Graffititaide ja kulttuuri
Lähetetty: La Touko 23, 2009 7:06 pm
Rupesi tuntumaan siltä, ettei tuolla Muut rikokset -puolella oleva "Aikuiset miehet tuhrivat" -otsikko oikein sovellu graffititaiteesta ja kulttuurista keskustelemiseen. Joten katotaan jos homma toimisi tämän otsikon alla vähän paremmin. Jos aihe ei kiinnosta tai mitään fiksua sanottavaa ei ole, niin on kaikille parempi, että jättää osallistumatta keskusteluun.
Alkuun pieni katsaus historiaan. Graffiteja on maalattu jossain muodossa käytännössä läpi ihmisen historian. 60-luvun New Yorkissa alkoi tämän "nykyaikaisen" graffitin historia. Eurooppaan graffitit rantautuivat pääasiassa 80-luvulla. Myös Suomessa oltiin nopeasti hereillä graffitien suhteen ja pieni, mutta aktiivinen porukka maalasi paljon.
Graffitit voidaan käytännössä jakaa muutamaan alakategoriaan:
- tagi (käytännössä kuin taiteilijan nimikirjoitus, jota maalataan seiniin myös ilman varsinaista teosta)
- throw up (nopeasti tehty useimmiten yksivärinen maalaus)
- piissi (eli "taideteos" - käytännössä monivärinen ja iso maalaus)
Suomessa maalaaminen oli vielä 80-luvulla hyvin vapaata ja kiinnijäämisestä seuranneet rangaistukset pieniä. Oli myös tapauksia jossa oli maalattu jonkin sähkökaapin seinä ja rangaistukseksi määrättiin, että myös sähkökaapin muut seinät on maalattava graffitein, jottei sähkökaappi näyttäisi typerältä. 90-luvun alkupuolella oli jo ilmassa asenteiden kovenemista, kun spray-kannun kantaminen yritettiin rinnastaa teräaseen hallussapitoon.
Kuitenkin vasta vuonna 1998 alkoi tämä surullisen kuuluisa Stop Töhryille -kampanja, joka peräänkuulutti nollatoleranssia kaikkien graffitien suhteen. Kampanjan aikana pestiin pois myös kaikki Helsingin kaupungin tilaamat lailliset maalaukset. Puhdistamisien piiriin otetttiin myös kaikki alikulkutunnelit, purkutuomion saaneet rakennukset sekä aivan kaikki pinnat mihin vain ikinä joku oli jotain maalannut. Tavoite oli puhdistaa seinät 24 tunnin sisällä siitä kuin maalaus oli seinään ilmestynyt. Pian moniväriset, isot maalaukset hävisivät kaupunkikuvasta ja tilalle tulivat nopeasti tehtävät tagit ja throw up'it. Tämä oli myös omiaan luomaan tavallisten kansalaisten silmissä kuvaa graffiteista pelkkinä "töhryinä". Isot maalaukset katosivat syrjäisemmille paikoille jossa suuri yleisö ei niitä näe.
Stop Töhryille -kampanja ajoi monen nuoren velkavankeuteen tai jopa ehdottomaan vankeuteen teoista, jotka vielä hetki sitten olivat olleet oikeuden silmissä vain lievästi paheksuttuja. Kampanja myös loi todella huonon maineen FPS-vartiointifirman ylle, jolta vartiointipalvelut ostettiin. FPS:n vartijoita syytettiin alusta asti liian kovista otteista ja useista pahoinpitelyistä. Firman johtajasta, Petri Lokasta, tuli nopeasti graffitipiirien vihatuin mies. Maalaajien ja myös ihan sivullisten ihmisten kokemuksista FPS:ään liittyen voi halutessaan lukea täältä -> http://nollatoleranssi.info/kokemuksia.php
Nyt Stop Töhryille -projektin vihdoin loppuessa myös kaupungin päättäjät ovat ruvenneet heräilemään graffititaiteen suhteen. Miesmuistiin ei ole pk-seudulla ollut laillista seinää ennen kuin nyt noin viikko sitten sellainen avattiin Suvilahden voimala-alueelle. Samanlaista seinää on myös mietitty Espooseen ja Vantaalle. Silti yhä edelleen Suomessa suhtautuminen graffiteihin on tiukempaa kuin ehkä missään muussa Euroopan maassa. Jopa Islannissa näkee isoja, värikkäitä maalauksia pitkin Reykjavikin pääkatua Euroopan suurkaupungeista puhumattakaan.
Lisäilen juttuja graffitikulttuurista tänne sitä mukaan kuin mieleen tulee. Myös muut ovat enemmän kuin tervetulleita valottaman tämän alakulttuurin sielunelämää muille ihmisille.
Lisäksi tuun postailemaan tänne kuvia ennen kaikkea kotimaisista maalauksista, jotta ihmiset pääsevät näkemään kuinka hienoja töitä täällä tehdään. Moni maalaus piristäisi kummasti alikulkutunneleiden ilmettä.
Alkuun pieni katsaus historiaan. Graffiteja on maalattu jossain muodossa käytännössä läpi ihmisen historian. 60-luvun New Yorkissa alkoi tämän "nykyaikaisen" graffitin historia. Eurooppaan graffitit rantautuivat pääasiassa 80-luvulla. Myös Suomessa oltiin nopeasti hereillä graffitien suhteen ja pieni, mutta aktiivinen porukka maalasi paljon.
Graffitit voidaan käytännössä jakaa muutamaan alakategoriaan:
- tagi (käytännössä kuin taiteilijan nimikirjoitus, jota maalataan seiniin myös ilman varsinaista teosta)
- throw up (nopeasti tehty useimmiten yksivärinen maalaus)
- piissi (eli "taideteos" - käytännössä monivärinen ja iso maalaus)
Suomessa maalaaminen oli vielä 80-luvulla hyvin vapaata ja kiinnijäämisestä seuranneet rangaistukset pieniä. Oli myös tapauksia jossa oli maalattu jonkin sähkökaapin seinä ja rangaistukseksi määrättiin, että myös sähkökaapin muut seinät on maalattava graffitein, jottei sähkökaappi näyttäisi typerältä. 90-luvun alkupuolella oli jo ilmassa asenteiden kovenemista, kun spray-kannun kantaminen yritettiin rinnastaa teräaseen hallussapitoon.
Kuitenkin vasta vuonna 1998 alkoi tämä surullisen kuuluisa Stop Töhryille -kampanja, joka peräänkuulutti nollatoleranssia kaikkien graffitien suhteen. Kampanjan aikana pestiin pois myös kaikki Helsingin kaupungin tilaamat lailliset maalaukset. Puhdistamisien piiriin otetttiin myös kaikki alikulkutunnelit, purkutuomion saaneet rakennukset sekä aivan kaikki pinnat mihin vain ikinä joku oli jotain maalannut. Tavoite oli puhdistaa seinät 24 tunnin sisällä siitä kuin maalaus oli seinään ilmestynyt. Pian moniväriset, isot maalaukset hävisivät kaupunkikuvasta ja tilalle tulivat nopeasti tehtävät tagit ja throw up'it. Tämä oli myös omiaan luomaan tavallisten kansalaisten silmissä kuvaa graffiteista pelkkinä "töhryinä". Isot maalaukset katosivat syrjäisemmille paikoille jossa suuri yleisö ei niitä näe.
Stop Töhryille -kampanja ajoi monen nuoren velkavankeuteen tai jopa ehdottomaan vankeuteen teoista, jotka vielä hetki sitten olivat olleet oikeuden silmissä vain lievästi paheksuttuja. Kampanja myös loi todella huonon maineen FPS-vartiointifirman ylle, jolta vartiointipalvelut ostettiin. FPS:n vartijoita syytettiin alusta asti liian kovista otteista ja useista pahoinpitelyistä. Firman johtajasta, Petri Lokasta, tuli nopeasti graffitipiirien vihatuin mies. Maalaajien ja myös ihan sivullisten ihmisten kokemuksista FPS:ään liittyen voi halutessaan lukea täältä -> http://nollatoleranssi.info/kokemuksia.php
Nyt Stop Töhryille -projektin vihdoin loppuessa myös kaupungin päättäjät ovat ruvenneet heräilemään graffititaiteen suhteen. Miesmuistiin ei ole pk-seudulla ollut laillista seinää ennen kuin nyt noin viikko sitten sellainen avattiin Suvilahden voimala-alueelle. Samanlaista seinää on myös mietitty Espooseen ja Vantaalle. Silti yhä edelleen Suomessa suhtautuminen graffiteihin on tiukempaa kuin ehkä missään muussa Euroopan maassa. Jopa Islannissa näkee isoja, värikkäitä maalauksia pitkin Reykjavikin pääkatua Euroopan suurkaupungeista puhumattakaan.
Lisäilen juttuja graffitikulttuurista tänne sitä mukaan kuin mieleen tulee. Myös muut ovat enemmän kuin tervetulleita valottaman tämän alakulttuurin sielunelämää muille ihmisille.
Lisäksi tuun postailemaan tänne kuvia ennen kaikkea kotimaisista maalauksista, jotta ihmiset pääsevät näkemään kuinka hienoja töitä täällä tehdään. Moni maalaus piristäisi kummasti alikulkutunneleiden ilmettä.






























