Sivu 1/1

Christina Riggs -lapsenmurhaajan tarina

Lähetetty: La Syys 26, 2009 12:55 pm
Kirjoittaja maija turjukka
Yleistä apatiaa ja ketutusta vastustaakseni yritän tehdä jonkunmoista alustusta minfolaisille varmaan vieraammasta lapsensurmaajasta. Pahoittelen, että lisätiedot tapauksesta ovat enimmäkseen englanninkielisiä, mutta uskon (ja toivonkin) että jonkunlaista keskustelua tapauksen tiimoilta kuitenkin syntyisi. Mahdolliset omat käännösvirheeni toivon oikaistavan asiallisesti, ilman suurempia kuittailuja mun puutteellisesta kielitaidostani... siispä asiaan!

Takaperoisesti puuhun, aloitetaan Christina Riggsin teloituksesta:

Arkansasin osavaltiossa ei oltu teloitettu yhtään naista 150 vuoteen ennen Riggsin teloitusta toukokuun 2. päivänä vuonna 2000. Teloitus toimeenpantiin myrkkyruiskeilla ja se sujui rauhallisesti. Teloitettava oli ns. volunteer (hyväksyi kohtalonsa) ja viimeinen toiveensa oli päästä rauhaan omantuntonsa kolkutuksilta, yhteen surmaamiensa lasten kanssa, joiden valokuvaa hän oli katsellut kuolemansellissään kesästä -98 asti.

"I´ll be with my children and with God. I´ll be where there´s no more pain. Maybe I´ll find some peace."

Christinan kuva:
Kuva

Surmatut lapset, 5-vuotias Justin (Bubbie) Thomas Riggs ja 2-vuotias Shelby (Sissie) Riggs:
Kuva

Tapahtumien kulku surmapäivänä 4.11.1997:

Sairaanhoitajana työskennellyt Riggs oli lunastanut apteekista Elavil- tablettinsa (masennuslääke, vaikuttava aine amitriptyliini) ja kähveltänyt työpaikaltaan Arkansas Heart Hospital-ista morfiinia ja kaliumkloridia. Mainittakoon, että tuo kaliumkloridi on sitä samaa ainetta, jolla myös Riggsin oma sydän pysäytettiin rauhoittavan aineen ja lihaksia lamaavan aineen ruiskuttamisen jälkeen.

Surmatyö oli laajennettu itsemurha, joka tosin jäi tuon itsemurhan suhteen toteutumatta. Nukutettuaan lapsensa muutamalla Elavil-tabletilla Riggs ryhtyi varsinaiseen surmaan, jonka hän katsoi olevan "rakkauden ele". Hän kun ei halunnut lastensa joutuvan erotetuksi toisistaan oman itsemurhansa jälkeen. Riggs aloitti ruiskuttamalla Justinin niskaan kaliumkloridia. Valitettavasti Riggsin kotikemistin taidot olivat huonot, eikä hän ollut osannut liuottaa kaliumkloridia oikein, joten toivotun sydämenpysähdyksen sijasta ruiske aiheuttikin Justinille vain poltetta ja kipua. Hätäännyksissään Riggs antoikin seuraavaksi morfiiniruiskeen kivunlievitykseen ja viimeisteli kaamean työnsä tukehduttamalla Justinin tyynyllä. Justinin jälkeen olikin sitten Shelbyn vuoro, hänelle Riggs ei enää antanutkaan ruiskeita vaan suoritti surmaamisen tukehduttamalla. Lasten ruumiit Riggs asetti vieretysten ja peitti peitolla.
Asiaankuuluvan itsemurhaviestin jätettyään Riggs sitten nautti 28 tablettia Elavil-ia ja ruiskutti itseensä kaliumkloridia, annoksen, jonka (oikein liuotettuna) olisi pitänyt riittää viiden ihmisen surmaamiseen. Itsemurha ei kuitenkaan onnistunut, vaan Riggsin äiti Carol Thomas löysi tyttärensä lattialle tuupertuneena seuraavana aamuna. Riggs kiidätettiin sairaalaan ja sieltä sitten suoraan vankilaan odottelemaan oikeudenkäyntiä.

Oikeudessa puolustus katsoi Riggsin toimineen pahan masennuksen vallassa ja avioerosta/viivästyneistä elatusmaksuista johtuneen taloudellisen ahdingon ajamana, mutta puolustus ei mennyt läpi. Riggsin heti tapahtumien jälkeen antama tunnustuslausunto painoi vaa´assa enemmän kuin syytetyn terveydentila.

Muuta taustatietoa Christinan aiemmasta elämästä:
Christina väitti joutuneensa velipuolensa hyväksikäyttämäksi 7 ja 13 ikävuoden välillä, kuten myös naapurinsa hyväksikäyttämäksi 13-vuotiaana. Oli näissä väitteissä sitten perää tai ei, 14-vuotiaana C. oli selvästi ylipainoinen, joi, tupakoi ja käytti marihuanaa ja etsi hyväksyntää antautumalla seksisuhteisiin. Hän synnyttikin ensimmäisen lapsensa jo 1988 (17-vuotiaana), mutta (lapsen onneksi -ko?) antoi tämän adoptoitavaksi.
Ilmeisesti muutama vuosi meni sitten paremmin, koska C. pystyi hankkimaan itselleen ammatin. Tosin hänen äitinsä kertoi tyttärensä olleen aina asioistaan vaitelias, eikä välttämättä osanneen kertoa murheistaan äidilleen. Toisen raskautensa alkaessa Christina joutui silloisen poikaystävänsä hylkäämäksi, mutta päätyi kuitenkin pian yhteiseloon aiemman poikaystävänsä Jon Riggsin kanssa. Pari avioituikin n. vuosi Justinin syntymän jälkeen (kesällä -93), mutta heti hääyönä suhde joutui koetukselle Christinan saatua keskenmenon. Keväällä -94 alkoi seuraava raskaus ja kesällä -95 perhe muutti Sherwoodiin, lähemmäs Christinan äitiä, jolta toivottiin apua korvatulehduskierteessä olevan Shelbyn ja ylivilkkaan Justinin hoitamiseen. Valitettavasti liitto päättyi kuitenkin eroon ja Christina joutui paiskimaan 12-tuntisia työpäiviä pärjätäkseen taloudellisesti. Niinpä sitten lopulta väistämätön tapahtui, kun epätoivoinen C. näki ainoaksi vaihtoehdokseen laajennetun itsemurhan.

Runsaasti lisätietoa oikeudenkäynnistä ja eriäviäkin näkemyksiä Christinan luonteesta (manipuloiva ja itsekeskeinen) ja surmien suunnitteluvaiheista seuraavissa linkeissä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Christina_Marie_Riggs

http://www.prodeathpenalty.com/Pending/00/may00.htm

http://www.clarkprosecutor.org/html/dea ... ggs629.htm

Re: Christina Riggs -lapsenmurhaajan tarina

Lähetetty: Ke Loka 07, 2009 9:54 pm
Kirjoittaja Kate
Christinasta tuli mieleen vanha tapa tehdä itsemurha: surmata ensin joku (esimerkiksi oma lapsi) tai tehdä muu tarpeeksi vakava rikos, josta oli odotettavissa kuolemantuomio ja tulla teloitetuksi asiallisten kirkollisten synninpäästöjen jälkeen. Itsemurhaa hautova pääsee hengestään ilman pelkoa kuolemanjälkeisestä rangaistuksesta, jonka aikanaan itsemurhantekijöitä uskottiin odottavan ja taisi vielä saada hautapaikankin kirkkomaalta.

Mutta ihmettelen kyllä tuota todella nopeaa aikaa tuomiosta teloitukseen, sillä lukion lyhyellä matematiikalla kesästä 1998 toukokuuhun 2000 kuluu aikaa se vajaat kaksi vuotta ja käsitykseni mukaan kuolemantuomiosta USAssa valitetaan aina automaattisesti. Se meneekö kyseinen tai seuraavat valitukset läpi on sitten toinen juttu ja eikös joku heppu ehdotellut jo, että koko valitusprosessia pitäisi lyhentää, jotta kuolemantuomiota odottavien jonoa saisi pienennettyä. Imo tämä polkee kuolemaantuomituillakin olevaa oikeusturvaa rankasti, mutta se ei liity tähän.

Ilmeisesti tässä on ollut vaikuttavina tekijöinä Christinan oma lausunto (varma syyllisyys?) ja ilmeinen haluttomuus jatkaa valitusprosessia (tämän otaksuin sillä perusteella, että hän suhtautui rauhallisesti kuolemantuomioonsa) vai olenko ihan metsässä? Luulisi nimittäin, ettei kiivaasti syyttömyyttään vakuuttavaa henkilöä kahdessa vuodessa teloiteta tuomion langettamisesta.