntä surmaa.
- Eronen, Eino Elias (puukotettu Kaisaniemen puistossa 27.5.1970, kuoli Töölön sairaalassa 16.2.1971)
- Auvinen, Arvi Olavi (puukotettu Lapinlahden puistikossa 17.6.1972, kuoli rikospaikalle)
- Järvinen, Jaakko Vilho Johannes (puukotettu Merikadulla puistonpenkille 27.8.1972, kuoli rikospaikalle)
- Aaltonen, Jalo Matias (puukotettu Oulunkylän asemalla 22.11.1978, kuoli rikospaikalle)
Varmasti Helsingissä puukko heilui tuohon maailmanaikaan usein, mutta näissä neljässä tapauksessa tuntui niistä saatavilla olevien niukkojen tietojen valossa olevan sarjamurhaajamaisia yhtäläisyyksiä. Puukotukset ovat tapahtuneet julkisella paikalla. Uhreissa ei ainakaan saatavilla olevien tietojen mukaan ollut kamppailun jälkiä, esimerkiksi Järvinen oli ilmeisesti surmattu yhdellä puukoniskulla kaulaan hänen nukkuessaan puistonpenkillä. Liikkuiko Helsingissä 1970-luvun alussa saalistaja, joka etsi uhreikseen päihtyneitä tai sammuneita miehiä, surmasi heidät puukolla ja jätti niille sijoilleen? Tuomittiinko tuolloin ehkä joku vastaavanlaisesta rikoksesta, jonka jälkeen selvittämättömät miesten puukotukset julkisilla paikoilla loppuivat?
Jos tällainen saalistaja oli liikkeellä, kuka hän oli ja miksi hän teki tekonsa? Oliko hän esimerkiksi nuori, parikymppinen mies, joka oli joutunut kärsimään sodan käyneen alkoholisti-isänsä pahoinpitelyjä ja laiminlyöntiä, ja purki traumaansa alkoholisteihin ja päihtyneisiin, itseään vanhempiin miehiin? Vai oliko hän ihan puhdas thrill killer, joka tahtoi kokea surmaamisen aikaansaaman hurmoksen, ja valikoi uhreikseen päihtyneitä miehiä ja puliukkoja siksi, että he olivat runsaslukuisia ja helppoja uhreja? Miksi hän lopetti tappamisen? Jäikö hän kiinni, perustiko perheen, käänsikö puukkonsa terän itseensä päin? Vai oliko mitään sarjamurhaajaa olemassakaan, ja nämä ovat vain sattumalta selvittämättä jäänyt jäävuoren huippu tuontyyppisistä rikoksista, joita siihen aikaan tapahtui paljon? Tuskinpa näihin mitään vastauksia koskaan tullaan saamaan, poliisi ei varmasti enää tutki puoli vuosisataa vanhoja puliukkojen surmia. Kuitenkin jos nämä surmat olisivat saman tekijän käsialaa, hän saattaisi vielä hyvinkin olla hengissä.
- Eronen, Eino Elias (puukotettu Kaisaniemen puistossa 27.5.1970, kuoli Töölön sairaalassa 16.2.1971)
- Auvinen, Arvi Olavi (puukotettu Lapinlahden puistikossa 17.6.1972, kuoli rikospaikalle)
- Järvinen, Jaakko Vilho Johannes (puukotettu Merikadulla puistonpenkille 27.8.1972, kuoli rikospaikalle)
- Aaltonen, Jalo Matias (puukotettu Oulunkylän asemalla 22.11.1978, kuoli rikospaikalle)
Varmasti Helsingissä puukko heilui tuohon maailmanaikaan usein, mutta näissä neljässä tapauksessa tuntui niistä saatavilla olevien niukkojen tietojen valossa olevan sarjamurhaajamaisia yhtäläisyyksiä. Puukotukset ovat tapahtuneet julkisella paikalla. Uhreissa ei ainakaan saatavilla olevien tietojen mukaan ollut kamppailun jälkiä, esimerkiksi Järvinen oli ilmeisesti surmattu yhdellä puukoniskulla kaulaan hänen nukkuessaan puistonpenkillä. Liikkuiko Helsingissä 1970-luvun alussa saalistaja, joka etsi uhreikseen päihtyneitä tai sammuneita miehiä, surmasi heidät puukolla ja jätti niille sijoilleen? Tuomittiinko tuolloin ehkä joku vastaavanlaisesta rikoksesta, jonka jälkeen selvittämättömät miesten puukotukset julkisilla paikoilla loppuivat?
Jos tällainen saalistaja oli liikkeellä, kuka hän oli ja miksi hän teki tekonsa? Oliko hän esimerkiksi nuori, parikymppinen mies, joka oli joutunut kärsimään sodan käyneen alkoholisti-isänsä pahoinpitelyjä ja laiminlyöntiä, ja purki traumaansa alkoholisteihin ja päihtyneisiin, itseään vanhempiin miehiin? Vai oliko hän ihan puhdas thrill killer, joka tahtoi kokea surmaamisen aikaansaaman hurmoksen, ja valikoi uhreikseen päihtyneitä miehiä ja puliukkoja siksi, että he olivat runsaslukuisia ja helppoja uhreja? Miksi hän lopetti tappamisen? Jäikö hän kiinni, perustiko perheen, käänsikö puukkonsa terän itseensä päin? Vai oliko mitään sarjamurhaajaa olemassakaan, ja nämä ovat vain sattumalta selvittämättä jäänyt jäävuoren huippu tuontyyppisistä rikoksista, joita siihen aikaan tapahtui paljon? Tuskinpa näihin mitään vastauksia koskaan tullaan saamaan, poliisi ei varmasti enää tutki puoli vuosisataa vanhoja puliukkojen surmia. Kuitenkin jos nämä surmat olisivat saman tekijän käsialaa, hän saattaisi vielä hyvinkin olla hengissä.