Tiedä häntä sanoo, että olisin pettynyt johonkin..., tai noh, kyllä oikeastaan Katri Helenaan.
Katri Helena oli murrosiästäni alkaen "elämäni naaras nuber one" ja "Suomen sinivalkoinen ääni" äijänsä kuoleman jälkeen "kansakunnan leski" ja ah´, niin ihnana leski-immeinen...
Sitten alkoi kuulu 90-luvulla kummia, et se horisi yönsä vainajahenkien kanssa ja lopulta siitä tuli PUUMA.
Ei vitun vitun vittu voi olla totta, mut on kuitenninniin...
Laulaminenkin ihme kähisemiseksi, jos laulutkin sitä vitun "maailman parantajaa leikkien". 4
Jotenkin, se nuoruuteni iloinen, reipas maalaistyttö kirkkainen äänineen muuttui kähisijäksi, vainajien kanssa höpöttäväksi muumioksi, joka sekaantui omaa kuollutta poikaansa nuorempaan karjuun. Jotain kaunista, mitä ajattelin Katrista, se sammui, kuoli ja kuopattiin.
