Pyhäselän saaritragedia - uhrina 5-v. tyttö 1997
Lähetetty: Pe Tammi 16, 2009 4:38 pm
Pyhäselän Pienillä Pyhäsaarilla 10.8.1997 tapahtunut 5-vuotiaan pikkutytön surma oli niin julma ja harvinainen Suomen rikoshistoriassa, että siitä on hyvä tehdä oma osionsa. Harvinaiseksi rikoksen tekee se, että lapsi surmattiin retkellä Suomen suvessa. Surma hakee myös hirvittävyydessään vertaistaan. Surmaaja oli Jouni Antero Alava, 30. Alava tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Tapahtumasarja sai alkunsa lauantaina 9.8., kun Alava, hänen avovaimonsa ja tämän 5-vuotias tytär lähtivät veneretkelle Pienille Pyhäsaarille, jotka sijaitsevat Liperin kunnan puolella. Retken piti sisältää uimista, makkaranpaistoa, kalastusta ja yhdessäoloa, eli tavanomaista retkiohjelmaa, jota suomalaiset perheet retkillään tekevät. Tälle retkelle otettiin valitettavasti myös viinaksia mukaan.
Ennen retkeään perhe vieraili ensin sukulaistensa luona syntymäpäivillä, palasi iltapäivällä asunnolleen ja lähti sitten moottoriveneellä aikaisemmin sovitun suunnitelman mukaisesti yön yli kestävälle retkelle saareen. Sinne saavuttiin klo 21 aikoihin. Läheisellä saarella oli retkeilemässä myös Jounin sukulaisia, joita perhe kävi tervehtimässä. Avovaimoa kiukutti kyseinen tapaaminen ja hän mainitsi asiasta tälle. Sanailu kasvoi illan mittaan sanasodaksi ja lopulta kuvaan tuli myös väkivalta mukaan. Alava tarttui avovaimoaan kurkusta kiinni, sitten avovaimo kaatui maahan, jolloin Alava jatkoi kuristamista aina siihen asti kunnes avovaimon onnistui saada itsensä vapaaksi. Avovaimo juoksi teltalle, jossa 5-vuotias tytär jo nukkui, herätti tämän ja sanoi tälle että nyt oli päästävä pois. Tyttö tuli nuotiolle ja alkoi itkeä, jolloin Alava tarttui tyttöä kurkusta kiinni ja nosti hänet ilmaan. Hetken kuluttua Alava laski tytön maahan ja otti vyöltään puukon, jolla yritti iskeä avovaimoaan. Tässä vaiheessa avovaimo katsoi parhaaksi paeta ja juoksi rantaan, josta jatkoi uiden lähisaareen, jossa sukulaiset olivat. Uintimatkan aikana avovaimo kuuli tyttärensä itkua, joka loppui hetken päästä. Sen jälkeen surmaaja aloitti kovan mölyämisen. Huuto oli avovaimon mukaan raivostuneen tuntuista ja epätavallista. Sen jälkeen lähisukulaiset soittivat poliisit paikalle. Hälytyskeskus kirjasi hälytyksen klo 03.13. Tapahtumapaikalle lähetettiin palolaitoksen neljän miehen pelastusveneyksikkö ja poliisipartio, jolla oli myös poliisikoira mukanaan.
Pelastushenkilökunnan mukaan surmattu tyttö oli pelastajien paikalle saavuttaessa surmaajan sylissä nuotiolla, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Poliisipartion mukaan kävi heti selväksi, mitä saarella oli tapahtunut. Surmaaja ei suostunut heti antautumaan ja luovuttamaan puukkoa, vaan peräytyi lähelle saaren vastakkaista rantaa ja raivosi. Surmattu tyttö oli tuolloin leiriytymispaikan vieressä maassa puuta vasten, josta palomies haki hänet ja nouti samalla surmaajalta pudonneen puukon. Surmaaja otti vielä käteensä retkikirveen ja alkoi heilua sillä, eikä suostunut vieläkään antautumaan. Hän yritti saada sytytysnesteellä vielä palon aikaiseksi, siinä onnistumatta ja käski poliiseja ampumaan. Surmaaja saatiin lopulta aisoihin, kun poliisi löi tätä airolla ylävartaloon ja samalla oli jo poliisikoirankin hampaat kiinni kirvestä pidelleessä kädessä. Mies pistettiin käsirautoihin, eikä hän tehnyt enää vastarintaa.
Avovaimon mukaan surmaaja oli ollut riidan hetkellä jo melkoisesti juovuksissa. Alkoholina oli nautittu pirtua ja surmaaja puhalsi alkometriin klo 06.00 tuloksen 2,1 promillea. Surmaaja kertoi kuulusteluissa alkuillan tapahtumista suurin piirtein yhteneväisesti avovaimonsa kanssa, mutta heittäytyi varsinaisen rikoshetken kuulusteluissa täysin muistamattomaksi ja kiisti surmanneensa tytön. Seuraavana kuulustelupäivänä surmaajan muisti alkoi palautua ja hän kertoikin tarkasti yön tapahtumista.
Surmaaja kertoi kuulusteluissa pinnansa kiristyneen avovaimon naljailun takia ja lopulta raivostuneensa tälle niin silmittömästi, että aikoi tappaa tämän kuristamalla. Surmaaja muisti lisäksi yrittäneensä huitaista avovaimoaan puukolla ja sen, kun tämä pakeni rantaan. Surmaaja ei kertonut muistavansa tytön kuristamista ja sitä, että viilsi tytön kurkun auki. Surmaaja kertoi nähneensä tytössä avovaimonsa kasvot ja oletti tappavansa tätä, mutta tajunneensa heti tekonsa tehtyään, että hän oli surmannut tytön ja huutaneensa siksi hirveästi tekoaan. Hän kertoi olleensa niin sekaisin, että surmasi tytön vaikka häntä surmaajalla ei ollut missään nimessä tarkoitus surmata. Hän myönsi syyllisyytensä ja kertoi lisäksi, ettei pysty hillitsemään itseään ja katuvansa tekoaan. Myöhemmin surmaaja kiisti aikomuksensa avovaimon tappamiseen ja puukolla huitaisemisen, mutta myönsi kuristamisen.
Joensuun käräjäoikeus lähetti surmaajan ensin mielentilatutkimukseen, jonka jälkeen tuomitsi hänet tammikuussa 1998 elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Mielentilatutkimuksen mukaan Alava oli teon tehdessään täydessä ymmärryksessä. Oikeus joutui äänestämään päätöksestään: oikeuden kolme maallikkojäsentä piti tekoa murhana ja käräjätuomari kokonaisarvostelun perusteella tappona. Käräjäoikeus oli yhtä mieltä teon raakuudesta ja julmuudesta. Oikeus katsoi Alavan syyllistyneen murhan lisäksi myös avovaimon kohdalla tapon yritykseen. Oikeus määräsi Alavan maksamaan korvausta entiselle avovaimolleen henkisestä kärsimyksestä yhteensä 100 000 mk. Korvauksesta 10 000 mk johtui tapon yrityksestä ja 90 000 lapsen surmaamisesta. Lapsen surmaamisen osalta korvaus ei perustunut lakiin, vaan v. 1983 korkeimman oikeuden antamaan päätökseen, joka määräsi lapsensa surmanneen miehen maksamaan korvausta entiselle vaimolleen. Surmatyön tarkoituksena oli aiheuttaa kärsimystä lapsen äidille.
Alibi, Kohutuimmat rikokset 2001.
HS arkisto 20.1.1998
Tapahtumasarja sai alkunsa lauantaina 9.8., kun Alava, hänen avovaimonsa ja tämän 5-vuotias tytär lähtivät veneretkelle Pienille Pyhäsaarille, jotka sijaitsevat Liperin kunnan puolella. Retken piti sisältää uimista, makkaranpaistoa, kalastusta ja yhdessäoloa, eli tavanomaista retkiohjelmaa, jota suomalaiset perheet retkillään tekevät. Tälle retkelle otettiin valitettavasti myös viinaksia mukaan.
Ennen retkeään perhe vieraili ensin sukulaistensa luona syntymäpäivillä, palasi iltapäivällä asunnolleen ja lähti sitten moottoriveneellä aikaisemmin sovitun suunnitelman mukaisesti yön yli kestävälle retkelle saareen. Sinne saavuttiin klo 21 aikoihin. Läheisellä saarella oli retkeilemässä myös Jounin sukulaisia, joita perhe kävi tervehtimässä. Avovaimoa kiukutti kyseinen tapaaminen ja hän mainitsi asiasta tälle. Sanailu kasvoi illan mittaan sanasodaksi ja lopulta kuvaan tuli myös väkivalta mukaan. Alava tarttui avovaimoaan kurkusta kiinni, sitten avovaimo kaatui maahan, jolloin Alava jatkoi kuristamista aina siihen asti kunnes avovaimon onnistui saada itsensä vapaaksi. Avovaimo juoksi teltalle, jossa 5-vuotias tytär jo nukkui, herätti tämän ja sanoi tälle että nyt oli päästävä pois. Tyttö tuli nuotiolle ja alkoi itkeä, jolloin Alava tarttui tyttöä kurkusta kiinni ja nosti hänet ilmaan. Hetken kuluttua Alava laski tytön maahan ja otti vyöltään puukon, jolla yritti iskeä avovaimoaan. Tässä vaiheessa avovaimo katsoi parhaaksi paeta ja juoksi rantaan, josta jatkoi uiden lähisaareen, jossa sukulaiset olivat. Uintimatkan aikana avovaimo kuuli tyttärensä itkua, joka loppui hetken päästä. Sen jälkeen surmaaja aloitti kovan mölyämisen. Huuto oli avovaimon mukaan raivostuneen tuntuista ja epätavallista. Sen jälkeen lähisukulaiset soittivat poliisit paikalle. Hälytyskeskus kirjasi hälytyksen klo 03.13. Tapahtumapaikalle lähetettiin palolaitoksen neljän miehen pelastusveneyksikkö ja poliisipartio, jolla oli myös poliisikoira mukanaan.
Pelastushenkilökunnan mukaan surmattu tyttö oli pelastajien paikalle saavuttaessa surmaajan sylissä nuotiolla, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Poliisipartion mukaan kävi heti selväksi, mitä saarella oli tapahtunut. Surmaaja ei suostunut heti antautumaan ja luovuttamaan puukkoa, vaan peräytyi lähelle saaren vastakkaista rantaa ja raivosi. Surmattu tyttö oli tuolloin leiriytymispaikan vieressä maassa puuta vasten, josta palomies haki hänet ja nouti samalla surmaajalta pudonneen puukon. Surmaaja otti vielä käteensä retkikirveen ja alkoi heilua sillä, eikä suostunut vieläkään antautumaan. Hän yritti saada sytytysnesteellä vielä palon aikaiseksi, siinä onnistumatta ja käski poliiseja ampumaan. Surmaaja saatiin lopulta aisoihin, kun poliisi löi tätä airolla ylävartaloon ja samalla oli jo poliisikoirankin hampaat kiinni kirvestä pidelleessä kädessä. Mies pistettiin käsirautoihin, eikä hän tehnyt enää vastarintaa.
Avovaimon mukaan surmaaja oli ollut riidan hetkellä jo melkoisesti juovuksissa. Alkoholina oli nautittu pirtua ja surmaaja puhalsi alkometriin klo 06.00 tuloksen 2,1 promillea. Surmaaja kertoi kuulusteluissa alkuillan tapahtumista suurin piirtein yhteneväisesti avovaimonsa kanssa, mutta heittäytyi varsinaisen rikoshetken kuulusteluissa täysin muistamattomaksi ja kiisti surmanneensa tytön. Seuraavana kuulustelupäivänä surmaajan muisti alkoi palautua ja hän kertoikin tarkasti yön tapahtumista.
Surmaaja kertoi kuulusteluissa pinnansa kiristyneen avovaimon naljailun takia ja lopulta raivostuneensa tälle niin silmittömästi, että aikoi tappaa tämän kuristamalla. Surmaaja muisti lisäksi yrittäneensä huitaista avovaimoaan puukolla ja sen, kun tämä pakeni rantaan. Surmaaja ei kertonut muistavansa tytön kuristamista ja sitä, että viilsi tytön kurkun auki. Surmaaja kertoi nähneensä tytössä avovaimonsa kasvot ja oletti tappavansa tätä, mutta tajunneensa heti tekonsa tehtyään, että hän oli surmannut tytön ja huutaneensa siksi hirveästi tekoaan. Hän kertoi olleensa niin sekaisin, että surmasi tytön vaikka häntä surmaajalla ei ollut missään nimessä tarkoitus surmata. Hän myönsi syyllisyytensä ja kertoi lisäksi, ettei pysty hillitsemään itseään ja katuvansa tekoaan. Myöhemmin surmaaja kiisti aikomuksensa avovaimon tappamiseen ja puukolla huitaisemisen, mutta myönsi kuristamisen.
Joensuun käräjäoikeus lähetti surmaajan ensin mielentilatutkimukseen, jonka jälkeen tuomitsi hänet tammikuussa 1998 elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Mielentilatutkimuksen mukaan Alava oli teon tehdessään täydessä ymmärryksessä. Oikeus joutui äänestämään päätöksestään: oikeuden kolme maallikkojäsentä piti tekoa murhana ja käräjätuomari kokonaisarvostelun perusteella tappona. Käräjäoikeus oli yhtä mieltä teon raakuudesta ja julmuudesta. Oikeus katsoi Alavan syyllistyneen murhan lisäksi myös avovaimon kohdalla tapon yritykseen. Oikeus määräsi Alavan maksamaan korvausta entiselle avovaimolleen henkisestä kärsimyksestä yhteensä 100 000 mk. Korvauksesta 10 000 mk johtui tapon yrityksestä ja 90 000 lapsen surmaamisesta. Lapsen surmaamisen osalta korvaus ei perustunut lakiin, vaan v. 1983 korkeimman oikeuden antamaan päätökseen, joka määräsi lapsensa surmanneen miehen maksamaan korvausta entiselle vaimolleen. Surmatyön tarkoituksena oli aiheuttaa kärsimystä lapsen äidille.
Alibi, Kohutuimmat rikokset 2001.
HS arkisto 20.1.1998