Kun raja ylitetään - kuolemaan johtanut kiusaaminen

[VoDKa]

Päällimmäisenä pintaan nousee näitä lukiessa silmitön vihan ja oman läheisen ollessa kyseessä oman käden oikeuteen tarttuminen olisi aika lähellä. Valittavasti ihmisistä pitäisi saada poistaa luonnevikaiset yksilöt ihan kuin eläimistäkin toisten elämää pilaamasta. Sen määrittely onkin sitten toinen asia.

Ironisintahan tässä on, että nimenomaan ne itsemurhan tekevät on elämän kannalta niitä ns. turhia yksilöitä - heikkoja, jotka on hyvä karsia geenejä pilaamasta jotta vahvat elävät. Tämä olisi se raaka tapa ajatella, jos jätettäisiin kaikki tunnepuolet sikseen.

[LAWoman]

Itse näkisin tuon niin ettei ketään herkkää yksilöä saa ajaa niin ahtaalle että tapahtuu jotain tuollaista. Minä olen ollut se meillä joka on kokenut kiusaamista jollain asteella. Kauhulla lukiessani ketjua ajattelin, että mitä jos se olisikin ollut jompi kumpi veljistäni jotka ovat herkempiä kuin minä? Oman kovemman kuoreni olen tietysti pahoja sanoja kuunnellen kasvattanut... Päätin etten anna sen vaikuttaa ja siksi olen tässä nyt. Mieleen nousee kuitenkin kysymys, olisinko eläväisempi, positiivisempi ja iloisempi ehkäpä jopa luottavaisempi jos minua ei olisi henkisesti kiusattu.

[kattila]

Kiusatun äiti pelkää pahinta

Torstai 16.2.2012 klo 20.03

Luokkakaverit kiusaavat ja pahoinpitelevät 10-vuotiasta Jonia lähes päivittäin koulussa.

Koulukiusatun Jonin äiti pelkää, että joko kiusaajat tai Joni itse tekevät jotain peruuttamatonta, jos kiusaaminen vielä jatkuu.

Jonin äiti Tanja Hämäläinen kertoo, että pojan hakkaaminen koulussa on jokapäiväistä.

- Se on sellaista, että poikaa nostellaan riveleistä seinälle, hakataan nyrkeillä, kaadetaan maahan ja potkitaan, uhkaillaan veitsellä ruokalassa, Hämäläinen luettelee.

Jonin kiusaaminen alkoi elokuussa, kun hän vaihtoi uuteen kouluun. Edellisessä koulussa vastaavanlaista ongelmaa ei ollut.

Tällä hetkellä Joni on pienryhmässä, jossa on alle kymmenen oppilasta. Hän käy koulua Vantaalla.

Uhkailua

Hämäläinen on kertaalleen joutunut soittamaan poliisin poikansa koululle. Hän oli hakemassa Jonia koulusta ja luokkahuoneessa yksi kiusaajista käyttäytyi uhkaavasti Hämäläistä kohtaan.

- Kun olin luokassa, yksi koululaisista meinasi käydä kimppuuni. Tämä tapahtui noin kolme viikkoa sitten.

Yksi kiusaajista oli tilanteessa huutanut pitävänsä huolen, että Joni tullaan pahoinpitelemään.

- Ihan oikeasti pojan turvallisuus on vaarassa, Hämäläinen sanoo ja ihmettelee koulun toimettomuutta asiassa.

- Nyt tiedän, miltä muista tuntuu vastaavassa tilanteessa. Olemme näiden asioiden kanssa ihan yksin, Hämäläinen toteaa.

Hän jatkaa, että Jonin koulussa on aina reagoitu kiusaamiseen, mutta toimenpiteet eivät jostain syystä etene.

- Tässä on puoli vuotta vain mietitty ja katseltu.

Hämäläinen pelkää, että pian saattaa käydä pahemmin.

- Joko ne kiusaajat tekevät jotain tosi vakavaa tai sitten se on Joni. Hän hautoo tätä (kiusaamista) koko ajan sisällään.

Suuri pelko

- Joni ei uskalla kulkea koulumatkoja yksin. Yöt on hankalia, koska hän ei saa nukuttua. Olemme hakeneet asiassa ammattiapua, Hämäläinen kertoo tämän hetken tilanteesta.

Kouluun meneminen pelottaa Jonia. Äiti kertoo, että kun poika esimerkiksi maanantaina meni kouluun, oli kiusaaminen ja hakkaaminen alkanut välittömästi.

- Meillä on vaihtoehtona vaihtaa pojan koulu, mutta sitten taas kiusattu väistää ja kiusaajat jäävät entiseen kouluun, Hämäläinen tilittää.

Jonin koulun apulaisrehtori ei halua kommentoida tilannetta muutoin kuin sanomalla, että asia on käsiteltävänä.

Kiusatun pojan nimi on muutettu.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012021 ... 2_uu.shtml

[hellämustapääfinnilä]

En usko koulun pystyvän koskaan puuttumaan kaikkeen kiusaamiseen, vaikka hyvää tahtoa olisi kuinka, osaan kyllä. Tässä "Jonin" tapauksessa koulu voisi toimia ja siirtää kiusaajaoppilaat toisiin kouluihin. Jopa yhden siirtäminen saattaisi auttaa. On ollut tapana, että kiusatut vaihtavat koulua, minusta tuosta vanhakantaisesta käytännöstä olisi hyvä päästä. Sen sijaan kiusaajille uhka joutumisesta etsimään paikkansa uudessa luokassa kiusaajan leima otsassa voisi toimia myös hyvänä pelotteena ja ehkäistä vähintään tällaista kaikkien tiedossa olevaa kiusaamista.

Koulukiusaaminen on aina lähtöisin yksilöistä, ja sieltä sen kitkeminen täytyisi alkaa. Asenteisiin vaikuttamalla. Jos kiusaajat eivät saisi "palkkiota" toiminnastaan ikätovereiltaan, motivaatio kiusaamiseen laskisi. Niin kauan kuin kiusaajalle löytyy kannustajia, mukana naureskelijoita ja pienillä kommenteilla osallistuvia, toiminta jatkuu. Suuri hiljaa oleva joukko tukee omalla tavallaan, tahtomattaankin. Hyvin harvoin vielä toistaiseksi löytyy niitä vahvoja, jotka uskaltavat avata suunsa ja puuttua, pelko joutumisesta itse seuraavaksi kohteeksi on niin suuri. Rohkea ja arvostusta ansaitseva on se, joka uskaltaa puolustaa kiusattuja, ei kiusaaja.

[LAWoman]

Totta. Kun porukka hajoaa, tilanne voisi helpottaa. Pitäisi selvittää tarkoin mitkä on kiusaajien roolit jengissään ja pahimmat suosiolla eri kouluihin. Jos tosiaan se on edes mahdollista, pienillä paikkakunnillahan sitä vaihtoehtoa ei ole.

[Michelangela]

Iltasanomat 7.3.2012: "15-vuotiaan Elisan päiväkirja paljasti itsemurhan syyn"

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/15-vu ... -tf-promo2


"15-vuotias tyttö kärsi hiljaa eikä kertonut kiusaamisestaan kenellekään ennen kuin ahdistuneena riisti oman henkensä.


15-vuotiasta Elisaa kiusattiin koulussa rajusti. Ivaa, nimittelyä, lopulta myös fyysistä väkivaltaa. Elisa ei ikinä kertonut kiusaamisesta vanhemmilleen vaan yritti kestää, ottaa lyönnit ja potkut vastaan.
Lopulta nuoren tytön voimat loppuivat.

"En mä jaksa tätä. En oikeestaan jaksas enää koko saatanan elämää. Tällasta tää nyt sit on, eikä se muutu mihinkää", Elisa kirjoitti päiväkirjaansa.

Vuosi sitten 15-vuotias nuori päätyi lopettamaan oman elämänsä. Jäljelle jäi tytön päiväkirja, josta hänen vanhempansa viimein saivat lukea koko tarinan siitä, mitä tytär oli viimeisinä vuosinaan saanut kestää.

Kirjailija Minttu Vettenterä on kirjoittamassa Elisan tarinaa kirjaksi. Tulevasta kirjasta kertoi ensimmäisenä MTV3. Projekti alkoi viime kesänä, kun Vettenterän ja Elisan isän yhteinen tuttu johdatteli toisensa vuosia sitten tunteneet kirjailijan ja lapsensa menettäneen miehen keskustelemaan keskenään.

-Isällä oli toive, että hän saisi asiaa puhuttua ja tuotua julki, että ihmiset alkaisivat ajatella, kertoo Vettenterä.

Joskus vielä kaduttaa -nimellä liikkuva kirja on vaiheessa eikä julkaisupäivää ole vielä päätetty, mutta kirjailija kertoo puhuneensa asiasta kustantajansa kanssa viimeksi tänään keskiviikkona.

Sen sijaan tulevan kirjan ympärille syntynyt Facebook-yhteisö Enkeli-Elisa on kerännyt joulukuusta lähtien jo 15 000 seuraajaa. Myös Elisan vanhempien kirjoittama blogi ja kirjailijan verkkosivustollaan julkaisemat otteet Elisan päiväkirjasta ovat herättäneet suurta kiinnostusta - ja tavoittaneet kohderyhmänsä.

-Tämä on hemmetin tärkeä aihe, ja on ollut ihanaa nähdä, miten ihmiset ovat ottaneet Elisan tarinan sydämelleen ja halunneet lähteä toimimaan, Vettenterä sanoo.


Herätys, vanhemmat

Elisan traagisen tarinan julkaisemisella on tarkoitus herättää suomalaiset jälleen muistamaan kuinka tärkeää kiusaamiseen on puuttua. Vettenterä on syystäkin tyytyväinen.

-En tiedä, onko kyse siitä, että Elisa kaikessa äärimmäisyydessään on antanut jutun, joka jää mieleen. Julkaisemme tänään myös kiusauksen vastaiseen projektiin liittyvän nettisivuston. Olen kerännyt sitä varten valtavasti linkkejä kiusaamistarinoista, jotka ovat toinen toistaan hurjempia ja raaempia - ja joita ei saisi olla.

Kiusaaminen nousee otsikoihin tuon tuosta, vaan ei lopu. Mistä se johtuu?

-Ihmiset turtuvat. Tarinat järkyttävät 10 minuuttia ja unohtuvat.

-Voidaan miettiä, mikä on vanhempien vastuu ja kuinka kauan lasta saa rääkätä ennen kuin siihen puututaan.

Vettenterä haluaa muistuttaa vanhempia siitä, että pieni ele saattaa tehdä lapsen mielessä suurta tuhoa.

-On äärimmäisen tärkeää säilyttää keskusteluyhteys, että lapsi kertoo asioistaan. Aikuisen pitää puuttua siinä vaiheessa, kun lapsi tulee ensimmäisen kerran sanomaan, että häntä kiusataan.

-Tuleeko lapsi kertomaan enää toista kertaa, jos hänelle kerran kohauttaa harteitaan ja sanoo, että "koita vaan kestää"?

Vettenterän mukaan kiusaamisessa tärkein mittari on se, miltä kiusatusta tuntuu.

-Jos se tuntuu pahalta, siihen pitää puuttua. Herkällä pitäisi olla oikeus olla herkkä.



Masennus katkaisi opinnot


Vettenterää itseään kiusattiin koulussa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. Kahdeksannella luokalla hänen oli vaihdettava koulua, kun kiusaajien toiminta muuttui yhä vain rajummaksi ja raaemmaksi.

-Oli pahoinpitelyitä ja tilanne meni siihen, että porukka kävi talomme rappukäytävässä huutamassa tappouhkauksia.

-Olin aika avoin ja tunneherkkä, Vettenterä sanoo.

Peruskoulun jälkeen hän aloitti lukion, mutta joutui pian lopettamaan sen kesken sairastuttuaan pahaan masennukseen ja paniikkihäiriöön.

-Kovapäinen kun olen, kävin kolmena päivänä yrittämässä uudelleen, mutta ei siitä tullut mitään.

Vettenterä uskoo, että koko peruskoulun kestänyt kiusaaminen on yksi suurista syistä sairastumisen taustalla. Viimeiset 10 vuotta hän on ollut kotona kolmen lapsensa kanssa ja kirjoittanut yhteensä kuusi kirjaa, joista yksi käsittelee masennusta.


Toivo elää

-Kirjan tekeminen on ollut hyvin erilainen ja erikoinen, raskas prosessi. Ei ole ollut kovin montaa kertaa, että olen kirjoittanut ilman, että itken.

Tekstiä on käyty moneen kertaan läpi Elisan vanhempien kanssa. Vettenterän mukaan kirjasta haluttiin tehdä sellainen, että se sopii nuorten lukemiseksi.

-Saimme jonkin aikaa sitten yhdeltä nuorelta tytöltä postia. Häntä oli kiusattu pitkään ja hän oli pohtinut itsemurhaa. Hän kuitenkin kertoi, että kun hän oli lukenut Elisasta ja Elisan vanhempien surusta, hän päätti kertoa äidilleen kiusaamisesta ja luopua itsetuhoisista ajatuksista.

-Jo se, että olemme pystyneet pelastamaan edes yhden nuoren hengen, on täyttänyt tavoitteemme.

Elisan tarinasta kertoo lisää keskiviikon 45 minuuttia -ohjelma MTV3-kanavalla tänään kello 20."


Elisa Rimaila "


Näitä tulee ilmi ihan loputtomiin. Kyllä tekee pahaa ja turhauttaa. Mikä ihme on kun kiusaamista ei saada kuriin?

[Marsalkka]

Kirjan ohessa kirjoitan nettiin kuvitteellista Elisan päiväkirjaa, joka pohjaa tosielämän tapahtumiin.

[Elpukka]

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.sht ... i-henkensa

Pienen pojan epätoivo - kiusattu 10-vuotias riisti henkensä

Kukaan ei kuullut 10-vuotiaan Harryn ääntä. Kuva: Kuvakaappaus Daily Mailin sivuilta-

Britanniassa 10-vuotiaan koulupojan itsemurha johti laajaan tutkintaan, jonka kautta on paljastunut lukuisia viranomaisten laiminlyöntejä.

10-vuotias Harry löydettiin kuolleena huoneestaan syyskuussa 2010. Tapauksen tutkinnassa on paljastunut useita tilanteita, joissa viranomaiset olisivat voineet auttaa surulliseksi, yksinäiseksi ja ahdistuneeksi kuvailtua pikkupoikaa, mutta kukaan ei puuttunut tilanteeseen.

Tänään julkistetussa raportissa todetaan, että "keskeiset sosiaaliviranomaiset epäonnistuivat pojan hoidossa".

Poika oli diagnosoitu masentuneeksi ja käyttäytymishäiriöiseksi, itsetuhoiseksi ja kiusatuksi. Hänelle määrättiin erilaisia lääkkeitä. Hän tapasi myös lastenpsykiatrin.

Raportissa todetaan, että eri tahojen yhteistyö oli kuitenkin huonoa ja useita laiminlyöntejä tapahtui pojan hoidossa. Poikaa hoitava taho oli keskittynyt aikuisten potilaiden hoitoon, joten pienen pojan vaatimat toimenpiteet jäivät tekemättä. Raportissa todetaan, että pojan ääni ja toiveet kaikuivat paikassa kuuroille korville.

Raportissa poikaa kuvaillaan erittäin haavoittuvaiseksi lapseksi, joka ei kokenut itseään rakastetuksi tai halutuksi. Pojan vanhemmat eivät tukeneet lasta, mutta viranomaiset eivät asettuneet tilanteessa pojan puolelle.

Lisäksi on epäilty, että pojan vahvalla lääkityksellä olisi osansa itsemurhassa. Pojan elimistöstä mitattu lääkemäärä ylittää aikuispotilaille suositellut rajat. Tapaus onkin herättänyt Britanniassa keskustelua lapsille määrättävistä mielialalääkkeistä.

Raportin loppupäätelmä on, että yksikään viranomainen ei yksinään ole syyllinen pojan epätoivoiseen tekoon. Sen mukaan kaikkien lastensuojelussa mukana olevien tahojen on syytä katsoa peiliin pikkupojan traagisen lopun vuoksi.

Tapauksesta kertoo brittilehti Daily Mail.

(MTV3)

[llewellyn]

Ironisintahan tässä on, että nimenomaan ne itsemurhan tekevät on elämän kannalta niitä ns. turhia yksilöitä - heikkoja, jotka on hyvä karsia geenejä pilaamasta jotta vahvat elävät. Tämä olisi se raaka tapa ajatella, jos jätettäisiin kaikki tunnepuolet sikseen.

Itse asiassa herkkyyden ja lahjakkuuden välillä on myös ilmeistä korrelaatiota. Monet suuret taiteilijat ovat käyneet lähellä itsemurhaa tai sellaisen tehneetkin. Tiedemiehistäkin tulee mieleen sellaisia, jotka ovat olleet jotensakin yliherkkiä tähän maailmaan. Joku Alan Turing teki itsemurhan, mutta väittäisinpä, että sellaisia geenejä tarvittaisiin lisää meidän lajiimme... Kiusaaminen helposti kohdistuu jollakin tavoin poikkeaviin, mutta hyvin usein tämä poikkeaminen on edukseen poikkeamista.

[Dove]

Olipa kerran tyttö joka oli iloinen ja sosiaalinen luonteeltaan ja omasi aika terveen itsetunnon. Ensimmäinen kouluvuosi meni ongelmitta mutta jo toisena peruskouluvuonna alkoi puhelinsoitot kotiin, nimittelyt ja tappouhkaukset. Koulun pihalla näytettiin puukkoa ja luvattiin että tämä tungettaisiin häneen kotimatkalla. Tämä johti siihen että tyttö ei uskaltanut kävellä kouluun eikä koulusta. Seuraavana vuonna kiusaaminen tehostui ja pahimmat luokan tyypit piti kirjaa siitä ketkä puhui tytölle. Joka johti siihen että tyttö oli yksin. Nimittelyt paheni ja samoihin aikoihin vanhempien avioero teki tehtävänsä ja tyttö sairastui bulimiaan ollessaan 10 vuotias. Kouluhelvettiä jatkui vielä kaksi vuotta ja siihen ei ragoinut opettajatkaan, ei edes silloin kun tyttöä ammuttiin ilmakiväärillä jalkoihin koulun pihalla ja tytön isä, toimittaja ammatiltaan nosti metelin. Kaikki vaan yhtyi mielipiteeseen että ilmakiväärit ei kuulunut kouluun. Lopuksi tyttö ei jaksanut ja 13 vuotiaana aloitti viiltelyn. Tytön isä päätti loppujen lopuksi siirtää lapsensa toiseen kouluun, missä henkiset ongelmat jotka kiusaaminen oli aiheuttanut jatkui mutta kiusaaminen loppui. Kun tästä tytöstä tuli nainen ja äiti hän törmäsi pahimpaan kiusaajansa ja ajatteli että aikuisina voisivat asiasta keskustella, ja vaikka nainen kertoi kaikki pahimmat muistonsa niin kiusaaja vaan hämmentyi eikä meinannut asiaa muistaa, sanoi että muisti ettei ollut ystävä tytön kanssa mutta ei muistanut kiusanneensa.

Tämä tyttö olin minä -90 luvun Suomessa. Ilman koulunvaihtoa en tiedä mitä mulle olis tapahtunut. Matka selviytymiseen on ollut äärimmäisen raskas, ja siihen sisältyy paljon pahaa.

[VoDKa]

^Minä itseasiassa uskon aidosti siihen, ettei hän muistanut. Vuosia sitten katselin puolitylsyyksissäni Dr. Philiä, kun sattui joltain kanavalta tulemaan ja aiheena oli koulukiusaaminen. Ohjelmassa oli vieraana rankasti koulukiusattu nyt jo aikuinen nainen, joka vieläkin kärsi itsetunto-ongelmista ja muista sen kiusaamisen seurauksena. Dr. Phil otti sitten yhteyttä tähän kiusaajaan ja itseasiassa toi hänet jopa mukaan ohjelmaan. He olivat valmistuneet siis koulusta joskus viisitoista, kaksikymmentä vuotta aiemmin ja kiusaaja oli todella äärimmäisen hämillään siitä, mitä oikeastaan edes teki paikalla. Kiusatulle itselleen kokemukset olivat olleet rankkoja, niihin oli kuulunut perushuorittelua ja muuta. Kiusaaja taas oli kuulunut ns. suosittujen jengiin, joka oli ottanut silmätikukseen tämän kiusatun lisäksi myös muutamia muita. Kiusaaja itse kertoi, ettei hän edes muista koko tätä kiusattua ihmistä, saatika sitä kiusaamista itseään. Hän kuitenkin vaikutti olevan aidosti todella pahoillaan ja pyyteli moneen kertaan anteeksi käytöstään ja sanojaan nuorena.

Tottahan se on, että varmasti kiusattu kokee sen kiusaamisen miljoona kertaa pahempana kuin kiusaaja, jolla sille ei edes lopulta ole mitään merkitystä. Vuosien saatossa nämä tilanteet unohtuvat ja vaikka kiusatulle ne traumat jäävät, niin kiusaaja jatkaa elämäänsä ja siirtyy eteenpäin. Kiusatun on helpointa ajatella, ettei kiusattu ole päässyt elämässään yhtään eteenpäin, vaikka se ei aina pidä paikkaansa. Tietynlainen katkeruus ja kostonhimo elää kiusatussa edelleen vuosienkin päästä ja siksi onkin aika surullista, että näiden ihmisten aika menee niiden muistojen vellomiseen, joiden ansiosta koko elämänlaatu kärsii myös paljon myöhemminkin.

Itse haluaisin uskoa, että ne jotka pahiten kimppuuni joskus kävivät, muistaisivat minut edelleen (ja ihannetilanteessa tietenkin katuisivat tekojaan). Fakta kuitenkin lienee se, etteivät he minua muista, koska siihen ei ole mitään syytä. Parasta siis vain siirtyä eteenpäin ja antaa koko asian olla, koska aikuisiällä niille asioille ei tehdä enää yhtään mitään. Tietenkin jos ne pahasti mieltä painaa, voi aina hakeutua hoitoon, mutta itse en koe siihen tarvetta. Olen päässyt yli ja unohtanut, ainakin enimmäkseen. Vaihtoehtona tietenkin olisi käydä vetämässä turpaan niitä pahimpia öykkäreitä silloin, mutta eipä silläkään mitään voittaisi. Turpiin vedettiin jo silloin, kun sen aika oli. Puolin ja toisin.

[matlockb]

Kuinkahan paljon tätä oikein tapahtuu (jotka eivät tule viranomaisten ja/tai lehdistön tietoon). Selvästi jotain on pahasti mennyt metsään niin koulussa kuin kasvatuksessakin:

Poliisi epäilee: Koulukiusaajat teippasivat uhrinsa

Lauantai 31.3.2012 klo 06.00

Pohjois-Satakunnassa sijaitsevassa yläkoulussa paljastui tällä viikolla raju koulukiusaamisepäily.


Poliisi epäilee, että kaksi yhdeksäsluokkalaista poikaa kävi maanantaina kolmannen pojan kimppuun yllättäen kesken koulun liikuntatunnin.

- Hänen ympärilleen kierrettiin pakkausteippiä niin, että käsiä ei voinut liikuttaa. Tämän jälkeen uhria pukittiin kepeillä ja häntä juoksutettiin, komisario Pentti Lehtimäki Kankaanpään poliisista kuvailee tapahtumia.

- Jossain vaiheessa kiusaamisen kohteeksi joutuneelta pojalta otettiin kengätkin pois ja hän joutui juoksemaan kadulla sukkasillaan. Onneksi keli oli hyvä eli ei satanut ja lämpöäkin oli muutama aste, Lehtimäki jatkaa.

Poliisin kuulusteluun

Tilanne oli niin vakava, että poliisi haki kaksi kiusaamisesta epäiltyä poikaa kuulusteluihin tiistaina kesken koulupäivän.

Lehtimäen mukaan poliisi haluaa nyt puuttua tämänkaltaisiin tapauksiin jämäkästi ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Epäillyt rikosnimikkeet ovat pahoinpitely, vapauden riisto ja pakottaminen.

- Pojat tunnustivat nöyrinä tekonsa. Mistään ei ilmennyt, että vastaavaa olisi tapahtunut aikaisemmin, vaan kysymys taisi olla hetken mielijohteesta, Lehtimäki kertoo.

Kiusattu poika kävi näyttämässä vammojaan paikallisessa terveyskeskuksessa, missä ne todettiin lieviksi.

- Pieniä pintanirhaumia, Lehtimäki luonnehtii.

Poliisin osalta tapauksen tutkinta alkaa olla valmis ja seuraavaksi asia etenee syyttäjälle.

ASKO TANHUANPÄÄ

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012033 ... 7_uu.shtml

[Merope]

Nyt täytyy vähän kokeilla kepillä jäätä, josko joku muistaisi:

Jossain viikkolehdessä (Apu, Seura, tms.) oli vuostuhannen alkupuolella juttu pienellä paikkakunnalla itsemurhan tehneestä suomalaistytöstä. Teini oli, nähtävästi terveyssyistä, joutunut pitämään kaulapannan tapaista laitosta kaulallaan 24/7. Ja niinkuin odottaa saattaa, kiusaaminen oli sen mukaista. Tyttö päätti lopulta päivänsä kesken kouluvuoden. Artikkelissa kuvattiin sitten luokkakavereiden tuntoja koulussa kuolinilmoituksen jälkeen. Joku välkky oli välittömästi ilmoituksen jälkeen kysäissyt: "Meneekö ***** koirien taivaaseen, kun sillä oli se pantakin?" Muistaako joku?

Vähän "myöhässä" tulee vastaus, mutta minä muistan jotenkuten tapauksen. Kyseessä oli 14-vuotias tyttö, joka tosiaan tappoi itsensä kiusaamisen takia. Tytön kuva on jäänyt elävästi mieleen, juttukin jotenkin.
Tyttöä oli muistaakseni kiusattu ala-asteelta lähtien, mutta yläasteella kiusaaminen vain paheni. Tyttö oli yläasteella muuttanut ulkonäköään melko rajusti, oli gootti/punkkarityyli, lävistykset, paksut kajalit, pinkki tukka ja kaulapanta. Kaulapanta oli siis ihan vain asuste, eikä terveyssyistä. Ulkoasu ei tietenkään helpottanut kiusaamista. Kyseinen tyttö päätti päivänsä muistaakseni äitinsä lääkkeillä. Itsellänikin artikkelista jäi vanhempien surun ja tytön teksteistä välittyneen tuskan lisäksi mieleen juuri nämä käsittämättömän kylmät kommentit tytön koulukavereilta. Miten voi vielä tuossa vaiheessa laukoa tuollaisia kommentteja? Eikö toisen ihmisen kuolemakaan saa ajattelemaan omia tekemisiä vähän uudessa valossa?

[debbie]

Vaikka se olisi kuinka epäreilua tahansa, että kiusaajat jäävät ja uhri joutuu lähtemään, se kannattaa ehdottomasti tehdä, minun mielestäni.
Siis kannattaa vaihtaa koulua. Jos mikään muu ei siis tehoa.
Olen kuullut, että näissä tapauksissa uudessa koulussa kiusaamista ei esiintynyt vaan kiusattu sai olla ihan rauhassa ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Kolusta jossa nuorta rääkätään, tulee hänelle painajainen. Sieltä on syytä lähteä pois, jos siellä ei kerran saada ongelmaa hoidettua - ja usein ei saada.

Tämä on surullisimpia aiheita tällä foorumilla.

[Cate Archer]

^se vaan on väärin että se kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Aika monesti niissä kiusausporukoissa on yks "kovis" jota muut seuraavat ja se koviksen siirto vois lopettaa myös muiden kiusaajien toiminnan.