Lähes päivälleen 35vuotta myöhemmin kuin Janne poikansa syntymäpäivä. Näin se kohtalon koura johdattelee…Ördög kirjoitti: ↑Ti Maalis 09, 2021 12:43 pmKai täällä voidaan todeta, että Soili Aikala kuoli vuonna 2009.
https://www.findagrave.com/memorial/128 ... kki-aikala
Janne Aikalan surma, Turku 1986
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
Elämä on laiffii
-
Punssi
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
Nuorena poikana kuuntelin vanhempieni ja sukulaisnaisen, joka tiesi/tunsi Patjaksen jostain, keskusteluja tästä surmasta. Mieleeni on ikuisesti jäänyt lause; siellä divarissa tapetun pojan suu oli täynnä spermaa.
-
Elämäntapaintiaani
- Scooby-Doo
- Viestit: 21
- Liittynyt: Su Tammi 16, 2022 11:59 am
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
Tähän aikaan ihmiset kuuntelivat vielä paljon poliisiradiota. Kun radion avasi aamulla, ensimmäisenä kuului : "hyvää huomenta poliisiradion kuuntelijat". Ja perään kerrottiin miten Janne Aikala edelleen kateissa. Jannehan asui Signalistinkadulla, melkein Majoitusmestarinkadun risteyksessä. Vieressä runsaasti metsää, joita silloin koluttiin ahkeraan.
Löytöpaikka taisi olla Liedon Asemalla? Tien varresta mistä alkaa Säkyläntie?
Löytöpaikka taisi olla Liedon Asemalla? Tien varresta mistä alkaa Säkyläntie?
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
Itselläni on ollut melko kyseenalainen kunnia asua Jorma Patjaksen kanssa samassa talossa varttuessani. Tai tarkemmin ottaen Patjaksen äidin. Kun Patjas alkoi päästä lomille vankilasta oli äidin koti se mihin vartijat hänet toivat, alkuun todella lyhyiksi vierailuksi, mutta vähitellen viikonlopuiksi. Vapauduttuaan hän asuikin pysyvästi äitinsä luona.
Patjas kuuluu hyvin vahvasti niihin henkilöihin, jotka ovat hyvin mieleenpainuvia, eivätkä positiivisessa mielessä. Tämä oli mielikuvani hänestä jo ennen tuomiota, vaikka tappajan leima tuskin hälvensi kasvavan nuoren ennakkoluuloja mihinkään.
Patjas kuuluu hyvin vahvasti niihin henkilöihin, jotka ovat hyvin mieleenpainuvia, eivätkä positiivisessa mielessä. Tämä oli mielikuvani hänestä jo ennen tuomiota, vaikka tappajan leima tuskin hälvensi kasvavan nuoren ennakkoluuloja mihinkään.
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
Miten niin olisi ollut vaarallista sulkea antikvariaatti? Kyllä noilla yhden miehen putiikeilla oli mahdollisuus valita milloin auki. Todennäköisesti joku "Hetki pieni olen poissa" tai "Olen poissa, tervetuloa myöhemmin" -kyltti löytyi jo valmiiksi.Marc kirjoitti: ↑To Helmi 08, 2018 6:11 pm En oikein jaksa uskoa siihen, että Patjas olisi uskaltanut ahdistella Aikalaa avoimessa antikvariaatissa, jonne saattoi milloin tahansa tulla joku asiakas katsomaan. Kyllä tuo Patjaksen kertomus tapahtumien kulusta saattaa hyvinkin pitää paikkansa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Janne_Aik ... mien_kulku
Olisi ollut hyvin vaarallista sulkea antikvariaatti pelkän seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi ja panna sen ikkunaan lappi "Pieni hetki". Todennäköisempää on, että Patjas oli lyönyt vahingossa Aikalan päätä seinää vasten, jolloin tämä oli menettänyt tajuntansa. Sen jälkeen liikkeen sulkeminen oli välttämätöntä siksi aikaa, kun Patjas sitoi Aikalan kädet ja jalat, laittoi pojalle suukapulan ja kantoi takahuoneeseen. Joidenkin tietojen mukaan Patjas piilotti AIkalan pahvilaatikkoon, sulki sen ja avasi sen jälkeen jälleen liikkeensä. Ilmeisesti Aikala oli tajuton vielä Patjaksen suljettua jälleen liikkeensa ja lähdettyä asunnolleen. Illalla Patjas palasi liikkeeseen, jolloin Aikala oli jo palannut tajuihinsa. Hänellä saattoi olla vielä päänsärkyä, mikä raivostutti häntä. 10-vuotias lapsi ei välttämättä ymmärrä sitä, ettei tuollaisessa tilanteessa saa missään tapauksessa uhkailla poliisilla.
Kyllä koko homma haiskahtaa seksuaalirikokselle. Ei normaalia aikuista kiinnosta alkaa "kouluttamaan" lasta, joka on seksilehtien luokse linnoittautunut. Kyllä siinä reaktio on vain "ulos!" tai sitten jos pelkää myyntinsä puolesta niin "Siellä ei saa lapset olla."
Kyllä tuo "opetuksen" antaminen on jo selvä indikaattori.
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
Mikä tuossa haiskahtaa seksuaalirikokselta? Mielestäni ei mikään? Jotenkin käsittämätöntä, että aina tuodaan väkisin tuo seksuaalisuuskortti pöytään. Tuo kommentti, että normaalia aikuista ei kiinnosta alkaa kouluttamaan lasta, niin varmaankaan tämä divainpitäjä ei ollut ihan normaali. Vaikka tekijä olikin tekohetkellä kaikessa järjessä, niin kyseessä ei todellakaan ole mikään normaali aikuinen. Tuohan on ihan selkeä kuvio. Krapulaista divarinpitäjää on ärsyttänyt kun on pitänyt olla työpaikalla vaikka on päänsärky, huono olo ja väsymys ja lopulta pinna kärähti hänen itsenstä mielestä tottelemattomaan 10-v poikaan. Kyllä varmaan jokaista on joskus ärsyttänyt joku huonosti käyttäytyvä lapsi ja omassa ajatusmaailmassaan on tehnyt mieli "taittaa niskat". Tässä menee sitten se normaalin ja epänormaalin aikuisen raja. Normaali ei tee ajatuksistaan tekoja.Amnestia kirjoitti: ↑Ti Kesä 07, 2022 4:16 pmMiten niin olisi ollut vaarallista sulkea antikvariaatti? Kyllä noilla yhden miehen putiikeilla oli mahdollisuus valita milloin auki. Todennäköisesti joku "Hetki pieni olen poissa" tai "Olen poissa, tervetuloa myöhemmin" -kyltti löytyi jo valmiiksi.Marc kirjoitti: ↑To Helmi 08, 2018 6:11 pm En oikein jaksa uskoa siihen, että Patjas olisi uskaltanut ahdistella Aikalaa avoimessa antikvariaatissa, jonne saattoi milloin tahansa tulla joku asiakas katsomaan. Kyllä tuo Patjaksen kertomus tapahtumien kulusta saattaa hyvinkin pitää paikkansa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Janne_Aik ... mien_kulku
Olisi ollut hyvin vaarallista sulkea antikvariaatti pelkän seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi ja panna sen ikkunaan lappi "Pieni hetki". Todennäköisempää on, että Patjas oli lyönyt vahingossa Aikalan päätä seinää vasten, jolloin tämä oli menettänyt tajuntansa. Sen jälkeen liikkeen sulkeminen oli välttämätöntä siksi aikaa, kun Patjas sitoi Aikalan kädet ja jalat, laittoi pojalle suukapulan ja kantoi takahuoneeseen. Joidenkin tietojen mukaan Patjas piilotti AIkalan pahvilaatikkoon, sulki sen ja avasi sen jälkeen jälleen liikkeensä. Ilmeisesti Aikala oli tajuton vielä Patjaksen suljettua jälleen liikkeensa ja lähdettyä asunnolleen. Illalla Patjas palasi liikkeeseen, jolloin Aikala oli jo palannut tajuihinsa. Hänellä saattoi olla vielä päänsärkyä, mikä raivostutti häntä. 10-vuotias lapsi ei välttämättä ymmärrä sitä, ettei tuollaisessa tilanteessa saa missään tapauksessa uhkailla poliisilla.
Kyllä koko homma haiskahtaa seksuaalirikokselle. Ei normaalia aikuista kiinnosta alkaa "kouluttamaan" lasta, joka on seksilehtien luokse linnoittautunut. Kyllä siinä reaktio on vain "ulos!" tai sitten jos pelkää myyntinsä puolesta niin "Siellä ei saa lapset olla."
Kyllä tuo "opetuksen" antaminen on jo selvä indikaattori.
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
No minä en ole tainnut tuoda seksirikosaspektia mihinkään muuhun uutiseen. Mutta tässä sellaiselta motivaatiovaikutelmalta ei voi välttyä.
Aina voi toki vedota hulluuteen, mutta se, että ihminen pitää liikettä, saa käsittämättömän hulluuskohtauksen, silti muistaa laittaa lapun luukulle ja sitten hoitaa sopivasti ruumiin huomaamatta pois. Aika epäuskottavaksi menee.
Aina voi toki vedota hulluuteen, mutta se, että ihminen pitää liikettä, saa käsittämättömän hulluuskohtauksen, silti muistaa laittaa lapun luukulle ja sitten hoitaa sopivasti ruumiin huomaamatta pois. Aika epäuskottavaksi menee.
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
Itse epäilisin, että ei olisi seksuaalista motiivia vaan Patjas olisi vaan Asperger tyyppinen henkilö, joka olisi kilahtanut ensiksi pienestä asiasta ja sitten jälkiseurauksia välttääkseen tappanut pojan. Todella ikävä ja turha tapahtumasarja kaikkinensa.
-
hipsulainen
- Axel Foley
- Viestit: 2379
- Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
- Paikkakunta: Lahti
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009479426.html
10-vuotias Janne löytyi surmattuna Liedon maantieltä vuonna 1986. KUVA: IS / ARKISTO, LEHTIKUVA, POLIISI
Antikvariaatin salaisuus
Vanhoista rahoista ja lehdistä kiinnostunut 10-vuotias Janne poikkesi ennen soittotuntia antikvariaattiin. Hänet murhasi mies, jota nimitettiin myöhemmin ”ihmissudeksi”.
Pieni poika makasi valtatientien liuskassa kyljellään. Näky oli lohduton, sillä poika vaikutti kuolleelta.
Poikaa katsoi Orvokki, joka oli miehensä kanssa pyöräilemässä. Orvokki muisti, että Turussa oli kateissa poika. Hän alkoi yhdessä miehensä kanssa pysäytellä ohi kulkevia autoja.
Oli lauantai 17. toukokuuta 1986. Kello oli 21.55, kun taksinkuljettaja Veikko soitti poliisille. Hän oli yksi niistä, jotka pysähtyivät tien pientareelle Orvokin ja hänen miehensä heiluttaessa autoilijoille.
Orvokin paha aavistus kävi toteen. Poika, joka tien pientareella makasi kuristusjälki kaulassaan, oli juuri se kadonnut turkulaispoika, 10-vuotias Janne Aikala. Hän oli kadonnut keskiviikkona iltapäivällä 14.5.1986 matkalla soittotunnille nuottivihot mukanaan. Janne soitti pianoa. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin jättänyt menemättä pianotunnille. Pianotunnin jälkeen Jannen piti mennä partioon.
Janne oli isän mukaan tuntemattomien henkilöiden seurassa hiljainen ja arka, mutta tuttujen seurassa välitön. Janne pikemminkin karttoi tuntemattomien seuraa kuin pyrki kanssakäymisiin heidän kanssaan.
Tuntemattoman ihmisen käsissä Janne kuoli.
– Janne oli kiinnostunut vanhoista rahoista ja lehdistä ja kävi mielellään katselemassa antikvariaateissa. Myös silloin kun Janne lähti soittotunnilleen hän lupasi käydä katsomassa lehtiä jossakin Läntisen Pitkäkadun antikvariaatissa, Jannen isä kertoi poliisille.
Antikvariaattikäynti Läntinen Pitkäkatu 15:ssa sijaitsevassa liikkeessä johti Jannen katoamiseen sekä julmaan ja täysin järjettömään surmaan. Antikvariaatin hoitaja ei tuntenut liikkeeseen astunutta poika.
Mitä liikkeessä tapahtui? Siitä on vain liikkeenhoitajan kylmä kertomus. Silminnäkijöitä ei ole eikä kuulohavaintojen tekijöitä siitä, kun aikuinen mies kävi lapsen kimppuun.
SURMAPÄIVÄNÄ Jannen isä oli töissä ja äiti kurssilla Järvenpäässä. Isä soitti kotiin ennen kuin Janne lähti soittotunnille.
– Silloin kaikki oli hyvin, isä kertoi poliisille.
Hetkeä myöhemmin perhe joutui keskelle pahinta painajaista.
Janne oli lähtenyt noin kolmen aikaan iltapäivällä soittotunnilleen. Poikaa ei kuulunut soittotunnilta kotiin. Isä oli yhteydessä soitonopettajaan, ja sai tietää, ettei poika ollut koskaan tullut soittotunnille. Isä ilmoitti poliisille, että hänen poikansa oli kadonnut.
Janne oli noin 140 senttiä pitkä. Yllään hänellä oli tummanruskea verryttelypuku, jossa oli olkapäissä valkoiset raidat. Hänellä oli muovikassi, missä oli nuotteja.
Kun Jannen ruumis kolmen päivän etsintöjen jälkeen löytyi, poliisi käynnisti tuolloin Turun historian suurimman operaation surman selvittämiseksi. Turun rikospoliisin Iisäksi tutkimuksiin osallistuivat keskusrikospoliisi sekä Liedon poliisi.
Alusta asti pääepäiltyihin kuulunut Jorma Patjas, 41, noudettiin sunnuntaina kotoaan 18.5.1986 poliisin suojiin ja kuulusteluihin. Kun hänet myöhemmin pidätettiin, pidätyksestä ilmoitettiin miehen pyynnöstä hänen äidilleen.
Ensimmäisessä kuulusteluissa Patjas kiisti kaiken ja sanoi Jannen valokuvan nähdessään, ettei muistanut pojan käyneen koskaan hänen liikkeessään. Hän kertoili laajasti alkoholin nauttimisesta, krapulastaan ja keilaseuraan kuulumisesta.
Häneltä tivattiin, miksi liike oli Jannen katoamispäivänä suljettuna osan aikaa.
Se oli suljettu, koska mies oli hyökännyt Jannen kimppuun.
Myöhemmissä kuulusteluissa Patjas väitti lukeneensa Jannen tapauksesta ensimmäistä kertaa lehdistä ja ihmetteli, kun poliisi kysyi, mistä hänen autostaan löytynyt veritahra oli peräisin.
– Kyseinen asia on minulle aivan outo, Patjas kommentoi.
Poliisi kertoi hänelle kesäkuussa 1986, että hänestä ja hänen vaatteistaan otetut kuitunäytteet olivat samanlaisia kuin mitä Jannen collegepuserosta oli löytynyt. Jannen vaatteiden kuituja löytyi miehen lakanoistakin. Patjas piti kuitututkimuksia sinänsä luotettavina, mutta mitään selitystä hänellä ei niihinkään ollut. Hän kiisti yhä olleensa missään tekemisissä Jannen kanssa.
Kuva Jorma Patjaksen asunnon makuuhuoneesta.
– Olen myös sitä mieltä, että selitys tähän asiaan on hyvin yksinkertainen eikä mitään monimutkaisia teorioita kannata kehitellä, mies sanaili.
PERJANTAINA 6. kesäkuuta 1986 mies vihdoin myönsi aiheuttaneensa Jannen kuoleman.
Mies kertoi, että poika oli tullut liikkeeseen iltapäivällä, kun muita asiakkaita ei ollut. Hän kertoi olleensa humalassa töissä. Poika oli kierrellyt liikkeessä, kun heille tuli riitaa.
Jorma Patjas kertoi, että hänen liikkeessään oli raja, jonka yli lapset eivät saaneet mennä. Se oli liikkeen takaosa, jossa oli seksivälineitä lasin alla tiskillä. Patjas arveli, että riita olisi saanut alkunsa rajan ylityksestä.
Se, mitä mies sitten kertoi, oli järkyttävää. Mies kertoi tarttuneensa poikaa niskasta ja raahanneensa tämän liikkeen takaosaan ja lyöneensä lapsen päätä muutaman kerran seinään. Hän kertoi tarttuneensa lasta kurkusta ja raahanneensa tämän naulakon alle.
– Kun päästin pojan alas huomasin, että hän oli tajuton. Pelästyin tapahtunutta ja menin sulkemaan liikkeen oven. Panin oveen vielä lapun ”pieni hetki”.
Hän väitti ”paniikinomaisesti” sitoneensa pojan kädet ja jalat pakkausnarulla ja laittaneensa pojan suuhun sukasta suukapulan. Hän lähti kotiin ja jätti pojan virumaan useaksi tunniksi liikkeeseen.
Mies palasi uudelleen illalla liikkeeseen vodkapullon ja Coca-Colan kanssa. Hän väitti pojan vironneen.
Mies sanoi rauhoitelleensa Jannea ja vannottaneensa, ettei tämä saa kertoa tapahtumista kenellekään. Poika lupasi ensin olla kertomatta, mutta sanoi sitten miehen mukaan, että kertoo poliisille ja panee miehen vankilaan.
– Tästä menetin täysin malttini ja kiersin jalkojen siteenä olleen narun pojan kurkun ympärille, ja yhtäkkiä poika oli elottomana jalkojeni juuressa.
Teon jälkeen hän kertoo juoneensa viinaa ja pistäneensä poja ruumiin pahvilaatikkoon. Sitten hän ajoi taksilla kotiin.
Surmapäivän iltana miehen kotona piti olla keilailijoiden kokous. Mies tuli ovelle, mutta sanoi, ettei nyt sovikaan kokouksen pitäminen. Miehen kunto ihmetytti todistajaa, jota myöhemmin kuultiin oikeudessa.
– Mies oli tosi pahassa kunnossa ja valitteli krapulaansa, mutta kyllä hän järkevä oli, todistaja kertoi.
Aamulla Patjas avasi normaalisti liikkeen ja palveli asiakkaita pienen pojan ruumis takahuoneessaan.
Illalla Patjas palasi liikkeeseen, nosti pahvilaatikon autonsa tavarasäilöön ja lähti ajelemaan. Hänen tarkoituksensa oli päästä ruumiista nopeasti eroon.
Ennen matkalle lähtöä hän oli ottanut siteet pojan ranteista pois. Pudotettuaan lapsen pientareelle Turku Tampere-valtatien varteen reilun parinkymmenen kilometrin päässä Turusta hän hankkiutui eroon laatikosta ja nuottipussista. Hän viskoi ne ja sitomisvälineet kotitalonsa roskalaatikkoon.
– Mitään järjellistä syytä teolleni en osaa sanoa, jotenkin kaikki vain ”pimeni”, enkä kyennyt hillitsemään itseäni. En myöskään halua millään tavoin puolustella tekoani, Jorma Patjas selitti tunnustuksen jälkeen.
Poliisi oli helpottunut jutun selvittyä. Se oli pitkän työn päätös. Etsinnät Jannen löytämiseksi oli aloitettu katoamisiltana. Poliisin apuna oli tuolloin muun muassa lämpökameralla varustettu merivartioston helikopteri. Varusmiehet ja vapaaehtoiset olivat mukana etsinnöissä Runosmäen alueella.
– Minun aikanani ei ole koskaan sattunut, että niin suuri joukko ihmisiä on tutkimusten ajan koko sydämellään mukana ja poliisin tukena, komisario Kalevi Salminen kertoi.
ANTIKVARIAATIN pitäjälle luettiin syyte murhasta. Raastuvanoikeus tuomitsi miehen jatketusta pahoinpitelystä, vapaudenriistoista ja murhasta elinkautiseen. Se otti ratkaisussaan huomioon, että uhrina oli 10-vuotias sidottu ja turvattomuutta kokenut lapsi.
Turun raastuvanoikeuden eteisessä tuohtunut miesjoukko pyrki käymään käsiksi mieheen, sylki miestä kasvoille ja nimitti ihmissudeksi.
– Ihmissusi, ihmissusi! Lapsenkiduttaja! Raukka! Hyi, häpeä! miesjoukko huuteli miehen liimautuessa vanginvartijan kylkeen suojaa hakien.
Oikeuskäsittelyä seuranneiden naisten mielestä kiduttaminenkaan ei olisi ollut tarpeeksi ankara rangaistus miehen kaltaiselle pahantekijälle. Mies yritti vedota muuttuneisiin elämänolosuhteisiin.
”Mielentilatutkimuksen lausuntoehdotuksessa ei ole kiinnitetty juuri mitään huomiota siihen, että elämässäni tapahtui vuonna 1985 noin vuosi ennen tekoani suuria muutoksia lyhyessä’ ajassa. Huhtikuussa 1985 isäni kuoli ja jouduin puoleksi vuodeksi työttömäksi, kesäkuussa 1985 jouduin muuttamaan keskikaupungilta tutusta elinympäristöstä esikaupunkiin sekä samalla näihin aikoihin taloudellinen tilanteeni johdosta jouduin vaikeuksiin. Persoonallisuuteni muuttui tässä yhteydessä.”
Raastuvanoikeuden mukaan surmaaminen oli tapahtunut erityistä raakuutta ja julmuutta osoittaen ja oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Elinkautinen piti sisällään miehelle samalla tuomitun rattijuopumussakon. Oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että yksin asunut mies kuului Mensaan.
Mies valitti hovioikeuteen ja vaati, että tuomiota lievennettäisiin. Turun hovioikeuden tuomio kohahduttikin kansaa.
Hovioikeus piti tekoa tahallisena, mutta katsoi, ettei surmaamista ollut tehty vakaasta harkinnasta, vaan se oli oikeuden mukaan johtunut ”paljolti tilanteen odottamattomasta kehittymisestä”. Hovioikeuden mukaan tuomion perusteeksi oli otettava miehen oma kertomus, koska muu tutkinta ei osoittanut sitä vääräksi.
Oikeuden mukaan mies ei ollut sitonut käsiä edistääkseen surmatekoa. Pelkästään se seikka, että surmaaminen kohdistui lapseen ei osoittanut oikeuden mukaan teossa erityistä raakuutta tai julmuutta eikä se pitänyt tekoa erityisen törkeänä.
Hovioikeus tuomitsi miehen pahoinpitelystä, laittomasta vangitsemisesta ja taposta yhteensä 12 vuoden ja yhden kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Jannen tapaus päätyi vielä korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Korkeimman oikeuden mukaan 10-vuotiaan lapsen kuristaminen oli julma ja uhrille tuskaa tuottava tapa. Se osoitti tekijässä myös erityistä julmuutta. Surmaaminen tapahtui uhrin ollessa sidottuna suljetussa huoneistossa kädet selän taakse sidottuina, kuristaminen julma ja uhrille tuskaa tuottava tapa ja se osoitti tekijässään erityistä raakuutta osoittava. Surmaamalla mies oli pyrkinyt estämään rikosten ilmitulon.
Nunnavuoren ala-asteen lippu oli puolitangossa surmatun Janne Aikalan muistoksi KUVA: MATTI KIVEKÄS
Korkein oikeus huomautti, että miehellä oli aikaa ajatella toimintaansa, koska hän poistui välillä huoneistossa ja palasi usean tunnin jälkeen takaisin. Surmaaminen ei johtunut KKO:n mukaan tilanteen odottamattomasta kehittymisestä. Mies oli tahallaan surmannut Jannen. Teko oli erityisen törkeä. Korkein oikeus tuomitsi miehelle elinkautisen vankeusrangaistuksen.
Janne haudattiin hiljaisesti vain lähimpien omaisten ja koulutovereiden läsnä ollessa.
Hänen murhaajansa kuoli vuonna 2016.
Lähteet: Tuomioistuinten ratkaisut, Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkistot
Poistettu muutama iso kuva, ne ovat aloituksen kollaasissa nähtävillä muutenkin. Lipputankokuvan kokoa kohtuullistettu
-NILS-
10-vuotias Janne löytyi surmattuna Liedon maantieltä vuonna 1986. KUVA: IS / ARKISTO, LEHTIKUVA, POLIISI
Antikvariaatin salaisuus
Vanhoista rahoista ja lehdistä kiinnostunut 10-vuotias Janne poikkesi ennen soittotuntia antikvariaattiin. Hänet murhasi mies, jota nimitettiin myöhemmin ”ihmissudeksi”.
Pieni poika makasi valtatientien liuskassa kyljellään. Näky oli lohduton, sillä poika vaikutti kuolleelta.
Poikaa katsoi Orvokki, joka oli miehensä kanssa pyöräilemässä. Orvokki muisti, että Turussa oli kateissa poika. Hän alkoi yhdessä miehensä kanssa pysäytellä ohi kulkevia autoja.
Oli lauantai 17. toukokuuta 1986. Kello oli 21.55, kun taksinkuljettaja Veikko soitti poliisille. Hän oli yksi niistä, jotka pysähtyivät tien pientareelle Orvokin ja hänen miehensä heiluttaessa autoilijoille.
Orvokin paha aavistus kävi toteen. Poika, joka tien pientareella makasi kuristusjälki kaulassaan, oli juuri se kadonnut turkulaispoika, 10-vuotias Janne Aikala. Hän oli kadonnut keskiviikkona iltapäivällä 14.5.1986 matkalla soittotunnille nuottivihot mukanaan. Janne soitti pianoa. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin jättänyt menemättä pianotunnille. Pianotunnin jälkeen Jannen piti mennä partioon.
Janne oli isän mukaan tuntemattomien henkilöiden seurassa hiljainen ja arka, mutta tuttujen seurassa välitön. Janne pikemminkin karttoi tuntemattomien seuraa kuin pyrki kanssakäymisiin heidän kanssaan.
Tuntemattoman ihmisen käsissä Janne kuoli.
– Janne oli kiinnostunut vanhoista rahoista ja lehdistä ja kävi mielellään katselemassa antikvariaateissa. Myös silloin kun Janne lähti soittotunnilleen hän lupasi käydä katsomassa lehtiä jossakin Läntisen Pitkäkadun antikvariaatissa, Jannen isä kertoi poliisille.
Antikvariaattikäynti Läntinen Pitkäkatu 15:ssa sijaitsevassa liikkeessä johti Jannen katoamiseen sekä julmaan ja täysin järjettömään surmaan. Antikvariaatin hoitaja ei tuntenut liikkeeseen astunutta poika.
Mitä liikkeessä tapahtui? Siitä on vain liikkeenhoitajan kylmä kertomus. Silminnäkijöitä ei ole eikä kuulohavaintojen tekijöitä siitä, kun aikuinen mies kävi lapsen kimppuun.
SURMAPÄIVÄNÄ Jannen isä oli töissä ja äiti kurssilla Järvenpäässä. Isä soitti kotiin ennen kuin Janne lähti soittotunnille.
– Silloin kaikki oli hyvin, isä kertoi poliisille.
Hetkeä myöhemmin perhe joutui keskelle pahinta painajaista.
Janne oli lähtenyt noin kolmen aikaan iltapäivällä soittotunnilleen. Poikaa ei kuulunut soittotunnilta kotiin. Isä oli yhteydessä soitonopettajaan, ja sai tietää, ettei poika ollut koskaan tullut soittotunnille. Isä ilmoitti poliisille, että hänen poikansa oli kadonnut.
Janne oli noin 140 senttiä pitkä. Yllään hänellä oli tummanruskea verryttelypuku, jossa oli olkapäissä valkoiset raidat. Hänellä oli muovikassi, missä oli nuotteja.
Kun Jannen ruumis kolmen päivän etsintöjen jälkeen löytyi, poliisi käynnisti tuolloin Turun historian suurimman operaation surman selvittämiseksi. Turun rikospoliisin Iisäksi tutkimuksiin osallistuivat keskusrikospoliisi sekä Liedon poliisi.
Alusta asti pääepäiltyihin kuulunut Jorma Patjas, 41, noudettiin sunnuntaina kotoaan 18.5.1986 poliisin suojiin ja kuulusteluihin. Kun hänet myöhemmin pidätettiin, pidätyksestä ilmoitettiin miehen pyynnöstä hänen äidilleen.
Ensimmäisessä kuulusteluissa Patjas kiisti kaiken ja sanoi Jannen valokuvan nähdessään, ettei muistanut pojan käyneen koskaan hänen liikkeessään. Hän kertoili laajasti alkoholin nauttimisesta, krapulastaan ja keilaseuraan kuulumisesta.
Häneltä tivattiin, miksi liike oli Jannen katoamispäivänä suljettuna osan aikaa.
Se oli suljettu, koska mies oli hyökännyt Jannen kimppuun.
Myöhemmissä kuulusteluissa Patjas väitti lukeneensa Jannen tapauksesta ensimmäistä kertaa lehdistä ja ihmetteli, kun poliisi kysyi, mistä hänen autostaan löytynyt veritahra oli peräisin.
– Kyseinen asia on minulle aivan outo, Patjas kommentoi.
Poliisi kertoi hänelle kesäkuussa 1986, että hänestä ja hänen vaatteistaan otetut kuitunäytteet olivat samanlaisia kuin mitä Jannen collegepuserosta oli löytynyt. Jannen vaatteiden kuituja löytyi miehen lakanoistakin. Patjas piti kuitututkimuksia sinänsä luotettavina, mutta mitään selitystä hänellä ei niihinkään ollut. Hän kiisti yhä olleensa missään tekemisissä Jannen kanssa.
Kuva Jorma Patjaksen asunnon makuuhuoneesta.
– Olen myös sitä mieltä, että selitys tähän asiaan on hyvin yksinkertainen eikä mitään monimutkaisia teorioita kannata kehitellä, mies sanaili.
PERJANTAINA 6. kesäkuuta 1986 mies vihdoin myönsi aiheuttaneensa Jannen kuoleman.
Mies kertoi, että poika oli tullut liikkeeseen iltapäivällä, kun muita asiakkaita ei ollut. Hän kertoi olleensa humalassa töissä. Poika oli kierrellyt liikkeessä, kun heille tuli riitaa.
Jorma Patjas kertoi, että hänen liikkeessään oli raja, jonka yli lapset eivät saaneet mennä. Se oli liikkeen takaosa, jossa oli seksivälineitä lasin alla tiskillä. Patjas arveli, että riita olisi saanut alkunsa rajan ylityksestä.
Se, mitä mies sitten kertoi, oli järkyttävää. Mies kertoi tarttuneensa poikaa niskasta ja raahanneensa tämän liikkeen takaosaan ja lyöneensä lapsen päätä muutaman kerran seinään. Hän kertoi tarttuneensa lasta kurkusta ja raahanneensa tämän naulakon alle.
– Kun päästin pojan alas huomasin, että hän oli tajuton. Pelästyin tapahtunutta ja menin sulkemaan liikkeen oven. Panin oveen vielä lapun ”pieni hetki”.
Hän väitti ”paniikinomaisesti” sitoneensa pojan kädet ja jalat pakkausnarulla ja laittaneensa pojan suuhun sukasta suukapulan. Hän lähti kotiin ja jätti pojan virumaan useaksi tunniksi liikkeeseen.
Mies palasi uudelleen illalla liikkeeseen vodkapullon ja Coca-Colan kanssa. Hän väitti pojan vironneen.
Mies sanoi rauhoitelleensa Jannea ja vannottaneensa, ettei tämä saa kertoa tapahtumista kenellekään. Poika lupasi ensin olla kertomatta, mutta sanoi sitten miehen mukaan, että kertoo poliisille ja panee miehen vankilaan.
– Tästä menetin täysin malttini ja kiersin jalkojen siteenä olleen narun pojan kurkun ympärille, ja yhtäkkiä poika oli elottomana jalkojeni juuressa.
Teon jälkeen hän kertoo juoneensa viinaa ja pistäneensä poja ruumiin pahvilaatikkoon. Sitten hän ajoi taksilla kotiin.
Surmapäivän iltana miehen kotona piti olla keilailijoiden kokous. Mies tuli ovelle, mutta sanoi, ettei nyt sovikaan kokouksen pitäminen. Miehen kunto ihmetytti todistajaa, jota myöhemmin kuultiin oikeudessa.
– Mies oli tosi pahassa kunnossa ja valitteli krapulaansa, mutta kyllä hän järkevä oli, todistaja kertoi.
Aamulla Patjas avasi normaalisti liikkeen ja palveli asiakkaita pienen pojan ruumis takahuoneessaan.
Illalla Patjas palasi liikkeeseen, nosti pahvilaatikon autonsa tavarasäilöön ja lähti ajelemaan. Hänen tarkoituksensa oli päästä ruumiista nopeasti eroon.
Ennen matkalle lähtöä hän oli ottanut siteet pojan ranteista pois. Pudotettuaan lapsen pientareelle Turku Tampere-valtatien varteen reilun parinkymmenen kilometrin päässä Turusta hän hankkiutui eroon laatikosta ja nuottipussista. Hän viskoi ne ja sitomisvälineet kotitalonsa roskalaatikkoon.
– Mitään järjellistä syytä teolleni en osaa sanoa, jotenkin kaikki vain ”pimeni”, enkä kyennyt hillitsemään itseäni. En myöskään halua millään tavoin puolustella tekoani, Jorma Patjas selitti tunnustuksen jälkeen.
Poliisi oli helpottunut jutun selvittyä. Se oli pitkän työn päätös. Etsinnät Jannen löytämiseksi oli aloitettu katoamisiltana. Poliisin apuna oli tuolloin muun muassa lämpökameralla varustettu merivartioston helikopteri. Varusmiehet ja vapaaehtoiset olivat mukana etsinnöissä Runosmäen alueella.
– Minun aikanani ei ole koskaan sattunut, että niin suuri joukko ihmisiä on tutkimusten ajan koko sydämellään mukana ja poliisin tukena, komisario Kalevi Salminen kertoi.
ANTIKVARIAATIN pitäjälle luettiin syyte murhasta. Raastuvanoikeus tuomitsi miehen jatketusta pahoinpitelystä, vapaudenriistoista ja murhasta elinkautiseen. Se otti ratkaisussaan huomioon, että uhrina oli 10-vuotias sidottu ja turvattomuutta kokenut lapsi.
Turun raastuvanoikeuden eteisessä tuohtunut miesjoukko pyrki käymään käsiksi mieheen, sylki miestä kasvoille ja nimitti ihmissudeksi.
– Ihmissusi, ihmissusi! Lapsenkiduttaja! Raukka! Hyi, häpeä! miesjoukko huuteli miehen liimautuessa vanginvartijan kylkeen suojaa hakien.
Oikeuskäsittelyä seuranneiden naisten mielestä kiduttaminenkaan ei olisi ollut tarpeeksi ankara rangaistus miehen kaltaiselle pahantekijälle. Mies yritti vedota muuttuneisiin elämänolosuhteisiin.
”Mielentilatutkimuksen lausuntoehdotuksessa ei ole kiinnitetty juuri mitään huomiota siihen, että elämässäni tapahtui vuonna 1985 noin vuosi ennen tekoani suuria muutoksia lyhyessä’ ajassa. Huhtikuussa 1985 isäni kuoli ja jouduin puoleksi vuodeksi työttömäksi, kesäkuussa 1985 jouduin muuttamaan keskikaupungilta tutusta elinympäristöstä esikaupunkiin sekä samalla näihin aikoihin taloudellinen tilanteeni johdosta jouduin vaikeuksiin. Persoonallisuuteni muuttui tässä yhteydessä.”
Raastuvanoikeuden mukaan surmaaminen oli tapahtunut erityistä raakuutta ja julmuutta osoittaen ja oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Elinkautinen piti sisällään miehelle samalla tuomitun rattijuopumussakon. Oikeudenkäynnissä kävi ilmi, että yksin asunut mies kuului Mensaan.
Mies valitti hovioikeuteen ja vaati, että tuomiota lievennettäisiin. Turun hovioikeuden tuomio kohahduttikin kansaa.
Hovioikeus piti tekoa tahallisena, mutta katsoi, ettei surmaamista ollut tehty vakaasta harkinnasta, vaan se oli oikeuden mukaan johtunut ”paljolti tilanteen odottamattomasta kehittymisestä”. Hovioikeuden mukaan tuomion perusteeksi oli otettava miehen oma kertomus, koska muu tutkinta ei osoittanut sitä vääräksi.
Oikeuden mukaan mies ei ollut sitonut käsiä edistääkseen surmatekoa. Pelkästään se seikka, että surmaaminen kohdistui lapseen ei osoittanut oikeuden mukaan teossa erityistä raakuutta tai julmuutta eikä se pitänyt tekoa erityisen törkeänä.
Hovioikeus tuomitsi miehen pahoinpitelystä, laittomasta vangitsemisesta ja taposta yhteensä 12 vuoden ja yhden kuukauden mittaiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Jannen tapaus päätyi vielä korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Korkeimman oikeuden mukaan 10-vuotiaan lapsen kuristaminen oli julma ja uhrille tuskaa tuottava tapa. Se osoitti tekijässä myös erityistä julmuutta. Surmaaminen tapahtui uhrin ollessa sidottuna suljetussa huoneistossa kädet selän taakse sidottuina, kuristaminen julma ja uhrille tuskaa tuottava tapa ja se osoitti tekijässään erityistä raakuutta osoittava. Surmaamalla mies oli pyrkinyt estämään rikosten ilmitulon.
- Aikala lippu.jpg (89.06 KiB) Katsottu 664 kertaa
Korkein oikeus huomautti, että miehellä oli aikaa ajatella toimintaansa, koska hän poistui välillä huoneistossa ja palasi usean tunnin jälkeen takaisin. Surmaaminen ei johtunut KKO:n mukaan tilanteen odottamattomasta kehittymisestä. Mies oli tahallaan surmannut Jannen. Teko oli erityisen törkeä. Korkein oikeus tuomitsi miehelle elinkautisen vankeusrangaistuksen.
Janne haudattiin hiljaisesti vain lähimpien omaisten ja koulutovereiden läsnä ollessa.
Hänen murhaajansa kuoli vuonna 2016.
Lähteet: Tuomioistuinten ratkaisut, Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkistot
Poistettu muutama iso kuva, ne ovat aloituksen kollaasissa nähtävillä muutenkin. Lipputankokuvan kokoa kohtuullistettu
-NILS-
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
Jormahan on kuin vanhempi Elvis sivuprofiilikuvassa.
-
hipsulainen
- Axel Foley
- Viestit: 2379
- Liittynyt: Pe Elo 24, 2007 2:29 pm
- Paikkakunta: Lahti
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
Jannen tapauksesta on Youtubessa podcast-video
PIKKU JANNEN VIIMEINEN SOITTOTUNTI | JANNE AIKALAN MURHA
https://www.youtube.com/watch?v=W4LCR-cvoN4
PIKKU JANNEN VIIMEINEN SOITTOTUNTI | JANNE AIKALAN MURHA
https://www.youtube.com/watch?v=W4LCR-cvoN4
Olet sietämätön tyyppi ja mielipiteesi ovat vääriä
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
Älä soita tänne enää koskaan - Ultra Bra
-
tytöntyllero
- Scooby-Doo
- Viestit: 23
- Liittynyt: Ma Kesä 27, 2022 4:45 pm
- Paikkakunta: Espoo
Re: Janne Aikalan surma, Turku 1986
Mahtoiko tekijä olla kova keilaamaan? Jos hänen nimellään hakee sanomalehtiä Helsingin arkistosta, sieltä tulee paljon keilaamiseen liittyviä lehtijuttuja. Jutun keilaaja on Turusta, etu- ja sukunimi täsmäävät. Patjas on nimenä kuitenkin ymmärtääkseni vähän harvinaisempi? Toki tällä ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä, kunhan uteliaisuuttani pohdiskelin. 
HS 11.05.1977
HS 11.05.1977
꩜ Kyllä se vielä selviää. ꩜