Tässä tämä käännös. Luultavasti virheitä löytyy ja niitä saa (ja pitää) korjata.
Albert Johnson - Rat Riverin hullu turkismetsästäjä
Fort MacPherson on pieni kyläpahanen aivan Kanadan pohjoisosassa, jota kutsutaan nimellä luoteisterritoriot. Heinäkuun 9. päivä vuonna 1931 kylään saapui mies nimeltä Albert Johnson. Hän oli noin 35-vuotias, siisti, lihaksikas, sinisilmäinen ja ilmeisesti skandinaavisella aksentilla puhuva mies - ei mitenkään erikoinen mieheksi, joka eli turkiksia metsästämällä. Konstaapeli Edgar Miller haastatteli Johnsonia pian saapumisen jälkeen, mutta edellä mainittujen lisäksi hän ei saanut mitään muuta miehestä irti. Tuli kuitenkin hyvin pian selväksi, että pikkurahasta Johnsonilla ei ollut puutetta, sillä hän pystyi vaivattomasti ostamaan kerralla kaiken tarvitsemansa.
Pian saapumisensa jälkeen Albert Johnson rakensi pienen (2,4 x 3,0m) majan Rat Riverin rantatöyräälle paikkaan, josta kolmella sivulla olevista ikkunoista oli hyvä näkymä mökin ympärille. Paikallisten asukkaiden mielestä oli outoa, ettei Johnson vaivautunut hankkimaan lupaa ansoille, vaikka oli selvää, että maja pääasiallisella ja parhaalla metsästysalueella tarkoitti, että hän aikoi pyytää eläimiä.
Joulukuussa 1931 kun turkismetsästyskausi oli vilkkaimmillaan, yksi paikallisista metsästäjistä huomasi jonkun sekoittaneen hänen ansojaan ja valitti tästä Aklavikin (toim. huom. Aklavik on siis myös kylä) ratsupoliisille (RCMP eli Royal Canadian Mounted Police). Koska ainoa muutos edelliseen vuoteen oli Johnson, oli syyllinen selvä. Joulukuun 26. päivä kostaapeli Alfred King ja erikoiskonstaapeli Joe Bernard, molemmat paikallisiin oloihin hyvin tottuneita ja kokeneita eräkävijöitä, lähtivät Johnsonin majalle kyselemään syytöksistä ansojen häirintää kohtaan. He näkivät piipusta tulevan savun ja jatkoivat mökille puhuakseen Albert Johnsonin kanssa. Tämä kuitenkin käyttäytyi kun ei olisi miehiä huomannutkaan, ei sanonut sanaakaan ja peitti ikkunansa kun toinen poliiseistä kurkisti siitä sisään. Lopulta miehillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kun palata takaisin hakemaan etsintälupaa, sillä pakkasta oli 40 astetta eikä ratkaisua tilanteelle näkynyt.
Viisi päivää myöhemmin miehet palasivat majalle mukanaan kaksi muutakin miestä (toim. huom. toisessa lähteessä kaksi ratsupoliisia ja yksi siviili eli siis yhteensä viisi, mutta väliäkö hällä). Johnson kuitenkin kieltäytyi puhumasta poliisien kanssa, joten lopulta Alfred King ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kun tunkeutua majaan väkisin. Hän ei kuitenkaan päässyt kun alkuun ennen kuin Johnson ampui häntä varoittamatta puisen oven läpi. Lyhyen tulitaistelun jälkeen ryhmä onnistui palaamaan koiravaljakolla Aklavikiin, jossa konstaapeli King toipui myöhemmin vammoistaan täysin.
Tammikuun 4. päivä 1932 lähti 9 miestä, 42 koiraa ja 9 kiloa dynamiittia kohti Albert Johnsonin majaa tarkoituksenaan räjäyttää mies ulos mökistään. Miehet ympäröivät rakennuksen ja sulattivat dynamiitin vaatteidensa alla lopulta heittäen räjähteen majan rakenteisiin. Räjähde repi mökin katon auki ja kaatoi seinät osittain, jolloin poliisit pääsisivät viimein sisään kantaakseen Johnsonin ulos. Tämä oli kuitenkin nopeampi ja nousi ylös majan alle kaivamastaan poterosta, jossa hän oli piilotellut mukanaan kaksi asetta, jotka nyt oli kohdistettu suoraan poliiseihin. Kukaan ei loukkaantunut, mutta 40 asteen pakkanen pakotti lopulta 15 tuntia seisseet poliisit palaamaan takaisin Aklavikiin.
Tässä vaiheessa uutiset olivat levinneet radion kautta ja lukuisat ihmiset ympäri maailmaa seurasivat jännittyneenä miesjahtia, joka oli jo saanut nimen "Rat Riverin hullu turkismetsästäjä".
Kolmas partio palasi majalle tammikuun 14. päivä lukuisien lumimyrskyjen viivästyttämänä, mutta Johnson oli jo hylännyt majan. Ryhmä sai saarrettua hänet pusikkoon tammikuun 30. päivä, mutta piiritystä seuranneessa tulitaistelussa Johnson ampui konstaapeli Edgar Milleriä suoraan sydämeen tämän saaden surmansa. Partio joutui perääntymään jälleen. Se kuitenkin kasvoi kun paikallista väestöä, jotka olivat parempia liikkumaan alueella, liittyi mukaan. Johnson päätti lopulta paeta Yukoniin, mutta RCMP oli sulkenut ne ainoat kaksi tietä, jotka johtivat Richardson Mountains -vuorten yli. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt Albert Johnsonia, joka kiipesi 2100 metriselle huipulle ja katosi jällen. Tämä huomattiin vasta kun eräs paikallinen metsästäjä raportoi oudoista jäljistä vuorten toisella puolella.
Albert Johnson näytti olevan kaikkea muuta kun tavallinen turkismetsästäjä. Poliisit sanoivat hänen olevan kykenevä uskomattomiin saavutuksiin ja lisäksi hän oli viekas kuin kettu. Johnson ei voinut käyttää asettaan metsästääkseen ruokaa tai juurikaan tulta kypsentääkseen sitä, koska olisi paljastunut. Hän liikkui uskomattoman nopeasti ja lisäksi miehen oli pakko tehdä jonkinnäköisiä suojia lumesta selvitäkseen, koska varmasti hänen vaatteensa olivat jo kastuneet useaan kertaan tänä aikana. Kuinka ihmeessä hän oli pystynyt tekemään tulen (jäämättä kiinni siis) kuivattaakseen vaatteitaan, syödäkseen ja ylipäätään selvitäkseen lähes 50 asteen pakkasessa?
Miesjahti näytti toivottomalta, joten viimein epätoivoinen RCMP palkkasi kapteeni Wilfrid R. "Wop" Mayn (kuuluisa II MS:n pilotti) auttamaan takaa-ajossa ilmasta käsin. Hän saapui 5. helmikuuta ja 14. päivä hän selvitti tempun, jolla Johnson oli hämännyt takaa-ajajiaan: tämä oli kulkenut karibun (eräänlainen peura siis) jäljissä joen keskellä poiketen töyräälle vain yöksi leiriytyessään. Eläimet kulkevat keskellä jokea, koska sieltä ne huomaavat saalistajat paremmin. Tällä tavoin Johnson oli pystynyt liikkumaan nopeasti ja käyttämättä lumikenkiä. May huomasi runalle johtavat jäljet ilmasta käsin ja jo 17. päivä helmikuuta RCMP oli aivan Johnsonin kintereillä.
Etsintäpartio sai Johnsonin kiinni vielä samana päivänä, tämä yritti paeta joentöyräälle, mutta hänellä ei ollut lumikenkiä jalassaan, joten tämä ei onnistunut. Syttyi tulitaisteli, jossa haavottui vakavasti yksi poliiseista ja lopulta Albert Johnson kuoli luotiin, joka osui hänen lantioonsa vahingoittaen tärkeitä kudoksia, suolistoa sekä valtimoita (toisessa lähteessä mainittiin, että mieheen olisi osunut yhteensä 9 luotia toim. huom.). May laskeutui ja lennätti haavoittuneen poliisin hoitoon pelastaen hänen henkensä.
Kuolleen Johnsonin hallusta löytyi yli 2000 dollaria, jonkin verran kultaa, kompassi, partaveitsi, puukko, koukkuja (kalastukseen), nauloja, kuollut orava sekä lintu, suuri määrä laksatiiveja ja kullalla paikattu hammas jonka uskottiin olevan Johnsonin. Koko jahdin aikana kukaan ei ollut kuullut hänen sanovan sanaakaan, ainoastaan nauravan ampuessaan konstaapeli Edgar Millenin kuoliaaksi.
Vasta Albert Johnsonin kuoleman jälkeen poliisit ymmärsivät, että tämä oli kulkenut jalan mökiltään yli 136 kilometria alle kolmessa päivässä ja polttanut arviolta 10000 kaloria. Vuonna 2007 selvisi, että Johnsonin luustossa oli lisäksi epäsymmetrisyyttä, joka teki hänen toisesta jalastaan toista pidemmän ja näin myös liikkumisen hankalammaksi.

Kuoleman jälkeen otettu kuva Johnsonista
Albert Johnsonin oikeasta henkilöllisyydestä on ollut useita teorioita. Yhden mukaan hän olisi ollut oikeasti norjalainen Johan Jonsen, mutta tämä mahdollisuus suljettiin pois DNA-testillä. (Tästä toriasta Dick Northin kirjassa "Trackdown")
Poissuljettu on myös teoria, jonka mukaan Albert Johnston olisikin ollut Mark Fremmerlid'n kirjassa "What Became of Sigvald Anyway" tarjottu norjalainen Sigvald Pedersen Haaskjold.
Johnstonin perhe Nova Scotiasta on vakuuttunut, että Johnston olisi heidän kadonnut sukulaisensa Owen Albert Johnston. Radiohaastattelun mukaan perhe järjestäisi DNA-testejä tarkempaa selvitystä varten.
Ilmeisesti nuo kaikki mahdollisuudet on kuitenkin poissuljettu, eikä Albert Johnsonin henkilöllisyyttä ole vieläkään saatu selville. Hampaista selvisi kuitenkin sen verran, että noin 30-vuotiaana kuollut mies ei ollut kanadalainen, vaan varttui Amerikassa tai Skandinaaviassa. Tällaista uutisoitiin helmikuussa 2009 (CBC:n sivuilta, linkki lähteissä). Discovery Channel on tehnyt dokumentin aiheesta, mutten ainakaan itse löytänyt sitä netistä?
Kirjallisuutta löytyy paljon, mm. "The Mad Trapper" (Rudy Wiebe), "Trapper" (Thomas York), "The Death of Albert Johnson Mad Trapper of Rat River", "The Mad Trapper of Rat River" (Dick North), "The Mad Trapper" (Hélēna Katz), "The Man Who Didn't Fit In" (Dick North) ja "What Became of Sigvald Anyway? Was He The Mad Trapper of Rat River?" (Mark Fremmerlid).
Elokuvia ainakin Challenge to Be Free (1975) ja Death Hunt (1981) - ilmeisesti kumpikin perustuvat tositapahtumiin vain löyhästi.

Hauta jossa pääsee vierailemaan tänäkin päivänä (Alakvikissa)
Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Albert_Johnson_(criminal)
http://www.mysteriesofcanada.com/NWT/madtrapper.htm
http://www.cbc.ca/canada/north/story/20 ... r-dna.html