Aivan... Mutta nuokin ovat kyllä asioita joita muut läsnäolijat vaistoavat. Hitto kun pääsisi haastattamaan jotakuta heistä. Kyllä tuo vatvominen on ihan totta mutta yleistää ei oikein voi. Omastakin kokemuksesta tiedän ettei joitain asioita tai tunteita ainakaan juuri niitten ollessa akuutteina mielessä voi pukea sanoiksi. Osaatko kertoa mistä tuo mielikuva Susannen surullisesta mielialasta on sinulle syntynyt? Mielenkiintoinen pointti, se selittäisi kyllä varmasti useammankin yksityiskohdan mm. kaupungille lähtemisen ja yksin kotimatkalle etsiytymisen suhteen.Peräkylän Maigret kirjoitti:Minulle on jäänyt jostain syystä tuosta Susannen lyhyen elämän viimeisestä päivästä mielikuva että tyttö oli surullinen. Että aivan kuin ikävää karkoittaakseen hän halusi mennä poikkeuksellisesti ulos ja haki ystävistään vielä seuraa henkiseen olotilaan.
Enemmän kuin löytääkseen jotain tai tavatakseen jonkun hän halusi unohtaa jonkun.
Olisiko hän päivällä tehnyt viimein päätöksen irtaantua jostain vaikeasta suhteestaan ? Voisiko joku ihmissuhde,tuskaa tuottava, olla niin salainen että kukaan ystävistä, ei edes sisko, olisi koskaan saanut siitä tietää ? Perin ihme sekin olisi, eikös näitä asioita juuri vatvota niin maan peruteellisesti tiimi-työnä naisten kesken ? Miehillä asia taitaa olla juuri päinvastoin.
Yleistämiset tai olettamiset ovat aika hankalia näissä(kin) asioissa, etenkin kun emme tunteneet Susannea. Vaikeitten asioitten käsitteleminen on niin kovin yksilöllistä. Siksi olen usein toivonut tapaavani jonkun, joka tunsi Susannen. Jonkun, joka voisi ainakin arvailla, miten hän käsitteli kokemuksiaan ja tunteitaan tai mitä mieltä oli erilaisista asioista jotka saattoivat esim. vaikuttaa kohtalokkaan yön valintoihin.
Muuten sopisi hyvin, mutta se yksin kotiin kulkeminen ei oikein natsaa mielestäni tuohon, etenkään mikäli hänellä oli syytä pelätä jotakuta. Paitsi tietysti mikäli hän tiesi ettei ko. henkilö voinut odotella koko yötä syystä tai toisesta... Jäädäänpä makustelemaan.mamma71 kirjoitti:Tuo ravintolaan lähtö olisi ollut tekosyy, eihän hän yksinkään olisi halunnut jossain huuhailla. Ja siksi ei lähtenyt viimeisellä bussillakaan, kun halusi ns. tappaa aikaa ennenkuin menisi kotiin.
Olen edelleen miettinyt tuota bussijuttua: viimeinen ihan lähelle Susannen kotia kulkenut bussi meni jo n. klo 1.30 mutta lehtitietojen mukaan melkoisen likelle mennyt bussi olisi mennyt vielä klo 2.45. Mikseiköhän Susanne ei mennyt sillä?