Amy Billig katosi Floridassa 5. maaliskuuta 1974.
Viimeiset havainnot Amystä tehtiin, kun hän oli liftaamassa, aikomuksenaan päästä isänsä toimistolle. Amy aikoi lainata isältään rahaa, koska oli sopinut tapaavansa ystävänsä illalla. Hän ei kuitenkaan koskaan saapunut perille, eikä häntä tämän jälkeen enää nähty. Amy oli kadonnut. Mutta kertomus ei pääty tähän. Amyn katoaminen on täynnä todella omituisia seikkoja ja tapahtumia.
Ensinnäkin, pari päivää Amyn katoamisen jälkeen 16 -vuotiaat kaksoisveljet, Charles ja Larry Glasser, soittivat Amyn perheelle ja väittivät kidnapanneensa tämän. He vaativat 30 000$ lunnaita. Selvisi kuitenkin, etteivät veljekset edes tunteneet Amyä, eikä heillä ollut mitään tekemistä asian kanssa. He saivat syytteet kiristyksestä.
Katoamisen jälkeen Amyn äiti, Susan, alkoi aktiivisesti etsiä tytärtään. Pian hän saikin useita vihjeitä, joissa väitettiin, että Amyn oli kaapannut alueen läpi kulkenut moottoripyöräjengi. Toiset väittivät Amyn olevan elossa, toiset väittivät hänen kuolleen.
The Pagans-nimisen jengin jäsen, Paul Branch, kertoi Amyn äidille 70- luvun lopulla, että Amy oli elossa ja häntä pidettiin jengin luona. Kuitenkin 90 -luvulla Branchin leski väitti miehensä kertoneen kuolinvuoteellaan, että Amy oli kuollut katoamisiltanaan huumeiden yliannostukseen ja hänen ruumiinsa oli hävitetty syöttämällä alligaattoreille. Kaikki eivät kuitenkaan usko lesken kertomukseen, vaan pitävät sitä yrityksenä rahastaa Amyn tragedialla.
Vain vähän Amyn katoamisen jälkeen eräs mies löysi Amyn kameran. Se löytyi moottoripyöräjengin mahdollisesti kulkeman matkan varrelta, mutta ei ole lainkaan varmaa, oliko Amyllä kamera mukana kadotessaan. Se oli saattanut kadota jo aiemmin. Myöskään kameran sisältämä filmi, ei antanut mitään vihjettä Amyn kohtalosta. Suurin osa kuvista oli pahoin valottunut.
Eräs tapaukseen liittyvistä erikoisuuksista liittyy häiriköiviin puhelinsoittoihin, joita Susan alkoi saada pian Amyn katoamisen jälkeen. Miesääni ilmoitti tietävänsä, että Amyn oli kaapannut seksirikosliiga, joka piti häntä vankinaan. Puhelut tehtiin yleisöpuhelimista, eikä niiden soittajaa saatu kiinni. Nämä häirikköpuhelut jatkuivat seuraavat 25 vuotta, kunnes FBI sai vuonna 1995 jäljitettyä miehen käyttämän kännykän.
Puheluiden takana oli tullivirkailija Henry Johnson Blair, joka kertoi olevansa alkoholisti ja kärsivänsä pakko-oireisesta häiriöstä, joka pakotti hänet häiriköimään Susania. Hän myöskin väitti, ettei ollut koskaan tavannut Amyä, eikä tiennyt mitään tämän katoamisesta. Blair tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan häiriköinnistä.
Mutta Blairin osuus tapahtumiin ei kuitenkaan ole täysin selvä. Amy oli nimittäin kirjoittanut päiväkirjaansa suunnitelmistaan karata Etelä-Amerikkaan Hank -nimisen miehen kanssa. Blairin kutsumanimi oli Hank. Selvisi myös, että Blairin piti Amyn katoamisen aikoihin siirtyä työnsä puolesta Etelä-Amerikkaan. Blair oli niihin aikoihin myös omistanut samanlaisen pakettiauton, joka näkyi Amyn kamerasta kehitetyllä filmillä. Silti Blairiä ei ole saatu varmasti linkitettyä katoamiseen.
Jo lähes 35 vuotta on kulunut, eikä mitään varmaa tietoa Amyn kohtalosta ole selvinnyt.
Lähteenä käytetty:
http://www.charleyproject.org/cases/b/billig_amy.html