C. Semmmone kirjoitti: ↑Ma Helmi 12, 2024 10:19 am
Tekoälyn kyvyt voivat kehittyä rajatta, koska etukäteen ei voida asettaa teoreettista rajaa, jonka yli kyvyt eivät voisi kasvaa.
Jos joku on eri mieltä, niin pyydän kertomaan, mikä se teoreettinen raja on.
Jos sellaista rajaa ei heti löydy tieteellisistä julkaisuista, niin oma mielipidekin kelpaa.
Olen kertonut jo, moneen kertaan, tämän keskustelun aikana, mikä se teoreettinen raja on. Jos sen haluaa tietää, niin sen voi lukea tästä ketjusta. En oikein ymmärrä, miten tämä aihe on jatkunut ja jatkunut, kun nuo mainokset eivät selvästi ole perustuneet mihinkään tietoon tekoälyn teknisen tason toteutuksesta tai toimintaperiaatteista. Jos olisivat, niin tuo runosuolen pulppuaminen olisi loppunut aikoja sitten. Minusta tuo on ollut vain jotain mainospuheiden toistelua, jossa tarkoituskaan ei ole ajatella tai käsittää asiasta mitään, vaan lähinnä kerätä huomiota ja reaktioita. Varsinaista keskustelua ei ole syntynyt, koska siihen olisi tarvittu teknisen puolen ymmärtämistä.
Niiden, jotka asioista jotain ymmärtävät, ei tarvitse kierrättää tietoaan minkään "tieteellisen julkaisun" kautta. Niiden taas, jotka eivät ymmärrä, täytyy "tieteellisestä julkaisusta" varmistaa sekin, että pyyhitäänkö pylly toimituksen alussa vai lopussa. Vähän trollaamisen puolelle menee, että kyselet saman asian perään uudelleen ja uudelleen. Sitten, kun siihen vastataan, niin teeskentelet, että kukaan ei ole sanonut mitään. Ihmettelen, että olenko oikeasti tekemisissä aikuisen, työelämään ehtineen ihmisen kanssa, koska peruskoulusta lähinnä muistan jotain tahallaan väärin tai tahallaan ei mitään kuulemista. Ehkä sivuutat vastaukset siksi, että ne menevät yli hilseen? Mutta voisi sen edes myöntää ja sitten jatkossa toimia sen mukaisesti. Tahallinen ohi huhuileminen osoittaa vaan, että kykyä oikeasti ottaa kantaa ei ole ollut alkuunkaan.
Jos haluat olla pelkkä mainostaja, niin se on asia erikseen. Tuossa olet kuitenkin lähtenyt selvästi esittämään omaa mielipidettä asiasta. Kädet korvilla, silmät kiinni, "tekoäly kehittyy rajatta, tekoäly kehittyy rajatta, sitä ei kukaan voi kiistää, ei voi kiistää, ei voi, ei voi, ei millään, ei yhtään, ei ollenkaan, pälä pälä, älä edes yritä kiistää, sitä ei voi muuttaa, asia on lukossa, avaimet on hevon kuusessa ja hevon kuusi toisessa ulottuvuudessa".
Jos jotakuta hämää se, että "tekoäly" osaa luoda kuvia tekstin perusteella, niin kerronpa jotain. He esimerkiksi ajattelevat, että kun pyytää piirtämään "kissan, joka venyttelee" tai "koiran, joka haukottelee", niin softa jotenkin "ymmärtää", mikä on kissa tai koira, venyttely tai haukotus, ja sen perusteella luo kuvan kohta kohdalta, kuten piirtävä ihminen saattaisi tehdä.
Oikeasti homma tapahtuu niin, että ensin luodaan kuva, joka on pelkkää kohinaa. Sitten siitä kohinasta tunnistetaan, että onko siinä venyttelevä kissa. Tuloksena on vaikka 0,001 % todennäköisyys. Sitten kohinaa muutetaan sillä tavalla, että todennäköisyys alkaa nousta. Kun sitä muutetaan tarpeeksi, niin lähestytään jotain satunnaista hahmoa, jota muuttamalla todennäköisyys ei enää nouse. Viime metreillä kuvaa esimerkiksi tuunataan niin, että prosessin toinen vaihe tunnistaa siinä 79,67 % varmuudella venyttelevän kissan, kunnes edistyminen pysähtyy 79,68 % varmuuteen.
Generoiva malli siis pystyy "luomaan" kuvan aivan kaikesta, minkä sen pohjana oleva tunnistava malli kykenee tunnistamaan. Pohjana oleva malli taas kykenee tunnistamaan kaiken, mikä sille on opetettu siten, että tuhansiin ja taas tuhansiin kuviin on tägätty, mitä niissä näkyy, ja sen pohjalta on treenattu massiivinen hahmoja luokitteleva neuroverkko. Generaattorin "luovuus" siis tulee siitä, että lähtötilanne on täysin satunnainen, ja sillä tavalla se voi hakeutua kohti mitä tahansa optimoimansa funktion paikallista maksimia. Silloin on saattanut löytyä globaali maksimi jos samasta promptista saa tulokseksi aina saman kuvan.
Älyn automatisoinnin mahdollisuudet voivat kehittyä ja kehittyvätkin kaiken aikaa asymptoottisesti (eivät eksponentiaalisesti, eivät edes logaritmisesti). Ne lähestyvät kaiken aikaa tiettyä maksimitasoa. Kun panostus tuplataan, niin päästään taas puolet lähemmäksi. Syy sille, miksi jotkut ovat halukkaita ampumaan ongelmaa tuhansilla miljardeilla dollareilla, on mahdollisesti luulo, että kehitys olisi (edes) logaritmista. Jos se olisi logaritmista, niin aina saataisi parempi toteutus, kunnes olisi uhrattu ihmiskunnan kaikki resurssit.
Asian voi parhaiten ymmärtää siten, että "tekoäly" on aina ja koko ajan pelkkä mekanismi. Voidaan keksiä mekanismeja tekstin ja kuvien generointiin. Mekanismeja, joissa sisäinen takaisinkytkentä aiheuttaa sen, että tuhannesta ehdokkaasta karsitaan osa tai paras jatkoon. Niiden pohjalta tehdään uudet tuhat ehdokasta, kunnes niistä karsitaan osa jatkoon, kunnes kierroksen uusiminen ei enää tuota parannusta ehdokkaiden laadussa. Sitten niistä parhaaksi luokiteltu esitetään aivan kuin se olisi "älyn" tuottama.
Tekoäly on kuin pikku-Kalle, joka palauttaa tuhat matematiikan koetta, joissa kaikki vastaukset ovat satunnaisia numeroita. Sitten opettaja karsii sieltä seasta parhaan ja antaa Kallelle kahdeksikon. Tosin melkein yhtä hyviä kokeita oli kasassa vaikkapa muutama kymmenen.
"Tekoäly" tulee olemaan, kuten ohjelmistot, tietokoneet ja mekaaniset laitteet muutenkin, hyvä erilaisten toistettavien rutiinien automatisoinnissa. Mutta jos sen toimintatavat tietää, niin käsittää myös, että tähän mennessä se ei ole "luonut" yhtään mitään. Generoivissa algoritmeissa äly ei sisälly prosessin generoivaan osaan, vaan valikoivaan osaan, joka on vain kuvia tunnistava algoritmi. Tekoäly on kuin menisi side silmillä ampumaradalle konekiväärin kanssa. Laittaa liipaisimen pohjaan ja alkaa heilua, kunnes tulee ilmoitus, että tarpeeksi lähelle napakymppiä on osuttu. Äly ei ole konekiväärissä, joka ampuu joka kohtaan, vaan maalitaulussa, joka kertoo, mikä on paras osuma siihen mennessä. Maalitaulu ovat ne monet kuvat venyttelevistä kissoista, joiden perusteella softa osaa nyt sanoa, että pikseleitä arpomalla tuotettu tuotos näyttää venyttelevältä kissalta. Tai lähenee jotain, mikä muistuttaa venyttelevää kissaa.
Kaikki tekoälyn luovuus on ollut ja tulee aina olemaan siihen ohjelmoitujen asioiden tai niiden variaatioiden toistamista. Sellaiset ihmiset hämmästyvät, joille tempun rakennetta ei ole kerrottu. Sitten, kun tempun tekotapa selitetään, ainoaksi "ihmeelliseksi" asiaksi jää se, että nyt on olemassa ensin gigatavuittain lähdemateriaalia, millä tuunata malleja, ja riittävästi laskentatehoa, jolla ajaa niitä. Sen sijaan, että näillä ohjelmistoilla saavutettaisi jotain rajatta kasvavaa yli-inhimillistä luovuutta, jäädään oikeasti siihen, että keskinkertaisten artistien lahjattomampi puolikas voi automatisoida oman keskinkertaisen lahjattomuutensa.
Näistä tänne laitetuista kuvista näkyy hyvin asia, joka minua on askarruttanut joskus ennen. Generoituja kuvia vaivaa kaikkia tietynlainen korni elottomuus. Ne ovat kuin muovista valmistettuja unia. Se on kuin palvoisi hillittömän kokoista dildoa jonain seksuaalisen potentiaalin huipentumana, kun muut yrittävät kertoa vieressä, että se on kumia, se ei ole elävä, siinä ei ole mitään potenssia, se on pelkkä mekaaninen imitaatio.
Kaikki kaikkien tekoälyksi kutsuttujen ohjelmistojen "luovuus" perustuu siihen, että on luotu algoritmi, joka osaa pisteyttää tuotoksen jollain kriteerillä. Tällaiseen algoritmiin voidaan lisätä kaikenlaisia piirteitä, kuten sen ymmärtäminen, jos promptissa joidenkin asioiden pitää olla "vastakkain" tai "ylösalaisin" tai jonkin "ympärillä". Joten kaikki asiat, mitkä osataan mekaanisesti ja matemaattisesti luokitella tai pisteyttää, voidaan "luoda", jos kyse on tekstistä, kuvasta, äänestä tai videosta.
Se, että generoiduissa kuvissa sormien muoto ja määrä on vaikea saada oikein, on hyvä osoitus tästä. Pelkällä massiivisella laskennalla on mahdollista, mutta erittäin tehotonta, luoda malli, joka tunnistaa, mikä kohta hahmosta on käsi, ja sitten antaa pisteitä sen mukaan, että sormia on neljä plus peukalo. Jossain vaiheessa se ei kannata, että pienen yksityiskohdan saamiseksi oikein pitää jonkin tehtävän tarvitsema laskentateho kymmenkertaistaa. Siinä taas, että joudutaan koodaamaan asioita erikoistapaus kerrallaan, menetetään osa siitä hyödystä, mikä näillä tekniikoilla oli tarkoitus saavuttaa.
Jos tekoälyn treenaa tuhannella kissan kuvalla, niin se oppii vain toistamaan kuvissa esiintyviä hahmoja. Se ei millään tavalla "hoksaa", että kuvassa on "kissa", tai että kissalla on "viikset". Se on pitänyt erikseen ohjelmoida, että pyydetyt hahmot ja esineet erottuvat taustastaan. Siis näissä mallien rungoissa on erikseen kerroksia hahmojen erottamista varten. Muuten ei hahmojen luominen olisi mahdollista, ja kissat ja koirat olisivat osa taustaansa kuin jossain hellalle sulaneessa muoviesineessä.
Toivoisin vain ihmisten ymmärtävän, että kaikki se, mihin nämä "tekoälyt" kykenevät, perustuu joko pelkälle massiiviselle numeroiden käsittelylle tai käsin koodaamiselle tai näiden yhdistelmälle. Missään vaiheessa "tekoäly" ei "hoksaa, mitä siltä halutaan", saati sitten että muodostaisi siitä oman mielipiteen. Ihmiskunnan ja maapallon ja työllisyyden tulevaisuuden kannalta ne ovat vain pikkasen erilainen automaation muoto, joka on enimmäkseen ollut jo käytössä.
Tekstiä, kuvia, videoita ja ääniä generoivat tekoälyt vaativat massiivisesti laskentatehoa. Tämän vuoksi ne ovat yleistyneet vasta nyt. Ne ovat kuitenkin vain mitä ovat. Satunnaisten tuotosten pisteytykseen ja asteittaiseen parantamiseen perustuvia mekanismeja, joissa kaikki ymmärrys "luotavasta" asiasta on pisteyttävässä osassa mekanismia. Mitä parempia pisteyttäviä mekanismeja kehitetään, sen parempia "tuotoksia" saadaan aikaan. Tekoäly lainaa sitä ohjelmoivan ja sitä käyttävän ihmisen älyä aivan joka askeleella, eikä sillä ole missään vaiheessa ollut, eikä ole mitään syytä olettaa, että tulee olemaankaan, mitään omaa älyä.
Tuleeko tekoäly kehittymään tästä yhtään mihinkään? Siihen on sama vastaus kuin on ollut kaiken aikaa ja aina ennenkin. Se riippuu siitä, mitä koodari jaksaa koodata. Se, mitä nyt nähdään, on vain jo pitkään tunnettujen mekanismien soveltamista suurempiin tietomassoihin. Se, että prosessiin käytettävän datan määrässä on tapahtunut täysin kertaluontoinen harppaus, ei tarkoita, että niin datan määrä, kuin yhtään mikään muukaan, lähtisi tästä kehittymään itsestään tai eksponentiaalisesti tai välttämättä ollenkaan.