Sodderin viisikko 1945

Spekulointia kadonneista henkilöistä.
Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Sodderin viisikko 1945

Viesti Kirjoittaja Kataja »

Kaivellaanpa vaihteeksi taas historian lehdiltä outo tapaus. Revin hiuksiani, koska luulin tapauksesta jo olevan juttua täälläkin, mutta hakukone löi tyhjää eikä kadonneissakaan tullut vastaan ketjua, joten oli aikakin tehdä (toivottavasti) ensimmäinen.

Jouluyö, juhlayö

Oli jouluaatto 1945 periamerikkalaisessa Fayettevillen pikkukaupungissa West Virginian osavaltiossa. Italialaislähtöinen Sodderin suurperhe oli vetäytymässä yöpuulle, olihan kello jo pian kymmenen ja monella perheenjäsenistä oli joulusta huolimatta takanaan työntäyteinen päivä. Kymmenlapsisen perheen jo miehen töihin kykenevät pojat John, 23, sekä George Jr., 16, olivat työskennelleet päivän isänsä kanssa tämän hiilikuljetusyrityksessä, joka sijaitsi aivan perheen kodin vieressä. He olivatkin menneet nukkumaan ullakon huoneisiinsa jo hyvissä ajoin.

Yksi perheen pojista oli armeijan palveluksessa, mutta juuri tulleen rauhan myötä hänenkään tulevaisuutensa ei herättänyt enää yhtä paljon huolta kuin muutama vuosi aiemmin. Kaiken kaikkiaan Italiasta muutto Amerikkaan oli osoittautumassa kaikin puolin onnistuneeksi ratkaisuksi aviopari George ja Jeannie Sodderin kohdalla.

Joulun kunniaksi oli perheen vanhin tytär Marian, 17, tuonut perheen nuorimmille uusia leluja työpaikaltaan sekatavarakaupasta. Martha Lee, 12, Jennie, 8, ja Betty, 6, sekä kaksi heidän veljistään, Maurice, 14, ja Louis, 10, leikkivätkin lahjoillaan niin innolla, että mikään ei olisi saanut heitä nukahtamaan vielä kymmeneltä. Aneltuaan aikansa äiti Jeannie antoi viidelle lapselleen luvan jäädä leikkimään vielä hetkeksi, muistuttaen Mauricea ja Louisia ruokkimaan lehmät ja sulkemaan kanatarhan ennen sänkyyn menoa. Jeannie otti perheen uusimman tulokkaan Sylvian 2-3v viereensä ja nukahti onnellisena.

Tuli on irti!

Hieman jälkeen puolenyön Jeannie heräsi sinä yönä ensimmäistä kertaa kun puhelin hänen miehensä alakerran työhuoneessa pirisi. Naisääni kysyi henkilöä, jota Jeannie ei tuntenut, tämän kuultuaan nainen naurahti ja sulki luurin. Kavutessaan takaisin ylös Jeannie huomasi sisävalojen yhä palavan, verhojen olevan auki ja ulko-ovien olevan lukitsematta.

Puoli tuntia myöhemmin Jeannie heräsi katolta kuuluneeseen kolahdukseen. Hän odotti hetken, mutta nukahti uudelleen, sillä mitään muuta ei kuulunut. Tästä puoli tuntia ja Jeannie heräsi jo kolmannen kerran, tällä kertaa savun hajuun. Hän ryntäsi makuuhuoneesta kohti savua ja huomasi sen tulevan miehensä työhuoneesta. Leviävät liekit estivät häntä pääsemästä puhelimelle.

Hätääntynyt äiti juoksi kohden makuuhuonettaan huutaen miestään heräämään, matkalla hän huomasi alakerran sohvalle nukahtaneen Marian ja käski tämän ottaa pieni Sylvia ja juoksemaan ulos. Tämän jälkeen Jeannie huusi portaikosta lopuille perheenjäsenille hälytyksen.

George Junior sekä John kömpivät alas huoneistaan. John huusi viereiseen huoneeseen, jossa perheen pienemmät lapset nukkuivat ja omasta mielestään hän myös kuuli heidän vastaavan. Pojat alkoivat tämän jälkeen heti auttamaan isäänsä palon sammutuksessa Jeannien, Marian ja Sylvian seistessä avuttomina ulkosalla.

Tuli valtasi portaikon nopeasti ja teki pelastusyritykset mahdottomiksi. Miehet juoksivat ulos valmiina kiipeämään seinän vierustalla olevia tikkaita pitkin ylös ja pelastamaan lapset ulkokautta. Kauhukseen he huomasivat tikapuiden hävinneen.

Seuraavaksi he suuntasivat perheyrityksen kuormurille, jonka päältä olisi pystynyt kapuamaan yläkerran rikkoutuneesta ikkunasta sisään, mutta edellisenä päivänä normaalisti toiminut moottori ei suostunut käynnistymään ja sama vika oli iskenyt myös toiseen yrityksen autoista.

Tytär Marian juoksi naapuriin pyytääkseen heitä soittamaan Fayettevillen paloasemalle, mutta naapuri ei saanut operaattoria kiinni. Samaan aikaan toinen naapuri ajoi palopaikan ohi ja jatkoi nopeasti läheiseen tavernaan, jonka puhelin oli kuitenkin epäkunnossa. Tavernasta naapuri jatkoi matkaansa Fayettevillen keskustaan, mistä hän viimein sai palopäällikön puhelimen päähän. Päälliköstä ei tosin ollut mitään apua, sillä hänen miehistönsä oli sodan jäljiltä ohut ja hajanainen eikä päällikkö itse osannut ajaa paloautoa, joten oli odotettava kunnes joku palomiehistä saataisiin paikalle. Paloyksikkö saapuikin paikalle vasta aamulla n. kello 7. Viivytyksellä ei juuri ollut merkitystä, sillä nopeasti levinnyt palo nieli koko talon 30:ssä minuutissa. Joulupäivän valjetessa väsyneet ja sammutustöissä loukkaantuneet George Sodder poikineen liittyivät naapurien sekä palomiesten joukkoon etsimään viiden lapsensa jäänteitä savuavista raunioista. Kello 10 päällikkö ilmoitti, että tuli oli tuhonnut heidän ruumiinsa täydellisesti eikä mitään jäänteitä jäänyt jäljelle.

Joulukuun 29. Sodderit ajoivat maata palopaikan päälle aikeinaan aidata alue ja istuttaa kukkia lastensa lepopaikan ylle. Seuraavana päivänä laadittiin lasten kuolintodistukset ja palon uskottiin virallisesti saaneen alkunsa väärin asennetuista sähköjohdoista tai oikosulusta. Betty (5), Jennie (8 ), Louis (9), Martha Lee (12), sekä Maurice (14) olivat virallisesti kuolleet.

Kuva
Betty Dolly Sodder

Kuva
Jennie Irene Sodder

Kuva
Martha Lee Sodder

Kuva
Louis Erico Sodder

Kuva
Maurice Antonio Sodder


Avoimia kysymyksiä

-Palon jälkeisinä päivinä perhe sekä naapurusto joutuivat kuitenkin uudelleen käymään läpi lukuisia omituisuuksia paloon liittyen ja pikkuhiljaa epäilykset mahdollisesta kidnappauksesta alkoivat herätä.

-Lasten jäänteitä ei löytynyt lainkaan, vaikka esim. osa huonekaluistakin oli palanut vain osittain. Asiantuntijoiden mukaan palo ei kestänyt tarpeeksi kauaa, jotta se olisi saavuttanut lähellekään tarvittavaa kuumuutta luiden tuhoamiseen.

-Puhelinasentaja, joka saapui korjaamaan Soddereiden puhelinlinjaa kertoi, että linja oli katkaistu eikä palanut. Tämän lisäksi talon jouluvalot olivat olleet päällä tulen jo levitessä, mikä olisi sähkövian yhteydessä epätodennäköistä.

-Palopaikalta oli häipynyt mies mukanaan vinssi, jota käytetään auton moottoreiden irrottamiseen. Mies saatiin myöhemmin kiinni ja hän tunnusti teon, mutta ei osallisuuttaan itse paloon. Hän kertoi myös katkaisseensa johtoja, joita hän piti talon sähköjohtoina. Puhelinlinjat oli katkaistu neljän metrin korkeudesta 60cm päästä tolpasta.

-Tikkaat löydettiin parinkymmenen metrin päästä normaalilta paikaltaan läheiseltä penkereeltä

-Yövuoroa ajanut bussikuski kertoi nähneensä ”tulipalloja” heiteltävän Soddereiden katolle

-Pieni Silvia löysi myöhemmin tummanvihreän kumisen esineen talon läheltä ja villeimmät huhut pitivät sitä osana pommia.

-Lapsista alkoi tihkua myös havaintoja läheisestä Charlestonin kaupungista palon jälkeisinä päivinä. Erään havainnon mukaan he liikkuivat neljän italiaa puhuvan aikuisen seurassa.

-Soddereiden palkkaama yksityisetsivä kuuli heidän joutuneen sanaharkkaan henkivakuutuksia myyneen miehen kanssa pari kuukautta aiemmin koska George Sodder ei ollut halunnut tältä vakuutusta ja oli sen lisäksi vielä sanonut ”pahoja asioita” Mussolinista. Suuttunut mies oli kertonut perheen talon palavan ja lasten kuolevan näiden herjausten tähden. Sama mies oli myöhemmin kuolinsyyntutkijan juryssa toteamassa paloa onnettomuudeksi.

1947 Paikallinen pappi kertoi perheelle, että palopäällikkö oli sanonut muille asukkaille löytäneensä sydämen palopaikalta, laittaneensa sen laatikkoon ja haudanneensa sen raunioihin. Hän ei osannut sanoa miksi ei kertonut löydöstä Soddereille. Pienen suostuttelun jälkeen palopäällikkö näytti perheelle, yksityisetsivälle sekä joukolle muita mukana olleita laatikon paikan. Sisältö kuljetettiin Montgomeryn kaupungin hautausurakoitsijalle, joka totesi sisällön olevan melko tuoretta naudan lihaa, joka ei ollut koskaan altistunut tulelle.

1949 Uusi etsintä paikalla tuotti tuloksena osittain palaneen sanakirjan lasten huoneesta sekä neljä palaa ihmisen selkänikamaa. Washington D.C.ssä Smithsonian Institutessa tehty tutkimus paljasti luiden kuuluvan 19-22-vuotiaalle miehelle, joka ei ollut kuollut tulipalossa. Yksityisetsivä sai myöhemmin selville, että luut oli varastettu eräästä haudasta. Raportissaan Smithsonianin tohtori kertoi: ”koska talo paloi vain noin puoli tuntia tulisi raunioista löytyä täydet viisi ihmisluurankoa eikä vain neljää palaa nikamia”

Kaksikymmentä vuotta tragedian jälkeen Sodderit saivat postissa kuvan nuoresta miehestä, jonka he uskoivat olevan poikansa Louis. Kuvan takana luki ”Louis Sodder rakastan veli Frankietä ilil Boys A90132 tai –35”

Kuva
Louis Sodder vanhempana vai huonoa pilaa?

Toivoa vai epätoivoa

Paikalliset pitivät Soddereiden loputonta etsintää epätoivoisten vanhempien kyvyttömyytenä kohdata totuutta. Paikallispoliisi piti tapausta selvitettynä, mutta lukuisten anelujen jälkeen FBI aloitti kidnappaustutkinnan vuonna 1950, sulkien sen pari vuotta myöhemmin tuloksettomana.

50-Luvun aikana liittovaltion poliisin lisäksi useat etsivätoimistot kokeilivat onneaan jutun parissa vain todetakseen jokaisen tutkintalinjan päättyvän umpikujaan, mutta Jeannie ja George Sodder eivät ikinä lopettaneet totuuden etsimistä. He pystyttivät ison ilmoitustaulun tien viereen luvaten 10 000 dollaria lasten löytymiseen johtavista vihjeistä. Tuo taulu on jättänyt elävän muiston tapauksesta monelle sen lähellä varttuneelle. George Sodder kuoli 1969 ja Jeannie 80-luvulla, mutta mysteeri elää yhä usean harrastajan toimesta ja kaikki viisi lasta ovat myös kadonneiden lasten tietokannassa.

Kuva
Alkuperäinen taulu

Kuva
Myöhempi versio

Eläkkeellä oleva poliisi Nancy Rust on eräs Websleuths.com-yhteisön jäsenistä, joka muiden harrastelijaetsivien tapaan on kiinnostunut tapauksesta. ”Oma kiinnostukseni heräsi jo lapsena tuon ilmoitustaulun nähtyäni. Kuva on piirtynyt vahvasti mieleeni yhä tänäkin päivänä ja haluaisin todelle tietää mitä perheelle tapahtui”. Teorioita on laidasta laitaan lasten omasta paosta tuolloin kuumana käyneen hiilikilpailun synnyttämään salaliittoon.

Sylvia (Sodder) Paxton on otettu, että ihmiset yhä edelleen ovat kiinnostuneita hänen perheensä kohtalosta ja myös hänen tyttärensä on ottanut osaa netissä käytävään keskusteluun tapauksen osalta, jotta Sylvian vanhemmilleen tekemä lupaus pitää tarina elossa heidän kuoltuaankin täyttyisi.


Kuva
George ja Jeannie Sodder ilmoitustaulun edessä.

Lähteet:
http://www.register-herald.com/local/lo ... 82913.html
http://www.websleuths.com/forums/forumdisplay.php?f=149
http://www.charleyproject.org/cases/s/s ... ennie.html
http://www.sodderchildren.com/
Viimeksi muokannut Kataja, La Loka 25, 2008 10:49 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Jan1
Susikoski
Viestit: 30
Liittynyt: Pe Loka 17, 2008 2:47 pm
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja Jan1 »

Tämäpäs oli aika kiehtova stoori! On ollu bisnekset aika kovaa luokkaa tuon ajan ameriikassa..
Laki on niinkuin se luetaan. Riippuu lukijasta.
WhoIam
Remington Steele
Viestit: 231
Liittynyt: Pe Elo 08, 2008 6:54 pm

Viesti Kirjoittaja WhoIam »

Kiehtova tapaus
Eiliselle emme voi mitään, Huommisesta me ei tiedetä joten pitää elää päivää.
Bombay
Adrian Monk
Viestit: 2830
Liittynyt: Ma Touko 07, 2007 9:25 am

Viesti Kirjoittaja Bombay »

Olipa tosiaan mielenkiintoinen stoori, kiitoksia hyvästä artikkelista Katajalle.
Avatar
Mäsä-Masa
Neuvoja-Jack
Viestit: 571
Liittynyt: Ti Joulu 04, 2007 2:33 am

Viesti Kirjoittaja Mäsä-Masa »

Onpas niskavilloja pystyyn nostava lukukokemus! :shock:
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
miinushka
Olivia Benson
Viestit: 700
Liittynyt: La Elo 23, 2008 1:13 am
Paikkakunta: valtatie 12. varrella

Viesti Kirjoittaja miinushka »

Oho, oli kiehtova tapaus. Todellakin!

Itselleni heräsi mielenkiinto pariin kohtaan liittyen.
Tuo outo puhelu. Puhuiko nainen italiaa murtaen (vihje lapsista neljän italialaisen kanssa)? Oliko puhelun kesto niin pitkä, että sillä välin olisi ehtinyt viedä lapset? Todennäköisesti ei (ainakaan kertomuksen pohjalta päätellen), eli lapset olisi täytynyt viedä jo ennen puhelua tai heti sen jälkeen, mutta miksi herättää lasten äiti ennen lasten kidnappausta, vaarana se, ettei tämä nukahda tarpeeksi sikeästi takaisin?

Katolta kuulunut kolaus? Kävelikö katolla joku, vai oliko tuo jokin palopommin osumaääni? (eikös paikalta epäilty löytyneen pommin palanen?)
Vai kuuluuiko ääni tikkaiden siitämisestä?

Entäs tuo vinssin varastanut mies, joka oli tunnustanut myös katkaisseensa puhelinlinjat? Miksi katkaista linjat, jos ei olisi tehnyt muuta kuin "vain" varastanut vinssin? Kuulostaa omissa korvissani kyllä epäilyttävältä!

Mikä osuus asiaan oli palopääliköllä? Miksi tämä valehteli sydämen löytymisestä palopaikalla? Kaiken kaikkiaan muutenkin huono vale, sillä mitenkä sydän kestäisi tulipalossa ehjänä, jos luutkin palaisivat?!
Kuka varasti selkänikamat haudasta ja vei palopaikalle? Tuo samainen palopäällikkö? Ja mikä oli motiivi? Peitellä omia jälkiään (kidnappaus) vai koittaa saada perheen vanhemmille ja sisaruksille rauha heidän saadessaan "tietää" lasten kohtalosta?

Ah ja sitten tuo kuva.
Kopioin molemmat kuvat tähän peräkkäin, jotta niitä olisi helpompi vertailla keskenään.
Kuva
Kuva
Itse kiinnitin huomiota noihin kulmakarvoihin, jotka mielestäni näyttävät samanlaisilta, mutta niistähän ei pelkästään voi mitään päätellä.
Jos tuo henkilö on sama, niin miksi hän ei ilmoittautunut tuon paremmin perheellensä, kun kuitenkin tiesi missä he asuivat (kuvan lähettäminen)?
Vai lähettikö kuvan hänen puolestaan joku muu? Miksi?
Ja mitä tarkoitti tuo kuvan takana ollut teksti?
”Louis Sodder rakastan veli Frankietä ilil Boys A90132 tai –35”
Kuka on veli Frankie?
edit: katsellessani noita kuvia peräkkäin hätkähdin yhdennäköisyyttä. Kiinnittäkää huomio esim. leuan ja nenän muotoihin ja tummaan kihartuvaiseen tukkaan. Voi tietenkin olla sattumaakin, mutta myönnettäköön että saa kyllä ainakin minun mielikuvitukseni valloilleen.

Tuollaisia kysymyksiä itselleni heräsi.
Täytynee katsoa löytyisikö tapauksesta vielä lisää tietoa. Tiedonjanoni vain yltyy kun luen tuota avausta uudelleen ja uudelleen. :wink:

edit2: osa typoista..
Quis custodiet ipsos custodes?
Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Viesti Kirjoittaja Kataja »

Itse aina pidän todennäköisintä vaihtoehtoa lähtökohtana tapahtumien selvittämisessä, mutta tämä on yksi niistä jutuista joista ei saa otetta.

- Toki lasten palaminen on varmin ja virallisin veikkaus, mutta viidestä ruumiista olisi varmasti edes joku löytynyt hyvinkin nopeasti riippumatta esim. palopäälliköstä tms. yksittäisestä heikosta lenkistä, sillä heti talon romahdettua paikkaa tonki moni viatonkin taho.

- Järjestäytyneelle rikollisuudelle olisi luullut pelkkä talon polttaminenkin riittävän voimanosoitukseksi ja tätäkin olisi varmaan seurannut jokin uhkaus tai merkki määräysvallasta.

- Viiden lapsen poistaminen alle puolessa tunnissa, elävänä tai kuolleena, vaatisi sen verran väkeä ettei se voisi jäädä huomioitta, koska muu perhe ryntäsi pihalle hyvin nopeasti.

- Tulen katsotaan alkaneen katolta, mutta Jeannien mennessä alas savu tuli alakerran työhuoneesta eli palopaikkoja täytyi olla ainakin kaksi.

- Perheen pojat asuivat lähimpänä oletettua palopaikkaa, mutta mikä motiivi heillä olisi tappaa viittä sisarustaan, koska he yhdessä armeijassa olevan veljen kanssa olivat kuitenkin perimisjärjestyksessä edellä ja kadonneet olivat vasta lapsia.

- Ymmärtääkseni tuohon aikaan kaikki puhelut tulivat operaattorin kautta, mutta tuota tulipaloa edeltävää puhelua ei mainita operaattorin yhdistämäksi ja myöhemmin koko operaattoria ei enää saada kiinni. Itse puhelun kesto ei minkään lukemani raportin mukaan ole voinut riittää kaappaukseen, vaan lapset ovat ennen paloa siirtyneet jo George Jr:n ja hänen veljensä viereiseen huoneeseen yläkerrassa tai he ovat jo kadonneet ennen puhelua. Äidin ollessa puhelimessa ei enää mainita lasten leikkimisen ääniä ja palon alettua toinen vanhemmista pojista luulee kuulleensa lasten vastaavan viereisestä huoneesta. Valot ovat päällä ja ovet lukitsematta äidin ollessa puhelimessa kyllä, mutta lasten hereilläolosta ei mainita mitään, joten tuntuu epäuskottavalta ajatella viiden lapsen leikkivän hiljaa( = tämä on koko tarinan ratkaisevia hetkiä varmasti, mutta joko aika on hukuttanut yksityiskohdat tai alkuperäinen kerronta jättää liikaa aukkoja).

- Tapausta on tutkinut sekä FBI, että useat yksityisetsivätoimistot, joten esim. sekä palopäällikkö, että bussikuski kuin myös vinssivaras täytyvät kuulua tutkintalinjojen läpikäytyihin umpikujiin, jos heidät mainitaan vielä nykyäänkin.

- Lapset olisivat voineet lähteä vieraan matkaan tulta pakoon, mutta heidät olisi ollut pakko tappaa hyvin pian, sillä ilman syytä paeta he olisivat varmasti palanneet omiensa pariin ja jäljelle jääneistä viidestä joku olisi varmaankin sanonut jossain vaiheessa mikäli perhe-elämä olisi ollut pakenemisen arvoista. Viittä lasta ei viedä ilman meteliä väkisin.

- Jos lapset on saatu houkuteltua pihalle niin miksi soittaa ja sytyttää talo tuleen eli mikä oli päätarkoitus tuli vai kidnappaus ja miksei syytä rajulle teolle vihjattu edes mafiatyyliin?

- Fasisminvastaisuus ei varmasti ollut mitenkään hävettävä asia Amerikassa tuohon aikaan, joten kovin suurta salaliittoa ei sen perusteella saisi tuolla seudulla rakennettua. Maahanmuuttajapyrkyrin liiallinen menestys on varmasti ärsyttänyt joitain kiivailla hiilimarkkinoilla, mutta tuskin sentään viiden lapsen kidnappauksen/tappamisen verran.


Tapauksessa on varmasti paljon ylimääräistä kiusaa ja juuri tuo naudanliha palopaikalla sopisi hyvin kuvaan. Pienen kylän maahanmuuttajat, jotka menestyvät ja silti pitävät yllä salaliittoteorioita ovat varmasti oiva kohde pilailulle. Jo itsessään äärimmäisen kimurantin oloisessa jutussa on varmasti aikakaudelle ja näinkin erikoiselle tapaukselle tyypillisiä sivuseikkoja, mutta silti en pysty tajuamaan miksi ruumiita ei ikinä löytynyt eikä lasten tappamisesta mikään taho ottanut meriittejä, mutta yhtä vaikea on tajuta miten viisi noin nuorta lasta voisi ottaa ja lähteä ja pysyä piilossa vielä vanhempiensa kuolemankin jälkeen, puhumattakaan miten heitä saisi väkisin kaapattua ilman meteliä tai jälkimaininkeja.

Pahintahan tässä on mysteerin suuruus ja se että varmasti moni oleellinen seikka on jo hautautunut arkistojen syövereihin , mutta viisi DNA-ketjua on joko maan alla tai jatkaa Sodderin sukua jossain.

Ja tuosta Frankie-nimestä en osaa sanoa. Yksi veljistähän oli armeijassa tuolloin, mutta en tiedä hänenkään nimeä. Websleuths-ketjusta varmasti tämäkin selviäisi, mikäli kaikki viestit kahlaisi läpi.

Palopäälliköstä tulee mieleen, että mikäli salaliittoteoriaa pitää todennäköisenä, niin varmasti hänet on täytynyt siihen sisällyttää, mutta toisaalta hänestä saa kuvan säälittävänä hahmona, jolle tuli kerralla liian suuri pala purtavaksi. Tätä purkaakseen oli ehkä helppo puhua jostain jäänteistä, jotta epäilyt huonosta sammutuksesta ja jälkihoidosta sekä puuttuvista ruumiista saatiin peitettyä. Kun pappi menikin lavertelemaan tuli päällikölle kiire haudata jotain palopaikalle tarinaansa varmentaakseen ja hänen yllätyksekseen näyte lähetettiinkin tutkittavaksi.
Ärsyttävästi palopäällikönkin kohtalosta voi saada kuvan onnettomasta tapahtumien uhrista tai pienen yhteisön vaikutusvaltaisesta manipulaattorista, riippuen omasta näkökulmasta.
Kotipeikko
Remington Steele
Viestit: 223
Liittynyt: Ma Heinä 07, 2008 2:06 am

Viesti Kirjoittaja Kotipeikko »

Todella erikoinen tapaus, jota jäin pohtimaan. Päätinpä sitten lukea kaikki löytämäni artikkelit jutusta ja niitä ei löytynyt paljoa. Kataja on kaiken oleellisen jo avaukseen kirjoittanut, kiitos siitä, mutta eräällä sivulla törmäsin tällaiseen pätkään, jota siinä ei ollut mainittu.

Suomennettuna:
"Kaksi vuotta myöhemmin, George Sodder näki lehdessä valokuvan koululaisista New Yorkissa ja vakuuttui, että yksi lapsista oli hänen kadonnut tyttärensä Betty. Hän hyppäsi lava-autoonsa ja ajoi Manhattanille. Vaatimuksistaan huolimatta, hän ei saanut nähdä lasta.
Mutta Sodder vakuuttui, että hänen lapsensa olivat yhä elossa--jos ei New Yorkissa, niin jossain muualla."

Alkuperäinen:
Two years later, George Sodder saw a newspaper photo of school children in New York and became convinced that one of the children was his missing daughter Betty. He jumped in his pickup and drove to Manhattan. Despite his insistence, he was not allowed to see the child.
But Sodder became convinced that his children were still alive -- if not in New York, then somewhere else.
http://www.npr.org/templates/story/stor ... Id=5067563

Itselleni tästä tulee mieleen epätoivoinen vanhempi, joka alkaa nähdä lapsiaan vähän joka puolella. Jos nimittäin oli aivan varma, että kyseessä oli hänen lapsensa, olisi varmasti jotenkin onnistunut tämän joskus tapaamaan. Toisaalta tästä jutusta on niin vähän virallista tietoa, ainakaan netissä, ettei voi olla yhtään varma minkään kerrotun yksityiskohdan luotettavuudesta.
Anteeksi että elän. En tee sitä toista kertaa.
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4320
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Arvatenkin ipanat on otettu maksuna jostain todellisesta tai kuvitellusta velasta.

Aiheeseen löyhästi liittyy myös nykyitalialainen meno, josta kertoo Ylioppilaslehti:
http://www.ylioppilaslehti.fi/2008/09/1 ... in-vialla/
Every ship must sail a world.
Wallabi
Harjunpää
Viestit: 337
Liittynyt: Ke Maalis 12, 2008 4:08 pm

Viesti Kirjoittaja Wallabi »

Itselleni tuosta aloitustekstistä jäi mieleen, että illalla perheen äitihän oli käskenyt kahta valvomaan jäänytt lasta (Maurice ja Louis) ruokkimaan lehmät ja sulkemaan kanatarhan ennen nukkumaanmenoa.
He ovat saattaneet siis lähtea talosta ulos vanhempiensa mentyä nukkumaan, hoitamaan näitä tehtäviä. Ehkä pienemmät ovat kärttäneet päästä mukaan, kun eivät ole halunneet ihan vielä mennä nukkumaan. Sen takia olisi sisällä olleet vielä valot päällä ja ovet lukitsematta siinä puolen yön jälkeen, jos lapset ovat menneet ulos hoitamaan kotieläimet ja aikoneet tulla kohta takaisin.
Jospa lapset onkin napattu ulkoa, syystä tai toisesta, sattumalta tai tarkoituksella ja sitten tuikattu talo tuleen. Tämä ei selitä tuota puolen yön aikoihin tullutta puhelua, mutta jos se puhelu onkin vain onneton yhteensattuma, jolla ei olekaan mitään tekemistä tämän kanssa?
Kataja
Neuvoja-Jack
Viestit: 554
Liittynyt: To Heinä 19, 2007 10:58 pm

Viesti Kirjoittaja Kataja »

Kotipeikko kirjoitti: Itselleni tästä tulee mieleen epätoivoinen vanhempi, joka alkaa nähdä lapsiaan vähän joka puolella. Jos nimittäin oli aivan varma, että kyseessä oli hänen lapsensa, olisi varmasti jotenkin onnistunut tämän joskus tapaamaan. Toisaalta tästä jutusta on niin vähän virallista tietoa, ainakaan netissä, ettei voi olla yhtään varma minkään kerrotun yksityiskohdan luotettavuudesta.
Joo, törmäsin tuohon samaan pätkään, mutta jätin sen juuri tuon yllämainitsemasi johdosta pois.

Noita kuviakin on lapsenlapsen avustuksella yritetty metsästää, mutta ilman varmaa tulosta. Joku Look Magazinen juttu vuosi-pari tapahtuman jälkeen balettikoulusta New Yorkissa. Tuon ajan lehdistä kuvaa ei kuitenkaan löytynyt.

Sodderin isäntä kävi myös mm. Floridassa lapsiaan etsimässä. Omaisuus kului eri yksitysetsivien palkkioihin ja heidän tutkimuksensa luovutettiin aina milloin minkäkin paikallispoliisin haltuun, mutta mitään ei löydetty.

Tuo kadonneiden lasten näkeminen on kuitenkin melko yleistä esim. toisen maailmansodan jälkeen vanhemmat näkivät kadonneita poikiaan kuvissa ja uutispätkissä yhtenään, vaikka he olivat kadonneet ennen niiden tekoa. Ihminen epätoivossaan näkee herkästi mitä haluaa, onpa Madeleinekin taidettu "nähdä" ympäri maailmaa... Elviksestä puhumattakaan.
Harriet Makepeace

Viesti Kirjoittaja Harriet Makepeace »

Kiitos Katajalle, mielenkiintoinen tapaus.

Voiko ihmisen ruumis hävitä tulipalossa täysin jotta siitä ei jää mitään jäljelle. Kun vainaja tuhkataan uunissa on lämpöä ca 700-800 astetta. Tulipalossa lämpö saattaa kohota riippuen materiaalista helposti 700-1000 asteeseen joten kai se on mahdollista.

Artikkelissa sanotaan että sammutusapua ei saatu, mutta silti osa talosta säilyi ehjänä. Siitä palaneesta talosta en löytänyt kuvaa, mutta olettaisin että paloi maan tasalle.

Jos olisi kidnappaus kyseessä, niin olettaisin että vanhemmilla (tai jommalla-kummalla) ovat lleet näppinsä pelissä jotka ovat tulipalon sytyttäneet jälkien peittämiseksi. Motiivi sellaisessa tapauksessa ei tahdo oikein löytyä.
rosamarine
Adrian Monk
Viestit: 2645
Liittynyt: Ma Huhti 30, 2007 10:03 am

Re: Sodderin viisikko 1945

Viesti Kirjoittaja rosamarine »

Kataja, kiitos mielenkiintoisesta ja mystisestä jutusta!
Harmillista, että tämän casen tutkiminen on melkein sula mahdottomuus näiden tietojen(kaikki tieto, mitä löytyy netistä) perusteella. Jäljet ovat ns. jäähtyneet ja osa asianomaisista kuolleet, jos olisi jokin tärkeä pointti jäänyt huomaamatta. Nyt on jotenkin sellainen tunne, että palapelistä puuttuu jokin hyvin tärkeä pieni tieto.
Jollain tasolla tulee mieleen, jonkinmoinen salaliitto perhettä kohtaan, jos poliisipäällikkökin käyttäytyy... hmm noin ihmeellisesti?

Millainen tausta mahtaa perheellä olla noin niinkuin muuten? oliko mafiakytköksiä? Paljon sukua italiassa?

Paljon mahdollista, että lapset kidnapattiin, eri asia on sitten, mikä oli taho...
A winner listens, a loser just waits until it is their turn to talk...
kid

Re: Sodderin viisikko 1945

Viesti Kirjoittaja kid »

Ehkä tää palopäällikkö vain halus jutun nopeasti päätökseen ja itellensä vähän kunniaa, toi naudanlihaa / selkänikamia paikalle siinä toivossa, että voisi sanoa, että kaikki lapset ovat kuolleet eikä hänen ammattitaitoaan epäiltäisi. Pienessä kaupungissa tuohon aikaan on myös voitu suojella ns. oman kylän poikia, enkä yhtään ihmettelisi muukalaisvastaisuuttakaan.

Luulenpa, että osa lapsista on napattu tuolloin navettareissun aikana, osa on ehkä houkuteltu pihalle ja viety sitten. Tulipalo on voitu sytyttää juuri sen takia, että porukka luulisi kyseessä olevan normaali tapaturmainen kuolema.
rosamarine
Adrian Monk
Viestit: 2645
Liittynyt: Ma Huhti 30, 2007 10:03 am

Re: Sodderin viisikko 1945

Viesti Kirjoittaja rosamarine »

kid kirjoitti:Ehkä tää palopäällikkö vain halus jutun nopeasti päätökseen ja itellensä vähän kunniaa, toi naudanlihaa / selkänikamia paikalle siinä toivossa, että voisi sanoa, että kaikki lapset ovat kuolleet eikä hänen ammattitaitoaan epäiltäisi. Pienessä kaupungissa tuohon aikaan on myös voitu suojella ns. oman kylän poikia, enkä yhtään ihmettelisi muukalaisvastaisuuttakaan.

Luulenpa, että osa lapsista on napattu tuolloin navettareissun aikana, osa on ehkä houkuteltu pihalle ja viety sitten. Tulipalo on voitu sytyttää juuri sen takia, että porukka luulisi kyseessä olevan normaali tapaturmainen kuolema.
Toi oli hyvä pointti, muukalaisvastaisuus. Ja sitten mietin myös sitä, että onko joku kuitenkin halunnut eliminoida loput perheestä? Eli olisi mennyt sen piikkiin, että koko perhe kuoli tapaturmaisesti. Kuitenkin nuorimmat lapset on ehkä kaapattu jo aiemmin, koskakohan? Ja tämä valokuvan lähettäminen vuosia myöhemmin...todellakin mystistä, luulisi sen ikäisten lasten jo aikuisiässä muistavan jotain, tai siis yleensäkin muistavan, missä he ovat ja haluavatko edes ilmoittaa itsestään mitään, kuka/mikä taho olisi kidnapannut lapset... huh, kovasti spekuloin vailla punaista lankaa.
Se henkivakuutusjuttu? Siis perheen isä oli kiistellyt henkivakuutusjutuista ennen vai jälkeen ns. kidnappauksen? Iso perhe, paljon elätettäviä...
A winner listens, a loser just waits until it is their turn to talk...
Vastaa Viestiin