Smedsin tilan isännän murha Espoon Bodomilla 1974
Lähetetty: Su Kesä 01, 2008 11:21 am
Lähteinä artikkelissa on ollut kirja Poliisi kertoo 1976 ja Helsingin Sanomat. Kursivoidut kohdat ovat sellaisenaan Poliisi kertoo -kirjasta
Nimellä Bodom on paha kaiku. Lähemmäs parikymmentä vuotta siten tapahtui Espoossa Bodomin järven eteläpäässä raaka veriteko – järven rantaan helluntaita viettämään saapuneista neljästä nuoresta surmattiin kolme telttaansa yhden selvitessä verilöylystä elinikäisin vammoin. Tätä kolmoismurhaa ei ole saatu selvitetyksi,
Vuonna 1974 tapahtui Bodom-järven pohjoispäässä taas murha. Talon isäntä surmattiin kotiinsa. Kyläläiset puistelivat päätään. Ei se selviä tämäkään, sanottiin, ne on sellaisia ne Bodomin jutut…
”Bodom-järven pohjoisrannalla on vanha talonpoikaistalo, jonka nimi on Smeds, Seppä. Sitä pitää Torsten Holmberg”.
http://www.aijaa.com/v.php?i=2170534.jpg
Ylläolevassa osoitteessa on HS:n artikkeli ja kartta tapahtumapaikasta (HS 11.4.74).
67-vuotias Holmberg oli asunut vanhalla sukutilalla koko ikänsä. Naimisissa hän ei ollut. Sisarensa kuoleman jälkeen Holmberg asutti tilaa yksin. Holmbergin isäntä oli pidetty mies. Kiltti ja ystävällinen. Erakoitunut. Tarkka raha-asioiden suhteen. Hyvin rikas, mutta säästäväinen. Lainasi joskus pikkusummia naapureille, mutta piti kaikesta tarkkaa kirjanpitoa.
Maanantai 8.4.1974 oli Holmbergin viimeinen elinpäivä. Se alkoi kuten kaikki muutkin päivät. Aamupäivä kului karjasuojassa muutaman lehmän ja hevosen hoidossa. Palatessaan talolle isäntä havaitsi ulko-oven munalukon murretun. Sitä oliko talon laatikkoja ja kaappeja pengottu oli vaikea sanoa, sillä ne olivat aina olleet pengotun näköisiä.
Ilta-askareiden jälkeen talolla poikkesi sukulainen, postimies, joka ei itse osannut hallita rahojaan ja jolle oli määrätty holhooja. Tämä puolestaan pyysi Holmbergiä pitämään huolta postimiehen palkasta. Holmberg antoi tälle joka toinen päivä 10 markkaa ja joka toinen päivä 5 markkaa. Rahat olivat tarkasti viikattuina Holmbergin kirjan tavoin aukeavassa lompakossa.
Jonkin ajan kuluttua postimiehen lähdöstä koputettiin ovelle jälleen. Isäntä lähti kuulostelemaan kuka siellä nyt olisi. Hän kysyi kuka koputtelija oli ja vastauksen kultuaan huusi iloissaan vielä hakaa avatessaan: ”Tervetuloa, tervetuloa…”.
Tulija oli vanha tuttu (PPK-kirjassa Henrik) ja hän halusi ostaa perunoita. Tottahan toki isäntä Henrikille perunoita möisi, niitä olisi vain noudettava lattian alla olevasta kellarista. Isännän ryömiessä kellarissa ja kerätessä perunoita kassiin sanoi huoltomies (Henrik), että hänellä on kaveri mukanaan. Isäntä vastasi siihen, että sisään vaan, kaverikin.
Isännän noustessa kellarista hän kauhukseen totesi kirveen terän lähestyvän itseään. Ehkä hän ehti ajatella, että mitä se nyt, vanha kaveri. Sitten hän tuupertui kellarin lattialle ja kaikki pimeni…
Isännän pudotessa kellariin Henrik meni perässä, käänsi Holmbergin selälleen ja hakkasi häntä vasaralla ohimoon, otsaan ja rintaan. Henrik otti isännän lompakon, otti sieltä huolella viikatut kympit ja viitoset ja heitti tyhjän lompakon kellarin lattialle. Poistui sieltä, peitti luukun matolla ja alkoi kaverinsa kanssa penkoa Holmbergin asuntoa.
Mutta rahaa ei löytynyt. Ei niin mistään. Henrik ja kaverinsa (PPK-kirjassa Juho) poistuivat pettyneinä. Henrikin ja Juhon haaveet romukaupan perustamisesta isännältä ”saaduilla” rahoilla jäivät haaveeksi.
Henrik oli tuolloin alle 30-vuotias. Hän oli tutustunut itseään 25 vuotta vanhempaan Juhoon ollessaan vankilassa suorittamassa omaisuusrikoksista saatua tuomiotaan. Henrik oli naimisissa seurakuntasisaren kanssa ja heillä oli kaksi pientä lasta.
Juholla oli vapautumisen jälkeen asuntovaikeuksia ja hän pääsi muuttamaan Henrikin ja tämän vaimon luokse. Miehet tekivät tilapäisiä ja hyvin lyhytaikaisia töitä ja muuten vaan ajelivat Henrikin vaimon vaaleanvihreällä Fiat 600:lla.
6.4. Henrik ja Juho kävivät Smedsin isännän, Holmbergin luona. Henrik maksoi hänelle velkojaan. Tuolloin Juhon päähän jäi ajatus, että Holmberg on rahamies. Henrik tiesi, että isännällä ei ole rahoja kotona ja kertoi tästä Juholle. Mutta tästä käynnistä alkoi murheellinen tapahtumaketju ja Juho jankkasi jankkaamasta päästyään, että hän tarvitsi rahaa ja sitä olisi haettava Holmbergiltä. ”Holmbergilta voitaisiin ottaa rahaa ja aloittaa romukaupan pito". Juho tunsi sen liikealan, tarvittiin vain alkupääomaa. He olivat jo kuukausia puhuneet romukaupan aloittamisesta, mutta juttu oli aina jäänyt puheeksi, kummallakaan ei ollut rahaa.
Maanantaina 8.4. he olivat päättäneet toimia. Henrik ja Juho kävivät autokaupassa varaamassa Volkswagen Kleinbussin, jonka hinnaksi sovittiin 5200 markkaa, josta käsiraha 2000 markkaa piti maksaman 19.4. mennessä. Mutta mistä rahat? Juho sanoi Henrikille, että nyt mennään katsomaan Holmbergin rahoja. Henrik vastusteli, mutta Juho sanoi vievänsä hänet vaikka väkisin. Ja niin lähdettiin.
Isännän ollessa tallissa Juho murtautui taloon, mutta ei löytänyt rahaa. Mutta talossa täytyi olla rahaa. Holmberg oli upporikas – hänellä täytyi olla rahaa jossakin kätkössään.
Juho teki ehdotuksen. Illalla tultaisiin uudestaan ja kolkattaisiin Holmberg. Henrik löisi ja Juho hoitaisi loput. Henrik ymmärsi sen tarkoittavan sitä, että hän vain tainnuttaisi isännän ja Juho hoitaisi loput. Henrik vastusteli. Juho käytti Henrikin tilaa hyväkseen ja piti huolen, että tämä otti lääkkeensä ja antoi myös alkkoholia. Illalla he sitten menivät...
Surman jälkeen miehet ajoivat Henrikin Fiatilla talolta pois sammutetuin lyhdyin, mutta joku tuli vastaan ja valot piti kytkeä. He pysäköivät Fiatin Henrikin talon pihamaalle noin 6 km:n päähän Smedsin tilalta. Saalisrahoja kertyi vain sata markkaa kummallekin. Miehet kävelivät Viherlaakson taksiasemalle ja matkasivat sieltä Helsinkiin. Ostivat alkkoholia ja menivät kyläilemään Jouko – nimisen miehen luo illalla klo 22 aikoihin. Juho sanoi, että jos juttu tulee ilmi ja he jäävät kiinni, niin Henrik ottaa syyt päällensä.
9.4. eräs eläkeläinen lähti ostamaan perunoita Smedsiltä. Huomasi auki olevan ulko-oven, talossa ei ollut ketään, lehmät ammuivat navetassa. Hän haki apuun erään toisen henkilön ja yhdessä he katsoivat kaikki paikat, kunnes viimein kurkistivat kellariin… Nyt oli asiaa poliisille.
Espoon poliisi sai ilmoituksen 9.4. klo 13.22. Juttuun liittyi toinenkin pahaenteinen seikka, nimi ”Bodom”. ”Vanha” Bodomin juttu oli jäänyt epäselväksi ja siitä kerrottiin kaikenlaista, vihjailtiin sitä ja tätä. Se oli tapahtumisensa jälkeen kaivettu esiin kerta toisensa jälkeen ja aina saanut uusia piirteitä. Mutta niinhän tapahtuu kaikille suurille jutuille ja varsinkin niille, joita ei ole saatu selvitetyksi. Lopulta on vaikea tietää mikä jutun yksityiskohdissa on totta, mikä siihen aikojen vieriessä tarttunutta tarua.
Tutkinnan edetessä tultiin siihen tulokseen, että surmaaja on joku isännän tuttu. Postimiehen osuus selvitettiin, sillä kylällä huhuttiin, että Holmberg oli tehnyt testamentin postimiehen hyväksi. Ehkä hän oli jouduttanut perinnön saantia? Postimiehen kuulustelu oli todella tarkka mutta hänellä ei todettu olevan osuutta Holmbergin väkivaltaiseen kuolemaan.
Selvisi myös, että 6.4. eräs kauppias oli toimittanut Holmbergille ruokatarvikkeita ja hän kertoi nähneensä tuolloin talon pihalla pienen auton, ehkä Mini tms. Autossa oli ollut kaksi miestä.
Holmbergin papereista selvisi myös se, että Henrik oli 6.4. maksanut lainan korkoa Holmbergille. Tiedettiin myös se, että Henrikillä on pieni auto. Tutkijat saivat myös tiedon Juhosta. Heidät molemmat tavoitettiin kuulusteluun 15.4. Henrik myönsi käyneensä 6.4. Smedsin tilalla, mutta yksin.
Poliisi huomasi Henrikin salailevan jotain ja hänen kertomuksensa poikkesi siitä mitä vaimonsa oli kertonut surmaillan tapahtumista. Henrik pidätettiin jatkotutkimuksia varten. Myös Juhon kertomuksessa ilmeni epäselvyyksiä, mm. hänen tiedettiin varanneen auton, vaikka rahaa ei ollut eikä sitä hänelle mistään ollut tulossakaan eikä hänen matkustajakorttiaan löytynyt, vaikka hän väitti olleensa yötä matkustajakoti Terminuksessa Helsingissä.
15.4. illalla Henrik tunnusti osallistuneensa Holmbergin isännän surmaan. Samana iltana poliisille soitti eräs mies, joka sanoi epäilevänsä Henrikin olevan surman takana.
Juho oli täysin toista maata kuin Henrik. Hän esitti koko ajan kunniallista kansalaista ja selitti ”voi hyvä komisario, miten te voitte kuvitellakaan että minä – m i n ä – voisin tehdä jotain sellaista… minähän en voisi tappaa muurahaistakaan”. Häneen täytyi kohdistaa vankkoja todisteita; taksimaksu oli maksettu kuudella viiden markan setelillä, Juho oli varannut auton vaikka oli aina perse auki, eikä hänellä ollut edes työpaikkaa yms yms. Viimein Juho tunnusti käyneensä Smedsin talon pihalla, mutta Henrik oli käynyt talossa ja hän oli kyllä lehdistä lukenut murhasta Smedsin talossa ja kun Juho kertomansa mukaan löysi Henrikin auton penkin alta käärön, jossa oli ollut housut, niin Juho epäili Henrikin käyneen murhaamassa Holmbergin.
Henrik – suvunsa musta lammas – esiintyi herrasmiehenä. Hänestä oli kuitenkin tullut pikkurikollinen, joka oli tosin yrittänyt kohentaa elämäänsä vaikka tasapainoton olikin. Kuin pisteeksi i:n päälle Henrikin henkilökuvaan sopi se, että vaikka hän oli useita vuosia ajanut taksia ja Autoliiton tiepalvelun tunnuksella varustettua autoa ei hänellä ollut milloinkaan ollut ajokorttia.
20.8.1974 annettiin alioikeuden tuomio. Espoon kihlakunnanoikeudessa tuomittiin Stig Björklund, 33, (Henrik) ja Juho Salomaa, 55, (Juho). Björklund tuomittiin rikoksen uusijana ja täyttä ymmärrystä vailla olevana Torsten Grynolf Holmbergin murhasta, ryöstöstä ja muista pienemmistä jutuista 12 vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Salomaa tuomittiin törkeästä ryöstöstä ja varkaudesta seitsemäksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Hovioikeus käsitteli asian marraskuussa 1974. Kummankin todettiin osallistuneen surmatyöhön. Henkistä ylivaltaa käyttänyt Salomaa tuomittiin kärsimään elinkaudeksi kuritushuonetta. Björklundin rangaistus aleni. Hän sai 10 vuotta ja 3 vuotta kuritushuonetta.
Tapaus meni vielä KKO:n käsittelyyn, mutta sen päätöstä en löytänyt.
Mutta jotain haikeaa jäi mieleen. Smedsin talo oli ollut suvun ja paikkakunnan ylpeys. Espoolaiset lapset olivat saaneet oppikirjoistaan lukea paljon muutakin Smedsin tilasta. He ovat oppineet talon karjasta, miten sitä hoidettiin, mitä viljalajeja pelloilla viljeltiin ja miten… …Vielä kirjassa kerrotaan Smedsin metsissä piilevästä riistasta ja Bodomin järven kalakannasta.
Smedsin talon loistoaika oli jo kääntynyt laskuun. Rikkauksia oli kertynyt, mutta kukaan ei niistä nauttinut ja tila rappeutui suvun sammuttua ja vanhan isännän yksinään yrittäessä tehdä mitä kykeni. Talon rikkauksista ei näytä olleen iloa kenellekään, ei isännälle, mutta ei hänen surmaajillekaan. Läheisiä sukulaisia ei ole.
Paikkakunnan ylpeys, historiallinen ja vauras Smeds menee nyt Suomen valtiolle.
http://www.aijaa.com/v.php?i=2170536.jpg
^ Tuossa osoitteessa on muita surmaa koskevia lehtiartikkeleita päiväyksineen.
Alussa mainitaan virheellisesti "...pohjoispäässä taas murha". Pitäisi lukeman "Bodomjärven alueella taas murha". Helluntain veriteot suoritettiin järven eteläpäässä. Teksti on kuitenkin siis sellaisenaan PPK-kirjasta.
EDIT: otsikkoon lisätty sana Espoon...
Nimellä Bodom on paha kaiku. Lähemmäs parikymmentä vuotta siten tapahtui Espoossa Bodomin järven eteläpäässä raaka veriteko – järven rantaan helluntaita viettämään saapuneista neljästä nuoresta surmattiin kolme telttaansa yhden selvitessä verilöylystä elinikäisin vammoin. Tätä kolmoismurhaa ei ole saatu selvitetyksi,
Vuonna 1974 tapahtui Bodom-järven pohjoispäässä taas murha. Talon isäntä surmattiin kotiinsa. Kyläläiset puistelivat päätään. Ei se selviä tämäkään, sanottiin, ne on sellaisia ne Bodomin jutut…
”Bodom-järven pohjoisrannalla on vanha talonpoikaistalo, jonka nimi on Smeds, Seppä. Sitä pitää Torsten Holmberg”.
http://www.aijaa.com/v.php?i=2170534.jpg
Ylläolevassa osoitteessa on HS:n artikkeli ja kartta tapahtumapaikasta (HS 11.4.74).
67-vuotias Holmberg oli asunut vanhalla sukutilalla koko ikänsä. Naimisissa hän ei ollut. Sisarensa kuoleman jälkeen Holmberg asutti tilaa yksin. Holmbergin isäntä oli pidetty mies. Kiltti ja ystävällinen. Erakoitunut. Tarkka raha-asioiden suhteen. Hyvin rikas, mutta säästäväinen. Lainasi joskus pikkusummia naapureille, mutta piti kaikesta tarkkaa kirjanpitoa.
Maanantai 8.4.1974 oli Holmbergin viimeinen elinpäivä. Se alkoi kuten kaikki muutkin päivät. Aamupäivä kului karjasuojassa muutaman lehmän ja hevosen hoidossa. Palatessaan talolle isäntä havaitsi ulko-oven munalukon murretun. Sitä oliko talon laatikkoja ja kaappeja pengottu oli vaikea sanoa, sillä ne olivat aina olleet pengotun näköisiä.
Ilta-askareiden jälkeen talolla poikkesi sukulainen, postimies, joka ei itse osannut hallita rahojaan ja jolle oli määrätty holhooja. Tämä puolestaan pyysi Holmbergiä pitämään huolta postimiehen palkasta. Holmberg antoi tälle joka toinen päivä 10 markkaa ja joka toinen päivä 5 markkaa. Rahat olivat tarkasti viikattuina Holmbergin kirjan tavoin aukeavassa lompakossa.
Jonkin ajan kuluttua postimiehen lähdöstä koputettiin ovelle jälleen. Isäntä lähti kuulostelemaan kuka siellä nyt olisi. Hän kysyi kuka koputtelija oli ja vastauksen kultuaan huusi iloissaan vielä hakaa avatessaan: ”Tervetuloa, tervetuloa…”.
Tulija oli vanha tuttu (PPK-kirjassa Henrik) ja hän halusi ostaa perunoita. Tottahan toki isäntä Henrikille perunoita möisi, niitä olisi vain noudettava lattian alla olevasta kellarista. Isännän ryömiessä kellarissa ja kerätessä perunoita kassiin sanoi huoltomies (Henrik), että hänellä on kaveri mukanaan. Isäntä vastasi siihen, että sisään vaan, kaverikin.
Isännän noustessa kellarista hän kauhukseen totesi kirveen terän lähestyvän itseään. Ehkä hän ehti ajatella, että mitä se nyt, vanha kaveri. Sitten hän tuupertui kellarin lattialle ja kaikki pimeni…
Isännän pudotessa kellariin Henrik meni perässä, käänsi Holmbergin selälleen ja hakkasi häntä vasaralla ohimoon, otsaan ja rintaan. Henrik otti isännän lompakon, otti sieltä huolella viikatut kympit ja viitoset ja heitti tyhjän lompakon kellarin lattialle. Poistui sieltä, peitti luukun matolla ja alkoi kaverinsa kanssa penkoa Holmbergin asuntoa.
Mutta rahaa ei löytynyt. Ei niin mistään. Henrik ja kaverinsa (PPK-kirjassa Juho) poistuivat pettyneinä. Henrikin ja Juhon haaveet romukaupan perustamisesta isännältä ”saaduilla” rahoilla jäivät haaveeksi.
Henrik oli tuolloin alle 30-vuotias. Hän oli tutustunut itseään 25 vuotta vanhempaan Juhoon ollessaan vankilassa suorittamassa omaisuusrikoksista saatua tuomiotaan. Henrik oli naimisissa seurakuntasisaren kanssa ja heillä oli kaksi pientä lasta.
Juholla oli vapautumisen jälkeen asuntovaikeuksia ja hän pääsi muuttamaan Henrikin ja tämän vaimon luokse. Miehet tekivät tilapäisiä ja hyvin lyhytaikaisia töitä ja muuten vaan ajelivat Henrikin vaimon vaaleanvihreällä Fiat 600:lla.
6.4. Henrik ja Juho kävivät Smedsin isännän, Holmbergin luona. Henrik maksoi hänelle velkojaan. Tuolloin Juhon päähän jäi ajatus, että Holmberg on rahamies. Henrik tiesi, että isännällä ei ole rahoja kotona ja kertoi tästä Juholle. Mutta tästä käynnistä alkoi murheellinen tapahtumaketju ja Juho jankkasi jankkaamasta päästyään, että hän tarvitsi rahaa ja sitä olisi haettava Holmbergiltä. ”Holmbergilta voitaisiin ottaa rahaa ja aloittaa romukaupan pito". Juho tunsi sen liikealan, tarvittiin vain alkupääomaa. He olivat jo kuukausia puhuneet romukaupan aloittamisesta, mutta juttu oli aina jäänyt puheeksi, kummallakaan ei ollut rahaa.
Maanantaina 8.4. he olivat päättäneet toimia. Henrik ja Juho kävivät autokaupassa varaamassa Volkswagen Kleinbussin, jonka hinnaksi sovittiin 5200 markkaa, josta käsiraha 2000 markkaa piti maksaman 19.4. mennessä. Mutta mistä rahat? Juho sanoi Henrikille, että nyt mennään katsomaan Holmbergin rahoja. Henrik vastusteli, mutta Juho sanoi vievänsä hänet vaikka väkisin. Ja niin lähdettiin.
Isännän ollessa tallissa Juho murtautui taloon, mutta ei löytänyt rahaa. Mutta talossa täytyi olla rahaa. Holmberg oli upporikas – hänellä täytyi olla rahaa jossakin kätkössään.
Juho teki ehdotuksen. Illalla tultaisiin uudestaan ja kolkattaisiin Holmberg. Henrik löisi ja Juho hoitaisi loput. Henrik ymmärsi sen tarkoittavan sitä, että hän vain tainnuttaisi isännän ja Juho hoitaisi loput. Henrik vastusteli. Juho käytti Henrikin tilaa hyväkseen ja piti huolen, että tämä otti lääkkeensä ja antoi myös alkkoholia. Illalla he sitten menivät...
Surman jälkeen miehet ajoivat Henrikin Fiatilla talolta pois sammutetuin lyhdyin, mutta joku tuli vastaan ja valot piti kytkeä. He pysäköivät Fiatin Henrikin talon pihamaalle noin 6 km:n päähän Smedsin tilalta. Saalisrahoja kertyi vain sata markkaa kummallekin. Miehet kävelivät Viherlaakson taksiasemalle ja matkasivat sieltä Helsinkiin. Ostivat alkkoholia ja menivät kyläilemään Jouko – nimisen miehen luo illalla klo 22 aikoihin. Juho sanoi, että jos juttu tulee ilmi ja he jäävät kiinni, niin Henrik ottaa syyt päällensä.
9.4. eräs eläkeläinen lähti ostamaan perunoita Smedsiltä. Huomasi auki olevan ulko-oven, talossa ei ollut ketään, lehmät ammuivat navetassa. Hän haki apuun erään toisen henkilön ja yhdessä he katsoivat kaikki paikat, kunnes viimein kurkistivat kellariin… Nyt oli asiaa poliisille.
Espoon poliisi sai ilmoituksen 9.4. klo 13.22. Juttuun liittyi toinenkin pahaenteinen seikka, nimi ”Bodom”. ”Vanha” Bodomin juttu oli jäänyt epäselväksi ja siitä kerrottiin kaikenlaista, vihjailtiin sitä ja tätä. Se oli tapahtumisensa jälkeen kaivettu esiin kerta toisensa jälkeen ja aina saanut uusia piirteitä. Mutta niinhän tapahtuu kaikille suurille jutuille ja varsinkin niille, joita ei ole saatu selvitetyksi. Lopulta on vaikea tietää mikä jutun yksityiskohdissa on totta, mikä siihen aikojen vieriessä tarttunutta tarua.
Tutkinnan edetessä tultiin siihen tulokseen, että surmaaja on joku isännän tuttu. Postimiehen osuus selvitettiin, sillä kylällä huhuttiin, että Holmberg oli tehnyt testamentin postimiehen hyväksi. Ehkä hän oli jouduttanut perinnön saantia? Postimiehen kuulustelu oli todella tarkka mutta hänellä ei todettu olevan osuutta Holmbergin väkivaltaiseen kuolemaan.
Selvisi myös, että 6.4. eräs kauppias oli toimittanut Holmbergille ruokatarvikkeita ja hän kertoi nähneensä tuolloin talon pihalla pienen auton, ehkä Mini tms. Autossa oli ollut kaksi miestä.
Holmbergin papereista selvisi myös se, että Henrik oli 6.4. maksanut lainan korkoa Holmbergille. Tiedettiin myös se, että Henrikillä on pieni auto. Tutkijat saivat myös tiedon Juhosta. Heidät molemmat tavoitettiin kuulusteluun 15.4. Henrik myönsi käyneensä 6.4. Smedsin tilalla, mutta yksin.
Poliisi huomasi Henrikin salailevan jotain ja hänen kertomuksensa poikkesi siitä mitä vaimonsa oli kertonut surmaillan tapahtumista. Henrik pidätettiin jatkotutkimuksia varten. Myös Juhon kertomuksessa ilmeni epäselvyyksiä, mm. hänen tiedettiin varanneen auton, vaikka rahaa ei ollut eikä sitä hänelle mistään ollut tulossakaan eikä hänen matkustajakorttiaan löytynyt, vaikka hän väitti olleensa yötä matkustajakoti Terminuksessa Helsingissä.
15.4. illalla Henrik tunnusti osallistuneensa Holmbergin isännän surmaan. Samana iltana poliisille soitti eräs mies, joka sanoi epäilevänsä Henrikin olevan surman takana.
Juho oli täysin toista maata kuin Henrik. Hän esitti koko ajan kunniallista kansalaista ja selitti ”voi hyvä komisario, miten te voitte kuvitellakaan että minä – m i n ä – voisin tehdä jotain sellaista… minähän en voisi tappaa muurahaistakaan”. Häneen täytyi kohdistaa vankkoja todisteita; taksimaksu oli maksettu kuudella viiden markan setelillä, Juho oli varannut auton vaikka oli aina perse auki, eikä hänellä ollut edes työpaikkaa yms yms. Viimein Juho tunnusti käyneensä Smedsin talon pihalla, mutta Henrik oli käynyt talossa ja hän oli kyllä lehdistä lukenut murhasta Smedsin talossa ja kun Juho kertomansa mukaan löysi Henrikin auton penkin alta käärön, jossa oli ollut housut, niin Juho epäili Henrikin käyneen murhaamassa Holmbergin.
Henrik – suvunsa musta lammas – esiintyi herrasmiehenä. Hänestä oli kuitenkin tullut pikkurikollinen, joka oli tosin yrittänyt kohentaa elämäänsä vaikka tasapainoton olikin. Kuin pisteeksi i:n päälle Henrikin henkilökuvaan sopi se, että vaikka hän oli useita vuosia ajanut taksia ja Autoliiton tiepalvelun tunnuksella varustettua autoa ei hänellä ollut milloinkaan ollut ajokorttia.
20.8.1974 annettiin alioikeuden tuomio. Espoon kihlakunnanoikeudessa tuomittiin Stig Björklund, 33, (Henrik) ja Juho Salomaa, 55, (Juho). Björklund tuomittiin rikoksen uusijana ja täyttä ymmärrystä vailla olevana Torsten Grynolf Holmbergin murhasta, ryöstöstä ja muista pienemmistä jutuista 12 vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Salomaa tuomittiin törkeästä ryöstöstä ja varkaudesta seitsemäksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Hovioikeus käsitteli asian marraskuussa 1974. Kummankin todettiin osallistuneen surmatyöhön. Henkistä ylivaltaa käyttänyt Salomaa tuomittiin kärsimään elinkaudeksi kuritushuonetta. Björklundin rangaistus aleni. Hän sai 10 vuotta ja 3 vuotta kuritushuonetta.
Tapaus meni vielä KKO:n käsittelyyn, mutta sen päätöstä en löytänyt.
Mutta jotain haikeaa jäi mieleen. Smedsin talo oli ollut suvun ja paikkakunnan ylpeys. Espoolaiset lapset olivat saaneet oppikirjoistaan lukea paljon muutakin Smedsin tilasta. He ovat oppineet talon karjasta, miten sitä hoidettiin, mitä viljalajeja pelloilla viljeltiin ja miten… …Vielä kirjassa kerrotaan Smedsin metsissä piilevästä riistasta ja Bodomin järven kalakannasta.
Smedsin talon loistoaika oli jo kääntynyt laskuun. Rikkauksia oli kertynyt, mutta kukaan ei niistä nauttinut ja tila rappeutui suvun sammuttua ja vanhan isännän yksinään yrittäessä tehdä mitä kykeni. Talon rikkauksista ei näytä olleen iloa kenellekään, ei isännälle, mutta ei hänen surmaajillekaan. Läheisiä sukulaisia ei ole.
Paikkakunnan ylpeys, historiallinen ja vauras Smeds menee nyt Suomen valtiolle.
http://www.aijaa.com/v.php?i=2170536.jpg
^ Tuossa osoitteessa on muita surmaa koskevia lehtiartikkeleita päiväyksineen.
Alussa mainitaan virheellisesti "...pohjoispäässä taas murha". Pitäisi lukeman "Bodomjärven alueella taas murha". Helluntain veriteot suoritettiin järven eteläpäässä. Teksti on kuitenkin siis sellaisenaan PPK-kirjasta.
EDIT: otsikkoon lisätty sana Espoon...
. Saman tien jäi kiinni ja taas lusimaan. Kun puhutaan pikkurikollisesta niin tämmöstä se oli. Ehkä tapasi Juhon näillä kerroilla. 
