Tampereen sarjamurhaajan kylmä tunteettomuus hämmästytti rikospoliisiakin vuonna 1964
Marraskuun 24. päivänä vuonna 1964 yhä useampi ohikulkija alkoi kiinnittää huomiota siniseen Volkswagen Kleinbusiin. Se seisoi Ylöjärven Ahdepäässä Kuruntien varressa. Lopulta yksi ohikulkija kurkkasi vaimonsa kanssa autoon.
Siellä makasi mies. Miehen ympärillä oli lammikko hyytynyttä verta.
Autossa maannut mies oli 45-vuotias tamperelainen liikemies, jolla oli liike Puutarhakadulla. Poliisi ymmärsi heti, että hänet on surmattu. Surmaaja oli lyönyt miestä päähän jollakin kovalla esineellä.
Uhrin vaimolta rikostutkijat saivat kuulla, että mies oli lähtenyt viemään televisiota asiakkaalle jonnekin Ylöjärvelle. Autosta televisiota ei löytynyt.
Poliisi tutki uhrin liikettä ja sai selville kadonneen television sarjanumeron. Liikkeestä puuttui myös rahaa.
Yhtymäkohtia toiseen murhaan
Ryöstö oli henkirikoksen motiivina ikivanha, eikä se ollut poikkeuksellinen 1960-luvullakaan. Tutkinnan edetessä rikospoliisi kuitenkin ymmärsi, että heillä oli käsissään harvinainen henkirikos.
Saman vuoden heinäkuussa Tampereella oli surmattu 73-vuotias sähkökonekorjaaja omassa liikkeessään Hallituskatu 11:ssä. Häntäkin oli lyöty kovalla esineellä päähän, ja hänenkin liikkeestään oli viety kassalippaallinen rahaa.
Silminnäkijöiden kertomuksista paljastui lisää yhtäläisyyksiä. Molempien uhrien seurassa oli nähty saman kokoinen ja oloinen mies. Uuden surman uhri oli noussut miehen kanssa pakettiautoon liikkeensä edustalla Puutarhakadulla. Poliisi alkoi pitää todennäköisenä, että surmat oli tehnyt sama mies.
Nyt kaikki rikoksista rekisteröidyt ylöjärveläiset kiinnostivat poliisia. Televisiota etsittiin sarjanumeron perusteella kaikista Ylöjärven liikkeistä, vaikka poliisi ymmärsi hyvin, että televisio saattoi olla myös murhaajan käytössä.
Pikkutyttö löytää uuden uhrin
Rikostutkijoille ei 1960-luvulla maksettu ylityökorvauksia, mutta silti poliisi työskenteli lähes vuoroitta. Jutun tutkijoilla oli paha aavistus siitä, että kaksi uhria ei riittäisi surmaajalle, joka oli tottunut pääsemään surmatöistä kuin koira veräjästä.
Jouluaatoksi tutkijat sentään päästettiin vapaalle.
Aattoaamuna 10-vuotias tyttö päätti tapansa mukaan käydä mukavan naapurin sedän osto- ja myyntiliikkeessä Puutarhakadulla. Kauppias olikin paikalla, mutta hän istui hievahtamatta tuolilla. Mies oli yltä päältä veressä mutta yhä elossa.
Rikostutkijoiden joululoma oli ohi. Kauppiasta oli lyöty tylpällä esineellä päähän, ja hänet oli ryöstetty. Tälläkin kertaa silminnäkijä oli nähnyt rikospaikan lähellä miehen, joka sopi edellisten surmien tuntomerkkeihin.
60-vuotias kauppias ei enää tullut tajuihinsa. Hän kuoli sairaalassa tammikuun alussa.
Joulukuun lopussa poliisi muodosti erityisen tutkijaryhmän selvittämään tapausta. Ryhmän johtoon tuli Tampereen poliisilaitoksen henkirikosryhmän päällikkö ja läänin rikospoliisikeskuksen komisario. He olivat johtaneet tutkintaa jo ensimmäisestä murhasta lähtien. Keskusrikospoliisin apulaispäällikkö tuli mukaan ryhmään valvojaksi ja pitämään yhteyttä mediaan.
Tutkinnassa poliisi keskitti yhä painopisteen Ylöjärven alueelle. 30. joulukuuta poliisi oli jälleen tutkimassa tapausta Ylöjärvellä, kun eräs mies pinkaisi yllättäen karkuun lumiselle pellolle ja katosi metsään. Poliisi tunnisti miehen työlaitospassitusta vältteleväksi vanhaksi tutukseen.
Tutkinnassa kuitenkin ilmeni, että mies on syytön murhiin. Poliisin henkirikostutkinta Ylöjärvellä johti kymmenien muidenkin pikkurikosten selviämiseen ja etsintäkuulutettujen löytymiseen, mutta murhaajaa ei vieläkään löydetty.
Poliisi ottaa riskin
Poliisi kävi kuumeisesti läpi kaikkea materiaalia, jota sille oli kertynyt tutkinnassa. Jo lähes 4 000 henkilöä oli kuulusteltu. Tammikuussa yksi aiemmin kuulustelluista miehistä alkoi kiinnostaa poliisia.
Hän oli 38-vuotias ylöjärveläinen kirvesmies. Miestä oli kuulusteltu toisen surman jälkeen, koska hänellä oli rikosrekisteri.
Kun rikostutkijat tarkistivat miehen liikkeitä, he saivat eräältä ylöjärveläisrouvalta tietää, että mies oli jouluaattona tullut bussilla Tampereelle. Pian saatiin selville, että mies oli ajellut Tampereella jouluaattona vuokra-autolla. Tämä oli merkillistä, sillä Ylöjärvellä tiedettiin yleisesti, että mies oli varaton. Nyt mies oli myös maksanut velkojaan ja ostanut lapsilleen joululahjaksi sukset ja huopikkaat.
Poliisi kuulusteli erikseen miestä ja tämän vaimoa. Heidän kertomuksensa rahojen alkuperästä menivät pahasti ristiin.
16. helmikuuta 1965 juttua tutkinut komisario teki uskaliaan liikkeen. Hän pidätti epäillyn, vaikka näyttö oli vielä hatara. Mies kiisti syyllisyytensä jyrkästi.
Murhaava joulupukki
Kotietsinnässä miehen autotallista löytyi romukasan seasta televisio. Sen sarjanumero täsmäsi laitteeseen, joka oli kadonnut toisen uhrin liikkeestä. Autotallista löytyi myös ensimmäiselle uhrille kuulunut kassalipas. Lopulta rojun alta löytyi kirves, jonka hamarassa oli verta.
Torstaina 18. helmikuuta epäilty tunnusti kaksi ensimmäistä surmaa. Kun poliisi sai todistusaineistoa myös kolmannesta surmasta, mies tunnusti senkin.
Rikostutkijoita epäillyn luonne hämmensi. Hän vaikutti olevan huolehtiva perheenisä, joka tosin ei hallinnut rahankäyttöään kovin hyvin. Viimeisen veriteon saalisrahoilla hän oli ostanut joululahjoja perheelleen. Jouluaattona surman jälkeen hän oli käynyt vieläpä joulupukkina naapurin perheessä.
Surmista puhuminen poliisin kanssa ei tuntunut hetkauttavan häntä lainkaan.
Kolme murhaa, 1 175 markkaa
Kun mies vastasi kolmeen murhasyytteeseen Tampereen raastuvanoikeudessa maaliskuussa 1965, hänen tekonsa suhteettomuus hämmensi toimittajiakin. Kolmen ryöstömurhan saalis oli yhteensä 1 175 markkaa. Nykyrahassa summa vastaa runsasta 2 000 euroa.
Mies sai tuomionsa huhtikuussa. Raastuvanoikeus tuomitsi hänet elinkautiseen vankeuteen kolmesta murhasta.
Kolmoismurhaaja vapautui vankilasta vuonna 1980. Hän muutti uuden vaimonsa luokse toiselle paikkakunnalle, mutta kuoli luonnollisen kuoleman jo vuonna 1983.
Sarjamurhaaja vai ei?
Sarjamurhaajalle on olemassa erilaisia määritelmiä. Joitakin niistä Tampereen kolmoismurhaaja ei täytä, mutta toisiin määritelmiin hän sopii.
Oikeus kuitenkin katsoi hänen murhanneen suunnitelmallisesti kolme ihmistä. Tekojen välillä kului aikaa, jolloin hän eli normaalisti. Murhasarja päättyi ehkä vain siksi, että poliisi sai valtavan työn jälkeen murhaajan kiinni.
http://tinyurl.com/z6pcwex