Kai Kustaa Vähäkallio - Hyvinkää 1972

[strangelove]

Olikohan joku Hannes Markkulan kirja, jossa mainittiin Vähäkallion lyhyehkön vankilassaoloajan olleen melko leppoisaa. Mies sai erilaisia etuuksia selliinsä, joista tavalliset linnaruunat eivät olisi osanneet haaveksiakaan. Suomi oli tuohon aikaan vielä toisella tapaa luokkayhteiskunta kuin nykyisin. Vanha raha ratkaisi.

Vähäkallio kustansi selliinsä television, kokolattiamaton ja huonekaluja. Ruoka tuotiin päivittäin ravintolasta. Aika kotoisat oltavat siis!

Täytyy Vähäkallion puolustukseski sanoa, että hän maksoi omasta tahdostaan uhrien hautauskulut ja kaikki muut kustannukset, joita tapaus omaisille tuotti. Hän oli ostanut uhrien äideille myös asunto-osakkeita. Yhtiövastiketta vastaan he saivat käyttää vapaasti Vähäkallion suvun- ja Kytäjän kartanon asuntoja loppuelämänsä.

[Mikko82]

Olen joskus nähnyt jonkun Rikostarinoita Suomesta -ohjelmapätkän tms. tästä Kytäjän kartanon surmista, mutta sitä ei ole koskaan lisätty tuonne Elävä Arkistoon. Siinä oli haastateltavana Hannes Markkula.

[matlockb]

Olen joskus nähnyt jonkun Rikostarinoita Suomesta -ohjelmapätkän tms. tästä Kytäjän kartanon surmista, mutta sitä ei ole koskaan lisätty tuonne Elävä Arkistoon. Siinä oli haastateltavana Hannes Markkula.

Olisikohan rikostarinoita historiasta-sarja kyseessä? Niitä ohjelmia ei löydy kuin kaksi elävästä arkistosta (Maria Åkerblom ja Liftarisurmat), vaikka luulisin että niitä on enemmänkin tehty.

[Ailar]

Kytäjän mailla oli todella tehty ilkivaltaa jo ennen tätä surmatapahtumaa:
-60-luvulla kaunis koivikko oli tuhottu repimällä puista kokonaan tuohet
-joulukuusivaras oli hiipparoinut mailla
-lampien rannoilla oli usein mellastettu ryypppyseurueiden toimesta, puita oli tuhottu ja avotulia pidetty
-kartanon viljakuivaamon ikkunat oli kivitetty rikki
-veneitä käytetty luvatta
-kalanpyydyksiä varastettu
-telttailijoiden jäljiltä sammutettu kuloja
-pelloilla oli ajeltu mopoilla ja autoilla, eräänkin kerran eräs rallitähti oli ajanut 300 m ruispeltoon, vaikka vilja oli miehenkorkuista
-karjaa oli päästetty karkuun, kun veräjiä jätettiin auki ym.

Vähäkallio kärsi tästä kaikesta erityisesti, koska hän asui perheensä kanssa viikot Helsingissä ja tuli Kytäjälle vain viikonlopuiksi.

10.5.1972 nuo kolme poikaa (18 v, 17 v ja 14 v) leiriytyivät siis Kytäjän maille. Nuorimmat olivat veljeksiä. Nuorten mukana oli myös tyttö, joka pelastui lähtiessään bussilla kotiinsa yöksi. Hän palasi seuraavana aamuna teltalle tehden kauhistuttavan löydön. Apua hän juoksi hakemaan vajaan kilometrin päästä olevasta myymälästä.

Vähäkallio oli tuona yönä kartanossa 4-vuotiaan poikansa kanssa. Vaimo oli Helsingissä perheen 7-vuotiaan pojan kanssa.
Vähäkallio lähti järven rannalle kävelemään todettuaan poikansa nukkuvan. Hän otti aseen mukaansa turvallisuussyistä. Hänellä oli myös taskulamppu.
Hän huomasi kuinka jälleen oli puita kaadettu ja kuorittu. Teltan ympäristössä lojui kaksi mopedia, kumisaappaita ja retkeily- sekä kalastusvälineitä. Kirves ja puukko oli isketty rantaleppään pystyyn ja nuotio oli jo hiipumassa.

Vähäkallio kertoi, että outo ja raju kiivastus valtasi hänen mielensä. Hän vapisi kauttaaltaan heittäen puukon ja kirveen järveen. Sen jälkeen hän meni teltalle ja näytti taskulampulla sisällä olijoita. Hän näki kolme nukkuvaa ihmistä, joilla yhdellä näytti olevan viikset ja parta. Siitä hän ajatteli nämä aikuisiksi ihmisiksi.
Välittömästi hän ampui kaikkia kolmea noin 20 cm:n etäisyydeltä. Yksi näytti liikkuvan edelleen, joten hän ampui vielä kaksi luotia tämän yläruumiiseen.

[Mopoterroristi]

Jaa onpas mielenkiintoista verrata tätä Vähäkallion 6 vuoden istumista Åkerlundin saamaan tuomioon, näkee onko sillä rahalla ja yhteiskunnalisella asemalla tekemistä tuomiohin samankaltaisissa rikoksissa? Nämä teothan ovat yhtä mielettömiä ja molemmissa surmattiin kolme täysin viatonta uhria. Toki 70-luvulla rangaistukset olivat kovempia kuin nykyisessä "humaanissa" rangaistuskäytännössä.

[DollariExpress]

Jaa onpas mielenkiintoista verrata tätä Vähäkallion 6 vuoden istumista Åkerlundin saamaan tuomioon, näkee onko sillä rahalla ja yhteiskunnalisella asemalla tekemistä tuomiohin samankaltaisissa rikoksissa?

åkerlund on istunut jo yhden elinkautisen eikä ollut kuin reilut 6kk vapaana kun suoritti tapot/murhat nro: 2,3 ja 4.

vähäkallio oli ensikertalainen eikä tainnut olla minkäänmlaista rikosrekisteriä

[Maybrick]

^ Tosi, Vähäkalliolla ei ollut mitään rekisteriä pohjalla, ainoastaan sen verran laittomaan vivahtavaa uhkaamista tiluksillaan rehveltäviä "retkeilijöitä" kohtaan, että se tiedettiin, että vähän omalaatuinen hän oli.
Tavallaan Vähäkalliosta ei ollut eläjäksi pitemmällä tähtäimellä, näin itse ajattelen. Ei halunnut eikä pystynyt sopeutumaan uuteen aikaan, jolloin kaikki omaisuus on yhteistä ja sitä saa ilkivaltaisesti tuhota mielin määrin, ja jolloin nuoria ei kasvateta millään tavalla. Pidän tilanherraa jollain tavalla uhrina. Jotain ampumistragedian tapaista olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin varmasti. Ymmärrän täysin, miksi hän pimahti ja täräytti hengiltä nuo kolme poikaa. Se ei ole oikein eikä hyväksyttävää, mutta joku muu olisi sen tehnyt jos ei Vähäkallio. Olen pahoillani, mutta näin oli pakko sanoa.

[Marsalkka]

Pohja se on miunkii säkis.

[Tampereen Tyttö]

Jotakin vissiin oli mennyt Kai kasvatuksessa pieleen? Surmasi kolme nukkuvaa ihmistä ylipääsemättömän kiivastuksen vallassa?

[Marsalkka]

Jotakin vissiin oli mennyt Kai kasvatuksessa pieleen? Surmasi kolme nukkuvaa ihmistä ylipääsemättömän kiivastuksen vallassa?

Vidduako rellestivät. Jossain vaiheessa jokaisella menee hermot.

[Tampereen Tyttö]

Niinpä.
Täytyy olla iloinen ettei kaikilla ole asetta mukanaan, kun ne hermot menevät...

[matlockb]

Jotakin vissiin oli mennyt Kai kasvatuksessa pieleen? Surmasi kolme nukkuvaa ihmistä ylipääsemättömän kiivastuksen vallassa?

Vidduako rellestivät. Jossain vaiheessa jokaisella menee hermot.

Niin, jos oikein ymmärsin kun vanhoja Alibeja luin ja jos Alibeissa ei ihan täyttä paskaa puhuttu niin nämä menehtyneet olivat kaukana mistään viattomista kultapojista ja olivat saaneet ihan Väkalliolta aiemminkin varoituksia ja tiesivät että ukko voi herkästi aseeseen tarttua, silti olivat aiemminkin kiusaa hänelle tehneet.
Ja ei, en puolustele tässäkään teossa rikollista, eli Väkalliota, eihän tuo 6 vuotta ole 3 ihmisen hengen riistämisestä tuomio eikä mikään vaikka ei rikosrekisteriä olisikaan ennestään, liian ankaran kohtalon nuoret pojat saivat ja vielä ankarampi on kohtalo heidän omaisilleen joita varmasti vieläkin elossa, mahdollisesti ainakin joidenkin uhrien vanhemmatkin voivat edelleen elää.

[Marsalkka]

Ja ei, en puolustele tässäkään teossa rikollista,

Kyllä minäkin myönnän, että tuossa oli Kaitsulta pientä ylireagointia, vaikka huligaanit ärsyttäviä ovatkin.

[MissHolmes]

Niin ja varmasti kaikkien kannalta olisi ollut viisainta kutsua yksinkertaisesti paikalle virkavalta. Olisi antanut vaikka poliisisedille pari satasta pikkukriminaalien erityiskohtelusta; yö ja pari putkassa ja poliisiautolla kotio. Toki vanhemmatkin olisi hieman kovistelua mieluummin ottaneet Vähäkallion rangaistuksen sijaan.

Tie vaikka puhelinsoitto piiriin olisi noitunut koko kartanon tulevan historia parempiin ja positiivisempiin uomiin.

Tämä on varmasti jäänyt vähemmälle huomiolle siksi, ettei tapahtumissa ole mitään epäselvää. Hyvin suoraviivaista ja raakaa toimintaa ja kohteet vielä lapsia.
Sääliksi käy vanhemmat ja muut läheiset, jotka ovat tätä tarinaa kantaneet mukanaan siitä asti.

[Ailar]

Tässä pääpiirteittäin Kai Vähäkallion elämä. Kirjoitus perustuu pääosin kirjan "Kytäjä, kohtalon kartano" tekstiin. Itse pidin jo lapsena tämän kartanonherran tapausta mielenkiintoisena ja luin hänestä kaiken, mitä käsiini sain.

Henkilötaustaa Vähäkalliosta

Kai Kustaa Vähäkallio syntyi 10.3.1940. Samana päivänä hänen isänsä kaatui talvisodassa.
Kai sai pian uuden isäpuolen, metsänhoitaja Simo Lehdon. Samoin hän sai veli- ja sisarpuolia.
Kai oli lastenhoitajan mukaan erilainen jo lapsena. Hän saattoi jäädä pitkiksi ajoiksi ulos istumaan tai koulumatkoilla puuhailemaan omia juttujaan.

V. 1960 hän pääsi ylioppilaaksi ja lähti samana kesänä suorittamaan asevelvollisuuttaan Hämeenlinnan kenttätykistöön, kuten hänen isänsäkin aikanaan. Ruumiinrakenteeltaan vankkana ja ulkoilmaihmisenä palvelus oli hänestä helppoa ja hän viihtyi armeijassa. Kai kävi Reserviupseerikoulun 104. kurssin ja palasi siviiliin vänrikkinä. Hänet luokiteltiin kuitenkin A-2 -palveluluokkaan, koska hänessä oli todettu vasemman korvan kuurous. Vamman arveltiin aiheutuneen lapsena kärsitystä virustaudista.

Riihimäen sahalla harjoiteltuaan, hän lähti opiskelemaan geologiaa, paleontologiaa, maantiedettä ja kemiaa. Opiskelut kuitenkin jäivät kesken, kun hän keskittyi hoitamaan kartanoaan, jonka oli perinyt täysi-ikäiseksi tultuaan.

V. 1962 hän avioitui Irma Loukolan kanssa ja pariskunta muutti kartanon päärakennukseen.
Vähäkallio pysyi kartanonherrana ollessaankin yhtä vaatimattomana kuin ennenkin. Hän käytti huolettomia ulkoiluvaatteita ja lenkkitossuja.
Kai ei tupakoinut ja käytti alkoholia hyvin varovasti. Kartanon asioiden hoidossa hänen tukenaan oli isäpuoli, joka oli toiminut kartanon isännöitsijänä jo Kain oman isän kaatumisesta saakka.

Aseet ja muut harrastukset

Vähäkallio kiinnostui aseista varusmiesaikanaan ja ryhtyikin keräilemään niitä hankkien vähitellen kokoelman, johon sisältyi myös harvinaisuuksia. Jopa yksi huoneista oli omistettu aseille.

Kai oli alkanut harrastaa myös pistooliammuntaa ja oli kehittynyt siinä mestariluokkaan.

V. 1965 hän innostui ralliautoilusta osallistuen moniin kilpailuihin ja saavuttaen kerran lajin SM-kilpailuissa 15. sijan. Autoilun harrastaminen teki Kaista aikanaan myös Hyvinkään Urheiluautoilijoiden puheenjohtajan.

Kalliiden harrastusten joukkoon tuli myös lentäminen. Sekä Kai että hänen vaimonsa hankkivat kumpikin lentolupakirjan ja Kai osti yhdessä serkkunsa Jussi Aspialan kanssa Typer-Arrowe -merkkisen koneen.

Hevosista kartanon isäntä oli kiinnostunut jo nuoruudestaan asti.

Avioliitto

Nuoripari vaikutti kovin epäsuhtaisalta, Irma Vähäkallio oli lyhytkasvuinen, kun taas Kai oli 195 cm. Muutakin epäsuhtaa ilmeni pian. Rouva olisi halunnut mustasukkaisesti pitää Kain kokonaan itsellään, eikä pitänyt suotavana Kain käymistä äitinsä ja tämän uuden perheen luona.

Pariskunnalle syntyi kaksi lasta. V. 1964 syntyi Yrjö ja v. 1967 Erkki. Rouva alkoi oleskella yhä enemmän Helsingissä ja Kai joutui olemaan paljon yksinään. Hän teki laajoja tarkastuskierroksia maillansa ja kalavesillä. Näillä matkoilla hänellä oli aina taskuase mukanaan sekä itsepuolustus- että peloittelutarkoituksessa.
Vaikka Vähäkallio oli hyvä ampumaan, hän ei harrastanut metsästystä. Asiattomat kulkijat hän karkotti armotta alueeltaan epäillen heitä salametsästyksestä tai -kalastuksesta.

--------------------
Aiemmissa kirjoituksissa onkin jo selvitelty tihutöitä, joita Vähäkallion mailla tehtiin, joten jätän ne pois tästä.
-------------------

Viisi surmanluotia

Kaalimaannokkaan siis leiriytyivät 10.5.1972 Veijo Häkkinen (19) sekä veljekset Esa (18) ja Kai (14) Hyväkkä samoin kuin heidän tuttavansa Marja-Leena. Pojat kaatoivat rannasta muutamia leppiä ja tekivät nuotion. Pajuista tehtiin onkivavat.
Seuraavana päivänä Hyväkän veljekset pistäytyivät mopoillaan Hyvinkäällä veljensä konfirmaatiotilaisuudessa, mutta palasivat takaisin teltalle ennen iltaa. Marja-Leena lähti klo 9:n bussilla kotiinsa luvattuaan palata poikien luo seuraavana aamuna.

Kai Vähäkallio oli siis toisella puolella järveä 4-v poikansa kanssa kotona. Hän katseli tv:tä ja sai naapurinsa vieraakseen. Kun hän jäi yksin, hän kävi terassilta katsomassa vieläkö Kaalimaannokassa vilkkunut nuotio paloi. Se näytti sammuneelta eikä mitään ääniä kuulunut paikalta.

Hän sai päähänsä lähteä katsomaan, millainen porukka sinne oli majoittunut. Kaikki kävi kuten jo edellisissä kirjoituksissa on todettu. Vähäkallio ampui nuoret.
"Herra Jumala, mitä minä olen tehnyt?" Hän huudahti palattuaan todellisuuteen. Paniikin vallassa hän juoksi kartanoon ja ryhtyi puhdistamaan asettaan. Hän voi välillä pahoin eikä nukkumisesta tullut mitään, koska mielessä pyöri hänen käsittämätön tekonsa.

Marja-Leena siis löysi ystävänsä teltasta ammuttuina seuraavana aamuna.

Vähäkallio pakotti itsensä aamulla konttorirakennukseen tavalliseen tapaan. Vähän ennen puolta kymmentä sinne tuli riistapoliisi, joka kertoi tapahtumista. Kai lähti paikalle, jossa poliisit olivat suorittamassa tutkimuksiaan. Palattuaan Kaalimaannokasta, hän ryhtyi käsittelemään revolveriaan pienellä teräsviilalla ja ruuvitaltalla tehdäkseen sen piipun vertailukelvottomaksi teltan alla olevasta maasta löydettävien luotien kanssa.

KRP:n miehet saattoivat ilmoittaa, että luodit olivat peräisin joko Colt 357 tai Colt 38 merkkisestä aseesta. Epäilyt olivat alunalkaen kohdistuneet Vähäkallioon, jonka tiedettiin suhtautuvan vihamielisesti maillaan liikkuviin.

1.6. rikoslaboratoriosta ilmoitettiin, että luodit oli mitä todennäköisimmin ammuttu Kain coltilla, vaikka sitä olikin käsitelty. Lopulta Vähäkallio tunnusti ampuneensa nuoret.

Vankeus

Vähäkallio passitettiin ensin Katajanokalle, jossa hänen sellitoverinaan oli Jarmo Karmavuo. Hänet oli tuomittu vekseliväärennöksistä ja väärällä nimellä esiintymisestä 1 v 7 kk vankeuteen.
Kai joutui pian mielentilatutkimukseen. Varsinaista mielenvikaisuutta hänessä ei todettu, mutta hän kertoi itsessään ilmenevän poikkeavaa väkivaltaisuutta, jota itsekin pelkäsi. Surmatyön jälkeen hänellä oli ilmennyt myös itsemurha-ajatuksia samoinkuin joskus aiemminkin, kun häntä oli loukattu.
Tutkimusten mukaan hän tuntui suhtautuvan elämäänsä kuin sivustakatsoja.

Hän kertoi syyllistyneensä kerran vaimonsa pahoinpitelyyn sekä kerran lähes ajanut tahallisesti päin vastaantulevia autoja raivostuessaan vaimolle.
Puolustus toi esille myös Kaille v. 1967 sattuneen onnettomuuden, jossa hevonen oli laahannut tätä perässään 50 m. Kai oli saanut tässä yhteydessä myös kavion potkun päähänsä, mistä seurasi aivotärähdys. Myös luonnonrakkauteen vedottiin.

Tuomio

6.2.1973 kihlakunnan oikeus langetti hänelle tuomion kolmesta taposta kustakin 8 v eli rangaistukset yhdistettyinä yht. 15 v kuritushuonetta. Hovioikeus piti tuomion ennallaan. Korkein oikeus alensi sen 12 vuoteen.

Rouva Vähäkallion jymy-yllätys

Rouva joutui usein käymään tapaamassa miestään jo pelkästään asioiden hoidon takia. Hän ihastui miehensä sellitoveriin Karmavuohon. Kun Karmavuo vapautui, he jatkoivat seurusteluaan. Kai Vähäkallio pani vireille asumuseron, mikä johti varsinaiseen eroon 13.1.1975. Irma meni naimisiin Jarmo Karmavuon kanssa.

Keväällä 1977 Vähäkallio sai jo helpommin lomia ja tutustui tällöin eräällä lomallaan ravintolassa sairaanhoitaja Kaija Björklöfiin.

Kain isäpuoli anoi Kaille armahdusta vedoten omaan heikkoon terveydentilaansa. Kartano kaipasi hoitajaansa, mutta armahdus hylättiin. Kuitenkin lain mukaan vangit, jotka ovat käyttäytyneet hyvin, pääsevät vapaaksi suoritettuaan rangaistuksesta puolet. Vähäkallio pääsi vapaaksi 30.5.1978.
Kaija B. muutti Kain luokse kartanoon ja jätti työnsä leikkaussalihoitajana. Mukana seurasivat hänen kaksi lastaan edellisestä avioliitosta.

Vähäkallio sai ulkomaanpassin. Hän ei enää viihtynyt kartanossa, vaan matkusteli ulkomailla sekä vietti aikaansa Turun saaristossa huvilallaan avovaimonsa kera. Avopari suunnitteli lopullista matkaansa ulkomaille. He salakuljettivat Sveitsiin miljoona markkaa.
Maasta poistuminen oli suunniteltu tehtäväksi loistoluokan Swan-57 -purjeveneellä. Kai oli vankila-aikanaan lomilla suorittanut rannikkolaivurin kurssin. Hänen taitonsa kuitenkaan eivät olleet riittävät, vaan kaksi harjoituspurjehdusta ystävien kanssa sujuivat huonosti ja riitelyn merkeissä.

Loppu

Kai ja Kaija istuivat iltapäivällä 20.7.1979 kartanon pihalla. Matka oli romahtamassa ja jäämässä pelkäksi unelmaksi. Kiistelystä kiihtynyt Kai synkistyi, säntäsi pystyyn ja tiuskaisi:
"Tämä oli viimeinen riita. Minun kanssani ei kenenkään enää tarvitse riidellä". Hän ryntäsi kartanoon sisälle. Pian sieltä kuului laukaus. Kai oli ampunut itseään pistoolilla päähän.

Kain huoneessa oli avoin kassakaappi, mistä mies oli ottanut Magnum 44 -pistoolin. Kaapissa oli useita noin 10 cm:n paksuisia pinkkoja sadan markan seteleitä. Komisaario sulki kaapin ja otti avaimen haltuunsa. Tästä huolimatta rahat hävisivät kaapista. Kaija oli vienyt ne Inkoossa olevalle huvilalle turvaan, niitä oli 600.000 mk. Niitä ei oltu yritetty kätkeä. Kaija kertoi myöhemmin, että ne oli tarkoitettu vietäväksi Sveitsiin ja samalla hän kertoi jo sinne viedystä miljoonasta markasta.

Vähäkallio on haudattu paikkaan, mistä monella ei ole tietoa. Haudalla ei ole kiveä, mutta kylläkin jatkuvasti kukkia.