Viisivuotias Pascal Zimmer katosi 30. syyskuuta 2001 Saarbrückenissä Saksassa. Saarbrückenin kaupunki sijaitsee suoraan Ranskan rajalla. Pojan kohtalo on edelleen tuntematon. Pascal Zimmerin tapaus on yksi Saksan sodanjälkeisen historian suurimmista selvittämättömistä rikoksista. Massiivisen kritiikin jälkeen kaikki kaksitoista Pascal Zimmerin murhasta syytettyä vapautettiin syytteistä vuonna 2007.
Kuka on Pascal Zimmer ja kuka on hänen perheensä?
Pascal Zimmer on epäilty murhattu poika Saarbrückenin kaupunginosasta Burbachista. Hän syntyi 11. joulukuuta 1995. 30. syyskuuta 2001 hän lähti vanhempiensa asunnosta ja katosi polkupyöränsä kanssa matkalla Saarbrückenin Oktoberfestiin. Pascalin kohtalo on edelleen tuntematon. Hänen vanhempansa Karl-Heinz Coen ja Sonja Zimmer ovat nyt kuolleet Sonja kuolee aivoverenvuotoon 46-vuotiaana Pascalin katoamista koskevan oikeudenkäynnin aikana. Kaksi viikkoa myöhemmin Karl-Heinz (50) kuolee sydänkohtaukseen. Pascalilla on kaksi sisarusta ja täti. He ovat viimeisiä sukulaisia.
Pascalin tapaus: Näin tutkinta eteni
Pascalin katoamisen jälkeen poliisi perusti nopeasti erityisryhmän (Soko) nimeltä "Hütte" (kota). Syyskuun 30. päivän jälkeisinä päivinä tutkijat etsivät kuumeisesti viisivuotiasta ja analysoivat satoja johtolankoja. Kaksi viikkoa myöhemmin Pascalin 18-vuotiasta sisarpuolia alettiin epäillä. Nuorempi sisar oli todistanut, että Pascalin sisarpuoli oli riidellyt Pascalin kanssa, lyönyt häntä lapiolla ja tunnustanut. Tutkinnan aikana sisarusten välille syntyi riita, eikä Pascalin sisarpuolia vastaan nostettu syytteitä. Samaan aikaan Saarbrücken-Burbachissa tutkittiin mahdollista lapsen vaarantamista. Se kertoo tarinan tuolloin kuusivuotiaasta "Kevinistä", joka vuosia myöhemmin rikkoi vaikenemisen oikealla nimellään Bernhard Müller. Pienen pojan äitiä kuvattiin kehitysvammaiseksi ja hänet tunnettiin myös satunnaisena prostituoituna Burbachissa. Molemmat asuivat pubin emännän Christa Weyandtin talossa Riegelsbergissä, Saarbrückenin esikaupungissa.
Kevin oli Pascalin leikkikaveri ja puhui hyväksikäytöstä "Tosa Klause" -pubissa noin vuosi Pascalin katoamisen jälkeen. Ravintola avattiin vuonna 1999, ja se sijaitsi Saarbrückenin Burbachin kaupunginosassa vilkkaasti liikennöidyllä tiellä vastapäätä valtion sosiaalivirastoa. Terästeollisuuden taantumisen jälkeen Burbachista on tullut suurtyöttömien asuinalue. Myös pubin kanta-asiakkaat kuuluivat Saarbrückenin sosiaaliseen alaluokkaan, olivat työttömiä, alkoholiriippuvaisia ja yleensä vähän älykkäitä. Pascal joutui pubin aikuisryhmän seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Tähän ryhmään kuuluivat muun muassa vuokraemäntä ja entinen sijaisäiti Christa Weyandt, Bernhardin biologinen äiti Andrea M. ja muita Tosa Klausen kanta-asiakkaita. Muutama kuukausi Bernhardin lausuntojen jälkeen epäillyistä annettiin pidätysmääräys.
Kuulusteluissa Andrea M. tunnusti houkutelleensa Pascalin pubiin, raiskanneensa hänet useita kertoja ja tukehduttaneensa hänet tyynyllä. Hän ja muut epäillyn jengin jäsenet laittoivat ruumiin jätesäkkiin ja hautasivat sen hiekkakuoppaan Schoeneckissä Ranskassa. Erikoisryhmä tutki kuopan, mutta ei löytänyt ruumista. Myös muut epäillyt myönsivät osallisuutensa Pascalin kuolemaan.
Pascalin tapaus: oikeudenkäynti ilman ruumista
Saarbrückenin käräjäoikeudessa alkaa 20. syyskuuta 2004 oikeudenkäynti kahtatoista syytettyä vastaan. Kuusi heistä on syytteessä murhasta, muut seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lainaus syytteestä. "Tämän jälkeen syytetty M. raahasi vastarintaa tehneen Pascalin väkisin pieneen huoneeseen Tosa-Klausenissa, jotta muut kanssasyytetyt, joiden jokaisen oli maksettava syytetylle Christa Weyandtille 20 markkaa, voisivat käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi. Tämän jälkeen muut syytetyt harrastivat seksuaalista kanssakäymistä yksi toisensa jälkeen Pascalin kanssa, joka jatkoi vastarintaa ja huusi. Vastaaja M. auttoi heitä ja suoritti myös seksuaalisia tekoja lapselle painamalla väkisin Pascalin päätä tyynyä vasten".
Oikeudenkäynti perustuu yksinomaan Andrea M:n todistukseen, jonka hän myös toistaa oikeudenkäynnin alussa. Ruumista ei ole, tutkijat eivät ole löytäneet Pascalin polkupyörää. Poliisi ei myöskään löytänyt jälkiä patjasta "Tosa-Klausista", jossa Pascalin väitetään raiskatun.
Andrea M. perui lausuntonsa oikeudenkäynnin aikana. Viranomaisten arvostelu: Syytettyjä, joista osa oli kehitysvammaisia ja alkoholisteja, oli painostettu kuulusteluissa. Myös Bernhard Müllerin todistajanlausuntoa epäillään nyt.
Oikeudenkäynti venyi paljon odotettua pidempään ja keskeytyi toistuvasti. Elokuussa 2007 jättämässään esityksessä johtava syyttäjä vaatii lopulta vankeusrangaistuksia yhdestätoista syytekohdasta, joista viisi on elinkautisia. Yksi syytetyistä on tarkoitus vapauttaa. Puolustusasianajajat vetoavat vapauttavien tuomioiden puolesta. Loppulausunnoissaan vastaajat vakuuttavat syyttömyyttään.
Heidät kaikki vapautetaan syytteistä 7. syyskuuta 2007 147 oikeudenkäyntipäivän ja 294 todistajan kuulemisen jälkeen. Tuomari Ulrich Chudoba perustelee tätä toteamalla, että syytettyjen syyllisyydestä on "ratkaisemattomia epäilyjä".
Pascalin tapaus: reaktiot tuomioon ja valitukseen
Vapauttavia tuomioita arvosteltiin voimakkaasti julkisuudessa. Saksan liittopäivien SPD-ryhmän silloinen puheenjohtaja Heiko Maas sanoi: "Pidän vapauttavia tuomioita vastenmielisinä. On käsittämätöntä, että yhdessä Saksan oikeushistorian monimutkaisimmista oikeudenkäynneistä syytettä murhasta ja pienen lapsen pahoinpitelystä ei voitu todistaa. Monet ihmiset ovat nykyään menettäneet luottamuksensa oikeusvaltioon. Syyttäjänvirasto valittaa vuokraemäntä Christa Weyandtin ja kolmen muun syytetyn vapauttavasta tuomiosta liittovaltion tuomioistuimelle (BGH). BGH vahvistaa kuitenkin alueellisen tuomioistuimen tuomion vuonna 2009. Todisteiden arvioinnissa ei ollut tapahtunut virheitä, ja Saarbrückenin tuomioistuin oli perustellut tuomionsa huolellisesti ja yksityiskohtaisesti.
Pascalin tapaus: Mitä tapahtui oikeudenkäynnin jälkeen
Yksi syytetyistä, Martin R., puukotti naapuria keittiöveitsellä kesällä 2009. Hänet tuomittiin kuuden vuoden vankeusrangaistukseen taposta, ja hän vapautui vankilasta vuonna 2015. Noin vuotta myöhemmin hänet tuomittiin pahoinpitelystä kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeuteen. Toukokuussa 2011 kävi ilmi, että Pascalin ruumiista oli saatu vihje vuonna 2005, mutta tutkijat eivät olleet seuranneet sitä. Ruumis oli haudattu ranskalaiseen kuoppaan, mutta se kaivettiin myöhemmin uudelleen esiin ja haudattiin uudelleen Luxemburgiin. Syyttäjänviraston mukaan vihjeen perusteella muita epäiltyjä kuin entinen syytetty ei voitu ottaa huomioon. Siksi se "ei voinut ryhtyä muihin toimenpiteisiin". Tosa-Klause puretaan vuonna 2012. Nykyisin aluetta käytetään pysäköintialueena. Pascalin leikkikaveri, jota myös sanotaan hyväksikäytetyksi, tulee julkisuuteen oikealla nimellään Bernhard Müller vuonna 2017. Schwalbachiin pystytetään muistokivi samana vuonna. Saarbrücken oli kieltäytynyt pystyttämästä kiveä Burbachiin oikeudellisista syistä. Pascal Zimmer Saarbrücken-Burbachista on edelleen kateissa. Poliisin mukaan tapausta ei ole vielä suljettu. Jos uusia todisteita ilmaantuu, tutkijat haluavat avata tapauksen uudelleen. Viime kädessä vain syyttäjänvirasto voi vahvistaa Pascalin kuoleman, sillä hänen vanhempansa ovat kuolleet.