Tällaista on arki koulukodissa

[Sienisalaatti]

Linkin takaa kuvia yms.

https://yle.fi/a/74-20082779

Viimeinen sijoituspaikka

Yle kysyi vaikeasti oireilevia nuoria hoitavalta koulukodilta, miten väkivallasta pääsee eroon.

13.4. 10:21
Raila Paavola,
Kalle Niskala

Täällä on toisaalta syvintä surua ja kauheinta epätoivoa. Ihmiset haluavat kuolla tai tappaa jonkun toisen. Mutta yhtä lailla täällä on sellaista vahvaa toivoa ja elämän voimaa.”

Näin kuvailee Pedersöressä sijaitsevan Lagmansgårdenin koulukodin kuraattori Tanja Sabel työpaikkaansa.

Lagmansgården Pohjanmaalla on pienin Suomen viidestä valtiollisesta koulukodista. Tähän 11-paikkaiseen koulukotiin ohjataan huostaanotettuja lapsia ja nuoria, joita ei ole voitu riittävästi tukea aiemmissa sijoituspaikoissaan, kuten perhekodeissa tai lastenkodeissa.

Sijoitusten taustalla on rikollisuutta, päihdeongelmia, itsetuhoisuutta ja neuropsykiatrisia oireita. Niistä monessa väkivalta tulee kylkiäisenä.

Tässä jutussa kerromme, mitä koulukodissa tehdään nuoren väkivallan kierteen katkaisemiseksi.
Vaatteet ja ruokaa

Koulukotiin tulevan nuoren elämäntilanne on usein kaoottinen.

Ensin katsotaan, että tulijalle on vaatteet, ruokaa ja turvallinen huone. Rakennetaan sellainen olo, että hänestä pidetään huolta.

– Sitten lähdetään juttelemaan. Siitä se luottamuksen rakentaminen lähtee, sanoo Sabel.

Pysyvyyttä

Koulukodissa nuorilla voi olla takanaan monia sijoituksia ja paikkoja, joista on pitänyt siirtyä aina seuraavaan. Sabel kuvaileekin Lagmansgårdenia nuorten viimeiseksi sijoituspaikaksi.

Usein nuori testaa koulukodin aikuisia: olenko riittävän paha, että nämäkin antavat periksi?

– Mutta me ei anneta periksi! Täältä lähdetään vain vankilaan tai mahdollisesti psykiatriselle osastolle hetkeksi aikaa. Sitten tullaan takaisin, Sabel sanoo.

Nuorten väkivaltainen käytös näkyy koulukodin arjessa. Moni nuori ei esimerkiksi kestä, jos hänelle sanotaan ”ei”.

– Pinna palaa nopeasti, sanat ovat isoja ja teot hyvinkin dramaattisia, kuvailee Sabel.

Vaikeimmissa tilanteissa apuun kutsutaan poliisi.

Uskoa omaan selviämiseen

Koulukodissa uskotaan nuoreen, vaikka hän ei itse uskoisi itseensä. Monen minäkuva on huono.

– Meidän tehtävä on löytää, mihin heistä on. Mitä sellaista huominen voisi tuoda tullessaan, mikä olisi parempi kuin tämä päivä, kuvailee Sabel.

Ajatus on nähdä nuoressa oleva hyvä ja vahvistaa hänen uskoaan omiin kykyihinsä tehdä asioita ja kehittyä niissä.

Tätä Sabel kuvailee vertauskuvallisesti:

– Näen sen pienenä tulenliekkinä, joka on melkein sammunut, koska elämä on ollut niin rankkaa ja vaikeaa. Meidän tehtävä on puhaltaa henkeä siihen liekkiin ja katsoa, lähtisikö se kasvamaan.

Talossa vierailee myös entisiä oppilaita kokemusasiantuntijoina, luomassa nuoriin uskoa siihen, että asiat voivat kääntyä parempaan suuntaan.

Hallittu ympäristö

Väkivaltaisen käyttäytymisen vähentämistä tukevat hyvät resurssit. Esimerkiksi koulua käydään samassa pihapiirissä.

Nuoret pääsevät liikkumaan vapaasti, mikäli sitä ei ole erityisesti tarve rajoittaa.

Koulukodilla on omat lääkärit, psykologit, sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät, mahdollisuus nuorisopsykiatrian konsultointiin ja omat nuorten erityisohjaajat.

Nuorten ei tarvitse kulkea luukulta luukulle ja odottaa pitkiä aikoja saadakseen palveluja.

Kännykänkäytön valvontaan koulukodissa toivottaisiin enemmän mahdollisuuksia, sillä sen avulla nuoret saavat hankittua huumeita.
Tunteet ja taidot hallintaan

Nuorille opetetaan uusia taitoja. Sellainen voi olla vaikka makaronin keittäminen.

Sitäkin tärkeämpänä koulukodissa pidetään tunteiden käsittelemistä ja hallitsemista. Iso osa väkivallasta liittyy siihen, ettei tätä taitoa ole.

Omiin tunteisiin johdatellaan esimerkiksi tekemällä jokaiselle omat elämänjana ja sukupuu. Tunnekorttien avulla nuoren pitää miettiä, millaisia ajatuksia ja tunteita hänessä on.

Koulukodissa käydään läpi myös erilaisia tilanteita: mitä tapahtui ja missä kohtaa olisin vielä ehtinyt pysähtyä? Voinko valita seuraavalla kerralla eri tavalla?

– Asioita ei voi muuttaa, jollei niitä ymmärrä. Sen takia täällä puhutaan asioista hyvin suoraan, taustoittaa Sabel.
Rauhoittumisen taito

Rauhoittuminen on tärkeä osa tunteiden käsittelyä. Sitä harjoitellaan esimerkiksi rentoutumalla pienryhmässä.

.....
.....

[Sienisalaatti]

Linkin takaa kuvia yms.

https://yle.fi/a/74-20083227

Poikkeukselliset kuvat huoneesta, jonka väkivaltainen nuori tuhosi koulukodissa: ”Repi paljain käsin teräskehikon irti”

Koulukotien sosionomit ja lastenpsykiatrit joutuvat painimaan ja vastaanottamaan väkivaltaa lapsilta ja nuorilta. Rajuimmissa tilanteissa paikalle joudutaan kutsumaan poliisi.

Mari Jäntti,
Mari Siltanen
11.4. 21:12

Valtion koulukoteihin on tänä vuonna jouduttu kutsumaan poliisi keskimäärin kymmenen kertaa kuukaudessa.

Näin kertoo valtion lastensuojeluyksiköiden johtaja (vs.) Kaisa Tammi.

– Meillä on koulukodeissa vakavien rikosten tekijöitä, jotka jopa pyrkivät hallitsemaan työntekijöitä pelolla, Tammi sanoo.

Koulukoti on usein lapsen tai nuoren viimesijainen sijaishuollon vaihtoehto, kun kaikkea muuta on jo kokeiltu.

Suomessa toimii viisi valtion koulukotia, jonka lisäksi on vielä kaksi yksityistä koulukotia.

Eri osastoilla erilaisia tilanteita

Koulukodeissa on kahdenlaisia osastoja: vaativan hoidon ja erityisen huolenpidon osastoja.

Näistä ensimmäisissä, vaativan hoidon osastoilla lapset ja nuoret saavat käyttää puhelimia ja liikkua vapaammin ulkona. Tästä voi seurata se, että nuori palaa takaisin koulukotiin päihtyneenä ja esimerkiksi teräase mukana.

– Päihtymyksen aiheuttama sekavuus ja väkivaltaisuus esimerkiksi teräaseen kera voivat olla tilanteita, kun joudumme kutsumaan poliisin paikalle, Tammi sanoo.

Jos kyse on ”tavallisesta väkivaltaisuudesta”, tilanteet pystytään usein hoitamaan puhumalla ja koulukodin henkilökunnan omin voimin. Apuna voi lastensuojelulain nojalla käyttää esimerkiksi kiinnipitoa tai eristystä.

Erityisen huolenpidon osastot ovat suljetumpia. Nämä osastot ovat tarkoitettu hyvin väkivaltaisesti ja itsetuhoisesti käyttäytyville nuorille. Joskus lapsi, joka on itsetuhoinen, on väkivaltainen myös muita kohtaan.

Näillä osastoilla ei Tammen mukaan nuoren ole mahdollista saada päihteitä käsiinsä.

Vaikeimmat tilanteet syntyvät erilaisten tilanteiden eskaloitumisesta, jossa nuoren käytös muuttuu väkivaltaiseksi tai itsetuhoiseksi.

– Siellä olevat lapset ja nuoret ovat niin huonokuntoisia, että he voivat silmänräpäyksessä muuttua aggressiivisiksi. Traumatausta voi aktivoida rajun väkivallan.

Kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa lapsi tai nuori on linnoittautunut omaan huoneeseensa tai viety eristykseen ja herää huoli siitä, että lapsi satuttaa itseään. Joskus poliisi tarvitaan avuksi siirtämään lapsi eristystilaan. Toisinaan väkivalta voi kiihtyä eristystilassa.

Koulukotien eristystiloissa on kameravalvonta, mutta joissain tilanteissa lapsi tai nuori saattaa peittää sen. Asukkaiden huoneissa kameravalvontaa ei ole.

– Henkilökunnalle voi tulla vakava huoli, että lapsi tai nuori satuttaa itseään. Huoneeseen ei kuitenkaan ole turvallista mennä, koska ei tiedetä voiko sieltä tulla vaikka tuoli päälle, Tammi kuvaa.

.....
.....
.....

”Laissa on jotain pielessä”

Kaisa Tammella on vastaus siihen, kuinka poliisia ei enää joutuisi kutsumaan yhtä usein koulukoteihin.

Tarvitaan ensinnäkin parempi lastensuojelulaki, joka antaisi keinoja hoitaa vaikeasti oireilevia nuoria.

– Mitä järkeä on, että lastensuojelulaitosten tulee turvautua tässä mittakaavassa poliisiin? Sehän tarkoittaa sitä, että laissa on jotain pielessä.

– Meidän pitää antaa heille oikeita palveluita, mutta meillä pitää olla myös oikeita rajoittavia työkaluja, että me voidaan heitä auttaa.

.....
.....

[RL11/6]

Tämmöisille roskalapsille, joita paskaihmiset ovat tuoneet tähän maailmaan muiden harmiksi, pitäisi tehdä jälkiabortointi. Ei nuo ole enää ihmisiä, vaan pelkkiä turhia syöjiä, joista ei ole muuta kuin haittaa.

Turha syöjä on 1940-luvun Saksan valtiollisen ohjelman sanastoa ja se ansaitsisi tulla lanseeratuksi tähän päivään ongelmatapausten kohdalle.

[Sienisalaatti]

https://www.savonsanomat.fi/uutissuomalainen/6697125

Valtion lastensuojeluyksiköiden vs. johtaja Kaisa Tammi vaatii lastensuojelulain uudistamista – "Laista on tullut este suojella lapsia"

Vantaan kouluammuskelu nosti esiin keskustelun lastensuojelun tilanteesta. Valtion lastensuojeluyksiköiden vs. johtaja Kaisa Tammi toivoo nykyisten toimintaedellytysten korjaamista ennen uusia keksintöjä.

Sanni Koivuniemi
Tänään 8:09

Kaisa Tammi on saanut viime päivinä vastata lukuisiin toimittajien soittoihin. Vantaalla Viertolan koulussa tapahtunut kouluammuskelu on nostanut laajan julkisen keskustelun lasten ja nuorten voinnista, väkivallasta ja lastensuojelun tilasta. Tammen mielestä keskustelu on jälleen alkanut vasta, kun pahin mahdollinen on tapahtunut.

– Monet ovat esittäneet lastensuojelun lainsäädännöstä vakavaa huolta pitkään. Nyt pitää kysyä, montako lasta pitää kuolla, kuinka monelle vielä pitää käydä huonosti?

Tammi toimii vuoden 2024 ajan valtion lastensuojeluyksiköiden vs. johtajana Kaisa Lepolan ollessa virkavapaalla. Valtion lastensuojeluyksiköihin kuuluu viisi koulukotia ja vankilan perheosasto.

– Koulukodit ovat näyttäneet minulle sellaisen kohdan yhteiskunnasta, josta en tiennyt ja luulen, ettei tiedä moni muukaan.

.....
.....

Muutoksen ytimessä on lastensuojelulaki. Lakia ollaan jo uudistamassa, mutta sisällöstä ei ole varmuutta.

– Tämä on niin kiireellinen asia ja meillä on niin iso hätä, että tämä pitää tehdä nyt. Jos vielä tuumaillaan, niin voi olla, että 10 vuoden päästä tilanne on vielä karmeampi.

Tammen mukaan laki on vanhentunut eikä se enää tunnista nyky-yhteiskunnan vakavasti syrjäytyneiden nuorten ongelmia tai suojele heitä.

– Laista on tullut este suojella lapsia. Lapsella on enemmän oikeus olla rikollinen kuin olla suojassa siltä, ettei tekisi rikoksia.

Tammi kertaa konkreettisia muutosehdotuksia. Koulukodissa voidaan antaan erityistä huolenpitoa, ehoa, vakavasti itseään vaarantaville nuorille. Sen maksimikesto on 90 päivää.

– Nykylaissa sitä käytetään rajoitustoimenpiteenä eikä sitä saa käyttää jos rajoitustoimenpiteille ei ole enää tarvetta. Sitä ei ollenkaan nähdä kuntouttavana ja hoitavana toimintana, vaikka se olisi yksi vaikuttavin keino.

Tulevan lain pitäisi mahdollistaa vähintään kuuden kuukauden ehot sekä pienemmät, vain kahden hengen ryhmät.

Tammi on myös vakuuttunut siitä, että ainakin koulukoteihin ja joillekin osastoille tarvitaan erillinen turvallisuushenkilökunta.

– Ei ole lastensuojelun työtä mennä hakemaan aseistautunutta lasta eristykseen. En pidä edes tärkeänä, että lastensuojelun työntekijällä olisi kaasua tai kättä pidempää. Lapsillekin voisi olla helpompi ymmärtää, että meitä turvaavat ihmiset, joiden koulutus se on.

Tammen mukaan ei voi olla niin, että lastensuojelun työntekijät painivat lasten kanssa. Niin ei tehdä vankilassakaan.

– Nykyinen lastensuojelulaki on ajanut siihen, että meidän työntekijät ovat suorastaan vaarallisissa tehtävissä joka viikko.

.....
.....

Kun puheeksi tulee rikosoikeudellisen vastuun ikäraja, Kaisa Tammi pyörittää silmiään. Oikeusministeri Leena Meri (ps.) haluaa selvittää, pitäisikö ikärajaa laskea Suomessa. Tammen mielestä monimutkaiseen kysymykseen ollaan keksimässä yksinkertaista vastausta.

– Meidän nykyinenkin oikeusjärjestelmä on täysin tukossa. Jos ihminen syyllistyy tänään pahoinpitelyyn, asia voi olla käräjillä vuoden päästä. Nuoren ihmisen maailmassa se on pitkä aika. 13-vuotias tekemässä rikoksen ja 15-vuotias ottamassa seuraamuksen vastaan, siinä on melkein jo kaksi eri ihmistä, jotka voidaan hukata ja menettää.

Uudistuksen myötä syntyisi myös tarve nuorisotuomiostuimelle, joka koostuisi monialaisista ammattilaisista. Tammen mielestä pitäisi konkreettisesti pohtia, mitä muutos maksaisi ja millaisia vaikutuksia nuorelle voisi olla.

– Poliitikot, jotka näitä esittävät, voisivat vähän paneutua ja miettiä, mitä se oikeasti tarkoittaa. On hirveän kiva olla ankaruuden ja tiukemman linjan puolella. Lähtisin mieluummin ratkomaan tätä ongelmaa nyt hieman toisesta päästä.

Jos tällainen uudistus toteutettaisiin, minne esimerkiksi 13-vuotias rikoksentekijä joutuisi?

– Tätä kaikkea toivoisi, että poliitikot miettisivät. Olen ollut rikosseuraamuslaitoksessa töissä aikana, kun Keravalla oli vielä nuorisovankila. Suomi on ollut tavallaan edistyksellinen siinä, että me ei laiteta lapsia vankiloihin. Meillä on todella vähän 15–17-vuotiaita vankeja, vaikka määrä on vähän kasvanut.

Tammen mukaan aikuisistakin helposti ajatellaan, että vankilassa opitaan paremmille tavoille. Hän muistuttaa, että vankilakin on kuitenkin laitos, joka voi aiheuttaa jopa käytöksen pahenemista.

– Olisin todella varovainen siinä, mihin vankilaa käytetään.

Tammen mielestä nykyäänkin on olemassa toimivia seuraamuksia, joita voi suorittaa siviilissä, kuten nuorisorangaistus. Niitä voisi käyttää enemmän.

.....
.....

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on puhunut vakavasti väkivaltaisten ja itsetuhoisten lasten hybridiyksikköjen tarpeesta. Niissä yhdistyisivät psykiatrian, psykologian, lastensuojelun ja erityispedagogiikan osaaminen. Myös pääministeri Petteri Orpo (kok.) on kannattanut ehdotusta.

Tammi huomauttaa, että toiminta kuulostaa pitkälti samalta, mitä koulukodeissa jo tehdään. Se mikä puuttuu, on lainsäädäntö, joka pitäisi toiminnan turvallisena.

– Koulukodissa on nuorisopsykiatreja töissä, mutta ei ole oikeuksia antaa esimerkiksi rauhoittavia lääkkeitä tai muita sairaanhoidon keinoja. Olemme kehittämässä hanketta, jossa haluamme kokeilla psykiatristen hoitokäytäntöjen tuomista jollekin osastolle nykyisten lääkkeiden ja lääkärin konsultaatioiden lisäksi.

Tammen mielestä keskustelusta puuttuu työnjako.

– Se mikä turhauttaa meidän alan työntekijöitä on se, että nyt puhutaan jostain hybridistä ratkaisuna kaikkeen. Korjatkaa nyt hyvänen aika nykyisten yksiköiden toimintaedellytykset.

.....
.....