Huopalahdentien yliajo 13.8.2002
Lähetetty: To Elo 14, 2008 12:08 pm
Tästä suomalaisia järkyttäneestä ja kiivasta keskustelua herättäneestä tapauksesta tuli eilen kuluneeksi kuusi vuotta. Tiistaina 13. elokuuta 2002 helsinkiläinen 32-vuotias toimitusjohtaja ajoi autollaan ylinopeutta päin punaista valoa ja törmäsi suojatietä ylittäneeseen yhdeksän vuoden ikäiseen tyttöön, joka lensi törmäyksen voimasta kahdenkymmenen metrin päähän ja menehtyi paikalle saapuneen ambulanssilääkärin elvytysyrityksistä huolimatta. Toimitusjohtaja väitti ajaneensa päin keltaista valoa, eikä missään vaiheessa muuttanut näkemystään, vaikka tapauksella oli yli kymmenen silminnäkijää, jotka kaikki olivat sitä mieltä, että hän oli ajanut päin punaista.
Yliajo tapahtui Helsingin Munkkivuoressa Huopalahdentien ja Ulvilantien risteyksessä ja kuohutti ihmisten mieliä. Tähän vaikutti paitsi tapauksen järkyttävyys myös sellainen seikka, että kyseessä oli jo toinen lapsen kuolemaan johtanut yliajo saman tien varrella muutaman vuoden sisällä: lähes neljä vuotta aiemmin lokakuussa 1998 kuoli 8-vuotias tyttö, kun punaista päin ajanut bussi ajoi hänen päälleen. Tässä tapauksessa kuljettaja myönsi heti ajaneensa päin punaista.
Tapauksesta käytiin kiivasta keskustelua sekä sanomalehdissä että internetissä, lähiseudun asukkaat järjestivät mielenosoituksen Huopalahdentien varrelle ja käynnistivät valtakunnallisen "Pysähdy ajoissa - Stanna i tid" -kampanjan. Muunkinlaisia reaktioita syntyi; Helsingin Sanomien kuukausiliite kertoi eräästä sellaisesta marraskuussa 2002:
"Huopalahdentien tragedia ei noussut muiden onnettomuuksien ohi vain siksi, että se oli niin järkyttävä vaan myös siksi, että monet autoilijat samastuivat yliajajaan. Niin kuin esimerkiksi Marko Kulmala, teleyhtiö Radiolinjan johtaja. Hän lähetti viikko onnettomuuden jälkeen sähköpostin, jossa hän kirjoitti:
"Viime viikolla kiireinen 32-vuotias toimitusjohtaja ajoi autollaan Helsingin Munkkiniemessä punaisia päin ja pienen tytön yli. Tyttö kuoli. Olen toisinaan itse syyllistynyt siihen, että keltaisen valon nähdessäni olen painanut kaasua enkä jarrua, kiire tekosyynä. Olen tehnyt päätöksen painaa tästedes AINA jarrua keltaisilla ja pysähtyä ennen suojatietä. Jos haluat jakaa tämän päätöksen, ole hyvä."
Kulmalan tunnustuksellinen, johtajakollegoillensa lähettämä sähköposti muuttui nopeasti suosituksi adressiksi. Se levisi Kulmalan saaman arvion mukaan 100 000 - 200 000 suomalaiselle. Monet tunnustivat ajavansa toistuvasti päin punaista ja keltaista."
Kaksi päivää onnettomuuden jälkeen Huopalahdentien nopeusrajoitus putosi viidestäkymmenestä neljäänkymmeneen kilometriin tunnissa ja alettiin pohtia alikulkutunnelin rakentamista Munkkivuoren ostoskeskuksen kohdalle. Tapaus pysyi ihmisten mielessä ja onnettomuuspaikalle tuotiin useiden päivien ajan kukkia, kynttilöitä, viestejä ja muistoesineitä. Pian lehdissä kerrottiin, että yliajajan yhtiö oli myynyt kovan luokan kaahausvideota nimeltään Getaway in Stockholm ja että kyseinen video oli miehen auton hansikaslokerossa yliajon sattuessa. Myöhemmässä haastattelussa mies kertoi, että ne videokasetit oli tarkoitettu myyntiin ja ettei hän itse sitä videota omista. Kyseinen haastattelu julkaistiin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä marraskuussa 2002 ja siinä käytiin lyhyesti läpi koko hänen siihenastinen elämänsä ja kerrottiin hänen johtavan osakeyhtiötä, joka tuo maahan sotapelivarusteita sekä olevan osakkaana autoalan erikoistarvikkeita myyvässä yrityksessä. Kyseinen yritys oli tuonut maahan myös edellä mainitut kovan luokan kaahausvideot. Haastattelussa hän kiisti yhä ajaneensa päin punaista ja oli sitä mieltä, ettei ollut tehnyt mitään väärin, koska keltainen valo ei hänen mielestään velvoittanut ehdottomasti pysähtymään.
Tapauksen oikeuskäsittely alkoi torstaina 20. maaliskuuta 2003. Syyttäjä vaati rangaistusta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Syytteen mukaan mies ajoi punaisia päin ja ylinopeutta oli arviolta 60-70 kilometriä tunnissa, mikä johti törmäykseen ja tytön välittömään kuolemaan pää- ja lantiovammojen vuoksi. Syytetyn asianajaja kiisti ylinopeuden, punaisia päin ajon ja molemmat rikosnimikkeet. Kyse oli puolustuksen mielestä ennemminkin liikennerikkomuksesta tai liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Miehellä ei ollut aiempia liikennesakkoja. Syytetty itse sanoi ajaneensa päin keltaista, vaikka paikalla olleet kuusi silminnäkijää sanoivat kaikki valojen olleen punaisella.
Perjantaina 4. huhtikuuta 2003 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 32-vuotiaan toimitusjohtajan puoleksitoista vuodeksi vankeuteen. Oikeus katsoi miehen syyllistyneen törkeään kuolemantuottamukseen ja törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Ylinopeus sen sijaan jäi toteen näyttämättä. Lisäksi käräjäoikeus määräsi miehen voimassa olleen ajokiellon jatkumaan elokuuhun 2004 saakka. Oikeus piti punaista päin ajoa varmana todistajien kertomukset kuultuaan. Tuomio oli ehdoton, mutta käräjäoikeus ei määrännyt miestä heti vangittavaksi. Tuomiosta valittivat hovioikeuteen sekä yliajossa kuolleen 9-vuotiaan tytön vanhemmat että syytteessä ollut toimitusjohtaja. Helsingin hovioikeus antoi tuomionsa vuotta myöhemmin, torstaina 20. toukokuuta 2004. Helsingin Sanomat kertoi tuomiosta seuraavana päivänä otsikolla "Huopalahdentien yliajajan tuomio ei muuttunut hovioikeudessa":
"Koulutytön yli Helsingin Munkkivuoressa ajaneen miehen rangaistus ei muuttunut hovioikeudessa. Helsingin hovioikeus piti tuomion puolentoista vuoden ehdottomana vankeutena. Helsingin käräjäoikeus päätyi samaan rangaistukseen yli vuosi sitten.
Kuolonkolari sattui elokuussa 2002 Huopalahdentiellä, kun kolmikymppinen mies ajoi autolla päin punaisia. Suojatiellä alle jäänyt yhdeksänvuotias tyttö sai surmansa.
Tytön vanhemmat vaativat hovioikeudessa tuomion korottamista kahteen vuoteen. Autoa ajanut mies halusi rangaistuksen lieventämistä. Mies kiisti ajaneensa selkeästi punaisia päin, mutta hovioikeus katsoi tulleen näytetyksi, että liikennevalot olivat olleet punaisina ainakin viisi sekuntia, kun mies ajoi suojatielle.
Paikalla oli 50 kilometrin nopeusrajoitus. Mies myönsi hovioikeuden istunnossa, että hänen nopeutensa oli niin suuri, ettei hän olisi kyennyt pysäyttämään autoaan ennen risteystä."
Mies joutui siis ilmeisesti vankilaan vasta tuon hovioikeuden antaman tuomion jälkeen ja istui ensikertalaisena puolet tuomiostaan eli yhdeksän kuukautta. Nyt hän on ollut vapaana jo muutaman vuoden. Mitenköhän myöhempi elämä on sujunut? Pyörittääköhän yhä samaa firmaa kuin yliajon sattuessa? Liikenteeseen hän on jo varmasti palannut omalla autollaan. Kuinkahan moni niistä tuhansista autoilijoista, jotka vuoden 2002 adressissa lupasivat painaa aina jarrua keltaisella ja pysähtyä ennen suojatietä, on pitänyt kiinni lupauksestaan aina näihin päiviin saakka?
Tämä tapaus on jäänyt vahvasti mieleeni, varsinkin kun onnettomuuspaikka oli niin tuttu. Vastaavanlaisia onnettomuuksia ei Huopalahdentiellä ole enää tapahtunut, mutta tuon yliajon jälkeiset uutiset kertoivat heti, että uutta neljänkymmenen kilometrin nopeusrajoitusta ei juurikaan noudatettu. Sama nopeusrajoitus on yhä voimassa, mutta sitä ei kuulemma edelleenkään noudateta. Viime keväänä Huopalahdentielle valmistui alikulkutunneli Munkkivuoren ostoskeskuksen kohdalle; päätös sen rakentamisesta tehtiin elokuussa 2002 tapahtuneen yliajon jälkeen.
Yliajo tapahtui Helsingin Munkkivuoressa Huopalahdentien ja Ulvilantien risteyksessä ja kuohutti ihmisten mieliä. Tähän vaikutti paitsi tapauksen järkyttävyys myös sellainen seikka, että kyseessä oli jo toinen lapsen kuolemaan johtanut yliajo saman tien varrella muutaman vuoden sisällä: lähes neljä vuotta aiemmin lokakuussa 1998 kuoli 8-vuotias tyttö, kun punaista päin ajanut bussi ajoi hänen päälleen. Tässä tapauksessa kuljettaja myönsi heti ajaneensa päin punaista.
Tapauksesta käytiin kiivasta keskustelua sekä sanomalehdissä että internetissä, lähiseudun asukkaat järjestivät mielenosoituksen Huopalahdentien varrelle ja käynnistivät valtakunnallisen "Pysähdy ajoissa - Stanna i tid" -kampanjan. Muunkinlaisia reaktioita syntyi; Helsingin Sanomien kuukausiliite kertoi eräästä sellaisesta marraskuussa 2002:
"Huopalahdentien tragedia ei noussut muiden onnettomuuksien ohi vain siksi, että se oli niin järkyttävä vaan myös siksi, että monet autoilijat samastuivat yliajajaan. Niin kuin esimerkiksi Marko Kulmala, teleyhtiö Radiolinjan johtaja. Hän lähetti viikko onnettomuuden jälkeen sähköpostin, jossa hän kirjoitti:
"Viime viikolla kiireinen 32-vuotias toimitusjohtaja ajoi autollaan Helsingin Munkkiniemessä punaisia päin ja pienen tytön yli. Tyttö kuoli. Olen toisinaan itse syyllistynyt siihen, että keltaisen valon nähdessäni olen painanut kaasua enkä jarrua, kiire tekosyynä. Olen tehnyt päätöksen painaa tästedes AINA jarrua keltaisilla ja pysähtyä ennen suojatietä. Jos haluat jakaa tämän päätöksen, ole hyvä."
Kulmalan tunnustuksellinen, johtajakollegoillensa lähettämä sähköposti muuttui nopeasti suosituksi adressiksi. Se levisi Kulmalan saaman arvion mukaan 100 000 - 200 000 suomalaiselle. Monet tunnustivat ajavansa toistuvasti päin punaista ja keltaista."
Kaksi päivää onnettomuuden jälkeen Huopalahdentien nopeusrajoitus putosi viidestäkymmenestä neljäänkymmeneen kilometriin tunnissa ja alettiin pohtia alikulkutunnelin rakentamista Munkkivuoren ostoskeskuksen kohdalle. Tapaus pysyi ihmisten mielessä ja onnettomuuspaikalle tuotiin useiden päivien ajan kukkia, kynttilöitä, viestejä ja muistoesineitä. Pian lehdissä kerrottiin, että yliajajan yhtiö oli myynyt kovan luokan kaahausvideota nimeltään Getaway in Stockholm ja että kyseinen video oli miehen auton hansikaslokerossa yliajon sattuessa. Myöhemmässä haastattelussa mies kertoi, että ne videokasetit oli tarkoitettu myyntiin ja ettei hän itse sitä videota omista. Kyseinen haastattelu julkaistiin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä marraskuussa 2002 ja siinä käytiin lyhyesti läpi koko hänen siihenastinen elämänsä ja kerrottiin hänen johtavan osakeyhtiötä, joka tuo maahan sotapelivarusteita sekä olevan osakkaana autoalan erikoistarvikkeita myyvässä yrityksessä. Kyseinen yritys oli tuonut maahan myös edellä mainitut kovan luokan kaahausvideot. Haastattelussa hän kiisti yhä ajaneensa päin punaista ja oli sitä mieltä, ettei ollut tehnyt mitään väärin, koska keltainen valo ei hänen mielestään velvoittanut ehdottomasti pysähtymään.
Tapauksen oikeuskäsittely alkoi torstaina 20. maaliskuuta 2003. Syyttäjä vaati rangaistusta törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Syytteen mukaan mies ajoi punaisia päin ja ylinopeutta oli arviolta 60-70 kilometriä tunnissa, mikä johti törmäykseen ja tytön välittömään kuolemaan pää- ja lantiovammojen vuoksi. Syytetyn asianajaja kiisti ylinopeuden, punaisia päin ajon ja molemmat rikosnimikkeet. Kyse oli puolustuksen mielestä ennemminkin liikennerikkomuksesta tai liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Miehellä ei ollut aiempia liikennesakkoja. Syytetty itse sanoi ajaneensa päin keltaista, vaikka paikalla olleet kuusi silminnäkijää sanoivat kaikki valojen olleen punaisella.
Perjantaina 4. huhtikuuta 2003 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 32-vuotiaan toimitusjohtajan puoleksitoista vuodeksi vankeuteen. Oikeus katsoi miehen syyllistyneen törkeään kuolemantuottamukseen ja törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Ylinopeus sen sijaan jäi toteen näyttämättä. Lisäksi käräjäoikeus määräsi miehen voimassa olleen ajokiellon jatkumaan elokuuhun 2004 saakka. Oikeus piti punaista päin ajoa varmana todistajien kertomukset kuultuaan. Tuomio oli ehdoton, mutta käräjäoikeus ei määrännyt miestä heti vangittavaksi. Tuomiosta valittivat hovioikeuteen sekä yliajossa kuolleen 9-vuotiaan tytön vanhemmat että syytteessä ollut toimitusjohtaja. Helsingin hovioikeus antoi tuomionsa vuotta myöhemmin, torstaina 20. toukokuuta 2004. Helsingin Sanomat kertoi tuomiosta seuraavana päivänä otsikolla "Huopalahdentien yliajajan tuomio ei muuttunut hovioikeudessa":
"Koulutytön yli Helsingin Munkkivuoressa ajaneen miehen rangaistus ei muuttunut hovioikeudessa. Helsingin hovioikeus piti tuomion puolentoista vuoden ehdottomana vankeutena. Helsingin käräjäoikeus päätyi samaan rangaistukseen yli vuosi sitten.
Kuolonkolari sattui elokuussa 2002 Huopalahdentiellä, kun kolmikymppinen mies ajoi autolla päin punaisia. Suojatiellä alle jäänyt yhdeksänvuotias tyttö sai surmansa.
Tytön vanhemmat vaativat hovioikeudessa tuomion korottamista kahteen vuoteen. Autoa ajanut mies halusi rangaistuksen lieventämistä. Mies kiisti ajaneensa selkeästi punaisia päin, mutta hovioikeus katsoi tulleen näytetyksi, että liikennevalot olivat olleet punaisina ainakin viisi sekuntia, kun mies ajoi suojatielle.
Paikalla oli 50 kilometrin nopeusrajoitus. Mies myönsi hovioikeuden istunnossa, että hänen nopeutensa oli niin suuri, ettei hän olisi kyennyt pysäyttämään autoaan ennen risteystä."
Mies joutui siis ilmeisesti vankilaan vasta tuon hovioikeuden antaman tuomion jälkeen ja istui ensikertalaisena puolet tuomiostaan eli yhdeksän kuukautta. Nyt hän on ollut vapaana jo muutaman vuoden. Mitenköhän myöhempi elämä on sujunut? Pyörittääköhän yhä samaa firmaa kuin yliajon sattuessa? Liikenteeseen hän on jo varmasti palannut omalla autollaan. Kuinkahan moni niistä tuhansista autoilijoista, jotka vuoden 2002 adressissa lupasivat painaa aina jarrua keltaisella ja pysähtyä ennen suojatietä, on pitänyt kiinni lupauksestaan aina näihin päiviin saakka?
Tämä tapaus on jäänyt vahvasti mieleeni, varsinkin kun onnettomuuspaikka oli niin tuttu. Vastaavanlaisia onnettomuuksia ei Huopalahdentiellä ole enää tapahtunut, mutta tuon yliajon jälkeiset uutiset kertoivat heti, että uutta neljänkymmenen kilometrin nopeusrajoitusta ei juurikaan noudatettu. Sama nopeusrajoitus on yhä voimassa, mutta sitä ei kuulemma edelleenkään noudateta. Viime keväänä Huopalahdentielle valmistui alikulkutunneli Munkkivuoren ostoskeskuksen kohdalle; päätös sen rakentamisesta tehtiin elokuussa 2002 tapahtuneen yliajon jälkeen.