Ruumis meressä – pieleen mennyt huumekeikka
Lähetetty: Ti Elo 25, 2009 9:15 pm
Tuntematon vainaja löytyy
Helmikuussa 2004 Neskaupstadurissa, Islannissa, myrskytuhoja selvittänyt sukeltaja teki karmaisevan löydön; kuuden metrin syvyydestä löytyi pitkulainen paketti, josta lähemmässä tarkastelussa oli helppo havaita ruumiin ääriviivat. Ruumis oli pakattu kahteen jätesäkkiin ja painoiksi oli laitettu 41-kiloinen troolipaino ja 13-kiloinen ketju.
Poliisin mukaan oli täysin poissuljettua, että ruumis olisi ajelehtinut löytöpaikalle merivirtojen kuljettamana. Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidettiin, että ruumis oli heitetty löytöpaikalle. Ruumis oli ollut vedessä arvioilta pari päivää.
Miespuolisella vainajalla oli yllään pelkät paita ja alushousut. Paitaan ommelluissa kangasmerkeissä oli kieltä, jota poliisit eivät ensiksi tunteneet. Vainajasta löytyi 5 pistohaavaa. Ruumissa ei ollut merkkejä kamppailusta.
Vainajan henkilöllisyys selviää
Nopeasti selvisi, ettei vainaja ole paikallinen. Ketään ei myöskään ollut ilmoitettu kadonneeksi, eikä kukaan tunnistanut miestä valokuvista. Islannin keskusrikospoliisi päätti ottaa yhteyttä Interpoliin vainajan henkilöllisyyden selvittämiseksi. Interpolin kautta saatiin tietää, että vainajan sormenjäljet olivat löytyneet Saksan poliisin rekisteristä. Kyseessä oli liettualainen 27-vuotias Miroslav Kustis, joka oli sekaantunut järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Reykjavikissa suoritetussa ruumiinavauksessa todettiin, että vainajan vatsa oli tungettu täyteen huumepaketteja; vatsasta löytyi yhteensä 61 pakettia amfetamiinia. Ruumista löytyneet 5 pistohaavaa olivat syntyneet kuoleman jälkeen. Tutkimuksessa selvisi myös, ettei kuolema ollut aiheutunut rikkoutuneista huumepakkauksista, sillä pakkausten todettiin rikkoutuneen vasta kuoleman jälkeen. Ruumiinavauksen perusteella arvioitiin, että kuolema oli seurausta huumepakkausten aiheuttamasta ohutsuolen tukoksesta ja siitä aiheutuneista komplikaatioista.
Ruumiinavauksen perusteella arveltiin, että Miroslav oli toiminut ns. muulina kuljettaen huumeita maasta toiseen.
Neskaupstadurin kaltaisessa tuppukylässä, kaikkeen tavallisuudesta poikkeavaan kiinnitetään huomiota, joten poliisi sai pian tietoonsa, että vainajan kuolinhetken aikoina Neskaupstadurissa oli vieraillut muutama ulkopaikkakuntalainen mies. Saatuaan lehdistä tietää, että poliisi on kiinnostunut heidän liikkeistään, päättivät miehet ilmoittautua poliisille. Lausunnoissaan he kiistivät tuntevansa Miroslavia, tai tietävänsä koko jutusta muuta kuin sen, mitä lehdissä asiasta oli kirjoitettu.
Loppuratkaisu
Poliisin suorittamissa tutkimuksissa selvisi kuitenkin, että edellä mainitut miehet; Birgir, Dusan ja Steinar tiesivät Miroslavin tapauksesta paljon enemmän kuin antoivat ymmärtää.
Tutkimuksissa selvisi, että Miroslav oli saapunut helmikuun alussa Liettuasta Reykjavikiin vatsassaan 61 pakettia amfetamiinia. Häntä vastaanottamassa olivat olleet Birgir, Dusan sekä Steinar. Kaikki ei ollut kuitenkaan mennyt suunnitellulla tavalla, sillä huumepaketit eivät suostuneet tulemaan ulos Miroslavin elimistöstä erilaisista vippaskonsteista huolimatta. Miroslav alkoi tuntea itsensä huonovointiseksi ja hän pyysi päästä lääkäriin, mihin muut eivät kiinnijäämisen pelossa suostuneet. Lopulta Miroslav tuli niin huonoon kuntoon, ettei hän enää pysynyt jaloillaan, lisäksi hän oksensi verta. Lopulta Miroslav kuoli vaivoihinsa. Kolmikko oli nyt pulman edessä; mitä tehdä ruumiille? Huumeet he totesivat menetetyiksi, sillä he eivät halunneet ryhtyä leikkelemään Miroslavin ruumista. Ruumiin he päättivät hävittää. Parhaalle hävityspaikalle vaikutti 700 kilometrin päässä sijaitseva Neskaupstadurin pikkukaupunki.
Kolmikko tuomittiin 2 ja ½ vuoden vankeuteen huumausainerikoksesta, ruumiinvamman tuottamisesta ja vainajan häpäisemisestä.
Lähde: Poliisi kertoo 2009
Helmikuussa 2004 Neskaupstadurissa, Islannissa, myrskytuhoja selvittänyt sukeltaja teki karmaisevan löydön; kuuden metrin syvyydestä löytyi pitkulainen paketti, josta lähemmässä tarkastelussa oli helppo havaita ruumiin ääriviivat. Ruumis oli pakattu kahteen jätesäkkiin ja painoiksi oli laitettu 41-kiloinen troolipaino ja 13-kiloinen ketju.
Poliisin mukaan oli täysin poissuljettua, että ruumis olisi ajelehtinut löytöpaikalle merivirtojen kuljettamana. Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidettiin, että ruumis oli heitetty löytöpaikalle. Ruumis oli ollut vedessä arvioilta pari päivää.
Miespuolisella vainajalla oli yllään pelkät paita ja alushousut. Paitaan ommelluissa kangasmerkeissä oli kieltä, jota poliisit eivät ensiksi tunteneet. Vainajasta löytyi 5 pistohaavaa. Ruumissa ei ollut merkkejä kamppailusta.
Vainajan henkilöllisyys selviää
Nopeasti selvisi, ettei vainaja ole paikallinen. Ketään ei myöskään ollut ilmoitettu kadonneeksi, eikä kukaan tunnistanut miestä valokuvista. Islannin keskusrikospoliisi päätti ottaa yhteyttä Interpoliin vainajan henkilöllisyyden selvittämiseksi. Interpolin kautta saatiin tietää, että vainajan sormenjäljet olivat löytyneet Saksan poliisin rekisteristä. Kyseessä oli liettualainen 27-vuotias Miroslav Kustis, joka oli sekaantunut järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Reykjavikissa suoritetussa ruumiinavauksessa todettiin, että vainajan vatsa oli tungettu täyteen huumepaketteja; vatsasta löytyi yhteensä 61 pakettia amfetamiinia. Ruumista löytyneet 5 pistohaavaa olivat syntyneet kuoleman jälkeen. Tutkimuksessa selvisi myös, ettei kuolema ollut aiheutunut rikkoutuneista huumepakkauksista, sillä pakkausten todettiin rikkoutuneen vasta kuoleman jälkeen. Ruumiinavauksen perusteella arvioitiin, että kuolema oli seurausta huumepakkausten aiheuttamasta ohutsuolen tukoksesta ja siitä aiheutuneista komplikaatioista.
Ruumiinavauksen perusteella arveltiin, että Miroslav oli toiminut ns. muulina kuljettaen huumeita maasta toiseen.
Neskaupstadurin kaltaisessa tuppukylässä, kaikkeen tavallisuudesta poikkeavaan kiinnitetään huomiota, joten poliisi sai pian tietoonsa, että vainajan kuolinhetken aikoina Neskaupstadurissa oli vieraillut muutama ulkopaikkakuntalainen mies. Saatuaan lehdistä tietää, että poliisi on kiinnostunut heidän liikkeistään, päättivät miehet ilmoittautua poliisille. Lausunnoissaan he kiistivät tuntevansa Miroslavia, tai tietävänsä koko jutusta muuta kuin sen, mitä lehdissä asiasta oli kirjoitettu.
Loppuratkaisu
Poliisin suorittamissa tutkimuksissa selvisi kuitenkin, että edellä mainitut miehet; Birgir, Dusan ja Steinar tiesivät Miroslavin tapauksesta paljon enemmän kuin antoivat ymmärtää.
Tutkimuksissa selvisi, että Miroslav oli saapunut helmikuun alussa Liettuasta Reykjavikiin vatsassaan 61 pakettia amfetamiinia. Häntä vastaanottamassa olivat olleet Birgir, Dusan sekä Steinar. Kaikki ei ollut kuitenkaan mennyt suunnitellulla tavalla, sillä huumepaketit eivät suostuneet tulemaan ulos Miroslavin elimistöstä erilaisista vippaskonsteista huolimatta. Miroslav alkoi tuntea itsensä huonovointiseksi ja hän pyysi päästä lääkäriin, mihin muut eivät kiinnijäämisen pelossa suostuneet. Lopulta Miroslav tuli niin huonoon kuntoon, ettei hän enää pysynyt jaloillaan, lisäksi hän oksensi verta. Lopulta Miroslav kuoli vaivoihinsa. Kolmikko oli nyt pulman edessä; mitä tehdä ruumiille? Huumeet he totesivat menetetyiksi, sillä he eivät halunneet ryhtyä leikkelemään Miroslavin ruumista. Ruumiin he päättivät hävittää. Parhaalle hävityspaikalle vaikutti 700 kilometrin päässä sijaitseva Neskaupstadurin pikkukaupunki.
Kolmikko tuomittiin 2 ja ½ vuoden vankeuteen huumausainerikoksesta, ruumiinvamman tuottamisesta ja vainajan häpäisemisestä.
Lähde: Poliisi kertoo 2009