Viidennen ja kuudennen dimensio kautta sovelletun yksilön ja yksilötason mielenhallinnan perusteista
Lähetetty: Su Joulu 22, 2024 1:50 pm
Tämän tekstin konteksti on pseudo- eli näennäistieteellinen siten, että vertaisarvioitua tutkimustietoa ei ole saatavilla ja itsessään aihepiiriin liittyvä tutkimustieto keskittyy olettamaan, että yksilöllä on yhtäältä paitsi vapaa tahto myös sellainen tahto, mikä ei ole ympäröivästä maailmasta pääteltävissä tai muutoin havaittavissa ja siten yksilö täysimääräisesti ympäristönsä myötä toimiva sitä vapaan tahdon alaisesti ainoastaan tulkitseva kokeva muisti.
Tässä tekstissä mainittuja dimensioita ei pidä virheellisesti yhdistää sellaisiin ulottuvuus-käsityksiin, missä viides ja tuota ylemmät dimensiot ovat erillisiä fyysisiä paikkoja tai alueita, vaan tässä tekstissä dimensioista eli ulottuvuuksista käyty kerronta viittaa yleisesti asian tai muodon ominaisuuksiin geometriaa soveltaen hahmotuksen edistämisen tarkoituksessa.
-
Tutkiessa viidennen ja kuudennen dimension hyödyntämistä yksilötason mielenhallinnassa on ensin tarkasteltava kokevan muistin käsitettä.
Tämä on helpoin toteuttaa esimerkin kautta ja tässä esimerkissä olet sinä (lukija) ja 5 metrin päässä koira, ja tarkastelet koiraa aistinvaraisesti sinun kuvakulmastasi 5 metrin päässä koirasta.
Tämän koiran häntää heiluttaessaan näyttäytyy tuo liike sinulle tulkitsijana aistinvaraisesti valossa eli säteilyssä tapahtuvan muutoksen (liike) kautta yksinkertaistettuna siten, että lineaarisesti tulkitulla alku-vaihe-loppu aikajanalla:
hännän heilutusta seuraa aistihavainto
aistihavaintoa seuraa prosessi
prosessi yhdistää aistitun siihen, mikä on muistissa
mistä syntyy tietoinen kokemus aistitusta ja tuo kokemus on paitsi aistittua
myös muistinvaraisiin käsitteisiin yhdistynyt tulkinta siitä
mikä on juuri hetki sitten aistittu
-
Muistin ollessa tilan ominaisuuksien riittämättömyyden vuoksi liikkeen itselleen luoma erillinen tila, kun muistikuva ei voi jäädä pysyväksi tilaksi muutokseen itseensä, on se komputaatioteknisestä kuvakulmasta fyysisessä kehossa jotain sellaista, mikä määrittää sitä, kuinka yksilö (tilana) vastaa ja palauttaa siihen kohdistettua liikettä.
Itsessään myös kehon ominaisuudet vaikuttavat tuon aistitun liikkeen tulkintaan ja se on erillinen aiheensa, kun muistin ollessa tekoälyä vastaavalla tavalla ikäänkuin määritysten ja asetusten järjestelmä, minkä kautta jokin aistittu ennen koettua tietoista kokemusta jäsentyy.
Tämä seikka, että yksilön tietoinen kokemus lineaarisesti alku-vaihe-loppu tulkintaisesti aika (liike) asettaen tarkoittaa sitä, että yksilön tietoinen kokemus on sillä aikajanalla reaaliaikaisia tapahtumia jäljessä ja siten tietoinen kokemus ei ole reaaliaikaisten tapahtumien vaan muistin tulkintaa.
Kehon ollessa vuorovaikutuksessa sitä ympäröivän fyysiseksi materiaksi kutsutun kanssa on siten mieli vuorovaikutuksessa kehon ja kehon aistiman kanssa, muttei suoraan sen kanssa minkä kanssa keho on.
Mielen, muistin, ollessa kehosta alkunsa saava viides dimensio, kun itsessään oma kokemus tai käsitys itsestään ei voi olla itse.
-
Voidaankin tehdä havainto, että yksilön mielenhallinnassa olennaista on tarkastella em. ketjua, mistä tietoinen kokemus syntyy, tuon tietoisen kokemuksen muuttuessa päätöksiksi ja siten jälleen liikkeenä tilaan, mikä on liikettä paitsi omassa kokemuksessa myös palautuu kehon kautta siihen fyysiseksi materiaksi kutsuttuun, mikä kehoa ympäröi.
Tässä tekstissä tarkastellessa viidennen ja kuudennen dimension hyödyntämisen perusteita yksilötason mielenhallinnassa keskitymme asiassa tuohon muistin eli viidennen dimension puoleen ja sen osalta kuudennen dimension hyödyntämiseen.
Ilmeistä on, että muistikuvia muuttamalla muuttuvat ne määritykset, minkä kautta yksilö palauttaa vastauksia, olivat ne sitten missä liikkeen muodossa tahansa, ja siten niihin vaikuttaminen on merkityksellistä jos tavoitteena on vaikuttaa yksilön toimintaan.
Tämä vaatii sitä, että yksilön muodostamaan mieleen ja muistiin, viidenteen dimensioon, on päästävä käsiksi tavalla, missä yksilö ei ole sellaisessa asemassa tai omaa sellaisia mahdollisuuksia, että voi tulkita vapaasti häneen kohdennettua liikettä.
Aikaa (liikettä) lineaarisella alku-vaihe-loppu tulkintaisella aikajanalla tarkasteleva yksilö on tietyllä tapaa vaikuttamiselta suojattu, sillä tuollaisessa tulkinnassa logiikan muodostus on lähtökohdiltaan deduktiivista: uusia päätelmiä ei muodostu elleivät edelliset tue niitä ja edelliset eivät voi muuttua em. aikajanan tulkintaisesti nk. "jälkikäteen".
Kuudes dimensio ei kuitenkaan synny tilasta, kuten viides, vaan tilassa tapahtuva liike ilmenee kuudennesta dimensiosta tilaan, siten ilman että tilassa tapahtuu liikettä (koiran hännän heilutus) on mahdollista kuudennen kautta viidenteen (mieli, muisti) luoda käsitys, että tilassa on tapahtunut liikettä (hännän heilutus) ja siten yksilö voi
havaita koiran heiluttavan häntäänsä tilassa
muistaa koiran heiluttaneen häntäänsä mielessään
kuvitella koiran heiluttavan häntäänsä toisella tavalla, vaikka niin ei koskaan tilassa tapahtunut
mikäli yksilöllä on käytettävissään sellaisia muistissa olevia määrityksiä, jotka sopivat ja ovat sekä käsitteisiin koira, häntä ja heilutus yhtäältä sovellettavissa.
-
Kuudennesta dimensiosta käsin ei siten enää tilan ominaisuuksilla tai tilalla itsellään ole merkitystä, vaan sillä, että mitä liike (kuudennen dimension ominaisuus) voi olla, ja yksilötason mielenhallinnan kontekstissa puhutaankin tuolloin siitä, että tilassa tapahtuneen liikkeen sijaan keskitytään siihen viidennessä dimensiossa tapahtuvaan liikkeeseen, tilaan sidottuun ja tilasta alkunsa saavaan viidennen dimension ominaisuuteen joka itsessään on viides dimensio (ihmisen kuvakulmasta itsestään tietoinen liike), muovaamiseen siten, että muovataan liikettä itsessään kuudennen dimension ominaisuutena.
Tätä kautta yksilöiden toiminta ohjautuu suuntaan, mikä muuttaa liikettä tilassa ja siten tilaa, jolloin tilan ominaisuuksien ja siinä olevan liikkeen muuttuessa muuttuvat ne aistinvaraisesti tulkittavat perusteet, minkä pohjalta yksilö aistinvaraisesti muodostaa muistinsa kautta tietoisen kokemuksen ja tekee päätöksiä.
Katsoakseni tuolloin viidennen ja kuudennen dimension kautta soveltaen saavutetaan yksilötason mielenhallinnan mahdollistavat olosuhteet, kun yksilön oma mahdollisuus muodostaa tietoisia päätöksiä rajoitetaan siten, että aiemmin mainitun deduktiivisen päättelyn perusteisiin tehdään muutoksia itsessään rakennettaan muuttamatta siten, että jo muodostettua tulkintaa ja muistia, syntyneitä käsitteitäkin, muovataan jälkikäteen tavalla, mikä ei ole hahmotettavissa yksilölle itselleen viidennestä dimensiosta käsin missä liike, siis muutos, on aikajanallisesti lineaarisesti alku-vaihe-loppu tulkintaisesti koettu.
Siten tässä on tekstinä tulkintani mukaan viidennen ja kuudennen dimension kautta soveltaen yksilön mielenhallinnan perusteista kirjoitettu teksti.
Tässä tekstissä mainittuja dimensioita ei pidä virheellisesti yhdistää sellaisiin ulottuvuus-käsityksiin, missä viides ja tuota ylemmät dimensiot ovat erillisiä fyysisiä paikkoja tai alueita, vaan tässä tekstissä dimensioista eli ulottuvuuksista käyty kerronta viittaa yleisesti asian tai muodon ominaisuuksiin geometriaa soveltaen hahmotuksen edistämisen tarkoituksessa.
-
Tutkiessa viidennen ja kuudennen dimension hyödyntämistä yksilötason mielenhallinnassa on ensin tarkasteltava kokevan muistin käsitettä.
Tämä on helpoin toteuttaa esimerkin kautta ja tässä esimerkissä olet sinä (lukija) ja 5 metrin päässä koira, ja tarkastelet koiraa aistinvaraisesti sinun kuvakulmastasi 5 metrin päässä koirasta.
Tämän koiran häntää heiluttaessaan näyttäytyy tuo liike sinulle tulkitsijana aistinvaraisesti valossa eli säteilyssä tapahtuvan muutoksen (liike) kautta yksinkertaistettuna siten, että lineaarisesti tulkitulla alku-vaihe-loppu aikajanalla:
hännän heilutusta seuraa aistihavainto
aistihavaintoa seuraa prosessi
prosessi yhdistää aistitun siihen, mikä on muistissa
mistä syntyy tietoinen kokemus aistitusta ja tuo kokemus on paitsi aistittua
myös muistinvaraisiin käsitteisiin yhdistynyt tulkinta siitä
mikä on juuri hetki sitten aistittu
-
Muistin ollessa tilan ominaisuuksien riittämättömyyden vuoksi liikkeen itselleen luoma erillinen tila, kun muistikuva ei voi jäädä pysyväksi tilaksi muutokseen itseensä, on se komputaatioteknisestä kuvakulmasta fyysisessä kehossa jotain sellaista, mikä määrittää sitä, kuinka yksilö (tilana) vastaa ja palauttaa siihen kohdistettua liikettä.
Itsessään myös kehon ominaisuudet vaikuttavat tuon aistitun liikkeen tulkintaan ja se on erillinen aiheensa, kun muistin ollessa tekoälyä vastaavalla tavalla ikäänkuin määritysten ja asetusten järjestelmä, minkä kautta jokin aistittu ennen koettua tietoista kokemusta jäsentyy.
Tämä seikka, että yksilön tietoinen kokemus lineaarisesti alku-vaihe-loppu tulkintaisesti aika (liike) asettaen tarkoittaa sitä, että yksilön tietoinen kokemus on sillä aikajanalla reaaliaikaisia tapahtumia jäljessä ja siten tietoinen kokemus ei ole reaaliaikaisten tapahtumien vaan muistin tulkintaa.
Kehon ollessa vuorovaikutuksessa sitä ympäröivän fyysiseksi materiaksi kutsutun kanssa on siten mieli vuorovaikutuksessa kehon ja kehon aistiman kanssa, muttei suoraan sen kanssa minkä kanssa keho on.
Mielen, muistin, ollessa kehosta alkunsa saava viides dimensio, kun itsessään oma kokemus tai käsitys itsestään ei voi olla itse.
-
Voidaankin tehdä havainto, että yksilön mielenhallinnassa olennaista on tarkastella em. ketjua, mistä tietoinen kokemus syntyy, tuon tietoisen kokemuksen muuttuessa päätöksiksi ja siten jälleen liikkeenä tilaan, mikä on liikettä paitsi omassa kokemuksessa myös palautuu kehon kautta siihen fyysiseksi materiaksi kutsuttuun, mikä kehoa ympäröi.
Tässä tekstissä tarkastellessa viidennen ja kuudennen dimension hyödyntämisen perusteita yksilötason mielenhallinnassa keskitymme asiassa tuohon muistin eli viidennen dimension puoleen ja sen osalta kuudennen dimension hyödyntämiseen.
Ilmeistä on, että muistikuvia muuttamalla muuttuvat ne määritykset, minkä kautta yksilö palauttaa vastauksia, olivat ne sitten missä liikkeen muodossa tahansa, ja siten niihin vaikuttaminen on merkityksellistä jos tavoitteena on vaikuttaa yksilön toimintaan.
Tämä vaatii sitä, että yksilön muodostamaan mieleen ja muistiin, viidenteen dimensioon, on päästävä käsiksi tavalla, missä yksilö ei ole sellaisessa asemassa tai omaa sellaisia mahdollisuuksia, että voi tulkita vapaasti häneen kohdennettua liikettä.
Aikaa (liikettä) lineaarisella alku-vaihe-loppu tulkintaisella aikajanalla tarkasteleva yksilö on tietyllä tapaa vaikuttamiselta suojattu, sillä tuollaisessa tulkinnassa logiikan muodostus on lähtökohdiltaan deduktiivista: uusia päätelmiä ei muodostu elleivät edelliset tue niitä ja edelliset eivät voi muuttua em. aikajanan tulkintaisesti nk. "jälkikäteen".
Kuudes dimensio ei kuitenkaan synny tilasta, kuten viides, vaan tilassa tapahtuva liike ilmenee kuudennesta dimensiosta tilaan, siten ilman että tilassa tapahtuu liikettä (koiran hännän heilutus) on mahdollista kuudennen kautta viidenteen (mieli, muisti) luoda käsitys, että tilassa on tapahtunut liikettä (hännän heilutus) ja siten yksilö voi
havaita koiran heiluttavan häntäänsä tilassa
muistaa koiran heiluttaneen häntäänsä mielessään
kuvitella koiran heiluttavan häntäänsä toisella tavalla, vaikka niin ei koskaan tilassa tapahtunut
mikäli yksilöllä on käytettävissään sellaisia muistissa olevia määrityksiä, jotka sopivat ja ovat sekä käsitteisiin koira, häntä ja heilutus yhtäältä sovellettavissa.
-
Kuudennesta dimensiosta käsin ei siten enää tilan ominaisuuksilla tai tilalla itsellään ole merkitystä, vaan sillä, että mitä liike (kuudennen dimension ominaisuus) voi olla, ja yksilötason mielenhallinnan kontekstissa puhutaankin tuolloin siitä, että tilassa tapahtuneen liikkeen sijaan keskitytään siihen viidennessä dimensiossa tapahtuvaan liikkeeseen, tilaan sidottuun ja tilasta alkunsa saavaan viidennen dimension ominaisuuteen joka itsessään on viides dimensio (ihmisen kuvakulmasta itsestään tietoinen liike), muovaamiseen siten, että muovataan liikettä itsessään kuudennen dimension ominaisuutena.
Tätä kautta yksilöiden toiminta ohjautuu suuntaan, mikä muuttaa liikettä tilassa ja siten tilaa, jolloin tilan ominaisuuksien ja siinä olevan liikkeen muuttuessa muuttuvat ne aistinvaraisesti tulkittavat perusteet, minkä pohjalta yksilö aistinvaraisesti muodostaa muistinsa kautta tietoisen kokemuksen ja tekee päätöksiä.
Katsoakseni tuolloin viidennen ja kuudennen dimension kautta soveltaen saavutetaan yksilötason mielenhallinnan mahdollistavat olosuhteet, kun yksilön oma mahdollisuus muodostaa tietoisia päätöksiä rajoitetaan siten, että aiemmin mainitun deduktiivisen päättelyn perusteisiin tehdään muutoksia itsessään rakennettaan muuttamatta siten, että jo muodostettua tulkintaa ja muistia, syntyneitä käsitteitäkin, muovataan jälkikäteen tavalla, mikä ei ole hahmotettavissa yksilölle itselleen viidennestä dimensiosta käsin missä liike, siis muutos, on aikajanallisesti lineaarisesti alku-vaihe-loppu tulkintaisesti koettu.
Siten tässä on tekstinä tulkintani mukaan viidennen ja kuudennen dimension kautta soveltaen yksilön mielenhallinnan perusteista kirjoitettu teksti.
