”Eduskunnassa puhutaan paskaa, palturia tai hölynpölyä” – tutkijan mukaan valehtelupuhe on lisääntynyt
Lähetetty: Ke Huhti 01, 2026 12:12 pm
https://yle.fi/a/74-20217433
Eduskunnassa käytetään kieltä tosiasioiden ja valheiden eroista piittaamatta eli ”puhutaan paskaa, palturia tai hölynpölyä”, kielitieteilijä Vesa Heikkinen soimaa.
Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen kutsuu kansanedustajien tapaa syyttää toisiaan kiertoilmauksin valehtelusta ja antaa itsekin väärää kuvaa asioista politiikan valehtelupuheeksi.
Eduskunnassa kilpailevan puolueen edustajaa ei saa sanoa valehtelijaksi tai syyttää valheiden puhumisesta. Vesa Heikkinen todentaa kirjassaan, että ylevästä periaatteesta huolimatta valheisiin viittaaminen on edustajille kuitenkin työkalu muiden joukossa.
Heikkinen osoittaa, kuinka edustajat syyttävät toisiaan kiertoilmauksin valehtelusta ja antavat itsekin puheissaan väärää tai ainakin puutteellista tietoa. Heikkinen kuvailee ilmiötä politiikan valehtelupuhe-termillä.
Valehtelupuheen ongelma on, että se luo epävarmuutta tosiasioista. Kun kansalaiselle syntyy epävarmuus tosiasioista, alkaa luottamus politiikkaan ja demokratiaan murentua.
Heikkinen on suomen kielen dosentti sekä Opetushallituksen ja Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) viestinnän johtava asiantuntija. Gaudeamuksen kustantamassa kirjassa Eduskunta – valehtelijoiden klubi? hän ruotii kansanedustajien puhetapaa erityisesti eduskunnan kyselytunneilla.
Eduskunnan yhdessä keskustelussa voi olla monta syytöstä valehtelusta tai vaillinaisen totuuden puhumisesta. Esimerkki on veronalennuskeskustelusta viime keväältä, kyselytunti 8. toukokuuta 2025.
”Valhe”, ”muunnetun totuuden puhumista” ja ”muunnellun totuuden siementä”
Yllä olevalla videolla on yksi Heikkisen kirjan esimerkki valehtelupuheesta eduskunnassa. Kyse on viime kevään valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) ja opposition kiistelystä siitä, kuka hyötyy eniten tuloveroalesta ja onko veroale velaksi tehty.
Heikkinen arvioi, ettei esimerkkitapauksessa edustajilla ole yhteistä tilannekuvaa tai yhteistä käsitystä tosiasioista. Keskustelijat syyttävät toisiaan suoraan ja epäsuorasti valehtelusta.
– Selväksi tulee myös, että oikeanlaiseen eli sallittuun valehteluun viittaamiseen sosiaalistutaan eduskunnassa vähitellen. Valehdellakin ilmeisesti saa, kunhan muistaa, ettei suoraan syytä kollegaa valehtelusta, Heikkinen päättelee.
Vesa Heikkinen osoittaa kirjassaan, että kansanedustajat valikoivat tosiasioita, esittävät mielipiteitä ikään kuin tosiasioina ja esittävät epätotuuksia.
– Eduskunnassa puhutaan paskaa, palturia tai hölynpölyä eli käytetään kieltä tosiasioiden ja valheiden eroista piittaamatta.
Valehtelusta voi selvitä kuin koira veräjästä
Heikkinen päätyy kirjassaan siihen, että valehtelusta harvoin tulee edustajalle seuraamuksia. Politiikan kieleen liittyvä epämääräisyys sallii totuuden venyttämisen.
Myös näkökulman valitseminen keskusteltavaan aiheeseen vaikuttaa. Joskus on vaikea osoittaa, onko joku väite suoraan valhetta vai totta.
Oikeuskanslerikin on selvittänyt kantelujen vuoksi kyselytunnin puheita ja pääministeriin kohdistuneita epäilyjä väärän tiedon antamisesta.
Tuomas Pöysti totesi syksyllä 2024 ratkaisussaan, että kyselytuntien nopeatahtisessa keskustelussa epätarkkuus on ymmärrettävää eikä anna aihetta jatkotoimiin. ”Kyseessä oli nopeatahtinen eduskuntakeskustelu, jossa lausumien epätarkkuus on sinänsä ymmärrettävää. Lausumia on arvioitu eduskunnan täysistunnossa käydyssä keskustelussa.”
Kyse oli keväällä 2024 useilla kyselytunneilla käydystä kiistelystä pääministeri Petteri Orpon (kok.) ja vasemmisto-opposition välillä sosiaali- ja terveydenhoidon kustannuksista ja leikkauksista. Orpo väitti, että Sanna Marinin (sd.) hallituksen sote-malli ”on räjäyttänyt kustannukset”.
Samassa keskustelussa kiisteltiin siitä, leikkaako hallitus sote-rahoja, vaikka euromäärä kasvaa, mutta rahat eivät riitä kattamaan kustannuksia.
Faktantarkistus paikkansapitämättömän poskenpaukutuksen pidäkkeeksi
Vesa Heikkinen kuvaa eduskunnan nykyistä puhekulttuuria populistisen parlamenttipuheen kulta-ajaksi. Heikkisen mukaan populistipoliitikko ei pyri tietoon, totuuteen tai parhaiden perustelujen päätöksentekoon. Pyrkimys on huomioon ja valtaan. Populisti tavoittelee retorisia pikavoittoja, puheen valtaa.
Heikkinen ihmettelee myös, onko eduskunnan istuntosali päättämisen demokraattinen areena vai some- ja vaalikampanja-areena.
– Näyttää siltä, että valehtelupuhe on eduskunnassa lisääntymässä, moninaistumassa ja kiihtymässä, ja kyselytunteja leimaa enenevästi jonkinlainen levottomuus.
Vesa Heikkinen esittää valehtelun ja populistisen poskenpaukutuksen kitkemiseksi eduskunnan puheiden jälkikäteistä faktantarkistusta – jopa eduskunnan omana menettelynä. Samaan puheiden tarkistamiseen hän kehottaa tiedotusvälineitä ja kansalaisia.
Kyselytunnista Heikkinen muovaisi vielä nykyistä enemmän opposition areenaa, etteivät hallituspuolueiden edustajat pääsisi ministereiden tueksi tyrehdyttämään keskustelua.
Hän kaipaa eduskuntaan myös eettistä säännöstöä muiden maiden mallin mukaan. Eduskunnan oma työryhmä päätyi vuonna 2014 siihen, ettei tarvetta säännöstölle ole.
Huolestuneita varoituksia poliitikkojen valehtelusta tuli pitkin talvea
Valehtelusta politiikassa on kuultu talven aikana muitakin huolestuneita varoituksia.
E2 Tutkimuksen toimitusjohtaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori Karina Jutila oli Yle Uutisten haastattelussa helmikuussa huolissaan poliitikkojen puhetavasta ja valehtelun yleistymisestä.
Toimittaja ja tietokirjailija Hannu Sokala kirjoitti helmikuussa ilmestyneessä kirjassaan Maailman 50 vaarallisinta valhetta (Nemo), kuinka valehtelu on poliitikoille työkalu.
Sokala oli haastatellut kirjaansa eduskunnan puhemiestä Jussi Halla-ahoa (ps.), joka ei pitänyt valehtelua politiikassa tavattomana, ei Yhdysvalloissa eikä muuallakaan. ”Poliitikot käyttävät valehtelua ja totuuden vääristelyä työkaluna”, Halla-aho kuvasi tilannetta.
Demokraatti-lehden vastaava päätoimittaja Petri Korhonen puolestaan ihmetteli tyttituppuraiskohun yhteydessä, miksi jotkut kansanedustajat valehtelivat lähdesuojan turvin ja miksi lähdesuojaa käytetään yhä enemmän vallan välineenä.
Eduskunnassa käytetään kieltä tosiasioiden ja valheiden eroista piittaamatta eli ”puhutaan paskaa, palturia tai hölynpölyä”, kielitieteilijä Vesa Heikkinen soimaa.
Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen kutsuu kansanedustajien tapaa syyttää toisiaan kiertoilmauksin valehtelusta ja antaa itsekin väärää kuvaa asioista politiikan valehtelupuheeksi.
Eduskunnassa kilpailevan puolueen edustajaa ei saa sanoa valehtelijaksi tai syyttää valheiden puhumisesta. Vesa Heikkinen todentaa kirjassaan, että ylevästä periaatteesta huolimatta valheisiin viittaaminen on edustajille kuitenkin työkalu muiden joukossa.
Heikkinen osoittaa, kuinka edustajat syyttävät toisiaan kiertoilmauksin valehtelusta ja antavat itsekin puheissaan väärää tai ainakin puutteellista tietoa. Heikkinen kuvailee ilmiötä politiikan valehtelupuhe-termillä.
Valehtelupuheen ongelma on, että se luo epävarmuutta tosiasioista. Kun kansalaiselle syntyy epävarmuus tosiasioista, alkaa luottamus politiikkaan ja demokratiaan murentua.
Heikkinen on suomen kielen dosentti sekä Opetushallituksen ja Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) viestinnän johtava asiantuntija. Gaudeamuksen kustantamassa kirjassa Eduskunta – valehtelijoiden klubi? hän ruotii kansanedustajien puhetapaa erityisesti eduskunnan kyselytunneilla.
Eduskunnan yhdessä keskustelussa voi olla monta syytöstä valehtelusta tai vaillinaisen totuuden puhumisesta. Esimerkki on veronalennuskeskustelusta viime keväältä, kyselytunti 8. toukokuuta 2025.
”Valhe”, ”muunnetun totuuden puhumista” ja ”muunnellun totuuden siementä”
Yllä olevalla videolla on yksi Heikkisen kirjan esimerkki valehtelupuheesta eduskunnassa. Kyse on viime kevään valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) ja opposition kiistelystä siitä, kuka hyötyy eniten tuloveroalesta ja onko veroale velaksi tehty.
Heikkinen arvioi, ettei esimerkkitapauksessa edustajilla ole yhteistä tilannekuvaa tai yhteistä käsitystä tosiasioista. Keskustelijat syyttävät toisiaan suoraan ja epäsuorasti valehtelusta.
– Selväksi tulee myös, että oikeanlaiseen eli sallittuun valehteluun viittaamiseen sosiaalistutaan eduskunnassa vähitellen. Valehdellakin ilmeisesti saa, kunhan muistaa, ettei suoraan syytä kollegaa valehtelusta, Heikkinen päättelee.
Vesa Heikkinen osoittaa kirjassaan, että kansanedustajat valikoivat tosiasioita, esittävät mielipiteitä ikään kuin tosiasioina ja esittävät epätotuuksia.
– Eduskunnassa puhutaan paskaa, palturia tai hölynpölyä eli käytetään kieltä tosiasioiden ja valheiden eroista piittaamatta.
Valehtelusta voi selvitä kuin koira veräjästä
Heikkinen päätyy kirjassaan siihen, että valehtelusta harvoin tulee edustajalle seuraamuksia. Politiikan kieleen liittyvä epämääräisyys sallii totuuden venyttämisen.
Myös näkökulman valitseminen keskusteltavaan aiheeseen vaikuttaa. Joskus on vaikea osoittaa, onko joku väite suoraan valhetta vai totta.
Oikeuskanslerikin on selvittänyt kantelujen vuoksi kyselytunnin puheita ja pääministeriin kohdistuneita epäilyjä väärän tiedon antamisesta.
Tuomas Pöysti totesi syksyllä 2024 ratkaisussaan, että kyselytuntien nopeatahtisessa keskustelussa epätarkkuus on ymmärrettävää eikä anna aihetta jatkotoimiin. ”Kyseessä oli nopeatahtinen eduskuntakeskustelu, jossa lausumien epätarkkuus on sinänsä ymmärrettävää. Lausumia on arvioitu eduskunnan täysistunnossa käydyssä keskustelussa.”
Kyse oli keväällä 2024 useilla kyselytunneilla käydystä kiistelystä pääministeri Petteri Orpon (kok.) ja vasemmisto-opposition välillä sosiaali- ja terveydenhoidon kustannuksista ja leikkauksista. Orpo väitti, että Sanna Marinin (sd.) hallituksen sote-malli ”on räjäyttänyt kustannukset”.
Samassa keskustelussa kiisteltiin siitä, leikkaako hallitus sote-rahoja, vaikka euromäärä kasvaa, mutta rahat eivät riitä kattamaan kustannuksia.
Faktantarkistus paikkansapitämättömän poskenpaukutuksen pidäkkeeksi
Vesa Heikkinen kuvaa eduskunnan nykyistä puhekulttuuria populistisen parlamenttipuheen kulta-ajaksi. Heikkisen mukaan populistipoliitikko ei pyri tietoon, totuuteen tai parhaiden perustelujen päätöksentekoon. Pyrkimys on huomioon ja valtaan. Populisti tavoittelee retorisia pikavoittoja, puheen valtaa.
Heikkinen ihmettelee myös, onko eduskunnan istuntosali päättämisen demokraattinen areena vai some- ja vaalikampanja-areena.
– Näyttää siltä, että valehtelupuhe on eduskunnassa lisääntymässä, moninaistumassa ja kiihtymässä, ja kyselytunteja leimaa enenevästi jonkinlainen levottomuus.
Vesa Heikkinen esittää valehtelun ja populistisen poskenpaukutuksen kitkemiseksi eduskunnan puheiden jälkikäteistä faktantarkistusta – jopa eduskunnan omana menettelynä. Samaan puheiden tarkistamiseen hän kehottaa tiedotusvälineitä ja kansalaisia.
Kyselytunnista Heikkinen muovaisi vielä nykyistä enemmän opposition areenaa, etteivät hallituspuolueiden edustajat pääsisi ministereiden tueksi tyrehdyttämään keskustelua.
Hän kaipaa eduskuntaan myös eettistä säännöstöä muiden maiden mallin mukaan. Eduskunnan oma työryhmä päätyi vuonna 2014 siihen, ettei tarvetta säännöstölle ole.
Huolestuneita varoituksia poliitikkojen valehtelusta tuli pitkin talvea
Valehtelusta politiikassa on kuultu talven aikana muitakin huolestuneita varoituksia.
E2 Tutkimuksen toimitusjohtaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori Karina Jutila oli Yle Uutisten haastattelussa helmikuussa huolissaan poliitikkojen puhetavasta ja valehtelun yleistymisestä.
Toimittaja ja tietokirjailija Hannu Sokala kirjoitti helmikuussa ilmestyneessä kirjassaan Maailman 50 vaarallisinta valhetta (Nemo), kuinka valehtelu on poliitikoille työkalu.
Sokala oli haastatellut kirjaansa eduskunnan puhemiestä Jussi Halla-ahoa (ps.), joka ei pitänyt valehtelua politiikassa tavattomana, ei Yhdysvalloissa eikä muuallakaan. ”Poliitikot käyttävät valehtelua ja totuuden vääristelyä työkaluna”, Halla-aho kuvasi tilannetta.
Demokraatti-lehden vastaava päätoimittaja Petri Korhonen puolestaan ihmetteli tyttituppuraiskohun yhteydessä, miksi jotkut kansanedustajat valehtelivat lähdesuojan turvin ja miksi lähdesuojaa käytetään yhä enemmän vallan välineenä.
niin se menee kuuleppas suurissa rakenteissa ja meidän ikäisten pelikentillä aina hyvinkin paljon, valitettavasti. Sentakia kannatan koulutusta ja sen pakollistamista 18v asti, joka tehtiin vihdoin edellisen hallituksen toimesta. Sivistys on se avain jolla voidaan taistella vääryyttä vastaan. Mutta se ei auta että poljetaan nyt sitä opiskelevaa sukupolvea pakko velalla ja ahdinkoon ajamalla. Se tekee vihaisen ja pahoinvoivan nuorison. Keskiluokka putoaa velkavankeuteen ja täällä räyhätään ihan epärelevanteista asioista. Ei ole oikein polkea nuoria jotka opinnoilla ja sivistykselle ja suoraselkäisellä toiminnalla joutuu poljetuksi. Keski-ikäisten narsistie pitäisi hetki katsoa peiliin.