Koirista vääntö

[Damien]

Viikon paras! Leonbergikö on tappaja? Voihan jummijammi... mä otan seuraavaks suojelukoiraks sellasen nallekarhun, varsinainen tarhassa lukkojen takana pidettävä viettipommi!

No pakko yhden leon omistajan sanoa että onhan se iso, joidenkin mielestä jopa pelottava.
Tosin omalla "kaukkarilla" on huomattavasti enemmän suojeluviettiä, muutoin ei ole agressiivinen
edes tuntemattomia(ihmisiä tai koiria) kohtaan.Ainoa tilanne missä en omaa Leonbergiä hallitse,
on kun poika pääsee veteen, sitä ei meinaa saada sieltä pois.Mikä avuksi herr doktor?
Kyllähän tuon kokoinen koira voi olla hyvä vastus suuttuessaan mutta aika paljon sitä
varmaan pitäisi pieksää ennen kuin päälle käy.

[MotiivitOn]

Niitä ei hankita, niitä "kasvatetaan".Lähes joka ainoa koira oikealla kasvatuksella ja
oikealla sosiaalistamisella tulee muiden kanssa toimeen.

Tässä vaiheessa haluan myös tuoda jälleen julki, että koiran ei tarvitse tulla yhdenkään muun ihmisen tai koiran kanssa toimeen. Koiraa ei tarvitse sosiaalistaa yhtään. Kantaisä susikaan ei hyväksy yhtään lauman ulkopuolisia yksilöitä.

Mutta koiran sosiaalistaminen on pakollista ihmisille, ketkä eivät hanskaa koiraa. Ja niille ketkä elävät koiran ehdoilla. Jotkuthan ihan oikeasti kuvittelevat jopa, että koiralle toisi nautintoa tulla suljetuksi täysin vieraiden ja lauman ulkopuolisten yksilöiden kanssa metallihäkkiin, jonne "lauman johtaja" heidät hylkää, jossa sitten nokitellaan toisilleen jatkuvasti ja ihmiset polttavat tupakkaa kehän laidalla katselemassa "leikkiä", jonka ainoa tarkoitus on selvittää ilman varsinaista väkivaltaa kuka on kehässä kingi, silkkaa uhkailua ja väistämistä.
Sitten siellä lässytetään että "meidän Pörri se niin tykkää teidän Pirrestä, katso nyt kuinka nätisti tuo vanhempi narttu pitää tassuaan sen selässä" aargh!

Valitettavasti koira ei ole sen helpompi kuin lapsikaan, vaan se vaatii
joskus todella pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä.

Amen. Eräs Suomen harvoista koiran kanssa työskentelyyn oikeuden omistavista henkilöistä, rottweiler harrastaja ja perheenäiti väitti kyllä lapsen kasvattamisen olevan helpompaa kuin koiran...
kai se on siitä kiinni missä tavoitteet ovat.

Ei ole olemassa synnynnäisesti huonoja koiria, vaan ihmisiä
jotka eivät osaa kasvattaa, tai jotka jalostavat niitä väärin perustein.

Amen ja papukaijamerkit sun muut päälle! Ja varmasti jokaiselle koiralle löytyy sopiva koti! Myös sille "raivohullulle viettipommille" kuten myös sille mielestäni kuvottavalle koiran irvikuvalle, joka makaa sohvassa haisemassa.

[MotiivitOn]

Ainoa tilanne missä en omaa Leonbergiä hallitse,
on kun poika pääsee veteen, sitä ei meinaa saada sieltä pois.Mikä avuksi herr doktor?

Mulle joskus vuosia sitten sanottiin melko hyvä ja lähes pitävä neuvo ihan mihin tahansa koiran kouluttamiseen. Neuvo perustuu saksanpaimenkoiran kehittäjän Max Von Stephanitzin viisauksiin.

"Mikä tahansa koira on koulutettavissa käytännössä miltei mihin tahansa tehtävään, jos vain kouluttaja osaa motivoida koiraa oikealla tavalla."

Joten jos haluat saada Leon pois lammikosta, sinun on vain tarjottava sille ärsyke, joka on mielenkiintoisempi kuin lammikko. Siirtää koiran motiivi nro.1 lammikosta kuivalle maalle.

Se taas mikä tälläinen ärsyke voisi olla, ei minulla ole mitään hajua!?
Mutta sen on paras olla mieluisa tai erittäin voimakkaaseen pakotteeseen perustuva!

[elisa_day]

Jepjep, kyllä näitä lukiessa vaan vahvistuu oma käsitys siitä, ettei ole minulla asiaa ottaa isoa koiraa. Tiedän, etteivät taitoni riittäisi ison koiran kouluttamiseen yhteiskuntakelvolliseksi, vaikka kovasti tykkäisin jostain isommastakin rodusta. Valitettavan usein kun näkee niitä ihmisiä, joilla on isot ja hurjannäköiset koirat, jotka on otettu todennäköisesti vain ja ainoastaan sen takia, että ne on "katu-uskottavia". Ja sitten niiden kanssa ei pärjätä. Kyllä koiran hankintaa harkitsevan täytyy tietää omat rajansa ja taitonsa, ettei sitten tarvitse olla helisemässä koiran kanssa, jota ei osata käsitellä..

Tuo alle 8 kiloinen karvapallero on minulle ihan passeli koira. Osaa perusjutut ja tottelee kiellot, mutta onpa muutama asia, joissa olisi voinut onnistua paremminkin.. Mutta sen kanssa vielä pärjää, kun on tuollaista käsilaukkukokoa Enkä nyt siis todellakaan tarkoita sitä, etteikö pientä koiraa tarvitsisi kouluttaa, mutta eipä ole kenenkään ihmisen tai toisen koiran henki kyseessä, jos tuo sattuisi saamaan kohtauksen..

[joey]

Jepjep, kyllä näitä lukiessa vaan vahvistuu oma käsitys siitä, ettei ole minulla asiaa ottaa isoa koiraa. Tiedän, etteivät taitoni riittäisi ison koiran kouluttamiseen yhteiskuntakelvolliseksi, vaikka kovasti tykkäisin jostain isommastakin rodusta. Valitettavan usein kun näkee niitä ihmisiä, joilla on isot ja hurjannäköiset koirat, jotka on otettu todennäköisesti vain ja ainoastaan sen takia, että ne on "katu-uskottavia". Ja sitten niiden kanssa ei pärjätä. Kyllä koiran hankintaa harkitsevan täytyy tietää omat rajansa ja taitonsa, ettei sitten tarvitse olla helisemässä koiran kanssa, jota ei osata käsitellä..

Kaikki isot koirat eivät ole vaikeasti käsiteltäviä tai erityisen ihmeellisiä koulutustaitoja kouluttajiltaan vaativia. Moni iso koira on helpompi kouluttaa kuin siitä kymmenesosan kokoinen taskukoira, siis näin ihan lähtökohtaisesti ajatellen. Taskukoirat tosin usein myös tulevat hankaliksi ilmeisesti siksi, että niihin on helppo suhtautua hysteerisesti ja "kouluttaa" sitä kautta hermoraunio koira. Haastavampien, isojen koirien kanssa tärkeintä on se, että on koiralle vahva ja viisas johtaja, mikä puolestaan on helppoa jokaiselle täyspäiselle ihmiselle, joka on valmis luopumaan siitä ajatuksesta että koira ei ole lelu, ihminen, eikä etenkään vauva, vaan eläin. Jos kykenee sen lisäksi näkemään rekkunsa villieläinpuolen, on oikeilla jäljillä.

MotiivitOn, kummallisen kuuloista tuo koirapuistokulttuuri teidän suunnalla Niihin pieniin lähiöhäkkeihin en meidän koiria tosin ikinä sulkisikaan, mutta on samalla sanottava että meno on ihan toinen suuremmissa, koirien ehdoilla rajatuissa puistoissa. Mitä itse olen sitä touhua vierestä katsonut, on se kyllä oikeasti leikkimistä, ei jatkuvaa alistuskamppailua. Toisaalta voi johtua tasokkaampien puistojen kävijäkunnastakin: eivät ne koiristaan viis veisaavat koiranomistajat jaksa koiriensa takia hankalakulkuiseen, luonnontilaiseen puistoon lähteä, menevät mieluummin siihen kerrostalon pihalle aidattuun hiekkaneliöön, jossa voi samalla näppärästi hoitaa työpuheluita.

Tosin, omia koiriani ei voi pitää vapaana missään muualla kuin aidatulla tai vedellä ympäröidyllä (uivat siis kyllä, mutta eivät sentään vastarannalle) alueella. Eikä niiden ulkoiluttaminen lähiöpuistossa onnistuisikaan, vaikka sellaista yrittäisinkin

[Katjushka]

Pikkukoirien näennäinen helppous perustuu minustakin siihen, että samaa käytöstä ei mielletä ongelmaksi pikkukoiralle kun isolle. Ja usein se ei olekaan ongelma. Katselin juuri katkerana kun kaverin pikkupuudeli veti narussa lähes tukehtumiseen asti. Jos oma jätti olisi vetänyt siten, olisin jo raahautunut pitkin asfalttia.

Samoin murinat ja uhkaava käytös ei ole pelottavia chihuahuan suusta. Lähinnä naurattaa, että jaksaapa tollainen hyttynen uhoilla.

[MotiivitOn]

^^^Vaikka et onnistuisi kouluttamaan isosta koirasta ns. "yhteiskuntakelpoista", riittää perustottelevaisuus (BH+TK1) hienosti, jotka on melko kohtuullisella työllä kenen tahansa saavutettavissa. Tärkeää minun mielestäni on tuntea koiransa ja itsensä ja tiedostaa omat rajoitukset ja koiransa rajoitukset. Silloin on ennakoitavissa ja estettävissä käytännössä kaikki ongelmat joita koiran kanssa kohtaa.

Mun juttuja koirista ei kannata lukea ryppy otsassa, koska olen itse käyttökoiraihminen henkeen ja vereen, jolloin ajatukset poikkeaa helposti melko paljon lemmikkikoiranomistajan ajatuksista, mutta niin poikkeaa ne koiratkin.

MotiivitOn, kummallisen kuuloista tuo koirapuistokulttuuri teidän suunnalla

Vastasitkin suoraan itse! Eli puhuin juurikin näistä lähiöhäkeistä. Ja tosiaan, koirat voivat leikkiä hyvinkin, jos eivät koe toisiaan minkäänlaisena uhkana. Tämä taas vaatii usein aiempaakin tutustumista rajoitetusti ja asetelmat muuttuvat helposti kun samaan pikku häkkiin tungetaan kolmas ja neljäs koira, jotka eivät olekaan tuttuja.

Ja jos totta puhutaan, täällä missä nyt asun ei onneksi ole koirapuistoa laisinkaan, mutta metsää sitä enemmän, jossa voi läheisten koirakavereiden kanssa telmuta.

Edit: lisätty ^

[Damien]

Tässä vaiheessa haluan myös tuoda jälleen julki, että koiran ei tarvitse tulla yhdenkään muun ihmisen tai koiran kanssa toimeen. Koiraa ei tarvitse sosiaalistaa yhtään. Kantaisä susikaan ei hyväksy yhtään lauman ulkopuolisia yksilöitä.

Susi onkin villieläin joka tappaa syödäkseen.Koira taas seura tai palveluseläin.
Jonka tehtävä ei ole tappaa.Koiran sosiaalistaminen jo nuoren on ensiarvoisen
tärkeää jos haluat koiraasi pitää koskaan vapaana, ilman pelkoa.
Rodusta riippumatta.
Jos koirasi ei hyväksy mitään lauman ulkopuolista edes tutustumisen jälkeen,'
toivon että otat koirakirjan, jos toisenkin käteen.

Mutta koiran sosiaalistaminen on pakollista ihmisille, ketkä eivät hanskaa koiraa. Ja niille ketkä elävät koiran ehdoilla. Jotkuthan ihan oikeasti kuvittelevat jopa, että koiralle toisi nautintoa tulla suljetuksi täysin vieraiden ja lauman ulkopuolisten yksilöiden kanssa metallihäkkiin, jonne "lauman johtaja" heidät hylkää, jossa sitten nokitellaan toisilleen jatkuvasti ja ihmiset polttavat tupakkaa kehän laidalla katselemassa "leikkiä", jonka ainoa tarkoitus on selvittää ilman varsinaista väkivaltaa kuka on kehässä kingi, silkkaa uhkailua ja väistämistä.
Sitten siellä lässytetään että "meidän Pörri se niin tykkää teidän Pirrestä, katso nyt kuinka nätisti tuo vanhempi narttu pitää tassuaan sen selässä" aargh!

Koiraa on huomattavasti helpompi hallita kun se tottelee omistajaansa.
Tämä voidaan saavuttaa kahdella tavalla: 1.Ansaitsemalla koiran kunnioitus
isäntäänsä kohtaan oikeudenmukaisella ja rauhallisella koulutuksella, tai 2.Hakkaamalla(tällä saavutetaan
ehkä toivottu mutta erittäin arvaamaton lopputulos joka on suurimpana syynä vihaisiin koiriin).
Samoin kuin ihmisellä, myös koiralla on tarve kokeilla rajojaan ja isotella.
Kuitenkaan koira ei saa missään vaiheessa olla fyysisesti päällekäyvä,
kuin puolustaessaan itseään\perhettään\reviiriään.

Amen. Eräs Suomen harvoista koiran kanssa työskentelyyn oikeuden omistavista henkilöistä, rottweiler harrastaja ja perheenäiti väitti kyllä lapsen kasvattamisen olevan helpompaa kuin koiran...
kai se on siitä kiinni missä tavoitteet ovat.

Ei, vaan siitä, kuinka riittää pinna kumpaankaan touhuun.
Lapsi tahi koira vaatii sitoutumista vuosikausiksi.
Kaikki muu on paskapuhetta.
Mikä muuten on: "harvoista koiran kanssa työskentelyyn oikeuden omistavista henkilöistä"?

Amen ja papukaijamerkit sun muut päälle! Ja varmasti jokaiselle koiralle löytyy sopiva koti! Myös sille "raivohullulle viettipommille" kuten myös sille mielestäni kuvottavalle koiran irvikuvalle, joka makaa sohvassa haisemassa.

Jokaiselle koiralle löytyisi sopiva koti jos kasvattajat ja koiran eteenpäin sijoittajat
ottaisivat hieman selvää siitä, mihin koiransa antavat.
Niinkuin jo aikaisemmin koiraa vertasin lapseen(molempia löytyy),
kummatkin vaativat aikaa, sitoutumista, hermoja, rahaa, pinnaa yms...
Valitettavasti tässäkin maassa on yleistynyt tapa ottaa koira vaikkei
ole mitään paskan hajua siitä mitä se vaatii, sitten se tyrkätäänkin taas eteenpäin
kun ei pärjätä(osata).
Puhutaan kuitenkin eläimestä joka oikein pidettynä on parempi ystävä ihmiselle
kuin toinen ihminen.

[Damien]

Jepjep, kyllä näitä lukiessa vaan vahvistuu oma käsitys siitä, ettei ole minulla asiaa ottaa isoa koiraa. Tiedän, etteivät taitoni riittäisi ison koiran kouluttamiseen yhteiskuntakelvolliseksi, vaikka kovasti tykkäisin jostain isommastakin rodusta. Valitettavan usein kun näkee niitä ihmisiä, joilla on isot ja hurjannäköiset koirat, jotka on otettu todennäköisesti vain ja ainoastaan sen takia, että ne on "katu-uskottavia". Ja sitten niiden kanssa ei pärjätä. Kyllä koiran hankintaa harkitsevan täytyy tietää omat rajansa ja taitonsa, ettei sitten tarvitse olla helisemässä koiran kanssa, jota ei osata käsitellä..

Tuo on ehkä hieman yksivärisesti ajateltu koska isoissakin koirissa on paljon rauhallisia
rotuja.Ei koiran luonne ole koosta kiinni vaan siitä, mihin tarkoitukseen ne on jalostettu.
Tällä hetkellä itsellä löytyy kolme häntää heiluttavaa, jotka ovat Kaukasianpaimenkoira,
Leonberginkoira ja Jämtlannin/Suomenpystykorvan risteytys.
Kuten arvata saattaa, viimeisin jää pienimmäksi, nyt 35kg.
Mutta on itsepäisin ja energisin koko joukosta.
Silti kaikki ovat yhtä lailla rakkaita ja ovat jo pentuna tullessaan tulleet jäädäkseen.
Siinä olet kyllä täysin oikeassa ettei isoa(tai pientäkään) koiraa koskaan pitäisi
ottaa egon jatkeeksi.Tällöin mennään aina metsään, valitettavasti.

[MotiivitOn]

Susi onkin villieläin joka tappaa syödäkseen.Koira taas seura tai palveluseläin.
Jonka tehtävä ei ole tappaa.Koiran sosiaalistaminen jo nuoren on ensiarvoisen
tärkeää jos haluat koiraasi pitää koskaan vapaana, ilman pelkoa.
Rodusta riippumatta.

Jos siis jostain syystä haluat pitää koirasi vapaana ilman pelkoa, etkä hallitse koiraasi. Silloin koiran täytyy olla lammas tai "sosialisoitu".
Jos hallinta on huippuluokkaa, niin ihmisiä ja toisia koiriakin vihaava koira voi olla vapaana vaikka kaupungin keskustassa. Pitää koiran käskyn alla niissä tilanteissa ja ongelmia ei ole.

Jos taas hallinta ei ole huippuluokkaa, niin miksi koiran edes tarvitsis olla vapaana paikassa jossa vahinkoja voi sattua, oli sosiaalisuuden aste mitä tahansa? Koira saattaa kuitenkin hyökätä myös muista syistä, kuin sosiaalisuuden puutteen vuoksi. Jos hallinta ei ole riittävä, niin on turha itkeä kuolleen kersan vieressä, että tää rekku on kyllä ihan sosiaalinen, mutta saalisvietti vei voiton kun hallinta ei ollut kunnossa...!

Niin ja susi tappaa myös muista syistä kuin syödäkseen. Esimerkiksi lauman ulkopuolinen yksilö saatetaan tappaa, jos se pyrkii laumaan. Joskus on havaittu lauman tappavan joukolla lauman jäsenen, vailla ihmiselle selvää syytä, tämä on kuitenkin harvinaista.

Jos koirasi ei hyväksy mitään lauman ulkopuolista edes tutustumisen jälkeen,'
toivon että otat koirakirjan, jos toisenkin käteen.

Toivon ettet heittelisi mitään näin harkitsematonta. Ärsyttävää, mutta provosoimaan kai pyritkin.
Jos olet lukenut aiemmat viestini tähän ketjuun, saatat vaikka huomata, että pari koirakirjaakin on tullut luettua, vaikka ne sadat / tuhannet tunnit koulutuskentällä mm. maalimiehenäkin ovatkin opettaneet paljon enemmän.
Itse et selvästi ole paljon kentällä viihtynyt, vaikka onhan se helvetin paljon kevyempää leikkiä fiksua sohvalla kirja kädessä, kun seistä räntäsateessa tekemässä, katselemassa ja kuuntelemassa.

Ja koiran ei tarvitse tutustua mihinkään lauman ulkopuoliseen. Tässä on asia mitä pullamössökoiranomistajat ei tunnu ymmärtävän. Kerro miksi koiran on välttämätöntä tutustua ja hyväksyä lauman ulkopuoliset koirat tai henkilöt?
Koiraani ei koske kuin eläinlääkäri ja sekin vain silloin kun minä olen paikalla.

Koiraa on huomattavasti helpompi hallita kun se tottelee omistajaansa.

Ohhoh! Tässä tulikin salattua viisautta, jota kentällä ei ole tullutkaan ilmi!

Kuitenkaan koira ei saa missään vaiheessa olla fyysisesti päällekäyvä,
kuin puolustaessaan itseään\perhettään\reviiriään.

Paskapuhetta. Suojelukoiran pitää olla fyysisesti päällekäyvä myös passiiviselle kohdehenkilölle, jos käsketään. Näennäisesti passiivinen kohdehenkilö saattaa olla valmis vaikka aseenkäyttöön. Siksi voimankäyttökoiran on omattava potentiaalia aggressioon, koska saalisvietillä on hankala saada hyvää purua passiiviseen kohdehenkilöön.
Puhut edelleen niistä sohvaperunoista ja minä puhun käyttökoirista.

kai se on siitä kiinni missä tavoitteet ovat.

Ei, vaan siitä, kuinka riittää pinna kumpaankaan touhuun.

Ja jos taas hetken mietit, tajuat varmaan että ne tavoitteet ratkaisee sen kuinka paljon panostaa kumpaankaan touhuun ja siten myös sen, kumpaan riittää pinna.

Lapsi tahi koira vaatii sitoutumista vuosikausiksi.
Kaikki muu on paskapuhetta.

No ÄLÄ!

Mikä muuten on: "harvoista koiran kanssa työskentelyyn oikeuden omistavista henkilöistä"?

Mitäs tulis mieleen? Esimerkiksi Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, Tulli, Vankeinhoitolaitos ja Poliisi tuli äkkiseltään ainakin minulle. Kaikissa edellämainituissa täytyy olla käyttöönottotarkastus virkakoiran kanssa suoritettuna. Olisiko sinulle jotenkin erityisen tärkeää tietää missä instanssissa ko. henkilö toimii?

Puhutaan kuitenkin eläimestä joka oikein pidettynä on parempi ystävä ihmiselle
kuin toinen ihminen.

Jep. Siksi tulenkin paremmin koirien kanssa toimeen kuin ihmisten. Tässä se taas tuli ilmi.

[ruoska]

Kuitenkaan nämä ominaisuudet eivät käytännössä liity mitenkään niihin ominaisuuksiin, jotka saavat koiran hyökkäämään lapsen kimppuun. Ihmisen on ylipäätään erittäin hankala simuloida kunnolla niitä eleitä, jotka saavat koirat tappelemaan, yleensä tämäkin tapahtuu vahingossa. Tämä samainen ymmärtämättömyys (=koiranlukutaidon puute) yleensä aiheuttaa sen, että koiria ei ajoissa osata erottaa, ennen tappelua. Harva tappelu alkaa yllättäen. Itsekin olen todennut jälkikäteen merkkien olleen ilmassa jo minuutteja ennen rähinää... se on aina niin helppoa olla jälkiviisas. Onneksi näistäkin tilanteista on mahdollisuus yleensä oppia.

Eli ei osata lukea koiraa tarpeeksi hyvin>>ei tiedetä koska se alkaa tappelemaan.
Ja sitten kun alkaa niin ei ole fyysisiä ominaisuuksia hallita koiraa, puhumattakaan että saisi käskytyksellä koiran tottelemaan.
Vaikka tuo "tappajakoira" olikin huulenheittoa niin ei olisi taas ensimmäinen kerta kun omistaja selittelee myöhemmin kuinka meidän muffe on ollut aina niin kiltti ja ei voisi kuvitellakaan sen tekevän mitään pahaa (kunnes sen ensimmäisen kerran puree lapselta puoli naamaa irti)

Jos koiran omistaja ei saa koiraansa hallintaan silloin kun se tekee jotain odottamatonta on koira väärällä henkilöllä!! (ja jos koira tappelee toisen koiran kanssa 10 minuuttia niin se ei todellakaan ole hallinassa) vaikka olisit kuinka koiraihminen niin tuo fakta ei siitä muuksi muutu.

Muista piittaamattomien koiranomistajiekinn luulisi tämän asian käsittävän.

[joey]

Susi onkin villieläin joka tappaa syödäkseen.Koira taas seura tai palveluseläin.
Jonka tehtävä ei ole tappaa.

Mutta koirakin kyllä tappaa syödäkseen jos saa siihen tilaisuuden. Ei tosin ihmistä, susikaan ei käy ihmisen päälle tappaakseen ja syödäkseen, vaan itseään puolustaakseen.

Jos taas hallinta ei ole huippuluokkaa, niin miksi koiran edes tarvitsis olla vapaana paikassa jossa vahinkoja voi sattua, oli sosiaalisuuden aste mitä tahansa?

Voin vastata tähän omasta vinkkelistäni.
Tekisi mieli pitää meidän koiria metsälenkeillä vapaana siksi, että pääsisivät liikkumaan kunnolla ja haistelemaan paikkoihin, joihin itse en pääse. Kun ne leikkivät, en pystyisi edes juoksukengät jalassa kumimatolla juoksemaan niiden perässä remmin toisessa päässä niin, että saisivat juosta haluamaansa vauhtia. Ja metsä on mielestäni paikka jossa vahinkoja voi sattua siksi, että koirani kykenisivät poistumaan mestästä ihmisten ilmoille n. nanosekunnissa

Tästä huomaa taas asuinpaikkojemme olennaisen eron. Minun mielikuvissani metsä on aina sellainen, jonka toisella puolella on valtatie tai kerrostaloalue. Sinulla on vain metsää, metsää ja metsää. Voi kateus...

[elisa_day]

Tuo on ehkä hieman yksivärisesti ajateltu koska isoissakin koirissa on paljon rauhallisia
rotuja.Ei koiran luonne ole koosta kiinni vaan siitä, mihin tarkoitukseen ne on jalostettu.

Kaikki isot koirat eivät ole vaikeasti käsiteltäviä tai erityisen ihmeellisiä koulutustaitoja kouluttajiltaan vaativia. Moni iso koira on helpompi kouluttaa kuin siitä kymmenesosan kokoinen taskukoira, siis näin ihan lähtökohtaisesti ajatellen.

No juu, tuo on aivan totta kyllä. Minun koira luokitellaan jo rotumäärityksessäkin itsepäiseksi, ja sen kyllä huomaa varsinkin sen kanssa ulkoillessa. Koittaa koko ajan määrätä lenkin tahdin ja suunnan. Ja toiset koirat kiinnostaa niin helevetisti. Muuten kyllä onkin sitten mitä ihanin ja fiksuin tyyppi. Mutta juuri siltä kannalta ajattelinkin, niin kuin Katjushkakin sanoi, että jos tuo samainen koiruus laitettaisiin 60 kg koiran kroppaan, niin meikäläinenkin olisi mennyt asfalttia pitkin jo moneen kertaan, koska en ole osannut kouluttaa koiraa pois vetämisestä. Eli ehkä kyse on enemmänkin siitä, että minä olen onneksi tässä tapauksessa se fyysisesti vahvempi.

[joey]

^ Tuosta vetämisestä.

Meillä on siis kaksi vetokoiraa. Toinen on niin pieni, että hyvä jos osaa edes ylipäätään juosta, mutta toinen, aikuinen, ei vedä remmissä. Koska koira on jalostettu vetämään, oli olennaisen tärkeää kouluttaa aikuinen aikanaan niin, että se käyttäytyy remmissä. Me onnistuimme siten, että parin viikon ajan (koira oli tällöin n. vuoden ikäinen) käytimme koiraa lenkillä niin, että se ei koskaan mennyt ovesta ulos tai tullut ovesta sisään ennen meitä. Lenkillä pidimme sitä jatkuvasti tavallaan selkämme takana sivulla siten, että sen kuono ei koskaan ollut meitä edempänä. Uskoisin tämän onnistuvan sinunkin tapauksessasi edelleen, sillä koirasi on niin kevyt. Meillä ei olisi ollut mitään asiaa yrittääkään koulutusta nyt, kun aikuinen on täysikasvuinen ja painaa n. 30kg, sillä tuossa remmikoulutuksessa koiraa pitää pitää yhden käden voimin vartalonsa takana.

On varmasti muitakin keinoja, mutta tämä toimi meille. Ennen remmikoulutusta koiralla oli veto päällä jatkuvasti, ja lenkit kuljettiin niin että minä roikuin takakenossa perässä. Nyt se jolkottelee remmi löysänä vieressäni. Puolisoni käy koiran kanssa myös paljon pyörälenkeillä, jolloin se myöskin sipsuttelee kiltisti vieressä vetämättä ja kääntyy ja pysähtyy käskystä. Kun sille sitten laittaa vetovaljaat päälle ja vedettävän perään, se tietää heti että säännöt ovat toiset ja silloin mennään kovaa.

Noista vastaantulijoista en osaa sanoa oikein mitään, kun sen osan koulutuksesta olemme suorittaneet puolivahingossa. Minua ei koskaan kiinnosta pysähtyä turisemaan vastaantulijoiden kanssa, enkä mielelläni anna koirani tutustua remmissä vastaantulevaan koiraan, sillä siitä vastapuolen koirasta ei koskaan tiedä. Näin koira on pennusta saakka oppinut siihen, että vaikka se haluaisikin, emme ikinä pysähdy vastaantulijan kohdalla. Usein se ei edes huomaa, että toinen koira menee ohi.

[elisa_day]

^ Me ehkä tehtiinkin koiran kanssa se virhe, että päästettiin se pentuna haisteleen muita koiria, mutta ei siis kaikkia tietenkään. Nyt se näkee jokaisessa koirassa potentiaalisen kaverin. Jotenkin ehkä erehdyttiin ajatteleen, että parempi tottua toisiin koiriin, kun alkaa tyyliin pelkään niitä.. Noh, ehkä seuraavan kanssa viisaampi.

Vetämisestä: me ollaan treenattu siten, että aina kun hihna kiristyy, matka tyssää ja koira kutsutaan luokse. Matka jatkuu katsekontaktin ja remmin löystymisen jälkeen. No, eipä ole tämä auttanut, eivätkä auta herkkupalatkaan, koska kaikki muu on niin paljon mielenkiintoisempaa.. Koira on nyt siis 1 v 5kk. Tosin avopuolisonikin koiraa vie, enkä tiedä tarkalleen, miten hän menee koiran kanssa. Olen kyllä sanonut, että ei anna koiran vetää, mutta enpä tiedä sitten.. Muutenkin minulla on suurempi auktoriteetti koiraan kuin miehellä..