Suomessa asiaa on myös selvitetty:
ehdotusten ensisijaisena tarkoituksena on tarjota lastensuojelulle työkaluja, ei se, että poliisi alkaisi kohdistaa resurssinsa alle 15-vuotiaiden tekojen tutkimiseen.
Ylipäätään tiedetään, että aivot kehittyvät ja samoin kyky hahmottaa tekoja iän mukana. 15-vuotias on rikoisoikeudellisessa vastuussa, nuoremmatkin toki joutuvat korvaamaan vahingon ja lastensuojelu myös ottaa kopin. Jos rikkomuksesta rangaistukseen kestää vuoden verran, kuka 14 vuotias edes älyää niiden yhteyttä?
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011390663.html
Nuorisorikollisuus|Muutosehdotuksissa korostuisi lastensuojelun merkitys, sanoo selvityksen tehnyt Poliisiammattikorkeakoulun yliopettaja. Lapsen pidättäminen ei olisi edelleenkään mahdollista.
Kaiken keskiössä on poliisin ja lastensuojelun yhteistyö, Rantaeskola sanoo.
Esimerkiksi esitutkinnan toimittaminen alle 15-vuotiaasta on Rantaeskolan mukaan tällä hetkellä harkinnanvaraista. Myöskään lastensuojelussa ei ole järjestelmällistä toimintamallia, kun alle 15-vuotiasta epäillään esimerkiksi vahingonteosta tai pahoinpitelystä.
Siksi hän ehdottaa selvityksessään, että poliisin pitäisi nykyistä useammin tutkia rikosepäily, vaikka epäilty olisi alle 15-vuotias.
”Poliisi saattaa päättää jutun selvittämisen sen takia, että lapsi on alle 15-vuotias eli hän ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa. Pahimmassa tapauksessa lapsi jää täysin vaille pääsyä tukitoimien piiriin, jos tapauksesta ei tehdä edes lastensuojeluilmoitusta”, Rantaeskola sanoo.
Selvitys ehdottaa, että esitutkinnan voisi myös jättää tekemättä, jos sen sijaan tekoa esimerkiksi sovitellaan tai sen myötä tehdään muita lastensuojelun tukitoimia.
Näin rikoskäyttäytyvän lapsen menettelyyn puututtaisiin – ja toivottavasti myös riittävän nopeasti, jotta se olisi vaikuttavaa, Rantaeskola sanoo.
Ote oikeusministeriön tilaamasta selvityksestä.
Kun nuori täyttää 15 vuotta ja hänen rikosoikeudellinen vastuunsa alkaa, rikosepäilyn selvittäminen esitutkinnassa on tarkasti säänneltyä.
”15 vuotta täyttäneen juttu saatetaan tutkia aivan viimeisen päälle ja se menee rikosprosessiin, mutta 14-vuotiaan vakavaakaan tekoa ei välttämättä tutkita samalla intensiteetillä”, Rantaeskola sanoo.
Hänen mukaansa lapsen oikeudet eivät toteudu, jos rikollista tekoa ei selvitetä. Tämä koskee niin epäiltyä tekijää kuin uhria.
”Ehdotus parantaisi alle 15-vuotiaan oikeusturvaa”, Rantaeskola sanoo.
Mutta eikö ole melko raju ratkaisu, että poliisi ottaa kiinni alle 15-vuotiaan, jota epäillään esimerkiksi näpistyksestä?
Myös näpistystä tulee selvittää, jotta lastensuojelu saisi tarvitsemaansa tietoa jatkotoimenpiteitä varten, Rantaeskola toteaa. Hänen mukaansa vähäisempiin tekoihin puuttuminen ennalta auttaa ehkäisemään lapsen siirtymistä vakavampiin tekoihin.
Hän myös korostaa, että näpistyksissä kiinniotto olisi lyhyt, todellisuudessa alle 12 tuntia. Lapsi ei olisi yksin kuin korkeintaan tunnin. Lastensuojelukin tulisi mukaan jatkotoimenpiteiden selvittämiseen mahdollisimman nopeasti, hän sanoo.
Rantaeskolan mukaan hänen ehdottamilla muutoksillaan saataisiin esille myös ”hengailevat” lapset: ne, jotka eivät itse tee rikollisia tekoja, mutta jotka viettävät aikaa niitä tekevien lasten kanssa.
”Mukana hengailevat” lapset ovat huomattavassa riskissä tehdä itsekin rikollisia tekoja, hän perustelee selvityksessä. Tällaiseen toimintaan voitaisiin Rantaeskolan mukaan puuttua esimerkiksi lapsiarestilla, joka kirjattaisiin poliisi- ja lastensuojelulakeihin.
Siinäkin korostuisi lastensuojeluyhteistyö, ja lapsen arjen olisi tarkoitus pysyä mahdollisimman tavallisena. Hän voisi esimerkiksi käydä koulua, joskin se voitaisiin rajata etäkouluksi, koska usein lapset tekevät rikoksia juuri koulussa.
Aresti ei olisi rangaistus vaan luonteeltaan kasvatuksellinen, ja se vaatisi lapsen ja huoltajan suostumuksen.
Rantaeskola painottaa, että lapsiaresti olisi vain yksi keino, jolla tarjottaisiin lapsen huoltajille tai lastensuojelulle apua tilanteessa, jossa epäillään, että lapsi saattaa ajautua rikoskäyttäytymiseen.
Rantaeskola haastatteli selvitykseensä 45:tä viranomaista, tutkijaa sekä nuorisotyön sekä lastensuojelun ammattilaista.
Oikeusministeriön toimeksiantona oli myös selvittää, onko alle 15-vuotias lapsi mahdollista pidättää tai vangita. Pidättäminen on kiinniottoa kovempi pakkokeino, jossa rikoksesta epäilty menettää vapautensa enintään kolmeksi vuorokaudeksi.
Tähän Rantaeskolalla on yksiselitteinen vastaus.
”Ei ole. Alle 15-vuotias lapsi ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa, vaan tapauksia pitää lähestyä lastensuojelun kautta.”
Rantaeskola toteaa, että nykyisin tuntuu olevan valloilla henki, että rikosoikeus olisi vastaus lasten rikolliseen käyttäytymiseen.
”Kun 15 vuotta täyttäneitäkään ei saada ruotuun, niin ei se toimi, että alentaisimme rikosoikeudellista ikärajaa.”
Rantaeskola kertoo, että myös selvitykseen haastatellut asiantuntijat suhtautuivat rikosoikeudellisen ikärajan alentamiseen kriittisesti. Sen sijaan alle 15-vuotiaiden käytöstä voitaisiin ohjata tukemalla, hän sanoo.
”Lapset eivät tee rikoksia syyttä, heillä on siihen aina jokin syy. Sen takia tulee puuttua juurisyihin, eikä lähteä siitä, että rikosoikeus tämän asian ratkaisisi.”
Rantaeskolan selvitys toimii pohjana mahdollisille lakimuutoksille.