Unien tulkintoja?

[VoDKa]

Unessa olin Suomessa, istuin huoneessa yhdessä erään tuttavani kanssa. Odotin tuloksia, sillä olin tehnyt rikoksen, jota en muistanut itse tehneeni; poliisin raporttien ja tietojen mukaan olin matkustanut Yhdysvaltoihin ja mennyt johonkin kouluun mukanani ainakin yksi ase. Olin ampunut kaksi koulun oppilasta ja ..

Ensimmäisenä tulee mieleen - älä ota liian vakavasti, voi mennä täysin pieleenkin -- tulkinta perustuu arvaukseen:

Liittyykö koulukiusaaminen sinun nuoruuteesi?
Ehkä olet joutunut koulukiusatuksi ja nyt kun kouluampumistapaukset ovat Suomessakin toteutuneet,
samaistut ampujiin. Olet miettinyt kokemaasi jälkeen päin ja muistat vihan, jota koit kiusaajiasi kohtaan. ....

Ja jotkut vielä väittävät, ettei unista pysty lukemaan mitään, hah!

Olipa taas pelottavaa, kun joku pystyy jonkun tuollaisen perusteella lukemaan koko elämäni läpi. Jokainen kohta osui nappiinsa, toiset jopa niin hyvin, että alkoi taas ärsyttämään eräät ihmiset menneisyydestä, liikaakin. Olen tosiaan koulukiusattu, eikä puolustautumisesta tullut aikanaan yhtään mitään omien puutteideni vuoksi. Kosto toki oli pinnalla silloin aina, suosittu puheenaihe senaikaisissa kirjoituksissani.

Viime vuonna selvisi, että yksi pahimmista kiusaajistani on tätä nykyä paikkakuntansa (tai kuntani, se missä silloin asuin) ihmisiä. Rahat on toki saatu perintönä, mutta ei se estä tyyppiä olemasta silti rikkaimpia. Ärsyttää, missä on oikeus ja kohtuus, miksi sellainen m*lkku saa vielä palkkaakin siitä, että on kusipää!

Perhettäni luit myös oikein, juuri tuollainen tilanne oli menneisyydessäni päällä koko ajan. Turpaan tuli kotona ja koulussa, koulu ei sujunut tästä syystä mitenkään päin, edes väkisellä. Viikkojenkin lintsausputket eivät olleet harvinaisia - opettajat tosiaan käänsivät myös tässä selkänsä, kukaan ei nimittäin ottanut niiden vuoksi yhteyttä kotiini, koskaan.

Sinä, kuten myös rosamarine seuraavassa viestissä puhuitte geenien siirtämisestä - juuri tämäkin piti paikkaansa, en ole missään vaiheessa aikaisessa ammentaa omasta geenialtaastani niin paljoa, että lapsia hankkisin. Yksi syy on se, ettei tähän maailmaan kannata tuottaa enää lapsia, tämä on ihan liian julma paikka sellaiselle ihmiselle, joka ei ole opetettu robotiksi ja perseennuolijaksi. Parempi lapsenkin jäädä syntymättä ja päättää tämä sukuhaara osaltaan tähän. Mikäli jotain todella dramaattisia muutoksia tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, asiaa voidaan käsitellä uusiksi, mutta näillä tiedoilla olen sitä mieltä, että ei se kannata, missään nimessä.

Yritin miettiä tuota päivämäärää melko rankastikin, mietin sitä, onko se esimerkiksi jonkun ampujan tai vastaavan syntymä/kuolinpäivä, koska omassa lähipiirissäni ei kellään ollut syntymäpäivää silloin (samalla se aihe sitoisi koko homman nätisti pakettiin). Itselleni tuo päivä merkitsi sinällänsä jotain, sillä muutin edellisenä päivänä täysin uuteen kaupunkiin. (Sivuhuomautuksena, 1.8. on samalla myös päivä jolloin tapahtui ensimmäinen vakava kouluammuskelu Texasissa, vuonna 1966. ) Joten ehkä se lopulta oli ainoa syy ja jokseenkin kuvainnollinen elämäntilanteeseeni: Uusi kaupunki, ei yhtään tuttavaa = kuolemantuomio, mahdollisesti.

Eipä muuta lisättävää. Kiitoksia vaivautumisesta, jatka samaan malliin.

[joey]

Tätä unta en vieläkään ole pystynyt selittämään itselleni, joskin se oli alitajuntaista, kuinka olisin voinut tietää, että se pieni posliininen talo päätyisi minulle?

Uskomaton juttu. Ja sen uskomattomuutta kartottaakseni on pakko kysyä: tiesitkö sen posliinitalon olemassaolosta? Olitko nähnyt sen veljelläsi joskus tjsp?

[rosamarine]

^ Kyllä, tämä pieni talo oli erittäinkin tuttu. Olin sen joskus veljelleni antanut lahjaksi kortin kera, missä luki "Rakkaudella broidille".

[joey]

^ Kyllä, tämä pieni talo oli erittäinkin tuttu. Olin sen joskus veljelleni antanut lahjaksi kortin kera, missä luki "Rakkaudella broidille".

Okei, no sitten ei liikuta ihan niin yliluonnollisissa sfääreissä kuin mitä aluksi ajattelin Olisi aika outoa, jos olisit saanut sen talon ilman että olisit tiennyt sen olemassaolosta etukäteen mitään.

Luulen omalla olemattomallani unientulkintakyvylläni, että se talo on symbolisoinut teidän uutta taloanne, että olet jotenkin yhdistänyt sen veljellesi antaman talon ja uuden kämpän toisiinsa, ja siksi nähnyt tuon unen juuri silloin.

[Ailar]

Yritin miettiä tuota päivämäärää melko rankastikin, mietin sitä, onko se esimerkiksi jonkun ampujan tai vastaavan syntymä/kuolinpäivä, koska omassa lähipiirissäni ei kellään ollut syntymäpäivää silloin (samalla se aihe sitoisi koko homman nätisti pakettiin). Itselleni tuo päivä merkitsi sinällänsä jotain, sillä muutin edellisenä päivänä täysin uuteen kaupunkiin. (Sivuhuomautuksena, 1.8. on samalla myös päivä jolloin tapahtui ensimmäinen vakava kouluammuskelu Texasissa, vuonna 1966. ) Joten ehkä se lopulta oli ainoa syy ja jokseenkin kuvainnollinen elämäntilanteeseeni: Uusi kaupunki, ei yhtään tuttavaa = kuolemantuomio, mahdollisesti.

Minä ajattelisin tuon päivämäärän myös liittyvän muuttoosi, mutta hieman toisin.
Eli 2.8. sinun entinen elämäsi kuoli muutettuasi uuteen kaupunkiin. Kerroit, ettet unessa kuolemantuomiosta niin välittänytkään. Ehkä et sitten oikeasti niin entisen elämäsi peräänkään haikaile. Älä vielä sano, ettetkö löydä tuttavia uudelta paikkakunnaltasi.

[rosamarine]

^ Kyllä, tämä pieni talo oli erittäinkin tuttu. Olin sen joskus veljelleni antanut lahjaksi kortin kera, missä luki "Rakkaudella broidille".

Okei, no sitten ei liikuta ihan niin yliluonnollisissa sfääreissä kuin mitä aluksi ajattelin Olisi aika outoa, jos olisit saanut sen talon ilman että olisit tiennyt sen olemassaolosta etukäteen mitään.

Luulen omalla olemattomallani unientulkintakyvylläni, että se talo on symbolisoinut teidän uutta taloanne, että olet jotenkin yhdistänyt sen veljellesi antaman talon ja uuden kämpän toisiinsa, ja siksi nähnyt tuon unen juuri silloin.

Joey juu, todennäköisesti se on juuri näin, että alitajunta ja unimaailma sekoitti asioita päässäni siihen aikaan. Se ainoa epäkohta, mikä ei selvinnyt oli äitini osuus, kun ei hän tiennyt (eikä tiedä vieläkään)unistani mitään ja tuli sitten se pieni talo käsissä mun luo. No, ehkä se oli sattumaa kaikki tyynni, ei näitä tiedä =)

[Clyde]

^Hui, tuo talo toi minullekkin kummitusmaisen olon. Mutta tosiaan, jos olet antanut sen itse veljellesi, niin se saattoi tosiaan tulla vain alitajunnasta, kenties tosiaan yhdistyen tuohon muuttoonne. Kummaa jokatapauksessa Minulle ei ole mitään noin "hurjaa" koskaan sattunut.
Muistan yhden painajaisen jonka näin todella usein ollessani pieni. Olin yhdellä perhepäivähoitajalla hoidossa päivisin. Painajainen sijoittui tämän hoitajan talon pihaan. Istuin pienen hiekkakasan päällä ulkorakennuksen vieressä, punainen satiiniviitta harteilla ja selin tielle päin. Minulle tuli aina pakottava tarve katsoa taakse, joinain unina sinnittelin todella pitkään, mutta aina kun käännyin ympäri, hyökkäsi iso dobermanni kimppuuni, kiljuin ja heräsin. Unet jatkuivat ne vuodet mitä olin hoitajalla ja loppuivat kuin seinään kun vaihdoin hoitopaikkaa. Heillä ei ollut koiraa, ei meillä, eikä koko kylässä dobermannia siihen aikaan. Isä tosin halusi ostaa dobermannin sitten vuosia tuon unen jälkeen, mutta meille ei koskaan sitä tullut, ehkä ihan hyvä vain.. Uni on kyllä jäänyt vaivaamaan, varsinkin kun en tiedä mitä se tarkoitti.
Olen myös nähnyt todella piinaavaa unta liittyen vaikeisiin kouluaikoihini. Uni oli ahdistava ja todella todentuntuinen, pelkäsin usein hereillä ollessa niin käyvän. Kun sain koulutyöni siellä päätökseen ja elämäni hieman järjestykseen, unet katosivat ja tajusin, että se johtui juuri koulusta. Olin eksynyt ja voimaton enkä jaksanut kulkea eteenpäin.
Unet on hassuja

[Jaakko Terävä]

Tässäpä teille tulkintapyyntö: Eino Grön kävi kotonamme unessani. Hän tutki urheilupalkintojani. En ole 1980-luvun jälken kilpaurheillut, eikä Grön ole ollut hetkeen ajatuksissani, ei vaikka Seinillä on korvat EG:n upea ja mieleenjäänyt esitys 1960-luvulta, tuon ajan vinyylistä, ja myöhempien aikojen cd-levyiltä.

[Hexan]

^Olisiko sinulla jäänyt taiteen alueella jotain kokematta, kun se Eino niin tiiraili niitä ajalla ja vaivalla hankittuja palkintoja? Ehkä joku uusi aluevaltaus olisi elämässäsi paikallaan?

Mullakin olisi kanssa uni, mutta se on todella pitkän ajan takaa: Olin uimarannalla jossa oli jonkun verran muitakin ihmisiä, ei kuitenkaan uimassa vaan siellä oli joku tapahtuma. Uimakoppien paikalla ei ollutkaan niitä vaan lava, jossa esiintyi Freddie Mercury yhtyeineen. Pysähdyn lavan eteen katsomaan, kukaan muu ei pysähtynyt, ihan kuin eivät olisi nähneet koko esitystä. Omituiseksi asian tekee paitsi esiintymispaikka niin myöskin se, että Freddie oli tuolloin juuri siirtynyt toiseen hiippakuntaan.

[Juliet Jones]

Näin viikonloppuna tosi "kaunista" unta. Minulla oli pitkät hiukset, vielä pidemmät kuin oikeasti. Mies tuli selkäni taakse, otti hiusharjan ja alkoi harjata hiuksiani. Hän teki sen hitain, hellin ja ihastelevin vedoin. Olimme ihan hiljaa. Ja alastomina. Minä nautiskelin silmät kiinni (siis näin meidät itseni ulkopuolelta, kuin sivullisena vaikka tiesin toki että olemme "me"), ja tunsin ihmeellisen raikkaan omenaisen tuoksun.
Kun mies veti harjaa hiusteni lomitse, ne kasvoivat jokaisella vedolla. Lopulta ne olivat niin pitkät, että latvat lainehtivat lattialla meidän jaloissamme ja mies joutui polvistumaan saadakseen kiehkuroiden latvat selvitettyä.

Uneni ovat olleet melkoista sekamelskaa, tai arkisia tapahtumia jo pitkään, joten tuo harmoninen, rauhallinen ja kaunis uni tuntuu mukavalta vaihtelulta

[Clyde]

^Ohoh, ihana uni Varmasti se nyt vain kuvasi sinun jumalallisuutta ja kauneuttasi

Itsehän näin viimeyönä kuinka Bonnieni söi koiralle ostettuja siankärsiä. Sanoin unessakin, että ne on koiralle, mutta hän kertoi, että ne ovat siitä huolimatta sikahyviä!
Kärsiä olen oikeasti ostanut, mutta siitä on kauan aikaa jo ja puolipussia on ollut kaapissakin varmaan kuukauden verran.

[zatulee]

Olen useasti nähnyt unia joissa olen kammottavan väkivaltainen, aggressiivinen ja uhkaava. Saatan ottaa jotakin kurkusta kiinni ja puhua hampaat irvessä uhkaillen kaikilla kamaluuksilla. Ja välillä olen tätä jopa tuttavilleni. Unet yleensä päättyvät siihen, että olen ongelmissa ja yritän päästä karkuun. Kerran oli isolla risteilijällä ja juoksin pitkin laivan käytäviä, menin hissillä ylös ja alas päämääränä vain päästä piiloon ja karkuun.
Yleensä herään näihin uniin helpottuneena että ne olivat vain unta. Nämä unet ovat todella ahdistavia. Tosielämässä olen kiltti enkä koskaan tekisi kenellekään tutulleni mitään. Olen saanut kolhuja elämässäni ja luulen näiden unien liittyvän jotenkin katkeruuteen ja koston himoon.

[zatulee]

Jatkoa vielä edelliseen...

Toinen uni joka mulla toistuu tietyin väliajoin on uni, jossa yritän päästä eteenpäin juosten tai kävellen. Mutta jalkani ovat kuin lyijyt; painavat ja kuin liimatut maahan. Vähän niin kuin yrittäisi juosta tervasuossa.

Tätä en ole nähnyt enää vuosiin, mutta joskus näin unta jossa soitin hätänumeroon, selitin ja selitin ihan hirveästi asioita niin, että sanat vain pulppusivat suustani. Heräsin aina unesta niin, että en koskaan saanut vastausta.Yhdessä unessa menin puhelinkioskiin, jossa oli näppäipuhelin ja minun piti taas soittaa hätänumeroon, mutta puhelimesta puuttuivat kokonaan numerot yksi ja kaksi.

Näkeekö joku muu tietyin väliajoin toistuvia samankaltaisia ahdistavia unia? Millaisia? Oletko yrittänyt tulkita niitä kirjojen tms. avulla? Mulla on joku unikirja hyllyssä mut en nyt niin oo perehtyny siihen. Pitäis varmaan mennä jollekin ammattitulkitsijalle. Jos sellaisia on...

Uskon, että unet ovat kuvia alitajunnassa. Ne ovat tapahtumia, joita aivomme käsittelee, järjestelee ja työstää nukkumisen aikana. Mutta joskus vain herään unesta entistä väsyneempänä kun uni on ollut niin raskasta katseltavaa.

[kid]

Juokseminen - Uni, jossa unennäkijä juoksee ja juoksee muttei tunnu pääsevän eteenpäin, kertoo pysähtyneestä tilanteesta elämässä. Haave taikka päämäärä ei tule saavutetuksi. Jos unessa pakenee, tahtoo valve-elämässä päästä irti hankalasta asiasta. Jos taas unessa juoksee kohti maalia ja saavuttaa sen, on menestys tuleva myös valve-elämässä.

PUHELIN
Saat viestin alitajunnaltasi, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Soitatko itse vai soitetaanko sinulle? Kuka kertoo ja mitä? Onko sinulla ongelmia puhelimen kanssa? Onko puhelimen toisessa päässä oleva henkilö vihainen, rasittava, uhkaava? Kuuletko mitään?

[VoDKa]

Täällä myös yksi joka ei saa puheluitaan ikinä hätänumeroon yhdistettyä - aina yhdistyy toiseen numeroon, tai ei yhdistä ollenkaan.

Viime yönä. Ehkä omituisin, suureellisin ja hulluin uneni kaikissa sanojen merkityksissä.

Olin ilmeisesti kuollut ja joutunut helvettiin. Helvetti tosin sijaitsi yöaikaan jollakin hautausmaalla, eräällä tietyllä hautarivistöllä. En tiedä onko tuota hautausmaata olemassakaan, jotain tuttua siinä tosin oli, mutta ei mitään niin tuttua, että olisin voinut ihan tarkkaan sanoa sen olevan jokin tietty.
Makasin maassa selälläni, en pystynyt liikkumaan. Demonit ympärilläni repivät ja raatelivat ja liiskasivat sormiani, ranteitani ja jalkojani polvien alapuolelta, irroitellen palasia ja tehden muodotonta mössöä. Jotenkin pääsin siitä kuitenkin liikkeelle, epätoivoisesti raahautumaan eteenpäin. Tulin seuraavan hautarivistön päähän, kun näin pehmeän valonsäikeen, joka tuli ylhäältä. Hautojen päälle oli ilmestynyt ikään kuin näkymätön kapea lattiataso, jolle onnistuin kiipeämään. Muistaakseni huudahdin valon nähdessäni "Isä!" tai jotain, eli kunnon jumalmeiningillä mennään. Pääsin lattiatasolle ja lähestyin valoa, joka kirkastui kirkastumisestaan. Tajusin, että jos uskon tarpeeksi, jalkani ja käteni ovat kunnossa; niinpä nousin seisomaan ja kävelin loppumatkan. Jumala puhutteli minua, kertoi minun olevan todellisuudessa arkkienkeli Gabriel ja että olen hänen lempilapsensa. Tunsin voimistuvani ja hyvänolontunne levisi ympäri ruumistani, samalla kun runnellut raajani todella kasvoivat takaisin. Kiitin ja palasin takaisin, viimeisillä askelilla ennen maahan laskeutumista tunsin siipieni kasvavan; ei mitään sellaisia maalauksellisia isoja siipiä, sellaiset pienehköt vain. Laskeuduin takaisin hautausmaalle ja ymmärsin, ettei minun enää tarvitse pelätä niitä demoneita ympärilläni, eikä kuolleita, joita makasi sadoittain, ehkä tuhansittain ympärilläni haudoissaan.

Kävelin hautausmaan ulointa reunaa, kun tajusin helvetissä menneen ajan tappaneen kaikki ihmiset, jotka silloin eläessäni tunsin; kaikki nykyisen kouluni luokkatoverini makasivat rinnakkain haudoissa, samalla rivillä. Jotenkin ymmärsin heidän kaikkien olevan ns. jumissa maan päällä, eivätkä he olleet päässeet helvettiin tai taivaaseen. Heidän sielunsa istuivat siinä kohtaa nyt, missä minä olin hetkeä aiemmin kävellyt ilmassa jumalaisen näkymäni saattelemana. Jokainen heistä istui selin minuun ja kävelin heidän taakseen, koska halusin valita joukosta ihmisiä tulemaan mukanani taivaaseen. Yritin etsiä erästä tiettyä luokkalaista sieltä joukosta ja kun kosketin yhtä, se olikin eräs jota en pitkälti siedä luokassamme. Käskin hänen kääntää katseensa pois ja etsin yhä tätä tiettyä luokkalaista. Kun sitten löysin hänet, uni katkesi, mutta ei loppunut; seuraavassa unessa olin yhä tuolla hautausmaalla, mutta ihan eri meiningillä, ihmisenä ja pirun peloissani.

Kuulostaa aika suureleiseltä, mitä? Herätessä ei kyllä silti tuntunut yhtään miltään Jumalan valitsemalta, joten olkaa huoleti.