Laittomista aseista kiinni jääneen keräilijän talossa yhdistyvät mummonmökki ja tarkoin vartioitu linnoitus
Poliisi löysi tällä viikolla suuren määrän luvattomia aseita, ammuksia ja räjähteitä omakotitalosta Virolahden Ala-Pihlajasta.
Miestä epäillään törkeästä ampuma-aserikoksesta ja räjähderikoksesta.
Talo seisoo teiden risteyksessä Virolahden Ala-Pihlajan kylässä ja näyttää päällisin puolin ihan tavalliselta. Täältäkö poliisi muka löysi muutama päivä sitten suuren määrän luvattomia aseita, ammuksia ja räjähteitä?
Talon omistajaa, noin 70-vuotiasta asekeräilijää, epäillään nyt törkeästä ampuma-aserikoksesta ja räjähderikoksesta.
Talon ikkunat on peitetty, ja niissä on tallentavasta kameravalvonnasta kertovat kyltit. Kamerat näkyvät olevan katonrajassa, samoin kaksi suurta valonheitintä. Ovi on vankkaa tekoa. Siinä on turvalukko ja murtorauta.
Ovessa on hevosen pään muotoinen kolkutin.
Takapihalla on toinen ovi ja sen vieressä pienet ristikkoikkunat. Ikkunaa vasten seisoo tumma hahmo. Pimeydestä erottuvat ensimmäisinä silmänvalkuaiset.
”Koira on irti. Tule pois sieltä!” valokuvaaja varoittaa.
Sydän lyö ylimääräisen lyönnin.
Vetäydyn pihamaalta yleiselle tielle, sen toiselle puolen.
Pihalta meitä katselee musta lihaksikas koira. Sillä on iso pää ja vankat leuat. Koira on hiljaa, ei liiku. Pian häntä alkaa heilua kuin vartijan pamppu. Kääntyy, nostaa seinän vieressä koipea, poistuu talon taakse.
Ikkunassa välähtää valo, ehkä ison taskulampun.
- Vieraita tuli tervehtimään talon koira, mahdollisesti cane corso eli italianmastiffi.jpg (203.95 KiB) Katsottu 390 kertaa
Mamman talo
Siihen talon nykyinen isäntä muutti Ala-Pihlajassa asuneen isoäitinsä kuoltua. Elettiin 1980–90-lukujen taitetta, muistelee naapurissa asunut Pasi Mankki. Mukana seurasivat puoliso ja kaksi pientä lasta.
Perhe tuli Helsingistä. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja pariskunta eronnut.
Mies kulki vuosia takissa, jossa luki Vallilan Puutavara.
Toinen naapuri, Virolahden entinen aluepalomestari Olli-Pekka Säde, muistelee kuulleensa, että asekeräilijä olisi ottanut alkuvuosina paikkaansa kyläyhteisössä suhteellisen kovaotteisesti. Riitaa olisi tullut muun muassa tontin kupeessa sijaitsevan pellon ostosta sekä asekeräilijän tavasta ratsastaa raisusti kylätiellä ja pihojen läpi.
”Tosin riitaan tarvitaan kaksi”, Säde huomauttaa.
Aseet, ja kuten Säde sanoo, ”militaria”, ovat olleet Säteen ja Mankin mielestä aina keräilijän suuri intohimo.
Nykyään Kotkassa asuva Mankki muistelee puhuneensa keräilijän kanssa teinipoikana, kun vielä asui kotona.
Keskustelusta hänelle on jäänyt kuva siitä, että talo olisi ollut jo tuolloin ”yhtä suurta asekaappia”. HS:n muista lähteistä saaman tiedon mukaan aseille olisi ollut talon yläkerrassa kaltereilla varustettu turvahuone.
”Melkein sääliksi käy”, Säde sanoo.
Viime viikon tiistaina poliisi löysi talosta kaikkiaan yli 200 asetta. Ne ovat nyt viranomaisen hallussa. Kokoelman arvo lienee ollut huomattava. Samoilla asemessuilla aikoinaan liikkuneen asekauppiaan mukaan keräilijällä oli tarjolla ennen kaikkea sotilasaseita hintahaarukassa 2 000–5 000 euroa.
”Puška, puška”, Säde muistaa venäläisvieraidensa innostuneen, kun aikoinaan aluepalomestarina kierrätti kollegoitaan kotikylällään.
Eivät venäläiset mistä tahansa pajukoista riehaantuneet, vaan puškasta, tykistä.
”Pihamaalla seisoi aikoinaan piiskatykki, panssarintorjuntatykki”, Säde kertoo.
”Se osoitti itään.”
Tykkiä ei enää ole, mutta muisto elää. Keräilijän sukunimen eteen sana ’tykki’ on jäänyt pysyväksi etuliitteeksi.
Tykinputken ilmansuunnasta huolimatta asekeräilijällä oli Säteen mukaan vahvat siteet Venäjälle. Keräilijä kävi tankkaamassa limusiiniaan tai muita amerikanrautojaan rajan takana vähintään viikoittain silloin, kun raja vielä oli auki.
Piha myös täyttyi säännöllisesti Venäjän rekisterissä olevista autoista. Säde pitää mahdollisena, että joukossa olisi ollut sikäläisiä aseharrastajia.
Venäläistä polttoainetta söi aseharrastajan ajotapa. Siinä on ollut samanlaista raisuutta kuin ratsastamisessa: on tööttäilty hitaammille, ja Säde muistaa myös, miten keräilijä tuli kerran Mustangillaan vastaan Hamina–Virojoki-museotien ”ainoalla suoralla”.
”Niin kovaa kuin autolla pääsi. Lensi töyssystä puoli metriä ilmaan.”
”Eksentrinen hermeetikko. ”Omalaatuinen erakko”, Säde luonnehtii.
Hänellä itsellään on ollut naapuriinsa hyvät ja asialliset välit. On tervehditty ja joskus vaihdettu jokunen sana muun muassa terveysasioista.
Myös Pasi Mankilla on keräilijästä hyvä kuva. Hän on teinivuosiensa jälkeen ollut tähän yhteyksissä paikallisen metsästysseuran Rannan riistamiesten puheenjohtajana. Keräilijä oli takavuosina mukana seuran hirvijahdeissa ja edusti seuraa kiväärikilpailuissa.
”Hyvä ampuja, mutta sillä lailla huonoa onnea, ettei ole tainnut yhtään hirveä kaataa.”
”Jahdeissa hiljainen ja kuunteleva. Jahtipäällikkö sanoi, minne piti mennä, ja sinne meni.”
Entä miehen iso musta koira?
Kiltti ja tottelevainen, sanoo Säde. Hänellä on itsellään kaksi pientä jackrussellinterrieriä. Iso koira saattaa niitä vapaana ollessaan kiinnostuneena seurata, mutta ei hauku, käy päälle tai käyttäydy muutenkaan uhkaavasti.
- Talon edessä seisoo asuntoauto. Sen rekisterinumero viittaa näkemyksellisyyteen.jpg (530.86 KiB) Katsottu 390 kertaa
Talon edessä seisoo vanha asuntoauto
Huomio kiinnittyy sen rekisterinumeroon. Sattumaa tai ei, mutta se on luettavissa niin, että omistajalla on asioista ja kenties elämästäkin oma näkemyksensä ja vieläpä ykkösluokkaa.
https://www.hs.fi/suomi/art-2000012333509.html
