Markku Tapani Kemiläisen murha Virossa v. 1996
Lähetetty: To Heinä 03, 2008 9:33 pm
Markku Kemiläinen, 39 v matkusti Tallinnaan kahden ystävänsä – Jukka Pekka Thil’n ja Matti Hytösen - kanssa uutta vuotta juhlimaan, 31. joulukuuta 1996. Silloin maanviljeilijä Markku Kemiläinen ei tiennyt vielä, että uutta vuotta hän ei tule koskaan näkemään.
Kemiläinen kuljetti miehet autollaan Kullervo-nimiseen hotelliin. Hän sanoi heille menevänsä morsiamensa luo ja kertoi heille, että tavataan joko illalla Amigo-yökerhossa tai seuravaana päivänä hotellissa.
Kemiläisellä oli Virossa tyttöystävä, jonka hän oli tavannut Viru hotellin yökerhossa Amigo v 1996 maaliskuussa. Nainen oli ollut kaunis ja Kemiläinen oli ihastunut häneen heti. Kemiläisen ystävien mukaan Kemiläinen suunnitteli naimisiinmenoa hänen kanssa. Naisella oli myös kaksi alaikäistä tytärtä ja hän oli ollut naimisissa aikaisemmin kaksi kertaa, myös erään suomalaisen kanssa, muttä tämä avioliitto oli naisen mukaan pelkkä muodollisuus.
Nainen oli ukrainalainen Svetlana Haikola (synt 23.10.1963), hän oli Viron kanslainen mutta syntynyt Ukrainan Harkovissa. Myös hänen siskonsa oli löytänyt suomalaisen miehen ja muuttanut Suomeen.
Kun Kemiläinen ajeli tyttöystävänsä luo, hän ei huomannut että häntä seurasi auto, jossa istuivat kolme virolaista miestä – Maarek Nõmmik, Mart Kask ja Olavi Kulderknup, jolla oli mukana Mauser Werken merkkinen ampuma-ase.
Markku meni tyttöystävänsä luo ja tämä tarjosi Markulle tervetuliasdrinkin –vodkaa apelsiinimehulla. Drinkin jälkeen Markku tunsi olonsa varmaan aika uniseksi, sillä Svetlana oli sekoittanut juomaan neljä dimedrol-pilleriä.
Svetlana ehdotti Markulle että menisivät uutta vuotta vastaanottamaan Svetlanan vanhempien taloon, joka sijaitsi Raveren lähellä Lepnan kylässä.
Markulla ei ollut mitään sitä vastaan, ja näin he sitten ajelivat Rakveren suuntaan, Svetlana kuskina ja virolaiskolmikko Opel-autolla perässä.
Murha
Noin puoli tuntia myöhemmin, he kääntyivät moottoritieltä pois, Hirvlin tielle, joka sijaitsi nin 50 km Tallinnasta.
Samana aikana ajoi pitkin Hirvlin tietä Heiki Mandre. Yhtäkkiä kuului kova pamaus, ja Mandre näki että tien varressa on auto joka palaa ilmiliekeissä. Mandrella oli myös 18 v poika mukana, he soittivat poliisit ja palokunnan paikalle, ja yrittivät sammuttaa liekkejä, heittämällä luntaa palavan auton päälle. Heiki Mandre huomasi että autossa on ihmisen ruumis, joka oli aika pahasti palanut.
Poliisi saapui paikalle ja näytti heti siltä että auto oli sytytysnesteellä tuikattu tuleen. Ruumiinavauksessa löytyi vainajasta yksi luoti. Autosta löytyi lisäksi yksi hylsi. Onneksi säilyi palossa ehjänä auton suomalainen rekisterikilpi, jonka avulla todettiin että auton omistaja on Markku Kemiläinen.
Viron poliisi otti yhteyttä Suomeen ja lähetti Suomen poliisille vainajasta otetun DNA-näytteen. DNA vertailussa, jonka suorittivat heti Suomen Keskussrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkijat FL Martti Karjalainen ja FM Vivian Johnsson , käyttäen vertailussa Kemiläisen vanhempien –isän Veli-Ilmarin ja äidin Kirsti Kyllikin- verta, selvisi että uhri on tosiaan Markku Kemiläinen. Mainittakoon vielä että Markku oli perheen ainoa lapsi.
Seuraavana päivänä, 1. tammikuuta 1997, tuli Kullervo-hotelliin käymään Kemiläisen virolainen ystävä, joka kertoi että hänelle oli soitettu Suomesta ja kerrottu, että Kemiläisen auto on löytynyt tulipalossa tuhoutuneena metsästä ja autosta on löytynyt ruumis. Samalla he ilmoitivat poliisille Kemiläisen katoamisestä.
Murhakopla kiinni
Murhakopla saatiin kiinni samana päivänä Haikolan vanhempien talosta Suomen ja Viron viranomaisten ripeän toiminnan tuloksena, jotka selvittivät nopeasti Haikolan olinpaikan.
Poliisikuulustelussa Haikola kertoi, että Maarek Nõmmik oli surmannut Kemiläisen mustasukkaisuuspuuskassa. Nõmmik tunnusti poliisille, että hän oli surmannut Kemiläisen ampumalla tätä kolme kertaa ja sen jälkeen oli auto sytytetty palaamaan. Kaikki kolme virolaista sanoivat että heidän toimeksiantaja oli ollut Svetlana Haikola, joka suunnitteli surmateon.
Haikala oli käyttänyt Kemiläistä törkeästi hyväkseen, hän oli saanut Kemiläiseltä rahaa yhteensä yli 150 000 markkaa, jolla Haikola oli ostanut mm. uuden asunnon ja auton. Haikola kertoi kuulusteluissa että suomalainen oli ollut hyvin omistavainen, joskus jopa väkivaltainen ja vaatinut rahojaan takaisin, joten ’pojat’ tulivat häntä auttamaan.
Oikeudenkäynti ja tuomiot
Marraskuussa alkoi oikeudenkäynti, Haikola sai syytteen murhan suunnittemisesta. Virolaismiehet olivat olleet tutkintavankeudessa, mutta Haikola vapaalla jalalla jo melkein 4 kuukautta enne oikeudenkäynnin alkua. Oikeudessa oli paikalla myös Kemiläisen iäkäs isä, joka kertoi että hänen poikansa oli lainannut rahat pankista, ja velan takaisinmaksu jää nyt hänen harteille.
Nõmmik sai 14,5 vuotta vankeutta Kemiläisen murhasta, Kask tuomittiin vankeuteen yhteensä 15 vuodeksi sekä osallistumisesta Kemiläisen murhaan että muistakin rikoksista ja Kulderknup puolestaan sai 5 vuotta vankeutta. Oikeus päättti että korvauksia he joutuvat yhteensä maksamaan noin 40 000 kruunua.
Svetlana Haikola tuomittiin 8 vuodeksi vankeuteen. Haikola siirrettiin jo vuonna 2000 avo-vankilan puolelle.
Lähde: Pahuuden palkka-kirja,(2002), kirjan tekijä on virolainen toimittaja Tiiu Põld
http://www.sloleht.ee/index.aspx?id=16013
Kemiläinen kuljetti miehet autollaan Kullervo-nimiseen hotelliin. Hän sanoi heille menevänsä morsiamensa luo ja kertoi heille, että tavataan joko illalla Amigo-yökerhossa tai seuravaana päivänä hotellissa.
Kemiläisellä oli Virossa tyttöystävä, jonka hän oli tavannut Viru hotellin yökerhossa Amigo v 1996 maaliskuussa. Nainen oli ollut kaunis ja Kemiläinen oli ihastunut häneen heti. Kemiläisen ystävien mukaan Kemiläinen suunnitteli naimisiinmenoa hänen kanssa. Naisella oli myös kaksi alaikäistä tytärtä ja hän oli ollut naimisissa aikaisemmin kaksi kertaa, myös erään suomalaisen kanssa, muttä tämä avioliitto oli naisen mukaan pelkkä muodollisuus.
Nainen oli ukrainalainen Svetlana Haikola (synt 23.10.1963), hän oli Viron kanslainen mutta syntynyt Ukrainan Harkovissa. Myös hänen siskonsa oli löytänyt suomalaisen miehen ja muuttanut Suomeen.
Kun Kemiläinen ajeli tyttöystävänsä luo, hän ei huomannut että häntä seurasi auto, jossa istuivat kolme virolaista miestä – Maarek Nõmmik, Mart Kask ja Olavi Kulderknup, jolla oli mukana Mauser Werken merkkinen ampuma-ase.
Markku meni tyttöystävänsä luo ja tämä tarjosi Markulle tervetuliasdrinkin –vodkaa apelsiinimehulla. Drinkin jälkeen Markku tunsi olonsa varmaan aika uniseksi, sillä Svetlana oli sekoittanut juomaan neljä dimedrol-pilleriä.
Svetlana ehdotti Markulle että menisivät uutta vuotta vastaanottamaan Svetlanan vanhempien taloon, joka sijaitsi Raveren lähellä Lepnan kylässä.
Markulla ei ollut mitään sitä vastaan, ja näin he sitten ajelivat Rakveren suuntaan, Svetlana kuskina ja virolaiskolmikko Opel-autolla perässä.
Murha
Noin puoli tuntia myöhemmin, he kääntyivät moottoritieltä pois, Hirvlin tielle, joka sijaitsi nin 50 km Tallinnasta.
Samana aikana ajoi pitkin Hirvlin tietä Heiki Mandre. Yhtäkkiä kuului kova pamaus, ja Mandre näki että tien varressa on auto joka palaa ilmiliekeissä. Mandrella oli myös 18 v poika mukana, he soittivat poliisit ja palokunnan paikalle, ja yrittivät sammuttaa liekkejä, heittämällä luntaa palavan auton päälle. Heiki Mandre huomasi että autossa on ihmisen ruumis, joka oli aika pahasti palanut.
Poliisi saapui paikalle ja näytti heti siltä että auto oli sytytysnesteellä tuikattu tuleen. Ruumiinavauksessa löytyi vainajasta yksi luoti. Autosta löytyi lisäksi yksi hylsi. Onneksi säilyi palossa ehjänä auton suomalainen rekisterikilpi, jonka avulla todettiin että auton omistaja on Markku Kemiläinen.
Viron poliisi otti yhteyttä Suomeen ja lähetti Suomen poliisille vainajasta otetun DNA-näytteen. DNA vertailussa, jonka suorittivat heti Suomen Keskussrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkijat FL Martti Karjalainen ja FM Vivian Johnsson , käyttäen vertailussa Kemiläisen vanhempien –isän Veli-Ilmarin ja äidin Kirsti Kyllikin- verta, selvisi että uhri on tosiaan Markku Kemiläinen. Mainittakoon vielä että Markku oli perheen ainoa lapsi.
Seuraavana päivänä, 1. tammikuuta 1997, tuli Kullervo-hotelliin käymään Kemiläisen virolainen ystävä, joka kertoi että hänelle oli soitettu Suomesta ja kerrottu, että Kemiläisen auto on löytynyt tulipalossa tuhoutuneena metsästä ja autosta on löytynyt ruumis. Samalla he ilmoitivat poliisille Kemiläisen katoamisestä.
Murhakopla kiinni
Murhakopla saatiin kiinni samana päivänä Haikolan vanhempien talosta Suomen ja Viron viranomaisten ripeän toiminnan tuloksena, jotka selvittivät nopeasti Haikolan olinpaikan.
Poliisikuulustelussa Haikola kertoi, että Maarek Nõmmik oli surmannut Kemiläisen mustasukkaisuuspuuskassa. Nõmmik tunnusti poliisille, että hän oli surmannut Kemiläisen ampumalla tätä kolme kertaa ja sen jälkeen oli auto sytytetty palaamaan. Kaikki kolme virolaista sanoivat että heidän toimeksiantaja oli ollut Svetlana Haikola, joka suunnitteli surmateon.
Haikala oli käyttänyt Kemiläistä törkeästi hyväkseen, hän oli saanut Kemiläiseltä rahaa yhteensä yli 150 000 markkaa, jolla Haikola oli ostanut mm. uuden asunnon ja auton. Haikola kertoi kuulusteluissa että suomalainen oli ollut hyvin omistavainen, joskus jopa väkivaltainen ja vaatinut rahojaan takaisin, joten ’pojat’ tulivat häntä auttamaan.
Oikeudenkäynti ja tuomiot
Marraskuussa alkoi oikeudenkäynti, Haikola sai syytteen murhan suunnittemisesta. Virolaismiehet olivat olleet tutkintavankeudessa, mutta Haikola vapaalla jalalla jo melkein 4 kuukautta enne oikeudenkäynnin alkua. Oikeudessa oli paikalla myös Kemiläisen iäkäs isä, joka kertoi että hänen poikansa oli lainannut rahat pankista, ja velan takaisinmaksu jää nyt hänen harteille.
Nõmmik sai 14,5 vuotta vankeutta Kemiläisen murhasta, Kask tuomittiin vankeuteen yhteensä 15 vuodeksi sekä osallistumisesta Kemiläisen murhaan että muistakin rikoksista ja Kulderknup puolestaan sai 5 vuotta vankeutta. Oikeus päättti että korvauksia he joutuvat yhteensä maksamaan noin 40 000 kruunua.
Svetlana Haikola tuomittiin 8 vuodeksi vankeuteen. Haikola siirrettiin jo vuonna 2000 avo-vankilan puolelle.
Lähde: Pahuuden palkka-kirja,(2002), kirjan tekijä on virolainen toimittaja Tiiu Põld
http://www.sloleht.ee/index.aspx?id=16013