Eräs1 kirjoitti: Pe Heinä 10, 2026 7:46 am
Outo tällainen selvittelykulu 80 euroa, minkä Tokmanni vaati näpistelleen, 13-vuotiaan pojan isältä. Koko pitkä juttu luettavissa ylen artikkelista:
https://yle.fi/a/74-20234138
Tämä esimerkki kuuluu yhtenä osana aikuiskoulutuksen sarjaan: "
Opeta lapsestasi rikoksentekijä".
Varsinainen ongelma lähtee jo siitä ettei lapsi ymmärrä elämän perusasioista, edes sitä mikä on oikein ja väärin.
- jostain syystä vanhemmilta (isältä?) tällaisen pikkuseikan opettaminen omalle lapselleen on päässyt unohtumaan. Tai kenties sen opettamista ei ole edes koettu tarpeelliseksi.
- näiden sääntöjen opettaminen on tietysti vain yksi pieni detalji lapsen kasvamiseen ja kasvatukseen liittyvässä kokonaisuudessa, monen muun ohella.
Toki samalla täytyy ymmärtää että lapset tekee myös virheitä. Se pitää sallia ja ymmärtää. Ei kuitenkaan pidä hyväksyä vääryyttä vaan opettaa ja ohjata tekemään oikein.
- lasta opetetaan kuin koiran pentua. Ei rangaista vaan yritetään uudelleen, oikealla tavalla ja onnistumisesta kiitetään.
Tuossa nyt on sitä kasvatuksen teoriaa. Myönnän että on helppoa viisastella ja bessewisseröidä. Vaikka ehkä siinä on taustalla jotain oikeaa ja todellistakin..
.................
Mutta mitä väärää tapahtui tässä uutisoidussa Tokmanin näpistystapauksessa? Mikä siinä meni väärin?
Lapsi (13-vuotias, jolla on jo omaakin ymmärrystä) erehtyi näpistelemään kaupassa. Oliko ensimmäinen kerta tai ei? Mutta sitä huolimatta ikävä rikkomus. Varastettu tuote ei ollut mitenkään arvokas. Tästä huolimatta näpistys on näpistys - kysymys on varastamisesta.
- kaupan valvontakamera kuvasi tapauksen ja siitä ilmoitettiin poliisille kuten pitääkin tehdä.
- valvontavideolta selvisi niin teko kuin tekijäkin. Poliisi tunnisti jo aiemminkin tutuksi tulleen pojan.
- kuten alle 15-vuotiaan kohdalla kuuluu asiaan, poliisi soitti vanhemmilla ja pyysi käymään konttorilla.
Asia selvitettiin ja poliisi antoi ohjeensa tulevaisuuden varalta..sekä kehotti selvittämään seuraukset kauppiaan kanssa. Kerrottiin pojalle ja isälle myös mitä tapauksesta seuraa. Sekä suositteli samalla hyväksymään korvaukset ja kustannukset. (siis ilman kiistelyä käräjillä jne.)
- mielestäni poliisin puolelta tapaus oli pojan osalta hyvin ja ymmärtävästi hoidettu.
Mutta kuten todettu korvausten osalta oli tarpeen selvittää asia vielä kauppiaan kanssa. Tässä vaiheessa juttu lähti hieman väärille poluille. Kauppiaan asiallinen ja kaikki rikkomuksesta aiheutuneet kustannukset huomioiden jopa erittäin kohtuullinen korvausvaatimus ei kuitenkaan kelvannut isälle.
- ehkä isä halusi vierittää syyllisyyttä kauppiasta ja myös poliisia kohtaan. (vaikken hyväksy niin toki ymmärrän isän asenteen psykologiset vaikutteet).
- mitään järjellistä, puhumattakaan oikeudellisia perusteita isän suhtautumiselle ei tietenkään löydy.
- tekijällä/syyllisellä on laissa (mm. rikosvastuulaki) määrätty korvausvelvollisuus tekonsa aiheuttamista vahingoista..kattaen myös oikeudenkäyntiin liittyvät kustannukset. (vrt. käräjien kuluja vs. kauppiaan laskuttamaan korvaukseen)
- kentien ymmärrettyään heikon tilanteensa oikeudessa kiistelyyn, isä halusi kuitenkin median välityksellä mustamaalata julkisuuden kautta asianosaisia.
Hyvin todennäköisesti isä kuitenkin selvitti mahdollisuudet korvausasian oikeudelliseen kiistämiseen ja ymmärrettävästi maksoi kauppiaan esittämän laskun. Poliisin toiminnan ohella se oli tämän tarinan toinen fiksu teko.
- näin isä opetti pojalleen kuinka rikkomuksia/rikoksia tulee pyrkiä kiistämään kaikin tavoin...tosin tässä tapauksessa se ei onnistunut..
Tapauksen jälkeen kaikkein ikävimmän piirteen nosti esille ulkopuolinen oikeusoppinut. Hän lienee ottanut rikollisuuden ja rikollisten puolustamisen elämäntehtäväkseen. Ikävää että näitä vanhoja (yhteiskuntaa syyllistävän oikeutuksen) tuomareita löytyy vieläkin. Joskus aikoinaan näitä löytyi lähinnä ns. DEMLA:n jäsenistä.