MURHA.INFO

Työtön ja asunnoton konttorikonemekaanikko, helsinkiläinen Paavo Johannes Marjanen nähtiin viimeksi elossa 21. elokuuta 1970. Katoamisilmoitusta hänestä ei aikanaan - eikä kaiketi koskaan - tehty.

Huhtikuun lopulla 1971 hänet löydettiin risuilla peitettynä eräästä maakuopasta Helsingin Konalasta. Marjanen oli surmattu päähän ampumalla. Poliisin mukaan henkirikos oli tehty vuoden 1970 syksyllä.

Lähteenä suttuinen kopio jostain sanomalehdestä 6.5.1971

Kuinkas tämän tapauksen kanssa kävi? Marjasesta annettujen tietojen mukaan hänet voitaneen luokitella päihde- ja työsuhdeongelmaiseksi - tai kuten tuohon aikaan sanottiin - pultsariksi. Mikä mies oli ja miten eli Paavo Marjanen? On hänelläkin joskus koti ollut. Ja koulutuskin, kuten jo mainittiin. Kukaan ei kuitenkaan kaivannut - ei tehnyt katoamisilmoitusta. Eikö todellakaan kukaan enää välittänyt hänestä?

Marjasen piireissä ampumalla tehty surmaaminen ei suinkaan ole/ole ollut se tavallisin tapa riidan päätteeksi, vaan yleensä teoissa on käytetty hakkaamista, kuristamista tai muita vastaavia metodeja.

Ja aika harvakseltaan kai ryyppyporukoitten erimielisyyksien päätteeksi ammutaan juuri päähän. Tiedä sitten mihin porukkaan on mies viime metreillään eksynyt. Pirulllista, jossei hommasta koskaan saatu ketään edesvastuuseen tai edes epäillyksi. Ehkä siihen aikaan ei hampparien listijöiden perässä juostu ihan niin aktiivisesti.

Alibi 4/2007 selvittämättömät henkirikokset 1912-1994 (s. 62):

29.04.1971. Paavo Johannes Marjanen, synt. 1914. Surmattiin ampumalla. Ruumis löydettiin kätkettynä Friherrsin metsästä Espoossa.

Pimeäksi on siis tämä tapaus jäänyt.

Friherrs, eli Vapaala sijaitsee Vantaalla, mutta tuolloinhan ei Espoota tai Vantaata ollut olemassakaan, joten on ollut jotakin pitäjää tms.

Aikansa sanomalehtiuutisessa puhuttiin, että ruumis löytyi Helsingin Konalasta. Tarkistan juttua jahka ennätän ja laitan lisätietoja jos suinkin vaan löytyy.

Vantaan Vapaala ei nyt kovin kaukana Konalasta ole, joten ehkä alue oli silloin Konalaa tms.

Siis selvittämätön tapaus. Kuvittelin uhria nuoremmaksi, mutta oli lähempänä kuuttakymmentä.

Kokki kirjoitti:
...tuolloinhan ei Espoota tai Vantaata ollut olemassakaan, joten on ollut jotakin pitäjää tms.

Joo... Espoon kauppalasta tuli Espoon kaupunki v.1972 ja Helsingin Mlk. muuttui Vantaan kaupungiksi v.1975.

Haapojan veli kirjoitti: Ehkä siihen aikaan ei hampparien listijöiden perässä juostu ihan niin aktiivisesti.

Eikä taidettu myöhemminkään niin tehdä (kts. Mannerheiminpuiston surma tai Poussu).

Heitän näiden melko köyhänlaisten tietojen pohjalta oman teoriani: maksamattoman velan kuittaus. Tuskinpa tuon taustan omaava mies muuta pahaa oli tehnyt kuin lainannut rahaa, jota ei pystynyt maksamaan. Kotimaan henkirikoksissa oleva harjanvarsitapaus Kuopiosta kai antoi kimmokkeen tälle ajatukselleni.

Tämä kaiketi kuuluu niihin tapauksiin, joita ei tulla ikinä selvittämään, ellei tekijä itse tunnusta. Tosin, tekijä on varmasti itsekin jo kuollut, joten onko tässä sitten enää mitään mieltäkään ryhtyä selvittämään?!

Kuulostaa ihan miellyttävältä kappaleelta 70-luvun kansallisromantiikkaa. Onkos tästä ollut jossain alibeissa, rikosposteissa tai kirjoissa juttua? Mukava lukea enemmänkin, jos vain joltain hyväsydämiseltä sielulta tietoa löytyy

Tuntuisi että kyseessä olisi joku velan perintä. Ei ainakaan kauheaa omaisuutta luulisi tuollainen mies mukanaan kuljetella. Minullekkin oli yllätys miehen ikä jota pidän aika korkeana noissa porukoissa.
Olisiko alamäki alkanut vasta vanhemmalla iällä esim avioeron seurauksena. Mukava olisi saada vähän lisävalaistusta vanhoista Ratoista ja Alibeista jne.

19736 kirjoitti:Tuntuisi että kyseessä olisi joku velan perintä. Ei ainakaan kauheaa omaisuutta luulisi tuollainen mies mukanaan kuljetella. Minullekkin oli yllätys miehen ikä jota pidän aika korkeana noissa porukoissa.
Olisiko alamäki alkanut vasta vanhemmalla iällä esim avioeron seurauksena. Mukava olisi saada vähän lisävalaistusta vanhoista Ratoista ja Alibeista jne.

Olisiko noissa piireissä kuitenkaan pyörinyt sellaisia summia että hengiltä ampuminen olisi ollut vaihtoehto ?

Tuo tekotapa tässä on outo. Spurgut eivät kanna ampuma-asetta mukanaan koska sehän arvokas kapistus josta saa vaihdossa ison kasan Koskenkorvapulloja. Lisäksi poliisin kanssa oltiin useinkin tekemisissä päihtymyksen takia ja aseet kyllä takavarikoitiin.

Puukko tai joku astalo on se ylivoimaisesti yleisin tapa tehdä tappo noissa porukoissa..

Peräkylän Maigret kirjoitti: Tuo tekotapa tässä on outo. Spurgut eivät kanna ampuma-asetta mukanaan koska sehän arvokas kapistus josta saa vaihdossa ison kasan Koskenkorvapulloja. Lisäksi poliisin kanssa oltiin useinkin tekemisissä päihtymyksen takia ja aseet kyllä takavarikoitiin.

Jep. Oudolta tuntuu. Mutta vaihtoehtoja voi heittää:
- Velkaantuminen spurgupiirien ulkopuoliselle henkilölle
- Varastaminen joltakulta, jonka rangaistusmetodit raaemmasta päästä
- Eksyminen väärän kartanon maille (vrt. Kytäjä)
- Satunnaisen asehemmon maalitauluksi pääsy ilman sen suurempaa motiivia

Mikäs sen hauskempaa kuin spekulointi.

Itse kallistuisin juopporingin ulkopuoliseen tekijään. Toisaalta jos henkirikoksen syy olisi velan perinä herää kysymys, kuka haluaa rahoittaa rahatonta spurgua, jonka rahanansaitseminen ei varsinkaan miepuolisen käy kovin helposti?
Yksi seikka tulee mieleen. Jos tämä kaveri on nähnyt/ tiennyt jotain mikä ei kestä päivänvaloa ja saannut tästä maksaa hengellään.

Aika selvältä tosiaan vaikuttaa, että minkään metsien miehen tekoja tämä ei ole ollut. Yksi mieleen tullut vaihtoehto on jonkinlainen tuurijuoppo. Joku, jolla on ollut kodintapainen ja edes vähäisiä tuloja ja siten mahdollisuus omistaa ase, mutta joka on toisinaan viinapäissään eksynyt juttusille varsinaisten spurgujen kanssa. Kaikki densojen kanssa kaveraavathan eivät tosiaankaan itse nuku sillan alla, vaan humalassa juttuseura on kelvannut. Siinä ei sitten kalliolla ryypiskellessä paljoa tarvita, kun on hengenlähtö lähellä.

Surmaaja saattoi olla myös hiljainen, sodan käynyt, alkoholisoitunut mies, jolla sotamuisto-Nagant tms. Osa 60-70-luvun "spurguista" oli syrjäytynyt toisella tavalla kuin nykyisin, ja toimintatavat siksi erilaiset...

Alkoholisoituminen tapahtui nopeammin ja rajummin kuin nykyään, yhteiskunnan tuen ja holhoamisen puutteen vuoksi. Lisäksi myös nykyiset "satunnais-" ja "kohtuu-" käyttäjät leimattiin hanakasti alkoholisteiksi ja annettiin sytyke syrjäytymiselle. Todellisuudessa viinaa kai juotiin lähes nykytahtiin, mutta salaillen.

Maijasen surmaaja lienee kuollut itsekin 70-luvun alussa, luulen ma. Kysymys saattoi olla velastakin, mutta myös tavanomaisempi noin 50-60-vuotiaiden herrojen riitautuminen saattaa olla taustalla. Surma lienee tapahtunut elokuun 1970 lopulla ja "tuttavapiirissä".

Ei ratkea edellä esitetyistä syistä, mistä ison Jarraudin kokoinen veto.

Lecter se vain aina löytää "uusia" tapauksia rääpittäväksemme.

Kuva Poliisi/HS 6.5.1971

Paavo Marjanen oli monessa mukana ja eräiden tietojen mukaan hänellä oli liikaa puhuvan miehen maine. Puuhasteluaan olivat mm. ns. HOP:n matkashekkijupakka kuin myös venäläisten romulaivojen kauppa ja epämääräinen rahankeräys "poliisien kuntouttamiseksi". Marjasen kaveri ja samassa osoitteessa vielä keväällä -70 asunut Seppo Kaijansinkko "liukastui" romulaivan kannella ja putosi mereen laivojen kuljetuksen aikana syksyllä 1970.

Marjasen huhuttiin myös ”unohtaneen” itselleen joitakin yhä käyttökelpoisia matkashekkejä, joilla olisi voinut nostaa rahaa mm. Ruotsista.

Marjanen myös tunsi vuoden 1967 metyylialkoholitapauksen tekijöitä. Tuolloinhan viisi ihmistä kuoli ja lukuisat saivat eriasteisia oireita nautittuaan totuttua jämerämpää väkijuomaa.

Marjasella oli erittäin heikko näkö ja hän pelkäsi tulevansa sokeaksi ja hän käytti vahvoja silmälaseja. Nuo lasit eivät kuitenkaan olleet hänellä ruumiin löytöhetkellä, vaan löytyivät jäämistöstään, jonka poliisi jostain löysi. Sen sijaan Marjasella oli yllään tunnusmerkkinsä irtotakki, valkoinen paita, solmio ja tummat housut.
-Joitain periaatteita siis "Topeliuksenkadun puistokemistien liittoon" kuuluvalla ja sinne vajonneella miehellä pukeutumisen suhteen siis kuitenkin oli.

Marjasen viimeisin osoite oli tiedossa maaliskuuhun 1970, jolloin hän asui Soraharjuntie 2:ssa Helsingin Vartiokylässä. Ruumiinsa löytöpaikka oli Vanhan Hämeenkyläntien varressa Uusmäessä. Lähimpään asutukseen oli matkaa noin 300 metriä.

Paikka mistä ruumis löytyi, oli tuolloin rakentamatonta ”joutomaata”, jonka metsissä asusti lähinnä laitapuolen kulkijoita. Alue on nyttemmin täysin muuttunut tiestön sekä talojen rakentamisen johdosta ja tarkan paikan löytäminen on jokseenkin mahdotonta. Karkeasti voidaan todeta, että paikka on Lehtovuorenkadun alueella, tien loppupäässä – ja kuten jo mainitsin, niin noin 200 metrin päässä Vihdintiestä. Vuonna 1971 ei Lehtovuorenkatua ollut vielä olemassa.

On lisäksi huomioitava, että joku käytti Marjasen pankkitiliä, sillä hänen eläkettä oli nostettu valtakirjalla vielä joulun 1970 aikoihin.

Jos ja kun surman oli teettänyt epämääräinen liikemiesporukka yksissä tuumin alihankkijan toimesta, niin tuskin liikemiehillä olisi ollut suurta hinkua eikä tarvetta riskeerata ilmituloaan nostamalla Marjasen vaatimatonta eläkettä muutaman kuukauden ajan.
-Ehkä tuon eläkkeen nostaja oli surman tekijä, joka kuittasi sillä palkkiotaan niin kauan kuin uskalsi.

Eläkkeen nostamisesta tulee väistämättä mieleen kertomus eräästä henkilöstä, jonka selkä oli niin kipeä, että eläkekin piti nostaa tililtä useammassa erässä kun ei kerralla kyennyt...

Kuva oli pudonnut. Palautettu.
-NILS-