MURHA.INFO

Pojasta mieheksi

Dean Arnold Corll (24.12. 1939 - 8.8.1973) syntyi 1939 Fort Waynessa Indianan osavaltiossa. Vanhempiensa eron jälkeen Dean (11) muutti äitinsä sekä nuoremman veljensä kanssa Pasadenaan Teksasin osavaltioon. Ero ei näyttänyt suuremmin haittaavan nuoren pojan kehitystä ja hänen koulutodistuksensa oli täynnä hyviä arvosanoja yhdessä hyvän käytöksen kera.

Deanin äiti perusti uuden aviomiehensä kanssa karkkikaupan kotinsa kellariin ja pian myös Dean työskenteli kaupassa koulunsa ohella. Perhe muutti Houstonin lähiöön ja jatkoi kaupan pitoa siellä. Erottuaan toisen kerran vuonna 1963 Deanin äiti ylensi parikymppisen poikansa yrityksen varatoimitusjohtajaksi. Paikkakunnan lapset pitivät karkkikaupan sedästä, joka usein antoi lapsille ilmaisia maistiaisia kaupan valikoimasta.

Vuonna 1964 Dean Corll joutui kutsuntoihin ja sitä kautta armeijaan, missä hän oletettavasti ensimmäisen kerran huomasi olevansa homoseksuaali. Kymmenen kuukauden palveluksen jälkeen Dean kotiutettiin, jotta hän voisi auttaa äitiään kaupan hoidossa. Deanin äidin kolmaskin avioliitto kariutui ja äiti muutti pois Houstonista Coloradoon, eikä näin ollen enää ollut aktiivisesti mukana karkkikaupan toimissa.

Kaupan liikevaihto laski, osittain lisääntyneiden karkin ilmaisjakeluiden johdosta, ja Dean joutui tekemään myös sähkömiehen töitä elättääkseen itseään. Naapurit suhtautuivat oudoksuen poikamiehen viettäessä pääosan ajastaan teini-ikäisten poikien kanssa, mutta kukaan ei osannut yhdistää harmitonta karkkikaupan pitäjää yhä kasvavaan kadonneiden poikien lukumäärään. Erityisen läheiset välit hänellä tuntui olevan 14-vuotiaan Elmer Wayne Henleyn ja 15-vuotiaan David Brooksin kanssa, joiden kanssa Dean teki säännöllisiä ajeluita pakettiautollaan...(jatkuu)


Deanin armeijakuva

Juhlat Deanin tapaan ja kuusi tappavaa laukausta

Havahduttuaan Wayne (17) tunsi aiemmin nautittujen pontikan sekä marijuanan vielä vellovan päässään, mutta ne eivät estäneet häntä tajuamasta aamuyön olevan keskiviikon 8.elokuuta 1973, paikan Deanin koti ja oudon tunteen johtuvan käsissään olevista käsiraudoista sekä jalkojensa ympärille sidotuista köysistä. Wayne tiesi täsmälleen mitä olisi luvassa, mutta hän tunsi syyllisyyttä, sillä olihan hän tällä kertaa tuonut mukanaan ihmisen josta aidosti välitti, saattaen näin heidät molemmat vaaraan. Olisihan hänen pitänyt tajuta ettei Dean katso hyvällä naisvieraita talossaan, mutta eihän Wayne olisi voinut jättää Rhondaa yksin tämän isän kanssa tuona iltana, jolloin mies oli jälleen humalassa ja valmis vahingoittamaan tytärtään, joka nyt makasi myös kahleissa Dean Corllin talossa.

Wayne ei halunnut olla jälleen yksi ihminen Rhondan elämässä, joka aiheuttaisi hänelle pelkkää kärsimystä, olihan tytöllä jo takanaan äitinsä kuolema, ensirakkautensa mystinen katoaminen ja alkoholisoituneen isän tyrannimainen ote keitä hänen tyttärensä sai tavata ja keitä ei. Oliko Wayne tosiaan auttanut Rhondaa pakenemaan ikkunasta vain jodattaakseen hänet Deanin käsiin, onneksi David ei ollut paikalla. Wayne havaitsi samasta huoneesta myös alastoman ja sidotun Timin, jolla Rhondan tavoin oli teippi suunsa edessä.

Samassa Dean syöksyi huoneeseen ase kädessään: ”Tapan teidät kaikki!” hän huusi ”…mutta ensin pidän hieman hauskaa”. Wayne ymmärsi tilanteen ja sen että ainoastaan hän voisi pelastaa ystävänsä. Onneksi Dean ei ollut teipannut rikoskumppaninsa suuta, joten Wayne aloitti anelunsa ”Tehdään se yhdessä, päästä minut mukaan. Voin hoidella Rhondan, ota sinä Tim”. Pian Corll jo avasikin Waynen siteitä uhaten tappaa mikäli Wayne ei todella vahingoittaisi Rhondaa.

Aseella uhaten Dean Corll siirsi Timin ja Rhondan makuuhuoneensa kidutustiskin ääreen, johon hän myös kahlitsi uhrinsa. Wayne Henley oli suostutellut Deanin postamaan suukapulat tyydytyksen maksimoimiseksi. ”Revi hänen vaatteensa!” Dean komensi.

Henley kuiskasi Rhondan korvaan suojelevansa tätä, Rhondan pyytäessä häntä säästämään paidan ehjänä, sillä se oli lainassa ja repimään vain pöksyt. Wayne tekikin niin pyytäen samalla hiljaa anteeksi Rhondalta. Samaan aikaan Dean oli jo oman uhrinsa kimpussa, mutta Tim taisteli raiskaajaansa vastaan kaikin voimin, saaden tämän jättämään aseensa hetkeksi pöydälle. Wayne tajusi tilaisuutensa tulleen ja nappasi aseen yöpöydältä. Raivostunut Corll huusi Waynelle ”Tapa minut, Wayne, et kuitenkaan pysty!”. Tämän jälkeen Houstonin esikaupungin aamussa kajahti kuusi laukausta.(jatkuu...)


Candy Manin koti

Totuus paljastuu

Kello 8:30 keskiviikkoaamuna keskus välittää konstaapeli A.B. Jamisonille viestin kiirehtiä hänen partioalueellaan olevalle valkovihreälle talolle, jolta oli hetkeä aiemmin soitettu puhelu paniikin vallassa. Saavuttuaan Jamison huomasi kahden teinipojan sekä yhden tytön seisovan pihatiellä. ”Olisin saanut sinusta 200$” tokaisi Wayne Timille juuri ennen poliisin tuloa.

Vietyään uhrin ruumishuoneelle ja teinit kuulusteluihin, pääsivät poliisit syynäämään tarkemmin itse rikospaikkaa, joka harvoine kalusteineen ja erikoisine makuuhuoneineen olikin yksi erikoisimmista, joihin etsivät olivat urallaan törmänneet. Makuuhuoneen lattia oli peitetty muovilla ja sen päällä oli iso puukko, valtava dildo, maalarinteippirulla, lasiputkia sekä vaseliinipurkki. Takapihan vajasta löytyi ilmarei’in varustettu vanerilaatikko, jonka sisältä löytyi tukuttain ihmishiuksia.

Poliisiasemalla nuoret kertoivat hurjia tarinoita juuri ammutusta uhrista, mutta vielä alkuun poliisit eivät voineet olla varmoja kuka oli uhri kuka pahin rikollinen, sillä naapureiden sekä Corllin omaisten lausunnot eivät antaneet viitteitä mistään rikollisesta, mutta entä talon vähintään erikoinen sisustus?

Eräs ”Guy” nimen antanut homomies kertoi Deanin yrittäneen iskeä häntä miesten vessassa aiemmin ja pakeista huolimatta heistä tuli hyvät ystävät, mutta Deanin makuuhuone oli aina kielletty alue. Dean oli Guyn kertoman mukaan tuomitseva avointa homokulttuuria kohtaan ja koki itse kolmikymppisenä homona olevansa alinta kastia sinkkumarkkinoilla. Dean haaveili katoavansa jonnekin missä häntä ei tunnettaisi, kuten Meksikoon tai Etelä-Amerikkaan. Mitään väkivaltaista Guy ei ikinä Deanissa havainnut. Corllin vanhemmatkin huomasivat poikansa olevan hivenen allapäin ja pelkäsivät tämän ajautuneen pahaan seuraan, mutta heillekin pojan kaksoiselämä oli täysi yllätys.

Wayne&David

Poliisi tutki olisivatko nuoret ja hennot Wayne Henley sekä David Brooks mahdollisesti painostaneet Dean Corllia, mutta jo pian näytti mahdottomalta, että he olisivat kyenneet manipuloimaan heitä selvästi kookkaampaa ja vanhempaa miestä mihinkään mitä tämä ei halunnut.

Wayne Henley oli finninaamainen rikkinäisen kodin poika, joka oli keskeyttänyt peruskoulunsa saadakseen rahaa elämiseen ja ennen kaikkea juomiseen. David Brooksin kotiolot olivat yhtälailla levottomat, mutta hänen koulunkäyntinsä sujui hyvin kunnes hän tapasi Dean Corllin. Miehen vaikutus poikaan oli niin suuri, että pian David halusi viettää kaiken aikansa Deanin seurassa ja esitteli myös kaverinsa Waynen hänelle. Nuorempien avustajiensa kanssa Deanilla oli vihdoin yhteys myös muihin teinipoikiin ja hän tarjosikin Waynelle ja Davidille rahaa jokaisesta uudesta pojasta, jotka he toivat talolle.



Wayne Henley (vas) David Brooks (oik)

Candy Manin valtakausi

1970-luvun Houston kasvoi valtavalla tahdilla, eikä paikallinen poliisi pysynyt resursseineen kasvun tahdissa. Vähänkään huonommalta alueelta kadonnutta nuorta pidettiin karkulaisena, vaikka omaiset yrittivät muuta vakuutella, eihän heidän poikansa ollut ottanut edes vaihtovaatteita mukaansa.

Vuonna 1971 kaksi kaverusta David Hilligiest (13) sekä Gregory Malley Winkel (16) lähtivät uimaan kaupunginosan yleiselle uma-altaalle, mutta he eivät koskaan palanneet. Poliisille hyvienkään perheiden lasten karkaaminen ei ollut uutta, eikä tässäkään tapauksessa ollut muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittaa heidät kadonneiksi, mutta mitään rikosta ei heidän poissaoloonsa voitu liittää.

Lasten vanhemmat aloittivat omatoimiset etsinnät ympäri aluetta, mutta ilman tulosta. Puolenyön aikaan rouva Winkel sai puhelun pojaltaan ja tämä kertoi heidän olevan 100km:n päässä uimassa kavereiden kera, mutta tämän tarkemmin ei hän suostunut olinpaikastaan kertomaan. Poikien vanhemmat tekivät julisteita, joita he jakoivat tulevina päivinä seudulla, jolta heidän poikansa oli kertonut soittavansa ja tulipa heidän luokseen eräskin Wayne Henley tarjoten apuaan julisteiden jakamisessa.

Myöhemmin 17-vuotias Ruben Watson sai rahaa isoäidiltään elokuvia varten näytökseen, josta hän ei enää palannut. Vuonna 1972 Rhonda Williamsin poikaystävä Frank oli lopettamassa vuoroaan tarjoilijana kun hän soitti tyttöystävälleen olevansa tulossa tämän luo suoraan töistä. Tämän jälkeen Frankista ei enää kuulunutkaan.


Ensimmäiset uhrit

Muutama kuukausi tämän jälkeen Rhondaa lähestyi Wayne Henleyksi esittäytynyt nuori, joka kertoi tämän kaipailevan Frankiaan turhaan, sillä tämä oli ajautunut vaikeuksiin mafian kanssa ja heidän vieneet hänet. Kerrottuaan asiansa nuori mies lähti ja nousi Corllin pakuun.

Neljän samalta seudulta kadonneen jatkeeksi pian hävisivät jälkiä jättämättä kaverukset Johnny Delome (16) sekä Billy Baulch (17), jonka isä sai pari päivää myöhemmin kirjeen, jossa Billy kertoi heidän tekevän töitä eräälle kuljetusliikkeelle Houstonin ulkopuolella kuukauden verran ja palaavansa sitten. Rekkamiehenä työskentelevä isä tiesi ettei kirjeen kuvailemaa työtä ollut olemassakaan ja Johnnyn vanhempien saama vastaava kirje, ilman heidän pojalleen tyypillisiä virheitä, vahvisti molempien perheiden epäilyksiä poikiensa kohtalosta. He muistivat David Brooksin, jonka heidän poikansa olivat nimenneet diileriksi, kun Johnny ja Billy jäivät kiinni huumeista vanhemmilleen. He muistivat myös Davidin omituisen vanhemman ystävän Deanin, jonka luona pojat olivat käyneet ”katsomassa TV:tä ja leikkimässä käsiraudoilla”. Corllin luona vieraillessaan vanhemmat kohtasivat kuitenkin hyvin kohteliaan miehen, jolla ei ollut aavistustakaan poikien olinpaikasta.

Tästä vuosi ja poliisiaseman kuulusteluhuoneessa alkoivat palaset loksahtaa kohdalleen. Wayne Henley oli valmis paljastamaan kaiken. Hän johdatti tutkijat Houstonin ulkopuolella sijaitsevalle varastoalueelle ja sen vajaan numero 11. Etsintäryhmien alkaessa tonkia ympäristöä Wayne murtui sanoen:

” Tämä on minun syyni. Tunnen syyllisyyttä, ihan kuin olisin itse tappanut heidät, johdatinhan kaikki Deanin käsiin”.

Pian vajan kaivauksista löytyi muoviin kääritty 13-vuotiaan pojan ruumis. Tämän alla oli luuranko ja läheisyydessä kaksi muuta ruumista, toinen ammuttu toinen kuristettu. Keskiyöhön mennessä kahdeksan pojan ruumiit oli kaivettu ylös ja Hilligiestien sekä Winkeleiden perheille muun muassa selvisi miksi heidän poikansa eivät koskaan palanneet.


Uhrien etsintää

Vajan vuokrannut nainen kertoi Deanin olleen ihanneasiakas, kohtelias ja maksuissaan ajallaan. Hän oli myös koko kolmen vuoden ajan vieraillut vajalla viikottain ja vuokrannut myös lisätilaa vajan ympäriltä...(jatkuu)

Tunnustus ja jälkimainingit

Pääepäillyn ollessa kuollut poliisien huomio kohdistui nyt Wayne Henleyn sekä David Brooksin lausuntoihin. Poliisit häkeltyivät kuullessaan poikien houkutelleen omia ystäviään varmaan kuolemaan ja jopa ottaneen osaa näiden kidutukseen sekä teloittamisiin. Dean halusi poikiensa olevan nuoria ja kauniita. Osa uhreista oli kastroitu, heidän peniksiään oli purtu, häpykarvat oli nypitty yksi kerrallaan, virtsaputkeen oli sullottu lasiputkia, jotka oli rikottu virtsaputken sisään, peräsuoleen oli tungettu esineitä ja heidät kaikki oli raiskattu.

Toisen kaivauspäivän päättyessä uhreja oli jo 17, puheliaan Henleyn kertoessa toisesta hautapaikasta, jolloin Davidia ja Waynea pyydettiin laatimaan lista kaikista muistamistaan uhreista. Pojista avuliaampi oli Wayne, joka paljastikin kaksi muuta ruumiskätköä, mikä nosti uhrimäärän 27:ään ruumiseen, nostaen tapauksen USA:n historian pahimmaksi sarjamurhatapaukseksi. Maailmanlaajuinen kohu sai myös Paavin päivittelemään maailmanmenoa.

Brooks sekä Henley kertoivat suunnitelleensa Corllin murhaa jo aiemmin, sillä he tajusivat olevansa potentiaalisia uhreja myös ja Corllin yhä paheneva sadismi alkoi pelottaa jo hänen uskollisimpia kumppaneitaankin. Vuonna 1974 oikeus tuomitsi Wayne Henleyn kuudesta murhasta kuuteen 99 vuoden peräkkäiseen tuomioon ja katsoi hänen surmanneen Dean ”Candy Man” Corllin itsepuolustukseksi. Niukkasanaisempi David Brooks tuomittiin yhdestä murhasta elinkautiseen.

Joka kolmas vuosi heillä on lain suoma oikeus anoa ehdonalaista ja joka kolmas vuosi eräiden uhrien omaiset ilmaantuvat näihin tilaisuuksiin ja joka kolmas vuosi tuo anomus hylätään. Erityisen raskasta Henley&Brooksin näkeminen on Baulchin perheelle, joka lopulta menetti ”Candy Manille” Billyn lisäksi myös toisen poikansa Tonyn, joka löytyi Corllin vajasta, eivätkä Baulchit ole edes ainoita kaksi lastaan Corllille menettänyttä. Wayne Henley on sittemmin aloittanut maalaamaan vankilassa ja hän myös myy teoksiaan eBayssa, mikä ei omaisia miellytä.


Wayne Henleyn taidetta

Kaikkiaan 42 poikaa katosi Houstonin alueelta tuolloin ja löydettyään ruumiin numero 27 poliisi lopetti lisäetsinnät, vaikka yhdessä viimeisen ruumiin kanssa haudassa olivat ennestään tuntemattoman ihmisen käsi- sekä lantioluut. Wayne Henley vakuuttaa tuolta löytyvän ainakin kahden löytämättömän pojan jäänteet. Corllin tuttavat muistavat miehen kaivaneen paljon myös ennen vuotta 1968, jolloin hänen yrityksellään meni heikosti. Corll kertoi tuolloin vain hautaavansa pilaantuneita karkkeja. Miehen uhrilistassa on myös yksi yli viiden kuukauden selittämätön katkos, joka ei sovi lainkaan Dean Corllin yleiseen toiminta-aktiivisuuteen. Houstonin poliisi onkin saanut ryöpytystä jutun hoidosta ihan aiheesta jo pitkään.

Vuonna 2008 tehtiin viimeisin tunnistus jäänteiden perusteella ja löydetyistä uhreista vielä muutama on tunnistamatta


Randall Lee Harveyn haudasta löytyneet vaatteet sekä rekonstruoitu kuva uhrista, jotka yhdessä johtivat tunnistukseen vuonna 2008.


Tunnistamaton 15-19-vuotias uhri ja sivusto:
http://www.doenetwork.org/cases/1010umtx.html


Tunnistamaton 15-25-vuotias uhri ja sivusto:
http://www.doenetwork.org/cases/1008umtx.html



Dean ”The Candy Man” Corllin varmistuneet uhrit

Syyskuu 25. 1970: Jeffrey Konen, 18. Otettu peukalokyytiin Houstonissa.

Joulukuu 15. 1970: Danny Yates, 15. David Brooks houkutteli pojan uskonnollisesta tilaisuudesta Corllin talolle.
Joulukuu 15. 1970: James Glass, 14. Tuli Corllin luo yhdessä Glassin kanssa, molemmat kuristettiin kuoliaiksi ja haudattiin vuokravajaan.

Tammikuu 30. 1971: Donald Waldrop, 17. Katosi matkalla keilaamaan. Brooksin mukaan Waldropien isä työskenteli Corllin naapurissa rakennusmiehenä murhien aikaan.
Tammikuu 30. 1971: Jerry Waldrop, 13. Kuristettiin yhdessä veljensä kanssa ja haudattiin vajaan. Corll asetti pojan henkilöllisyystodistuksen ruumiin viereen.

Maaliskuu 9. 1971: Randell Lee Harvey, 15. Katosi kotimatkallaan töistä bensa-asemalla. Häntä ammuttiin päähän ja haudattiin vajaan. Jäänteet tunnistettiin vuonna 2008.

Toukokuu 29. 1971: David Hilligiest, 13. Katosi uimareissulla, eräs Henleyn lapsuudenkavereista.
Toukokuu 29. 1971: Malley Winkle, 16. Corllin karkkikaupan entinen työntekijä ja Randell Lee Harveyn siskon poikakaveri. Nähtiin nousevan valkoiseen pakuun yhdessä Davidin kanssa.

Elokuu 17. 1971: Ruben Watson, 17. Katosi matkalla elokuviin.

Maaliskuu 24. 1972: Frank Aguirre, 18. Rhonda Williamsin poikaystävä. Henley ystävystyi Rhondan kanssa pian katoamisen jälkeen.

Toukokuu 21. 1972: Johnny DeLome, 16. Katosi kauppamatkalla. Ammuttiin päähän, minkä jälkeen Henley kuristi tämän.
Toukokuu 21. 1972: Billy Baulch, 17. Katosi ystävänsä Johnnyn kanssa. Oli myös aiemmin ollut Corllin karkkikaupassa töissä 1960-luvulla.

Lokakuu 2. 1972: Wally Jay Simoneaux, 14. Katosi matkalla kaverinsa luo.
Lokakuu 2. 1972: Richard Hembree, 13. Nähtiin viimeksi valkoisessa pakussa ystävänsä kanssa. Ruumis löytyi vajasta

Joulukuu 22. 1972: Mark Scott, 18. Henleyn ja Brooksin ystävä, tapettiin Corllin kotona.

Kesäkuu 4. 1973: Billy Ray Lawrence, 15. Henleyn kaveri, jota Corll piti elossa neljän päivän ajan.
Kesäkuu 15. 1973: Ray Blackburn, 20. Louisianasta, naimisissa, yksi lapsi.
Heinäkuu 7. 1973: Homer Garcia, 15. Tutustui Henleyihin autokoulussa ja ammuttiin.
Heinäkuu 19. 1973: Tony Baulch, 15. Corll oli jo tappanut hänen isoveljensä edellisvuonna. Haudattiin vajaan.
Heinäkuu 25. 1973: Marty Jones, 18. Nähtiin viimeksi Henleyn ja kaverinsa Charles Cobblen seurassa.
Heinäkuu 25. 1973: Charles Cobble, 17. Henleyn koulutoveri, ammuttiin kahdesti päähän ja haudattiin vajaan.
Elokuu 3. 1973: James Dreymala, 13. Corllin viimeinen uhri, joka houkuteltiin Corllin kotiin tyhjien kokispullojen toivossa.


Dean ”The Candy Man” Corll 1939-1973.

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Dean_Corll
http://crime.about.com/od/serial/p/dean_corll.htm
http://www.trutv.com/library/crime/seri ... dex_1.html

Kiitos upeasta työstä.
Voi noita poika parkoja Taas yksi mitä vaan ei voi käsittää

Hieno alustus!

Aika lailla samaa tavaraa vaikuttaisi Corll olevan J.W. Gacyn kanssa, poikkeuksena että tällä on ollut apulaisia. Ihmetyttää miksi eivät ole vihjanneet poliisille Corllin tekemisistä aikaisemmin.

Itselläni tuli mieleen myös aiemmin täällä käsitelty Bob Berdella, joka oli miehiin mieltynyt kauppias ja hänkin tykkäsi testailla erilaisia kidutuskeinoja kahlittuihin uhreihinsa.

Erikoinen ominaisuus tällä palstalla, kun en pysty muokkaamaan enää noita viestejäni, vaan vaihtoehtoina ovat ainoastaan vasikoi ja lainaa kuten toisten kirjoittamien viestien kohdallakin. Muutama virhe tuonne siis jää ja esim. teippirulla oli tietenkin ilmastointiteippiä, ei maalarin.

Näin Satakunnan Kansa uutisoi Wayne Henleyn tuomiosta 17.7.1974 sivulla 10:

594 VUOTTA VANKEUTTA

18-vuotias Elmer Wayne Henley tuomittiin maanantaina San Antoniossa 594 vuodeksi vankeuteen osallisuudestaan 27 nuorukaisen surmaamiseen ja huumeisiin, kidutukseen ja väkivaltaiseen seksiin erikoistuneen liigan toimintaan. Heinley on tunnustanut syyllisyytensä.

Liiga paljastui viime vuoden elokuussa sen jälkeen kun Henley murhasi sen johtajan Houstonissa. Hän ilmoittautui sen jälkeen poliisille ja sanoi tehneensä surmatyön itsepuolustukseksi.

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta, mutta sitäkin surullisemmasta postauksesta
En voi ymmärtää mikä ihmisiä vaivaa, että pystyy monta ihmistä tappamaan ja kiduttamaan, eikä kukaan hiiskahdakkaan asiasta? Miten noikin mukana olleet pojat ajautuivat mukaan tuommoiseen?
Onneksi saivat kunnon tuomiot!

Suuri kiitos ja syvä niiaus Katajalle, taas kerran, erinomaisesta alustuksesta. Ilmeni, että minulla oli ollut muutamista Namusetään liittyvistä yksityiskohdista täysin väärä käsitys