Elämä jatkuu tai sitten ei..
Lähetetty: La Elo 30, 2008 8:47 pm
Luin äsken:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=2572
Ja kieltämättä omat historiat tuli mieleen...
Itse olen -72 syntynyt ja aikoinaan nöösinä isäni perusti yrityksen mikä siinä lamanaikoina meni nurin aika lahjakkaasti....ja siitäpä se alkoholismi ukolla alkoi.
Isäni ei olenkaan ollut metsämiehiä, mutta itsellä metsästys ja yleensä eränkäynti oli ns verissä ja jo 13-vuotiaana kuljin enojeni mukana jahtaamassa ja kun täytin 15 eli sain ensimmäiset luvalliset aseet itselleni niin oli jo synttäripäivänä enojeni kanssa lupia hakemassa omiin nimiini.
Tietysti aina isäni ongelmat huolestutti, mutta aina pidin aseitteni lukot piilossa ja patruunat lukkojen takana, mutta menin itse parin välivuoden jälkeen toiselle paikakunnalle opiskelemaan joskus -89-90 mailla.
Kerran koulusta tullessani muori oli suht vaikeana. Kertoi vaan isäni jostain saaneen yhden haulikkoni toimintakuntoiseksi, uhanneen Äitiäni ja paenneen metsään...tottakai muori kutsunut poliisit niin virkavallalla mielenkiintoinen työ rajavartionkoirien kanssa kun olivat etsineet.
Onneksi sentään kaikki meni hyvin, että isäni oli luovuttanut, mutta näin vanhempana kun ajattelee niin mitä oli voinut satttua, pahimmassa tapauksessa syitten spekulointi löytyisi tältä palstalta.
Aseet tottakai poliisit veivät talteen ja sain ne itselleni jälkeenpäin, isä putkassa ja kun asutiin silloin ns korvessa niin ei saanut tuomiota edes ampuma-aserikoksesta.
Näin vaan kun pienessä saunabissessä tuumailee niin millaiset otsikot nykyään olisi vastaavasta tapauksesta ja mitä olisi voinut sattua.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=2572
Ja kieltämättä omat historiat tuli mieleen...
Itse olen -72 syntynyt ja aikoinaan nöösinä isäni perusti yrityksen mikä siinä lamanaikoina meni nurin aika lahjakkaasti....ja siitäpä se alkoholismi ukolla alkoi.
Isäni ei olenkaan ollut metsämiehiä, mutta itsellä metsästys ja yleensä eränkäynti oli ns verissä ja jo 13-vuotiaana kuljin enojeni mukana jahtaamassa ja kun täytin 15 eli sain ensimmäiset luvalliset aseet itselleni niin oli jo synttäripäivänä enojeni kanssa lupia hakemassa omiin nimiini.
Tietysti aina isäni ongelmat huolestutti, mutta aina pidin aseitteni lukot piilossa ja patruunat lukkojen takana, mutta menin itse parin välivuoden jälkeen toiselle paikakunnalle opiskelemaan joskus -89-90 mailla.
Kerran koulusta tullessani muori oli suht vaikeana. Kertoi vaan isäni jostain saaneen yhden haulikkoni toimintakuntoiseksi, uhanneen Äitiäni ja paenneen metsään...tottakai muori kutsunut poliisit niin virkavallalla mielenkiintoinen työ rajavartionkoirien kanssa kun olivat etsineet.
Onneksi sentään kaikki meni hyvin, että isäni oli luovuttanut, mutta näin vanhempana kun ajattelee niin mitä oli voinut satttua, pahimmassa tapauksessa syitten spekulointi löytyisi tältä palstalta.
Aseet tottakai poliisit veivät talteen ja sain ne itselleni jälkeenpäin, isä putkassa ja kun asutiin silloin ns korvessa niin ei saanut tuomiota edes ampuma-aserikoksesta.
Näin vaan kun pienessä saunabissessä tuumailee niin millaiset otsikot nykyään olisi vastaavasta tapauksesta ja mitä olisi voinut sattua.