Enemmän täällä: KalevaKuka murhasi Elli Immon?
Kemiläisnaisia piinasi 50-luvulla väkivaltainen ahdistelija. Kun Elli Immo oli murhattu, mies puhdisti aamulla portaitaan verestä. Hän oli poliisin poika.
Rikoskirjailijat Elina Backman ja Heidi Holmavuo uskovat selvittäneensä yhden maan suurimmista murhamysteereistä: kemiläisen Elli Immon tappajan. He esittävät maanantaina ilmestyneessä äänikirjassaan, että 20-vuotiaan kauppakoululaisen murhasi poliisin poika, jota Kemin poliisilaitoksella työskentelevät sukulaiset suojelivat.
– Teemamme on, että tämä on ollut Kemissä julkinen salaisuus, Holmavuo sanoo.
...
Isä, veljiä ja enoja poliiseina
Poliisin murhatutkinta oli laaja, mutta jostain syystä tulosta ei tullut. Henkirikoksen motiivikin jäi täysin auki, sillä Immoa ei ryöstetty tai raiskattu.
Backman ja Holmavuo ryhtyivät perehtymään tapaukseen viime vuonna. He pyysivät ihmisiltä yhteydenottoja Facebookin kautta ja radiohaastattelussa. Kontakteja ja hiljaista tietoa alkoikin löytyä.
Poliisin pojasta kirjailijakaksikko saa kuulla ensi kertaa kemiläiseltä henkilöltä, jota ratkaisematon murha on vaivannut 50-luvulta asti. Tämän mukaan teosta on syytä epäillä miestä, jonka isä työskenteli Kemissä poliisissa esimiesasemassa. Myös miehen veljiä ja enoja työskenteli poliiseina.
Poliisin poika muistetaan jonkinlaisena perheen mustana lampaana: erikoisena ja arvaamattomana.
"Isä oli ostanut tälle pojalle vihreän Bedford-merkkisen kuorma-auton ja toivonut poikansa työllistyvän autonkuljettajana. Pojan tiedettiin olleen aggressiivinen naisia kohtaan, ja hän oli lukuisia kertoja pahoinpidellyt myös vaimoaan”, kemiläislähde kertoi Backmanille ja Holmavuolle.
Kirkaisu ja vihreä kuorma-auto
...
Poliisin kuulusteluissa joku naapuruston rouvista kertoi nähneensä illalla ikkunastaan, miten yhdeksän ja kymmenen välillä Lapintiellä oli pysähtynyt murhapaikan lähelle vihreä kuorma-auto, josta oli astunut ulos mies ja potkinut jotain, ehkä auton renkaita. Auto oli lähtenyt Lapintietä pohjoiseen ja palannut vartin kuluttua takaisin.
Verta portaikossa murha-aamuna
Backman ja Holmavuo tavoittivat Kemin historiallisen museon intendentin Janne Kuoppalan kautta iäkkään kemiläismiehen, joka asui koulupoikana perheineen saman kemiläisen omakotitalon alakerrassa, jonka yläkerrassa asui poliisin poika vaimoineen.
Joskus yläkerrasta kuului naisen itkua ja avunhuutoja, jolloin alakerran perheen äiti oli mennyt porraskäytävään huutamaan, että pahoinpitely pitää lopettaa.
Elli Immon murhan aikoihin perheen äiti oli nähnyt poliisin pojan tulevan kotiin vihreällä kuorma-autollaan. Aikaisin seuraavana aamuna hän oli herännyt ihmettelemään kolinaa ja löytänyt miehen pyyhkimästä veritahroja yläkertaan johtavista rappusista. Verta tämä oli selittänyt koiran juoksuilla.
Tunnelma oli outo ja murhauutisen tultua perheen äiti oli heti epäillyt tekijän asuvan yläkerrassaan.
Backman ja Holmavuo haastattelivat myös entisiä kemiläispoliiseja. Kirjailijoiden saama vaikutelma on, että poliisi kyllä tiesi aikanaan Elli Immon murhaajan, mutta tutkintaa johdettiin tahallaan harhaan.
– Ensimmäiset päivät tutkintaa johti epäilemämme tekijän lähisukulainen, Holmavuo kertoo.
Poliisin poikaa oli kuultu todistajana. Hän kertoi poliisille olleensa illalla vaimonsa kanssa elokuvissa Kivalo-teatterissa. Kotimatka oli tämän mukaan tehty vihreällä Bedfordilla ja murhapaikka ohitettu noin viisi yli kymmenen.
Backmanille ja Holmavuolle vihjaistiin, että mies olisi säästynyt tarkemmalta tutkinnalta vaimon antaman väärän alibin turvin.
Holmavuo kertoo löytäneensä poliisin materiaaleista kuulustelun, jossa vaimon kertomus vaikuttaa kieltämättä hataralta. Tämä ei muista missä auto on ollut parkissa, mitä elokuvaa on katsottu, tai edes missä elokuvateatterissa pariskunta on ollut. Vaimo kertoi kuitenkin muistaneensa, miten hänen miehensä katsoi kelloa tasan kymmeneltä, kun elokuva päättyi.
"Minä olen poliisin poika!"
...
Holmavuo kaivoi kansallisarkistosta esiin tuomiopöytäkirjan oikeusjutusta, josta mies oli saanut viiden kuukauden rangaistuksen. Tämä oli seurannut Kemissä tansseista kahta naista kuorma-autollaan, pysäyttänyt nämä ja lyönyt toista.
"Jos huudat, niin lyön! Sinulla ei ole kuin yksi silminnäkijä ja minä olen poliisin poika, ei sinua kukaan usko", mies oli oikeuden papereiden mukaan painostanut.
Naiset pääsivät karkuun, mutta mies seurasi. Kun toinen naisista meni kotiinsa, mies otti toisen kiinni ja yritti raiskata. Nainen pani vastaan ja poliisin poika luovutti vasta, kun lähitalojen ikkunoihin ilmestyi ihmisiä.
Elli Immon murhaa koskevasta poliisin materiaalista Holmavuo löysi toisen samankaltaisen kertomuksen. Poliisin poika oli tarjonnut kemiläisnaiselle kyydin tansseista kotiin, mutta kuljettanut tämän hautausmaan lähelle ja vaatinut seksiä.
Nainen oli nähnyt autossa puukon ja kysynyt mieheltä Elli Immon kuolemasta. "Minä sen tein, ja samoin käy kohta sinulle, jos et tee niin kuin sanon", mies oli vastannut. Nainen oli onnistunut pääsemään miehestä irti ja karkuun. Poliisille hän oli kertonut tapauksesta vasta vuosia myöhemmin.
...
Kolme poliisia astui esiin
Kirjassaan Backman ja Holmavuo hämmästelevät, miksi viranomaiset eivät näytä missään vaiheessa tutkineen kunnolla poliisin poikaa, vaikka kaikki viisarit osoittavat häneen.
Tätä ovat kysyneet muutkin. Vuonna 1972 kolme entistä kemiläispoliisia otti yhteyttä Ilta-Sanomiin. He vaativat julkisesti, että tapaus tutkittaisiin uudelleen. Poliisien mukaan tutkinnassa oli hutiloitu ja he vihjasivat, että näin oli suojeltu jotain tahoa poliisissa.
– Se, että ottaa viimeisenä keinona yhteyttä mediaan, on aika epätyypillinen keino poliiseille, Holmavuo sanoo.
Kirjailijat pääsivät tutustumaan murhan tutkintamateriaaliin poliisin luvalla. Holmavuon mukaan materiaalia on huomattavan paljon.
– Oma subjektiivinen mielipiteeni on, että materiaalissa on silti puutteita. Sitä on joko hävitetty, tai asioita ei ole edes tutkittu, hän sanoo.
Suurin osa henkirikoksista selviää hyvin nopeasti. Jos epäilykset olisivat kohdistuneet nopeasti poliisin poikaan, tämän alibi olisi ehkä voitu tarkistaa esimerkiksi puhuttamalla muita elokuvissa käyneitä, Holmavuo pohtii.
Sekin täytyy pitää mielessä, että ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Oikeuteen poliisin poika ei missään nimessä joudu, sillä hän kuoli jo viime vuosituhannen puolella. Myös hänen vaimonsa on kuollut, samoin kuin suurin osa muistakin ihmisistä, joilla saattaisi vielä olla tietoja.
...
Poliisi tutki keväällä portaat ja löysi niistä ihmisen verta
Elina Backmanin ja Heidi Holmavuon Kemissä tekemä selvitystyö johti siihen, että poliisi avasi Elli Immon murhatutkinnan keväällä uudelleen muun muassa kuulemalla kirjailijoiden haastattelemia ihmisiä.
Tapauksen kannalta kiinnostavinta on uusi tekninen tutkinta. Se kohdistui kemiläistalon portaikkoon, josta poliisin pojan kerrotaan pyyhkineen verijälkiä pois murhan jälkeisenä aamuna.
Poliisi löysikin uusissa tutkimuksissaan verta. Portaat on jo vuosikymmeniä sitten maalattu, mutta uusi maalikerros on ehkä vain suojannut verijälkiä.
– Verinäytteestä saatiin eristettyä kaksi erillistä löydöstä - ihmisverta ja DNA-näyte. Tutkimuksissa selvisi, että kyseessä on miehen DNA. Ihmisvereksi tunnistetusta näytteestä ei saatu eristettyä DNA-näytettä. Nämä kaksi löydöstä eivät liity toisiinsa. Näin ollen löydös ei aiheuta jatkotoimia, kertoo rikosylikomisario Teemu Mäntyniemi keskusrikospoliisin Lapin-yksiköstä.
Juttu pysyy siis poliisin näkökulmasta yhä pimeänä ja tekijä tuntemattomana.
– Läpimurtoa ei tullut ja tutkinta ei tällä hetkellä edisty. Tutkintaa voidaan jatkaa joskus tulevaisuudessa, jos tulee uusia vihjeitä, Mäntyniemi sanoo.
...
Jos portaikon rakenteista löytyneestä verestä olisi saatu DNA erotettua, sitä olisi voitu verrata Elli Immon sukulaisten DNA:han ja selvittää oliko kyseessä Elli Immon veri. Jos näin olisi käynyt, kyseessä olisi ollut varsin vahva aihetodiste poliisin poikaa vastaan. Veri olisi voinut kulkeutua rappusiin murhapaikalta esimerkiksi tekijän lumisissa kengissä.
7.6.2022 16:00