MURHA.INFO

Vuosia sitten olin töissä vankilassa. Virkamiehenä. Sielä tuli kuultua monta surullista tarinaa. Nuoremissa vangeissa pisti silmään usein se, että leuhkittiin tekemillään rikoksilla. Jopa tapoilla ja törkeillä pahoinpitelyillään. Siltikin vaikka usein on oltu niin tötsyssä, että ei muista koko tapahtumasta juuri mitään.
Olen miettinyt aikanaan, että miten tosissaan nämä veritekojen tekijät ovat leuhkiessaan tekosillaan vai onko kyse vain todellisten tunteiden peittelystä. Usein teko kohdistuu vielä vastakkaiseen sukupuoleen tai jopa omaan elämänkumppaniin. Ehkä se on ainakin silloin helppoa leuhkia kun ei muista koko tapahtumasta mitään kun on ollut niin tötsyssä.
Niin hölmöltä kun se tuntuukin olen joskus ajatusleikkinä miettinyt, että onko tosiaan niin kovaluonteisia ihmisiä, että täysin selvinpäin pystyisivät katsomaan uhriaan silmiin ja työntää samalla "kahvaa myöden" rassin mahaan. Sitten vielä kertoa asiasta kuin se olisi joku sankariteko. Minä olen kovaluontoinen mies, mutta tuskin tuohon pystyisin. Pystyisitkö sinä ihan ajatusleikkinä ja teoriatasolla?

En itse pystyisi moiseen, ellei sitten kyseessä olisi henkilö, joka olisi tappanut lapseni tms. Ainakin näin olen ajatellut. Psykopaatit ovat sitten asia erikseen, heillä kun ei ole omatuntoa lainkaan, eivät he luultavasti oikeasti osaa katua tekojaan.

tuskin on verrattavissa edes koko asia, mutta minä en saa henkeä pois edes loukkaantuneelta eläimeltä, vaikka tiedän, että eläimen paras se olisi, mutta tositilanteessa olen joutunut pyytämään apua, kun en saanut tapettua kituvaa eläintä...

No onpa tuolla Gestapolla ajatusleikit.

Mut joo. Minä oon niin outo etten tapa edes kärpästä.
Ainakaan tarkoituksella.
Eli en pystyisi, edes ihmistä.
Vaikka ne tekeekin enempi pahaa kuin kärpäset.

No kuule tuollaista on turha miettiä. Se joka tuollaiseen pystyy ei ole terve ja saa myös jotain nautintoa siitä tappamisesta. Sellainen ihminen (psykopaatti, sarjamurhaaja) ei myöskään mietiskele, että pystyisinköhän mä tappamaan ton vaan tappaa eikä kysele. Tuskin täällä mitään psykopaattitappajia meissä kirjoittajissa kuitenkaan on?

ketsku kirjoitti:No kuule tuollaista on turha miettiä. Se joka tuollaiseen pystyy ei ole terve ja saa myös jotain nautintoa siitä tappamisesta. Sellainen ihminen (psykopaatti, sarjamurhaaja) ei myöskään mietiskele, että pystyisinköhän mä tappamaan ton vaan tappaa eikä kysele. Tuskin täällä mitään psykopaattitappajia meissä kirjoittajissa kuitenkaan on?

Miksi sä sitä epäilet, etteikö olisi?

Pystyisitkö sinä ihan ajatusleikkinä ja teoriatasolla?

En pystyisi tappamaan tarkoituksellisesti ihmistä, ainakaan normaalioloissa. Sotaoloista en osaa sanoa, ne kuulemma muuttavat pakosta asenteita monia asioita kohtaan.

Pystyisin ampumalla tappamaan ehkä, mutta veitsellä taitaisi jäädä tekemättä, ellei olisi oma tai läheisen henki vaarassa.
Ja ampumallakin pitäisi olla suuri syy tekoon.

pystyisin,helposti. jos olisi painava syy.ja tarpeeksi suuttuisin.esim.jos kyseinen "uhri" olisi satuttanut lapsiani.tosin en kyllä leuhkisi sillä.

mareritt kirjoitti:tuskin on verrattavissa edes koko asia, mutta minä en saa henkeä pois edes loukkaantuneelta eläimeltä, vaikka tiedän, että eläimen paras se olisi, mutta tositilanteessa olen joutunut pyytämään apua, kun en saanut tapettua kituvaa eläintä...

tulipa mieleeni viime kesä,meillä oli kissanpentuja.parin päivän ikäisiä.yksi oli pienempi kuin muut,ei jaksanut edes syödä, hengittikin vaivalloisesti.sain neuvoksi lopettaa kissan.käskin mieheni tehdä sen,ukko otti kissanpennun käteensä ja meni viereiseen huoneeseen.tuli hetken päästä takaisin ja väitti ettei ollut saanut kissalta henkeä pois.ts.ei pystynyt.pentu oli niin pieni että mahtui kämmeneen.loppujen lopuksi pennun lopetus jäi minulle.se oli ensimmäinen eläin jonka olen koskaan tappanut,(jos ei hiiriä lasketa)ja toiv.viimeinen.silti olisi ollut järjetöntä antaa sen kitua oman itsekkyyden vuoksi.joskus nuorena (12w)jouduin lopettaman lemmikkihiireni koska ne sairastuivat.lopetin ne pakokaasulla koska se oli mielestäni kivuttomin ja helpoin tapa.olin niihinkin todella kiintynyt,(kyllä,hiiriin!!)mutta silti oli selvää että olisi ollut itsekästä pitää ne sairaana.

miettiny aivan samaa, ite kaasuttelen hiiriä viikoittain hengiltä hiilidioksidilla ku käärmeillä on ruoka-aika. viitisen vuotta käyny muorilas joka vuos teurastamas joulupossun ja muutenki ruuaks teurastanu jokusen, toissapäivänä hain koirallalihaa teurastamolta ja piti töitä kysästä muttei ollu isäntää paikalla. itelle ei tee yhtään mitään mätkästä possua kirveen hamaralla päähän ja päästää veret pois ja palotella, jos possun tilalla olis kissanpentu ni en pystyisi ja oon aivan varma siitä. mut jos edes olis joku ihminen mitä oikeesti vihaan ni kyl sen leukun voisin kylkeen raapasta, tulee muutenki tehtyä väliin niin järjen vastasia asioita mitä miettii sitte vasta vähän päästä et olikohan toikaa välttis ihan fixuin juttu.

Pakko myöntää, että eläimen hengiltä saaminen on mulle ihan tajuttoman vaikeaa.
Ihmistä en välttämättä puukolla saisi tapettua, mutta pyssyllä ei tuottane juurikaan ongelmia. Varmaksi en osaa sanoa, en nimittäin ole vielä päässyt kokeilemaan.

Gestapo kirjoitti:Nuoremissa vangeissa pisti silmään usein se, että leuhkittiin tekemillään rikoksilla. Jopa tapoilla ja törkeillä pahoinpitelyillään. Siltikin vaikka usein on oltu niin tötsyssä, että ei muista koko tapahtumasta juuri mitään.
Olen miettinyt aikanaan, että miten tosissaan nämä veritekojen tekijät ovat leuhkiessaan tekosillaan vai onko kyse vain todellisten tunteiden peittelystä. Usein teko kohdistuu vielä vastakkaiseen sukupuoleen tai jopa omaan elämänkumppaniin. Ehkä se on ainakin silloin helppoa leuhkia kun ei muista koko tapahtumasta mitään kun on ollut niin tötsyssä.

Hyvä aihe, mutta ajan sivuraiteelle... klonk klonk...

Tuo, että väkivaltarikollinen leuhkii/kehuu teoillaan on mielenkiintoista. Kenenkään pään sisään ei kukaan pääse, but... Nuorella miehellä, parikymppisellä on ehken huono itsetunto, tarve päästä esille, olla porukan kovin, saada mainetta. Miksi? Hänellä on mahdollisesti lapsuudestaan jokin tuttu, joka oli ollut vankilassa ja jostain syystä tuosta henkilöstä oli tullut eräänlainen esikuva.

Välinpitämättömyys. Ehken kotona ei ole ollut millään mitään väliä, on nähnyt väkivaltaa jo kotona ja todennut, että väkivalta lopettaa vittuilun. Ehken tuollainen nuori ajautuu seuraan, jossa on häntä vanhempia väkivallan ammattilaisia ja helposti yllytettävänä sekä näyttämisen tarvetta omaavana jälki on usein hyvin surullista.

Jotkut ehkä tajuavat vankilassa ollessaan, että kui täs ny näin kävi, mutta toiset saavat lisää natsoja kaulukseen ja pääsevät tavallaan syvemmälle "organisaatioon". Suorittavat vankilassa ollessaan uhkailuja ja väkivaltaa muita vankeja kohtaan joidenkin kehoituksesta joko päästäkseen lähelle huippua tai saadakseen mömmöjä.

Monasti kuitenkin heilläkin on se toisen ihmisen kaipuu ja he päätyvät läheiseen jopa intiimiin suhteeseen - yleensä vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa, sillä varsinkin miesten välinen seksi ts. homosuhde ei välttämättä tuo uskottavuutta eikä "natsoja kaulukseen".

Mutta osaavatko he sittenkään elää - esim. tuo kuviteltu nuori mies - parisuhteessa, joka yleensä on tylsyyden ja arjen ruumiillistuma? Parisuhteessa pitää kuulemma näyttää myös tunteitaan ja sellaistahan ei tosi mies tee. Olemme tosin saaneet lukea monestakin eri lehdestä venkulan vaimon haastattelun, jossa hän kertoo, että "oikeesti xx on äärimmäisen herkkä ja tunteellinen ihminen, siis niiku maailman ihanin tai niiku sillai".

Joillekin vapautuneille on se luulo, että tässä ollaan nyt tavallista kovempia ja naisia riittää. Halutaan saavuttaa maine, jossa jo nimensä kuuleminen saa tavallisen baariasiakkaan vapisemaan ja tarjoamaan ne oluet.

Samaan uhoamiseen kuuluu näiden hörhöjen yleensä ylenpalttinen alkkoholin käyttö. Siinä on kenties ollut esimerkkinä vanhemmat, isoveli tai kaveriporukka. Kännäämisestä haetaan uskottavuutta, pakoa todellisuudesta, joka on yleensä karu: perse auki, ei koulutusta, ei oikeita ystäviä, peukalo keskellä kämmentä. Ainoa mikä onnistuu on autojen varastamiset, toisten omaisuuden tuhoaminen. Sitten nauretaan yhdessä, että vittu kun oltiin kännissä ja oli tekohauskaa. Jatketaan eläinten kiduttamisilla, ihmisten hakkaamisilla ja päädytään henkirikoksen tekijäksi. Vannotaan oikeudessa, että en se minä ollut vaan se toinen joka tuli viinaputkea pitkin ulos. Median edessä pistetään pää puseron alle kun ei ole rohkeutta olla esillä.

Syynä surmiin on 50 euron velka, harhainen mustasukkaisuus, viinapullon varastaminen tai sitten vaan kun se toinen alkoi vittuileen ja hörhölle kun ei vittuilla.

Henkirikoksen tekijöitä on niin monelaisia, mutta tuossa oli yhden "ryhmän" määritelmä.

Luulisin pystyväni tappamaan tilanteen ollessa tarpeeksi uhkaava, tai tilanteessa, jossa minulla olisi hyvä motiivi teolle.

Vaikea sanoa pystyisikö, kun ei yhtään tiedä millaiseen tilanteeseen tässä maailmassa voi joutua. Jotenkin kuitenkin on vaikea uskoa, että pystyisin tuijottamaan suoraan silmiin vaikka skenaariossa, jossa toinen tulee puukon kanssa ja itsepuolustukseksi väännän sitä puukkoa pois ja se osuukin hyökkääjään. Lisäksi en keksi, miksi muuten edes tappaisin toisen, kuin puolustaakseni omaa henkeäni.

Ps. Noista eläimistä kun oli puhe, niin täytyy myöntää etten itsekään kyennyt lopettamaan omaa gerbiiliäni, oli pakko pyytää isoveljeä tekemään... Vaikka se suurimmalle osalle ihmisistä on "vain eläin" tai "vain jyrsijä", niin jokainen eläimeni on ollut minulle niin rakas, että en ole yksinkertaisesti kyennyt itse tekemään tekoa, päätöksen olen kyllä lopettamisesta tehnyt.