MURHA.INFO

Huittisten unohdettu joukkomurha kertoo karua kieltä mielenterveys­potilaiden hoidosta 1800-luvulla
Viiden ihmisen hengen vaatinut joukkomurha ei yleensä katoa kansakunnan muistista pitkänkään ajan jälkeen.
Näin on kuitenkin käynyt Huittisissa, Sammun kylässä 150 vuotta sitten tapahtuneelle viitoismurhalle.

Murhan taustalta löytyy 1800-luvun lopulle tyypillinen tapa antaa mielenterveysongelmaiset korvausta vastaan tavallisten perheiden valvontaan.
Perheillä ei ollut aina osaamista siitä, miten mielenterveysongelmista kärsivät tulisi kohdata, ja joskus aggressiiviset henkilöt saatettiin jopa lukita saunaan tai navettaan, tai kahlita kiinni seinään.
Tästä juontuu nykyään pilkkanimeksi laskettava seinähullu-nimitys.

Huittislainen kotiseutukirjailija, eläköitynyt opettaja Timo Kouttu on kirjoitustöissään tutustunut kesän 1875 tapahtumiin.
Hän uskoo, että Sammun joukkomurha pääsi tapahtumaan, koska seinään kahlittu Heikki Antinpoika Kempe onnistui vapautumaan kahleistaan.
– Onhan tämä ollut kaikkiaan hirvittävä tapaus, mutta tällainenkin ikävä asia pitää mielestäni tuoda jälkipolvien tietoisuuteen, Kouttu sanoo.

Viisi kuoli kirveeniskuihin, yksi loukkaantui vakavasti
Julkisista lähteistä löytyy hyvin vähän tietoa siitä, mitä Sammun kylässä tapahtui kesäkuun toisena päivänä vuonna 1875.
Tuona päivänä Takkulan tilan Vähätryykärin torpassa ja sen pihapiirissä avautui hirvittävä näky: viisi ihmistä oli silvottu kirveellä kuoliaaksi ja kuudeskin oli saanut vakavia vammoja kirveeniskuista.

Torpan isäntä löytyi kirveeniskuihin kuolleena riihen porstuasta, emäntä tuvasta tuolien takaa. Samassa paikassa makasi elottomana torpassa asunut leskinainen.
Torpan piian eloton ruumis lojui torpan saunassa, ja vasta 10-vuotias naapuritorpan poika oli surmattu julmalla tavalla tuvan porstuaan.

Verityöstä raportoi eturintamassa Sanomia Turusta -lehti kesäkuussa 1875.
Se kertoo, että torpan väen hoivissa viiden vuoden ajan ollut mielenterveysongelmainen Heikki Antinpoika oli kirveellä tehnyt sen, mistä oli sanonut haaveilleensa jo vuosia.
Lehti kuvailee Kempeä tuon aikaiseen suorasukaiseen tapaan mielipuoleksi. Mies itse kutsui Itseään hulluksi kuninkaaksi.

Heti Sammun veritekojen jälkeen lehdistössä pohdittiin kriittisellä otteella suomalaisen mielisairaanhoidon tilaa.
Esimerkiksi Sanomia Turusta -lehden jutussa toivotaan, että ”seurakuntain mielipuolet holhottaisiin warsinaisissa hulluinhuoneissa, jossa ymmärtäwän lääkärin hoito woisi pelastaa monen hänen onnettomasta tilastansa.”

Tekijä palautettiin samaan kylään
Surmaajan ottivat myöhemmin kiinni vouti ja surmatun kymmenvuotiaan Kalle-pojan torppari-isä.
Lehtitietojen mukaan Heikki Antinpoika oli Huittisten välikäräjillä saman vuoden elokuussa pitänyt surmiaan ”mestarillisena teoksena” ja olisi ollut halukas jatkamaan hirmutöitä.
Välikäräjät päätyivät siihen, että Heikki Antinpoika oli mielipuoli eli nykykielellä syyntakeeton, eikä häntä tuomittu teosta.

Myöhemmin juttu siirtyi Turun hovioikeuteen, jonka päätöksestä ei dokumentteja ole löytynyt. Normaalilla tavalla häntä ei siis hovioikeudessakaan tuomittu.
– Tällaisesta teosta surmaaja olisi saanut tuohon aikaan kuolemantuomion ja sitten armahduksen. Tämän jälkeen tuomio oltaisiin muutettu karkoitukseksi elinkautiseksi pakkotyöhön Siperiaan, Itä-Suomen yliopiston Vuorela sanoo.

Heikki Antinpoika kuoli nelisen vuotta surmien jälkeen samaisessa Huittisten Sammun kylässä, jossa hän hirmuteon oli tehnyt.
https://yle.fi/a/74-20225871

Huittisten unohdetun joukkosurman taustoista lisää tietoa: murhamiehen elämä oli traaginen
Yle on saanut arkistoista lisää asiakirjoja Huittisissa 150 vuotta sitten tapahtuneesta joukkomurhasta. Ne valottavat hirmutekoa ja sen taustoja.

Kesäkuun alussa vuonna 1875 mielenterveysongelmista kärsinyt Heikki Antinpoika Kempe surmasi kirveellä viisi ihmistä Vähätryykärin torpassa ja haavoitti vakavasti yhtä henkilöä.
Viitoismurhaa käsiteltiin pari kuukautta teon jälkeen Huittisten välikäräjillä. Siellä Heikki Antinpoika todettiin sen aikaisen terminologian mukaisesti mielipuoleksi tai houruksi ja jätettiin tuomitsematta rangaistukseen.

Välikäräjät lähetti jutun vielä Turun hovioikeuden punnittavaksi, ja nyt myös tuo päätös on Ylen saaman vinkin avulla löytynyt Turun hovioikeuden arkistosta.
Lyhyestä dokumentista selviää, että vangittu Heikki Antinpoika oli myös Turun hovioikeuden mielestä ollut ”afvita” eli mielipuoli, eikä häntä voida tuomita rangaistukseen teosta.

Sukusivustolla vilkasta
Ylen juttu aiheutti vilkasta liikennettä esimerkiksi Heikki Antinpojan profiilissa geni.com-sukusivustolla, jonne on lisätty viime päivinä runsaasti tietoa hänestä. Karmea tapahtuma on saanut nyt myös oman Wikipedia-artikkelin.

Vanhoista kirkonkirjojen merkinnöistä voi lukea murhamiehen koko traagisen elämäntarinan. Vuonna 1834 syntyneen Heikki Antinpoika Kempen vanhemmat kuolivat 1850-luvulla. Sen jälkeen hän työskenteli renkinä Huittisissa.
Naimisiin hän meni itseään kolme vuotta nuoremman Johanna Kallentyttären kanssa kesällä 1862.
Torpparipariskunta oli jo menettänyt aiemmin esikoislapsensa puolivuotiaana, kunnes vuonna 1868 perhe koki uuden katastrofin.
Tuolloin vaimo Johanna ja kolmivuotias Fredrik kuolivat sairauksiin.

Kuolema neljä vuotta hirmuteon jälkeen
On varsin ilmeistä, että viimeistään näiden tapahtumien jälkeen Heikki Antinpojan mielenterveys alkoi järkkyä pahasti. Kirkonkirjaan ilmestyy hänen kohdalleen merkintä ”inte vetande” eli ”vailla ymmärrystä”.
Viiden ihmisen kuolemaan johtaneen veriteon jälkeen lehdistössä kerrottiin kesäkuussa 1875, että Heikki Antinpoika oli ollut hoidettavana Sammun kylän torpassa jo viiden vuoden ajan. Hoito oli sitä, että häntä pidettiin kytkettynä seinään kahleilla, eli hänen vaarallisuutensa tiedettiin.

Kirkonkirjat kertovat, että mielisairas murhamies palautettiin hovioikeuskäsittelyn jälkeen takaisin Huittisiin.
Toukokuussa 1879, nelisen vuotta veriteon jälkeen, Heikki Antinpoika kuoli samaisessa Sammun kylässä, jossa hän surmatyönsä teki. Kuolinsyyn kohdalle on kirjoitettu sana ”oangifven” eli ”määrittelemätön”.

https://yle.fi/a/74-20226766

Vähän asioita tonkaistessa selviää sekin, miksi mielisairaan sijoituspaikka oli juuri Takkulan tilan Vähätryykärin torppa.
Takkulan tilaa nimittäin asutti Takun monia nimismiehiä kasvattanut suku. Torppa oli siis itse asiassa paikallisen nimismiehen omistama.