MURHA.INFO

Norjan sodanjälkeisen ajan tunnetuin murhatapaus ratkaistu (Apenes, 1978 – 2007)

Eipä ole kovin paljon näkynyt juttuja norjalaisista murhatapauksista pl. joitain Black Metal- sidonnaisia juttuja. Laitetaanpa tähän sitten kunnon mysteeri, joka on samalla yksi sotien jälkeen norjalaisia eniten kuohuttanut tapaus. Koska norjan kieli saattaa tuottaa ymmärtämisvaikeuksia jopa ruotsia hallitseville, teen tässä kohtalaisen tarkan yhteenvedon asiasta. Käännökset norjasta allekirjoittaneen.



Rikos

6. toukokuu 1978

Juristi Georg Apenes löytää äitinsä, Inger Johanne Apenes'in (61 v), kuoliaaksi puukotettuna tämän kotona, Fredrikstadin ulkopuolella sijaitsevassa Gamlebyen'issä (Østfold'in lääni, lähimpänä Ruotsin rajaa, Oslon kaakkoispuolella). Murhapaikka


[Uhri]

[Surmatalo]

Tutkinta

Kripos (Norjan silloinen KRP) alkoi välittömästi tutkimaan tapausta, ja tutkimukset jatkuivat täysillä myöhäissyksyyn 1978. Tutkimukset olivat sen ajan mittapuun mukaan todella laajat, mutta siitä huolimatta tekijää ei surmalle löydetty. Surmatun vävyä kuulusteltiin (ja epäiltiin) teosta pitkään. Suurimpana ongelmana pidettiin sitä, että tapaukselle ei löytynyt minkäänlaista motiivia. Murha-asetta (Mora-puukko) ei myöskään koskaan löydetty.

Tutkimuksissa talosta löydettiin viidet tuntemattomat sormenjäljet, joista yhdet tunnistettiin vuonna 2002 uhrin, silloin nelivuotiaalle, lapsenlapselle. Muita neljää sormenjälkiä ei tunnistettu, eli tällöin tekijä ei ollut esiintynyt poliisin rekistereissä.

1982 – 1983

Tapaus otettiin uudelleen tutkittavaksi uusin voimin, ja surmasta epäiltynä pidätettiin kuudeksi kuukaudeksi eräs maalari. Maalari oli maalannut uhrin talon kaksi viikkoa aikaisemmin keväällä ja hänellä oli myös avain taloon. Poliisi ei ollut varma surman ajankohdasta (pe vai la) ja maalarilla oli alibi ainoastaan lauantain osalta. Poliisin mielestä asia oli näin ollen ratkaistu ja syyllinen löydetty.

Kuitenkin esitetyt todisteet eivät riittäneet edes oikeudenkäyntiin ja maalari oli vapautettava (pitävien) todisteiden puuttuessa. Sitäpaitsi surman ajankohdaksi varmistui lauantai. Vankeusaika ja kuulustelut olivat olleet rasittavia, ja maalari oli ollut lähes koko ajan vierailukiellossa. Hänet myös irtisanottiin puolustusvoimien palveluksesta epäilyksien takia. ”Olisin seonnut, jollei minulla olisi ollut uskoa.”, kertoo maalari.

Kun todellinen syyllinen myöhemmin löydettiin, haastateltiin siinä yhteydessä myös maalaria, joka ilmaisi suuren helpotuksensa ja ilonsa asian johdosta. Vihdoinkin hänen maineensa on puhdistettu, sillä häntä oli kuitenkin kuluneiden vuosien (25 v) aikana pidetty Apenes-murhaajana, varsinkin epäillyn lapset olivat luonnollisesti kokeneet tilanteen raskaana.

Maalari (nykyään 71 v) ei kuitenkaan ollut katkera surmaajalle, ainoastaan 80-luvun poliisin toiminnalle, vaikka palkkasikin itselleen lakimiehen, jonka avulla yritti saada valtiolta korvauksia (2 milj. NOK) perusteettomasta pidätyksestä. Sivaltaa samassa yhteydessä poliisin kyvyttömyyttä Fredikstad'issa tapahtuneen toisen oikeusmurhan tiimoilta (tapaus Liland – istui syyttömänä kahden miehen surmasta tuomittuna 25 v. Tästä ehkä lisää myöhemmin).

VG
Demokraten

2001 -2003

Norjassa henkirikoksen vanhenemisaika on 25 vuotta. Kun Apenes-surman vanheneminen tuli lähemmäksi, päätettiin tapaus ottaa vielä kerran käsittelyyn ja yrittää ratkaista se nykyaikaisin menetelmin, mm. DNA-tutkimusta ja bio- ja IT-teknisiä menetelmiä hyväksi käyttäen. Fredrikstad'in paikallispoliisi sai jälleen apua Kripos'ilta, joka tuli kuitenkin siihen lopputulokseen, että jutun uudelleen avaamiseen ei ollut riittäviä edellytyksiä.

Kesällä 2002 vetosi uhrin tytär lehdistössä, että tekijä ilmoittautuisi vapaehtoisesti poliisille. ”Meidän pitää saada asiasta varmuus, jotta voimme jättää asian taaksemme. Ennen kuin tiedämme, mitä tapahtui, emme sitä pysty tekemään. Se on mahdotonta. Jonkun on pakko tietää jotain. Riippumatta kuka tekijä on, toivon, että asianomainen ilmoittautuu poliisille. Tunnustaminen lienee myös tekijälle helpotus.”, kertoo Inger Christine Apenes VG-lehdelle.

Kun tapaus vanheni 7.5.2003, oli tutkinnassa käyty läpi lähes 4000 ihmisen tiedot, jotka oli syötetty tietokoneille, samoin vuonna 1978 oli kuulusteltu 3000 todistajaa. Tekijää ei kuitenkaan onnistuttu löytämään, näin ollen rikos vanheni, eli ketään ei voida enää saattaa surmasta rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Ratkaisu

Syksy 2006

Poliisi sai tapaukseen liittyen uuden vihjeen. Vihje tuli tekijän isältä. Isä oli saanut tietää surmasta vuoden kuluttua tapahtuneesta (1979), pojan itsensä kertomana. Toki myöhemmin poika oli perunut sanansa ja kertonut vain pilailleensa asian tiimoilta. Isä ilmoittaa lehtihaastattelussa, ettei ole ylipäänsä puhunut poikansa kanssa vuosikausiin. Syyksi ilmiantoon isä kertoo vain tahtoneensa asian pois tästä maailmasta ja oman pahan olonsa pitäessään sisällään tälläistä tietoa.

Poliisi on myöhemmin ilmoittanut olevansa yllättynyt näistä uusista tiedoista, sillä kun isä otti yhteyden poliisiin, tämä ei silloin kertonut tietäneensä asiasta jo vuodesta 1979 lähtien. Poika on moneen kertaan kieltänyt, että hän olisi surmasta kenellekään aikaisemmin kertonut.

Koska rikos oli jo vanhentunut, ei poliisi pitänyt tapauksen selvittämisellä mitään kiirettä.

Demokraten

Helmikuu 2007

Poliisi sai yhteyden poikaan.

Maaliskuu 2007

Tapaus ratkesi, kun kuulusteluihin kutsuttu mies tunnusti tehneensä surman. Poliisi piti miehen antamia tietoja luotettavina, sillä ne sisälsivät sellaista materiaalia, jonka vain surmaaja voi tietää ts. yksityiskohtaisia tietoja murhapaikasta, -uhrista ja tekotavasta.

3.4.2007

Asia julkistettiin. Kuluneiden viikkojen aikana varmistettiin miehen kertomus, joka todettiin uskottavaksi.

Tekijä

Teon hetkellä tekijä oli ainoastaan 13-vuotias. Poika oli murtautunut sisään aivan perinteisesti varastelun merkeissä, mutta tuli kesken kaiken yllätetyksi. Kiinnijäämisen pelossa poika oli paniikissa puukottanut (Mora-puukolla) uhrin.

Tekijä ei ole tämän jälkeen tehnyt mitään rikollista, eikä näin ollen ole mikään poliisin vanha tuttu. Kyseessä on päinvastoin aivan tavallinen naimisissa oleva perheenisä. Asianajajan sanoin, tekijä on hyvin sympaattinen ja kunniallinen mies.

Koska surma oli jo vanhentunut neljä vuotta aikaisemmin, ja tekijä oli surmahetkellä ollut alaikäinen, ei rikoksesta tullut tekijälle mitään seuraamuksia. Vuonna 1978 ei alle 14-vuotiaita voitu toimittaa vankilaan. Tapauksen asiakirjat on kuitenkin julistettu salaisiksi.

Kuriositeetteja

Äitinsä puukotettuna löytänyt Georg Apenes, entinen Høyre-puoleen kansanedustaja, kertoi vuonna 2005, ettei hänen omiin näkemyksiin rikollisuudesta ja rangaistuksien kovuuksista ole vaikuttanut äitinsä kohtalo. Poika ei nimittäin usko kenenkään rikollisen paranevan (pitkien) rangaistuksien avulla. Hän on esittänyt myös syvän huolestumisensa vankeinhoidon kuntouttamis- ja sopeuttamismäärärahojen poistumisesta. Vuoden 1986 lehtihaastattelussa GA kertoo elämänsä hirvittävämmän hetken olleen, kun hän löysi äitinsä surmattuna. Tosin ensin GA luuli äitinsä tehneen itsemurhan (mies (käräjäoikeuden tuomari) oli kuollut vuotta aikaisemmin).

Uhrin lapset, Georg Apenes ja Inger Christine Apenes, eivät halunneet tavata surmaajaa, joka ilmoitti olevansa valmis tälläiseen tapaamiseen. Tekijä lähetti kuitenkin kummallekin lapselle kirjeen, jossa hän selittää tapahtunutta ja sen aiheuttamia ongelmia tekijän omassa elämässä vuosien saatossa. Tekijä oli saanut ammattiapua mm. papilta kirjeen muotoilussa. Lapset eivät kuitenkaan suostuneet kuvailemaan kirjeen sisältöä tarkemmin.

Demokraten

Lapset eivät alkuaikoina antaneet asiasta medialle haastatteluja, sen sijaan Inger Christinen mies, Svein-Erik Moe, ilmoitti, että perhe toivoo vihdoin saavansa unohtaa asian niin pian kuin mahdollista. Kertoi kuitenkin samalla, että poliisin lehdistötilaisuus sai perheen hermostuneeksi, ja se tuntui kuin pommin räjähdykseltä. Moe't asuvat muuten uhrin talossa.

Myöhemmin Inger Christine Apenes on lehtihaastattelussa ilmoittanut, ettei sillä ole merkitystä, onko surmaaja 13- vai 80-vuotias, surma on aina surma. Oli ollut tuskallista saada tietää surmaajan olleen niin nuori. Olo on nyt aivan tyhjä, mutta samalla helpottunut, olemmehan eläneet epätietoisuudessa lähes 30 vuotta.

Svein-Erik Moe joutui myös itse surman jälkeen 36 tuntia kestäneisiin poliisin kuulusteluihin, eikä jatkossakaan häntä jätetty rauhaan, vaan häntä kuulusteltiin tarpeen vaatiessa. Moe koki itseään painostetuksi tunnustamaan anoppinsa surman. Jossain vaiheessa poliisi lupasi lievempää rangaistusta, jos hän tunnustaisi. Vapauduttuaan kuulusteluista oli poliisi sanonut, että tällä kertaa pääset vapaaksi, mutta kyllä me sinut nappaamme myöhemmin. ”En sietänyt nähdä poliisiautoa moneen vuoteen.”, parahtaa Moe.

VG

Eläkkeellä oleva poliisi, Gunnar Dahl-Johansen, joka aikoinaan surmaa tutki, ilmoitti olevansa helpottunut, kun tapaus selvisi. Uutinen yllätti täysin eläköityneen tutkimusjohtajan. Tämä oli ainoa asia, jonka ratkaisemattomuus häntä harmitti siirtyessään eläkkeelle vuonna 2004.

Silloiset tutkijat eivät millään tavoin olleet varautuneet siihen, että tekijä olisi voinut ollut 13-vuotias poika, edes Kripos ei kyennyt sellaiseen vaihtoehdon esittämiseen. Siihen aikaan pidettiin täysin mahdottamana, että niin nuori pystyisi tällaisen teon tekemään, eli sitä ei myöskään otettu huomioon tutkimuksissa, kertoo Dahl-Johansen.

Vaikka hän lähes koko ammattiuransa ajan yritti saada syyllistä kiinni, hän ei ole nyt kiinnostunut tietämään tekijän henkilöllisyyttä. Sen sijaan, hän kertoo olevansa erittäin iloinen 1983 syyttömästi pidätetyn maalarin puolesta ja tämän maineen puhdistumisesta.

Demokraten

Georg Apenes (69 v), avasi uuden asianajajatoimiston Værste'ssä joulukuussa 2009.

Youtube'ssa on vetoomus, jossa pyydetään mediaa ja muita jättämään tekijä rauhaan sekä toivotetaan tekijälle ja perheelle hyviä jatkoja ja voimaa.

Vetoomus

Suuri kiitos hyvästä avauksesta. Nämä pohjoismaiset jutut tuppaa jäämään lapsipuolen asemaan nykyminfossa, valitettavasti!

Kiitos avauksen tekijälle,
loistava juttu, ja nämä Norjan ja muiden pohjoismaiden, paitsi ruotsi, rikostapaukset ovat tässä jääneet vähemmälle huomiolle.
Norjassa yleensäkin tehdään vähän henkirikoksia, noin kolme kertaa vähemmän kuin Suomessa, ja sama on tilanne muissakin pohjoismaissa, Ruotissa tilastojen mukaan henkirikokset ovat vähentyneet viime vuosia ja Suomi saa taas hävetä, kuin Suomessa tehdään henkirikoksia puolet
enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

joten melkein jokainen tapaus kuohuttaa Norjassa enemmän tai vähemmän
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_co ... icide_rate

Aika jännää, että Norjassa henkirikos vanhenee, vai oliko se silloisen lainsäädännön mukaan, saattaa se olla muuttunut nykyään

Tekijä on rikollinen, joka saattaa syyllistyä jossain olosuhteissa aika raakaan rikokseen, oman nahkansa pelastamiseksi, ja on pitänyt kulisseja yllä vuosia, Se kertoo kuitenkin paljon tekijän luonteesta, että tekijä on tyynesti katsonut sivusta, kun muita on epäilty.
sikäli sääli että häntä ei saatu vastuuseen, vaikka varmaan myös nykykäytännön mukaan aika lievä olisi mahdollinen rangaistus ollut.
Suomessa rikosvastuu alkaa 15 v, ainakin Heinojen surminen yhteydesä tuomittiin 16 vuotias.

Siitä Lilandin tapauksesta eli Fredrikstadissa 1960 luvun loppupuolella tapahtuneista kirvesmurhista
olisi hyvä tehdä juttu, mikäli kerkeet joskus, mies kuoli muistaakseni vuosi vapautumisen jälkeen.
Selvisikö oikea syyllinen koskaan? olisiko kuitenkn mahdollista että tämä parikymmenen vuoden jälkeen syyttömäksi todettu mies oli kuitenkin syyllinen?

Eipä ole kovin paljon näkynyt juttuja norjalaisista murhatapauksista pl. joitain Black Metal- sidonnaisia juttuja

tyrkkään nyt OTna tähän
Tässä on se norjan teinisurma- ketju, jota olemme kutakuinkin suomentaneet

Tässä tapauksessa se murhaaja on saanut jo tuomionkin, mikäli nyt oikein ymmärsin

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 4&p=280220

HarrietM kirjoitti:Tässä on se norjan teinisurma- ketju, jota olemme kutakuinkin suomentaneet

Ahaa, en tuota ollut nähnytkään, sillä olen pysynyt visusti tällä Henkirikokset ulkomaat- alueella ja jättänyt muut alueet rauhaan.

Tein sinne pienen päivityksen. Kiitos vinkistä ja kannustuksesta muillekin. Sellainen lämmittää näin vasta-alkajaa. Tapaus Liland'in osalta taisit jo oleellisemmat seikat mainitakin ...

HarrietM kirjoitti:Norjassa yleensäkin tehdään vähän henkirikoksia, noin kolme kertaa vähemmän kuin Suomessa ...

Todella mielenkiintoista luettavaa löytyy Ruotsin vankeinhoitolaitoksen (Kriminalvården) tilastoista, koskien Pohjoismaiden vankeinhoitoa 2002 - 2006. 63-sivuisen PDF-muodossa olevan raportin voi ladata täältä. Henkirikoksia tehtäneen Norjassa vähemmän kuin Suomessa, mutta kokonaisuudessaan vapausrangaistusten suhteellinen määrä on kummassakin maassa aivan sama em. tilaston mukaan.

Tilastosta pitäisi tehdä kunnon referaatti ...

Aika jännää, että Norjassa henkirikos vanhenee, vai oliko se silloisen lainsäädännön mukaan, saattaa se olla muuttunut nykyään?

Ei ole muuttunut, sama lainsäädäntö on yhä voimassa. Yllämainitun tilaston mukaan, Norjassa ei ole yhtään elinkautisvankia. Johtuneeko yksinkertaisesti siitä, että kaikki rangaistukset ovat määräaikaisia.

Ruotsissa on muuten juuri hyväksytty lainmuutos, jonka mukaan henkirikokset eivät enää vanhene. Syy lainmuutokseen oli, kuinkas ollakaan, Olof Palmen murhaa uhkaava vanheminen. Palmen murhasta tulee ensi vuoden helmikuussa kuluneeksi 25 vuotta, jolloin vanhan lainsäädännön mukaan murha olisi vanhentunut.

Suomessa rikosvastuu alkaa 15 v

Norjassa on nykyään sama ikäraja.

Hyvä avaus, kiitos! Mielenkiintoinen tapaus. Uskon kyllä että tapaus on vaikuttanut ikävästi tekijänkin elämään, mutta mielestäni murhan ei todellakaan pitäisi voida vanheta. Hyvä että Ruotsissakin muutetaan laki tältä osin.

Tapaus herättää kyllä hakematta kysymyksiä tekijän luonteesta ja taustasta.

1) Tekijän nuoruus

Julkisista lähteistä ei käy ilmi millään tavalla, oliko tekijä rutinoinut pikkuvaras ja asuntoihin murtautuja jo 13-vuotiaana. Vaikea uskoa, että tekijä murtautuisi vasta ensimmäistä kertaa, vieläpä puukko mukana. Toisaalta, paniikinomainen reagointi uhkatilanteessa saattaa kavaltaa rutiinin puutteesta. Tuskin kuitenkaan kovinkaan moni 13-vuotias 1970-luvulla, erityisesti Norjassa, on kovin ammattimaisesti asuntomurtoja tehnyt.

Asuntomurrosta on jättimäinen askel tappoon. Mikä pitää päässä naksahtaa, että suhteellisen vähäisen rikoksen peittämiseksi tekee sen suurimman, riistää 13-vuotiaana toisen ihmisen hengen? Paniikissa voi tietysti sortua tekemään kaikenlaista, mutta valtaosalla väestöä lienee kuitenkin sisäänrakennetut mekanismit, jotka tällaisen teon tekemisen estäisi. Olettaen, että lapsi on kokenut enemmän tai vähemmän normaalin kasvatuksen perheen ja koululaitoksen parissa.

2) Tekijän kotiolot - suhde isään

Edelleenkään, eipä juuri ole näkynyt tietoja asiasta. Suhde isään tuntuisi kuitenkin olevan aika ongelmallinen. Isän lehdistölle antaman lausunnon mukaan, hänellä ei ole ollut vuosikausiin yhteyksiä poikaansa. Syytä voi vain arvailla. Samoin ihmetyttää isän väite, että poika olisi vuoden kuluttua kertonut tapahtuneesta. Poikahan on kieltänyt kertoneensa asiasta kenellekään, edes isälleen.

Isältä tuli kuitenkin lopullinen vihje poliiseille, joten jotain kautta isän oli tiedon pitänyt saada. Epäilemättä luonnolliseltahan tuntuisi, että poika olisi jossain vaiheessa tiedon isälleen kertonut. Jos poika oli kuitenkin päättänyt teon unohtaa, on tietysti mahdollista, että hän on samassa yhteydessä tietoisesti unohtanut kaikki muutkin siihen liittyvät tapahtumat.

Toisaalta, jos asia oli painanut myös isän sydäntä 27 vuotta, niin mikä esti häntä ilmoittamasta asiasta poliisille jo aikaisemmin, eikä vasta siinä vaiheessa, kun poikaa ei voitu rikosoikeudelliseen vastuuseen taposta saattaa? Eihän poikaa olisi kuitenkaan alaikäisenä tehdystä surmatyöstä voitu tuomita yhtään mihinkään, vaikka teko ei olisi edes ehtinyt vielä vanhentua.

Isä perusteli lehdessä seuraavasti: Poika myöhemmin kielsi ehdottomasti kaiken, tuonikäiset pojat päästelevät suustaan tuon tuostakin ns. aivopieruja ja lopuksi kyseessä oli hänen oma poikansa.

3) Oliko tekijä yksin

Tekijän mukaan sekä murron että surman hän teki yksin. Pystyn hyvin helposti kuvittelemaan, että asuntomurtoja tehtäisiin pienen (kaveri)porukan tai parhaan kaverin kanssa. Ryhmän ja näyttämisen paine/tarve ajaa tunnetusti helposti tällaiseen toimintaan.

Vaikka kesän ja syksyn -78 aikana kuulusteltiin yli 3000 ihmistä, sekä myöhemmin syötettiin vielä 4000 ihmisen tiedot tietokoneille, jäi neljän ihmisen sormenjäljet tuntemattomaksi. Voisiko jotkut näistä kuulua tekijälle ja tämän kaver(e)ille?

4) Tekijän psyyke

Todella mielenkiintoinen kohta. Miten on mahdollista, että tällaisen asian kanssa voi elää ilman, että siitä jää jäljet? Mitä pitää itselle tehdä, että asian voi vaimentaa, sumentaa tajunnastaan vuosien ajaksi? Norjalaisen oikeuspsykologin mielestä, olisi todella poikkeuksellista, jos teko ei oli ollut valtava rasitus tekijälle. Psykologin käsityksen mukaan mies on kuitenkin 'normaali', eli mielenterveydellisiä häiriöitä ei ole käyttäytymisen perusteella oletettavissa.

Tekijä on myöhemmin uhrin lapsille lähettämässään kirjeessään kuvaillut, millaisia (lukuisia) fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia hänellä on ollut joutuessaan tällaista hirvittävää salaisuutta kantamaan. Tuon lausuman perusteella tekijä ei ole missään vaiheessa varsinaisesti unohtanut asiaa, vaan elänyt kärsien sen kanssa 29 vuotta. Tunnontuskat eivät kuitenkaan ole olleet niin suuria, että olisi mennyt aikanaan rikoksensa poliisille tunnustamaan.