Kuka on tämä 3 vuotiaan poikansa murhannut nainen ?
Lähetetty: Su Tammi 04, 2026 11:41 pm
Kuka on tämä 3 vuotiaan poikansa murhannut nainen ?
Kotimaa
Ikuiseen uneen
Äitiys ei ollut itsestäänselvyys yli 40-vuotiaalle naiselle. Joonas syntyi toivottuna ja odotettuna. Miksi pojan täytettyä kolme vuotta äiti päätti vaivuttaa hänet ikuiseen uneen?
oonas syntyi toivottuna lapsena, mutta isoksi pojaksi hän ei saanut kasvaa.
3-vuotiaana poika kiidätettiin sairaalaan, jossa hän taisteli hengestään viikon. Häntä ei voitu pelastaa.
Joonaksen kuolema ei ollut onnettomuus. Sairaanhoitajaäiti tiesi tismalleen, mitä teki. Kun isä lähti ulos ovesta, hän toteutti kauhean suunnitelmansa.
Hätäkeskus sai puhelun aamulla 29. joulukuuta 2002 Hämeenlinnan keskustassa sijaitsevasta asunnosta. Kello oli kymmenen minuuttia yli aamuviiden.
Juttusarjassa käsitellään rikostapauksia, joiden uhrit olivat alaikäisiä.
Juttusarjassa käsitellään rikostapauksia, joiden uhrit olivat alaikäisiä.
Soittaja oli äiti, joka kertoi yrittäneensä surmata itsensä ja poikansa. Äiti oli hengissä, poika tajuton.
Äiti oli varastanut surmavälineet työpaikaltaan keskussairaalasta, missä hän työskenteli osastonhoitajana. Hän anasti insuliinikyniä ja mikstuurapullon Diapamia. Äiti oli sairauslomalla, mutta hänellä oli avaimet lääkekaappiin. Hän otti myös ruiskuja ja neuloja mukaansa.
Äiti oli herännyt insuliinisokista runsaan vuorokauden tajuttomuuden jälkeen ja soittanut hätänumeroon. Poliisi ja ambulanssi lähtivät välittömästi paikalle.
ajuton poika vietiin kriittisessä tilassa ensin Kanta-Hämeen keskussairaalaan. Sinne vietiin myös äiti. Joonas siirrettiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Hänet jouduttiin kytkemään hengityskoneeseen.
Pojan isä kävi katsomassa poikaansa joka päivä.
Äidin teko oli kuitenkin peruuttamaton. Mitään toivoa ei enää ollut. Lääkärit totesivat pojan aivokuolleeksi 8. tammikuuta.
Joonas irrotettiin hengityskoneesta. Hän kuoli matalan verensokerin ja hapenpuutteen aiheuttamaan aivovaurioon.
Mikä johti siihen, että äiti surmasi toivomansa lapsen vain kolme vuotta tämän syntymän jälkeen?
Äiti oli pojan syntyessä 43-vuotias. Hän ei asunut yhdessä lapsen isän kanssa. Poika asui syntymästään asti äitinsä luona.
Joonas oli molemmille vanhemmilleen toivottu lapsi. Isä halusi kuitenkin testin isyytensä varmistamiseksi. Elatusmaksutkin piti käräjien kautta vahvistaa.
Isä tapasi Joonasta. Hän oli Joonaksen seurassa sinä viimeisenä päivänäkin, jolloin poika oli vielä kunnossa.
Kun isä oli Joonaksen luona, äiti lähti asioille – varastamaan työpaikaltaan lääkkeitä ja ruiskuja. Isällä ei ollut aavistustakaan, mitä miten synkän käänteen se päivä saisi illan tullen.
Kun äiti palasi, isä lähti omaan kotiinsa ja jätti Joonaksen äidin hoivaan.
Äiti ruiskutti ensin pojan suuhun Diapam-mikstuuraa ja pisti sitten pojan pakaroihin toistakymmentä kertaa insuliiniruiskulla. Sairaanhoitajana hän tiesi tappavan annoksen rajan. Se hänen tarkoituksensa oli, tappaa oma lapsensa.
Jouluaatto- ja päivä olivat menneet hyvin, ja Joonaksen isä oli ollut käymässä. Isän mukaan äiti oli vaikuttanut jouluna väsyneeltä eikä ollut panostanut jouluun samoin kuin ennen. Äiti ei ollut oikein huolehtinut itsestäänkään.
Äiti oli ollut vuoden sairauslomalla. Sen piti päättyä joulukuun lopussa.
Äiti kertoi olleensa jo pitkään psyykkisesti sekavassa ja kaoottisessa tilassa. Hän kertoi muistavansa jouluaaton ja joulupäivän, mutta torstaista ja perjantaista hänellä ei ollut muistikuvia kuin muutama hajanainen. Päätös tappamisesta syntyi hänen mukaansa ”hetkessä”.
Äiti kertoi yrittäneensä saada jouluna omaa lääkäriään kiinni tuloksetta. Toiselta lääkäriltä hän sai kuitenkin lääkkeitä ahdistukseen.
Äiti väitti, että hän halusi surmata itsensä ja koki, ettei yksinhuoltajana voisi jättää lastaan henkiin. Poliisi löysi kotoa neulat ja ruiskut sekä itsemurhaviestin.
Syyttäjä ei selitystä niellyt. Hänestä itsemurhayritys oli lavastettu. Joonaksella oli elämässään muitakin omaisia, jotka välittivät hänestä ja joille hän oli rakas – kuten isä.
yyttäjä vaati äidille rangaistusta vakaasti harkiten ja suunnitelmallisesti tehdystä murhasta. Lukuisat perättäiset pistoskerrat osoittivat syyttäjän mielestä äidin tunteettomuutta sekä voimakasta ja sitkeää surmaamispyrkimystä. Teko oli törkeä, syyttäjä totesi ykskantaan.
Äiti tunnusti, että hänen tarkoituksenaan oli tappaa poikansa. Teko ei kuitenkaan äidin mielestä ollut murha, vaan surma tai korkeintaan tappo. Varkaussyytteen äiti kiisti ja katsoi syyllistyneensä ainoastaan näpistykseen surmavälineitä hankkiessaan.
Puolustus taas käänsi syyttävän sormen isään. Äiti väitti, että isän yhteydenpito poikaan oli ”vähäistä” ja suhtautuminen pojan kasvatukseen ”välinpitämätöntä”. Äiti koki eläneensä ”totaalisessa yksinhuoltajuudessa”.
Oikeudenkäynnissä tapahtui traaginen käänne, kun äidin alkuperäinen oikeusavustaja kuoli keväällä heti ensimmäisen käsittelypäivän jälkeen.
Äidin mielestä isän korvausvaatimukset eivät olleet kohtuullisia, vaan ”järkyttäviä”. Isä vaati äidiltä 12 500 euroa teon aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä sekä pojan hautauskuluista yli 2 200 euroa.
Äidin vähättelyä vastaan soti se, että isä riensi poikansa luo sairaalaan heti hirmuteon paljastuttua. Hän joutui sairauslomalle ja kriisiapuun.
Mielentilatutkimuksessa äidillä todettiin vakava persoonallisuushäiriö, joka oikeuden mukaan vaikutti toistuvaa masennusta enemmän hänen tekoonsa. Tutkimuksen mukaan motiivina tekoon olivat äidin psyykkiset häiriöt eikä kosto.
Käräjäoikeus tuomitsi äidin kahdeksan vuoden ja kolmen kuukauden rangaistukseen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta ja varkaudesta. Se tuomitsi myös äidin pantavaksi viralta.
Käräjäoikeus tuomitsi äidin maksamaan Joonaksen isälle 10 000 euroa teon aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä. Sen mukaan isällä oli oikeus päättää poikansa hautapaikasta äitiä kuulematta, sillä äiti oli tahallaan aiheuttanut pojan kuoleman.
Asian käsittely jatkui hovioikeudessa. Äiti muutti sukunimensä jo oikeudenkäyntien välissä.
Äiti vaati, että hänen rangaistustaan ja kärsimyskorvausten määrää alennetaan. Syyttäjä taas vaati rangaistuksen koventamista. Syyttäjä piti kiinni siitä, että itsemurhayritys oli lavastusta ja teko osoitti erityistä julmuutta ja suunnitelmallisuutta.
Hovioikeus uskoi sen, että äidin motiivina oli oma itsemurha eikä hän tiennyt jäävänsä henkiin. Hänellä olisi kuitenkin ollut aikaa luopua aikeistaan, mutta sen sijaan hän eteni johdonmukaisesti ja pitäytyi aikeessaan tappaa oma lapsensa. Tappaminen oli päättäväistä ja osoitti sitkeyttä, koska äiti pisti insuliinia toistakymmentä kertaa. Tämän seikan hovioikeus otti huomioon rangaistusta korottavana.
Se, että äiti oli tekoa tehdessään täyttä ymmärrystä vailla, oli taas rangaistusta alentava seikka. Siksi hovioikeus päätyi siihen, että äidin rangaistusta piti alentaa. Se tuomitsi äidin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen. Kärsimyskorvauksia hovioikeus ei muuttanut.
Äiti ei ole syyllistynyt vapautumisensa jälkeen uusiin rikoksiin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän vaikuttaa aivan toisella alalla nykyään.
Lähteet: Oikeuden asiakirjat. Uhrin nimi on muutettu.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011602743.html
Kotimaa
Ikuiseen uneen
Äitiys ei ollut itsestäänselvyys yli 40-vuotiaalle naiselle. Joonas syntyi toivottuna ja odotettuna. Miksi pojan täytettyä kolme vuotta äiti päätti vaivuttaa hänet ikuiseen uneen?
oonas syntyi toivottuna lapsena, mutta isoksi pojaksi hän ei saanut kasvaa.
3-vuotiaana poika kiidätettiin sairaalaan, jossa hän taisteli hengestään viikon. Häntä ei voitu pelastaa.
Joonaksen kuolema ei ollut onnettomuus. Sairaanhoitajaäiti tiesi tismalleen, mitä teki. Kun isä lähti ulos ovesta, hän toteutti kauhean suunnitelmansa.
Hätäkeskus sai puhelun aamulla 29. joulukuuta 2002 Hämeenlinnan keskustassa sijaitsevasta asunnosta. Kello oli kymmenen minuuttia yli aamuviiden.
Juttusarjassa käsitellään rikostapauksia, joiden uhrit olivat alaikäisiä.
Juttusarjassa käsitellään rikostapauksia, joiden uhrit olivat alaikäisiä.
Soittaja oli äiti, joka kertoi yrittäneensä surmata itsensä ja poikansa. Äiti oli hengissä, poika tajuton.
Äiti oli varastanut surmavälineet työpaikaltaan keskussairaalasta, missä hän työskenteli osastonhoitajana. Hän anasti insuliinikyniä ja mikstuurapullon Diapamia. Äiti oli sairauslomalla, mutta hänellä oli avaimet lääkekaappiin. Hän otti myös ruiskuja ja neuloja mukaansa.
Äiti oli herännyt insuliinisokista runsaan vuorokauden tajuttomuuden jälkeen ja soittanut hätänumeroon. Poliisi ja ambulanssi lähtivät välittömästi paikalle.
ajuton poika vietiin kriittisessä tilassa ensin Kanta-Hämeen keskussairaalaan. Sinne vietiin myös äiti. Joonas siirrettiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Hänet jouduttiin kytkemään hengityskoneeseen.
Pojan isä kävi katsomassa poikaansa joka päivä.
Äidin teko oli kuitenkin peruuttamaton. Mitään toivoa ei enää ollut. Lääkärit totesivat pojan aivokuolleeksi 8. tammikuuta.
Joonas irrotettiin hengityskoneesta. Hän kuoli matalan verensokerin ja hapenpuutteen aiheuttamaan aivovaurioon.
Mikä johti siihen, että äiti surmasi toivomansa lapsen vain kolme vuotta tämän syntymän jälkeen?
Äiti oli pojan syntyessä 43-vuotias. Hän ei asunut yhdessä lapsen isän kanssa. Poika asui syntymästään asti äitinsä luona.
Joonas oli molemmille vanhemmilleen toivottu lapsi. Isä halusi kuitenkin testin isyytensä varmistamiseksi. Elatusmaksutkin piti käräjien kautta vahvistaa.
Isä tapasi Joonasta. Hän oli Joonaksen seurassa sinä viimeisenä päivänäkin, jolloin poika oli vielä kunnossa.
Kun isä oli Joonaksen luona, äiti lähti asioille – varastamaan työpaikaltaan lääkkeitä ja ruiskuja. Isällä ei ollut aavistustakaan, mitä miten synkän käänteen se päivä saisi illan tullen.
Kun äiti palasi, isä lähti omaan kotiinsa ja jätti Joonaksen äidin hoivaan.
Äiti ruiskutti ensin pojan suuhun Diapam-mikstuuraa ja pisti sitten pojan pakaroihin toistakymmentä kertaa insuliiniruiskulla. Sairaanhoitajana hän tiesi tappavan annoksen rajan. Se hänen tarkoituksensa oli, tappaa oma lapsensa.
Jouluaatto- ja päivä olivat menneet hyvin, ja Joonaksen isä oli ollut käymässä. Isän mukaan äiti oli vaikuttanut jouluna väsyneeltä eikä ollut panostanut jouluun samoin kuin ennen. Äiti ei ollut oikein huolehtinut itsestäänkään.
Äiti oli ollut vuoden sairauslomalla. Sen piti päättyä joulukuun lopussa.
Äiti kertoi olleensa jo pitkään psyykkisesti sekavassa ja kaoottisessa tilassa. Hän kertoi muistavansa jouluaaton ja joulupäivän, mutta torstaista ja perjantaista hänellä ei ollut muistikuvia kuin muutama hajanainen. Päätös tappamisesta syntyi hänen mukaansa ”hetkessä”.
Äiti kertoi yrittäneensä saada jouluna omaa lääkäriään kiinni tuloksetta. Toiselta lääkäriltä hän sai kuitenkin lääkkeitä ahdistukseen.
Äiti väitti, että hän halusi surmata itsensä ja koki, ettei yksinhuoltajana voisi jättää lastaan henkiin. Poliisi löysi kotoa neulat ja ruiskut sekä itsemurhaviestin.
Syyttäjä ei selitystä niellyt. Hänestä itsemurhayritys oli lavastettu. Joonaksella oli elämässään muitakin omaisia, jotka välittivät hänestä ja joille hän oli rakas – kuten isä.
yyttäjä vaati äidille rangaistusta vakaasti harkiten ja suunnitelmallisesti tehdystä murhasta. Lukuisat perättäiset pistoskerrat osoittivat syyttäjän mielestä äidin tunteettomuutta sekä voimakasta ja sitkeää surmaamispyrkimystä. Teko oli törkeä, syyttäjä totesi ykskantaan.
Äiti tunnusti, että hänen tarkoituksenaan oli tappaa poikansa. Teko ei kuitenkaan äidin mielestä ollut murha, vaan surma tai korkeintaan tappo. Varkaussyytteen äiti kiisti ja katsoi syyllistyneensä ainoastaan näpistykseen surmavälineitä hankkiessaan.
Puolustus taas käänsi syyttävän sormen isään. Äiti väitti, että isän yhteydenpito poikaan oli ”vähäistä” ja suhtautuminen pojan kasvatukseen ”välinpitämätöntä”. Äiti koki eläneensä ”totaalisessa yksinhuoltajuudessa”.
Oikeudenkäynnissä tapahtui traaginen käänne, kun äidin alkuperäinen oikeusavustaja kuoli keväällä heti ensimmäisen käsittelypäivän jälkeen.
Äidin mielestä isän korvausvaatimukset eivät olleet kohtuullisia, vaan ”järkyttäviä”. Isä vaati äidiltä 12 500 euroa teon aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä sekä pojan hautauskuluista yli 2 200 euroa.
Äidin vähättelyä vastaan soti se, että isä riensi poikansa luo sairaalaan heti hirmuteon paljastuttua. Hän joutui sairauslomalle ja kriisiapuun.
Mielentilatutkimuksessa äidillä todettiin vakava persoonallisuushäiriö, joka oikeuden mukaan vaikutti toistuvaa masennusta enemmän hänen tekoonsa. Tutkimuksen mukaan motiivina tekoon olivat äidin psyykkiset häiriöt eikä kosto.
Käräjäoikeus tuomitsi äidin kahdeksan vuoden ja kolmen kuukauden rangaistukseen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta ja varkaudesta. Se tuomitsi myös äidin pantavaksi viralta.
Käräjäoikeus tuomitsi äidin maksamaan Joonaksen isälle 10 000 euroa teon aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä. Sen mukaan isällä oli oikeus päättää poikansa hautapaikasta äitiä kuulematta, sillä äiti oli tahallaan aiheuttanut pojan kuoleman.
Asian käsittely jatkui hovioikeudessa. Äiti muutti sukunimensä jo oikeudenkäyntien välissä.
Äiti vaati, että hänen rangaistustaan ja kärsimyskorvausten määrää alennetaan. Syyttäjä taas vaati rangaistuksen koventamista. Syyttäjä piti kiinni siitä, että itsemurhayritys oli lavastusta ja teko osoitti erityistä julmuutta ja suunnitelmallisuutta.
Hovioikeus uskoi sen, että äidin motiivina oli oma itsemurha eikä hän tiennyt jäävänsä henkiin. Hänellä olisi kuitenkin ollut aikaa luopua aikeistaan, mutta sen sijaan hän eteni johdonmukaisesti ja pitäytyi aikeessaan tappaa oma lapsensa. Tappaminen oli päättäväistä ja osoitti sitkeyttä, koska äiti pisti insuliinia toistakymmentä kertaa. Tämän seikan hovioikeus otti huomioon rangaistusta korottavana.
Se, että äiti oli tekoa tehdessään täyttä ymmärrystä vailla, oli taas rangaistusta alentava seikka. Siksi hovioikeus päätyi siihen, että äidin rangaistusta piti alentaa. Se tuomitsi äidin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä taposta kahdeksan vuoden vankeusrangaistukseen. Kärsimyskorvauksia hovioikeus ei muuttanut.
Äiti ei ole syyllistynyt vapautumisensa jälkeen uusiin rikoksiin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän vaikuttaa aivan toisella alalla nykyään.
Lähteet: Oikeuden asiakirjat. Uhrin nimi on muutettu.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011602743.html