MURHA.INFO

Pelastaisin kenet tahansa tuntemattoman lapsen ennen yhtäkään eläintä. Lapsen voisin pelastaa oman henkeni uhalla ja vaivaa nähden, tuntematonta aikuista en. Eläin tai aikuinen lähtisi mukaani vain, jos pelastaminen ei vaatisi minulta henkeä uhkaavaa riskiä.

Jos kuitenkin tietäisin aikuisen olevan pedofiili tms., mitä täällä jossain moraalieettisissä vastakysymyksissä ehdoteltiin, niin todennäköisesti ajattelisin, että karma kohtaa lopulta kaikki. Tuskin sentään vaikeuttaisin tällaisen poistumista palavasta talosta (hmmm... Vilja Eerikan isä, äitipuoli, Jari Häkki, enpä tiedäkään...), mutta elettäkään en tekisi pelastaakseni häntä. Näihin esimerkkeihin verratessa pelastaisin kapisen piskinkin ennemmin. Joten ei, kaikki ihmiset eivät ole minulle yhtä arvokkaita. Lapsen pelastaisin kyllä, oli sen vanhemmat keitä vain.

Lemmikkini pelastaisin. Siihen minulla on henkilökohtainen side ja se (koirani) kyllä tekisi (ja on tehnyt) myös kaikkensa minun puolestani eli en hylkäisi sitä. Onhan ihminen toki ihminen, mutta ihmisiä on maailmassa 3-4 miljardia liikaa. Kaikkien ei kuulu pelastua ja kaikkien ei kuulu elää 116-vuotiaiksi, myönnetään elämä on julmaa.

Mitä tulee asetettuun kysymykseen lasten vanhempien yhteyden otoista niin miksi lapsi ylipäätään oli siellä palavassa talossa missä oli ja mikä oli lapsen vanhempien oma vastuu tilanteessa ? En myöskään kokisi kaunaa vierasta ihmistä kohtaan joka enemmin pelastaisi polkupyöränsä kuin minun lemmikkini, koska todennäköisesti olisi oma vikani jos koirani olisi tuossa paikassa ilman minua.

Pelastaisin lapsen.
Lemmikit ovat vain lemmikkejä joita ei pidä rinnastaa esim. perheenjäseniksi.
Lemmikkieläimet ovat kuin autoja: pahasti rikki mennessä, kaupasta saa uusia.
Itse en ymmärrä miksi ihmiset lähestulkoon palvovat lemmikeitään, ne on vaan elukoita.
Odotankin sitä mussutusta että en ole omistanut lemmikeitä. Pari kissaa on ollut ja joka ikinen kerta valitsisin sen lapsen.


devil doll
Mainittakoon nyt vielä, että lapsen omaisten mielipiteillä ei olisi minulle hevon vitun merkitystä (miten muuten kukaan heistä ei olisi paikalla?).

Onko sinun vanhempasi olleet kotona aina kun sinäkin olet? Heti koulusta palattuasi jne. Epäilen.

Lapsen tietenkin, ja koira seuraisi perässä, niinkuin aina.

Onpa paha kysymys.
Toivottavasti en koskaan joudu tilanteeseen, missä tuollainen valinta olisi tehtävä.
Luulen kuitenkin, että yrittäisin pelastaa molemmat, sekä lapsen että rakkaan kissani. Ja lopulta tosipaikan tullen varmasti lapsi menisi edelle.

Täällä kyseltiin lapsen vanhempien vastuusta ja heidän velvollisuudestaan pelastaa jälkeläisensä. Kyllä niinkin, mutta voihan tilanne olla se, etteivät vanhemmat ole paikalla, tai sitten ovat pahasti loukkaantuneina, etteivät kykene auttamaan edes itseään saati lastaan. Tai jopa kuolleet tuossa onnettomuudessa.

Kyllä ihminen menee luontokappaleen edelle.

Lemmikkini tietenkin.

Lemmikkiin on side ja saahan lapsiakin uusia.

En ole koskaan ymmärtänyt ihmisyyden asettamista muun luomakunnan edelle.

Vastasin lemmikkini. Mutta tietysti molemmat. Eihän tällaista vaihtoehtoa kenellekkään tietenkään tule koskaan. Toivottavasti EI.

Lemmikkini

Tottakai ihmislapsen, lemmikkit kuitenkin vain elukoita, itsel ei sellast edes ole ei oo tarvetta nähny lapsuuden kilpikonnan jälkeen Jokatapauksessa tuntematon lapsi pelastuisi, joka ihminen on erityinen. Elukoita, niitä saa aina uusia, en vaarantas nahkaani kovin herkästi eläimen takia.

Tuntemattoman lapsen, LUONNOLLISESTI.

Jengi jotka täällä kirjoittaa pelastavansa ennemmin lemmikkinsä kuin vieraan skidin, on lähes kaikki selkeästi jollain tasolla ihmisvihaajia. Selittelevät valintaansa sillä että ovat inhonneet muita muksuja jo pienestä pitäen, ovat joutuneet niiden ja näiden pallottamaksi ja lopputuloksena inhoavat about koko ihmiskuntaa.

Eli eivät mitään tasapainoisuuden esikuvia.

Itse en inhoa koiria, mutta tuonkaltaisia koiranomistajia jotka kohtelevat lemmikkiään kuin omaa skidiä, ja mellastavat sen kanssa ympäriinsä mitään yhteiskunnan normeja kunnioittamatta ihmisvihansa ja oman arvomaailmansa mukaan.

Koirat irrallaan, paskaa siellä täällä, polleana painetaan menemään kenenkään mielipiteistä välittämättä, 50 kiloinen rotikka vierellä.

Kieroon kasvaneita pösilöitä.

On mullakin ollut koira ja välitin siitä helvetisti sen 11 vuotta kun se eli (RIP Santtu -dreeveri), mutta ei siihen maailman aikaan sentään tällaista perversiota esiintynyt kuin nykyinen koirahype.

O Tempora, O mores.

^Ei kyse ole ihmisvihasta, vaan siitä että tuttu on läheisempi kuin tuntematon.

Ja on lemmikkejä muitakin kuin koiria.

T: Kissaihminen, jonka kisu pääsee ulos vain valjaissa tai lasitetulle parvekkeelle.

Oman lemmikin

Thelea kirjoitti:^Ei kyse ole ihmisvihasta, vaan siitä että tuttu on läheisempi kuin tuntematon.

Ja on lemmikkejä muitakin kuin koiria.

T: Kissaihminen, jonka kisu pääsee ulos vain valjaissa tai lasitetulle parvekkeelle.

Tuttu on läheisempi kuin tuntematon??

Varmaan huojentuneena otan vastaan tiedon että kaltaiseni vitun humaani yksilö todennäköisesti pelastaisi ennemmin kissasi kuin omat paskaiset kalsarini. Vaikka ne ovat tutummat mulle kuin kattisi.

Tuntemattoman lapsen ilman muuta.

Lapsen, vanhuksen, nuoren, tai aikuisen, ihmisen tottakai.
Vaikka meidän rakas ihana kissa onkin se meidän uusperheen ainut uusi vauva jota rakastamme ihan valtavasti ja joka lienee ainut vauva jota koskaan omien lasteni lisäksi tulee, ei eläintä voi koskaan ihmiseen verrata vaikka miten rakas minulle tai kenelle vaan olisi, lienee jo nopeasti ajateltuna vaan heitteillejättökin jättää ihminen pelastamatta tilanteen sitä vaatiessa.
En jaksa edes eritellä miten etova olo tuli tätä ketjua lukiessa ja tajutessa mitä ihmislapsen henki kenellekkin merkitsee, tässä tapauksessa on sitten merkitsemättä. Hyi. Varmaan jopa joskus tähänkin vastannut ja silti ällöttää.