Porin "päiväpeitesurma" 1976

[Doctor Lecter]

Taisto Emil Halonen, 69, löydettiin juhannusaattona -76 surmattuna ja päiväpeitteeseen kiedottuna Vähälinnankatu 39:n pihamaalta. Ruumiin löysivät huoltopoliisit, jotka olivat suorittamassa tarkastusta alueella. Halonen asui Uudenkoivistontiellä Porissa.

Surma on kaiketikin selvitetty ja todennäköisesti tunnetaan jollain muulla nimellä kuin mitä otsikossa on, mutta toki joku muistaa tapauksesta enemmän ja tuo sen tänne julki.

[Aizerbaidzan]

Menen tämän ja ensi viikon aikana tutkimaan vanhoja Satakunnan Kansoja muun muassa. Täytyypäs tutkia vuoden 1976 juhannuksesta eteenpäin.

Kyllä tästä vielä lisäinfoa saadaan.

[Aizerbaidzan]

Olen katsonut Satakunnan Kansoja 13.7.1976 asti. Jatkamme eteenpäin piakkoin.

Muutamia huomioita:

Taisto Halonen nähtiin varmuudella elossa viimeisen kerran 23.6.1976. Pari päivää myöhemmin ruumis sitten löytyikin. Halosen kuoleman aiheutti yksi pään alueelle kohdistunut isku.

Taisto Halosen viimeisiä liikkeitä ei tiedetty.

Poliisi kertoi olevansa kiinnostunut Halosen seurassa muutamaa päivää ennen ruumiin löytymistä olleista kahdesta miehestä.

Satakunnan Kansassa oli 10.7.1976 Halosen kuolinilmoitus. Kuolinpäivän kohdalla luki: 24.6.1976 tuntemattoman käden kautta.

SK:ssa uutisoitiin 11.7.1976, että poliisi on yhä vailla vihjeitä. Omaiset lupasivat vihjepalkkion sille, joka antaa ratkaisevan vinkin.


Ei kai Taisto Halosen surma ole jäänyt pimeäksi?

[Aizerbaidzan]

Ylläpito siirtänee tämän pois täältä Testeistä ja kyselyistä tuonne Henkirikosten osastoon...

Satakunnan Kansa 16.9.1976, s. 10

Juhannusaattosurmasta 9 v. 4 kk:n vankeustuomio

Rikoksen uusijana tehdystä taposta ja rikoksen uusijana tehdystä varkaudesta tuomiot yhdistettynä yhdeksäksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen tuomittiin porilainen porari Soini Leo Pennanen ns. Porin juhannussurmajutussa. Tuomiosta vähennetään hänen tutkintovankeusaikansa, kaksi kuukautta ja kuusi päivää. Juttu oli eilen neljännen kerran esillä Porin raastuvanoikeudessa.

Pennanen oli jo poliisikuulusteluissa tunnustanut pikaistuksissaan surmanneensa eläkeläisen Taisto Emil Halosen.

Raastuvanoikeuden eilisen istunnon aluksi luettiin poliisitutkintapöytäkirjat sekä pöytäkirja surmatun kuolinhetken uudelleen määrittelystä. Oikeudessa kuultiin seitsemää todistajaa. Asian käsittelyssä keskityttiin surmatun ajankohdan ja ruumiin siirtämisen selvittelyyn.

Surma tapahtui Pennasen asunnossa Itätullinkatu 27:ssä. Surma-aseena käytettiin vasaraa. Surmatyön tarkkaa ajankohtaa ei täysin ole voitu selvittää. Epäselvyyttä oli myös siitä, miten ruumis siirrettiin sen löytöpaikalle Vähälinnankatu 30:n pihalle. Pennasen kertoman mukaan ruumiin siirsi kaksi tuntematonta miestä, joista toinen kiristi häneltä jälkeenpäin rahaa noin 3000 markkaa.

Raastuvanoikeuden puheenjohtajana oli vanhempi oikeusneuvosmies Esko Salmio. Virallisena syyttäjänä toimi Turun ja Porin läänin apulaispoliisitarkastaja Harri Lastunen.

[bullitt]

Satakunnan kansan juhannusliitteessä löytyy kyseisestä tapauksesta juttu,kuvien vuoksi en ala sitä tähän kopiomaan mutta seuraavasta linkistä sen voi lukea: http://teema.satakunnankansa.fi/issues/ ... ikki-alkoi

[Destiny]

Napataanpa juttu talteen, linkit kun tuppaavat venhenemaan. Jääpähän tuleville minfoilijasukupolville luettavaa.

"Juhannussurma 1976 – tästä jutusta kaikki alkoi

”Toistaiseksi tunnistamaton miehen ruumis löytyi Porista juhannusaattona. Poliisi pitää surmatyönä tappona.”
Näin uutisoi Satakunnan Kansa 28. kesäkuuta 1976. Henkirikoksesta tuli nuoren, 21-vuotiaan toimitusharjoittelijan ensimmäinen rikosjuttu, kun uutispäällikkö määräsi toimituksen kuopuksen myöhemmin syyskuussa Raatihuoneelle raportoimaan lehdelle silloisessa raastuvanoikeudessa käytyä oikeudenkäyntiä.
Pahaa aavistamaton, nyt jo edesmennyt uutispäällikkö tuskin tiesi, että hänen rutiininomaisesti käskyttämänsä työtehtävä olisi alkusysäys nuoren toimittajanalun koko myöhemmälle ammatilliselle uralle.
Nouseeko häpeän puna poskille nyt, kun lähes 40 vuotta myöhemmin lukee uransa alkuaikojen rikos- ja oikeusjournalismia?
No, sanotaanko niin, että siihen aikaan asiat vain tehtiin vähän eri tavalla.

Juhannusaatto 1976 oli Porissa levoton. Käppärän hautausmaalla kaadettiin lähes 40 hautakiveä, mitä juhannustauon jälkeisessä lehdessä paheksuttiin etusivua myöten.
Ruumiitakin tuli. Porissa hukkui kaksi ihmistä, Laviassa yksi. Yli muiden onnettomuusuutisten nousi poliisin 5. osan talon pihamaalta löytämä miehen ruumis, joka oli kääritty vuodepeitteeseen ja kätketty pensaikkoon.
Poliisi oli muiden työtehtävien takia Vähälinnankatu 30:ssa, kun ruumis löydettiin juhannusaattoaamuna. Lehtipyhien jälkeen Satakunnan Kansa tiesi jo kertoa, että surmattu oli kuollut päähän kohdistuneesta väkivallasta. Myöhemmin selvisi, että kuoleman oli aiheuttanut vasaran isku, joka mursi kallon.
Ruumis oli löytöhetkellä jo osin kangistunut, mistä poliisi päätteli, että surmatyö oli tapahtunut ainakin vuorokautta aiemmin. Näin olikin tapahtunut, selvisi muutama viikko myöhemmin, kun uhri oli tunnistettu ja hänestä julkaistiin täydelliset henkilötiedot kuvan kera. Omaiset myös hakivat palkkiota vastaan lisätietoa tapahtumista.
​
​Surmattu oli vuonna 1907 syntynyt mies, joka ennen eläkkeelle jäämistään oli työskennellyt rasvarina Rosenlewin paperitehtaalla. Leskeksi jäänyt mies asui yksinään.
Hänet nähtiin viimeisen kerran hengissä juhannuksen aattonaattona, jolloin hän kulki asunnoltaan Uusikoivistontieltä Yrjönkatua pitkin kauppatoria kohti. Viimeinen havainto tehtiin tavaratalo Centrumin eli nykyisen kauppakeskus Ison Karhun kohdalla.
Poliisi selvitti surmatun liikkeitä juhannusaattoa edeltäviltä päiviltä, ja pyysi lehdessä yleisön apua. Vasta kuukauden kuluttua ruumiin löytymisestä tapahtui läpimurto: yksi kuulusteluja varten pidätetyistä miehistä, 53-vuotias porilainen porari, tunnusti surmatyön. Hänellä oli aiempaakin rikostaustaa.

Miehet tunsivat toisensa. Eläkeläinen oli ollut vieraana porarin asunnossa, jossa molemmat olivat nauttineet alkoholia. Syntyi riitaa, ja porari löi vierastaan voimakkaasti vasaralla päähän.
Poliisit olivat jo tutkinnan alkuvaiheessa varmoja siitä, ettei ruumiin löytöpaikka ollut surmapaikka. Näin olikin, sillä eläkeläinen surmattiin porarin asunnossa Itätullinkatu 27:ssä.

Henkirikosjuttua käsiteltiin neljä kertaa oikeudessa, ensimmäisen kerran jo 5. elokuuta. Tämä oli sen aikainen tapa: oikeuskäsittely aloitettiin, vaikka tutkinta oli vielä kesken, eikä oikeuden käytössä ollut koko esitutkinta-aineistoa. Tämä periaate johti toistuviin lykkäyksiin. Ajan erikoisuus oli sekin, että jokaisen istunnon aluksi luettiin aina poliisitutkintapöytäkirjat.
Nuoren toimitusharjoittelijan suuri hetki koitti seuraavassa istunnossa syyskuun alussa. Jutun suuria mysteereitä – selvittämättä jääneen surmatyön tarkan ajankohdan lisäksi – oli, kuka tai ketkä siirsivät surmatun ruumiin noin 200 metrin päähän toisen talon pihaan.
Juuri siihen saatiin nyt jonkinlainen selitys, kun syytetty kertoi, että surmatun siirsi tapahtumapaikalta kaksi miestä. Nimiä hän ei tosin tiennyt, mutta tunnistaisi heidät kuitenkin ulkonäöltä. Toinen miehistä oli sittemmin kiristänyt häneltä 3 000 markkaa, väitti syytetty.
Enempää sytykettä ei nuori toimittajanalku tarvinnutkaan. Syntyi uutinen ”Uusi käänne Porin juhannussurmajutun oikeuskäsittelyssä”. Sen verran draamaa uutisessa oli, että toimitussihteeri taittoi sen lihavalla otsikolla oikein kahdelle palstalle.
Kaksi viikkoa myöhemmin SK uutisoi toisen toimittajan tekstiä: ”Juhannussurmasta 9v:n 4 kk:n vankeustuomio”. Uutinen ladottiin vaatimattomasti yhdelle palstalle, otsikkokin oli laihaa kirjasinlajia.

Juhannussurma oli siis hyvinkin tavanomainen henkirikos, vaikka tekovälineenä olikin vasara paljon yleisemmän puukon sijaan.
Ruumis syntyi ryyppyporukassa riidan päätteeksi. Tapahtumalla oli jopa silminnäkijä, mutta hänen muistikuvansa osoittautuivat vahvan humalatilan vuoksi niin hatariksi, ettei niillä ollut mitään arvoa.
Vaikka surman selviäminen kesti kuukauden, poliisilla oli vahvat epäilyt mahdollisesta tekijästä jo aiemmin. Rikoksenuusija oli yksi kuulusteluja varten pidätetyistä miehistä ja alusta lähtien vahva tekijäkandidaatti.
Henkirikoksen oikeastaan ainoa poikkeava piirre liittyi ruumiin siirtämiseen ja yritykseen kätkeä se.
Se oli kuitenkin se yksityiskohta, joka johdatti nuoren toimittajanalun rikosjournalismin kiehtovaan aihepiiriin. Kiinnostus ei ole vähentynyt vielä nytkään, 40 vuotta myöhemmin.

[On Anoi Kaa]

Taas lämmitellään samaa surmajuttua. Hieman tuotu uutta.

"Juhannusaattona pihasta löydettiin vuodepeitteeseen kiedottu ruumis" — Vasarasurma juhannukselta 1976 kertoo, kuinka rikostutkinta, oikeudenkäyttö ja uutisointikin ovat muuttuneet
SATAKUNTA 23.06. 12.00

Satakunnan Kansa kertoi henkirikoksesta juhannuksen jälkeen 28. kesäkuuta 1976.jpg (45.22 KiB) Katsottu 3749 kertaa

"Toistaiseksi tunnistamaton miehen ruumis löytyi Porista juhannusaattona. Poliisi pitää surmatyötä tappona".

Satakunnan Kansan uutinen 28. kesäkuuta 1976 kertoo yhden luvun Porin rikoshistoriasta. Tapaus avaa myös näkymiä siihen, millaista rikostutkinta ja oikeudenkäyttö ylipäätään olivat 41 vuotta sitten.

Ainakaan tavanomainen henkirikos, jollaiseksi tämäkin tapaus sittemmin osoittautui, ei saanut lehdessä kovinkaan paljon palstatilaa. Ei vaikka, ruumiin löytymiseen liittyi melkoista dramatiikkaa.

Lehti kertoi, kuinka "muiden tehtävien vuoksi" Vähälinnankatu 30:ssa olleet poliisit löysivät pensaisiin kätketyn, vuodepeitteeseen käärityn miehen ruumiin. "Muut tehtävät" lienevät tarkoittaneet sitä, että paikalla olivat huoltopoliisit.

Surmattu oli kuollut päähän kohdistuneen väkivallan vuoksi. Käytännössä uhrin kallo oli isketty hajalle vasaralla, kuten myöhemmin selvisi. Se oli puukotuksia huomattavasti harvinaisempi tapa hengenriistossa.

Väkivaltatilanne oli 1970-luvulla kuitenkin sellainen, ettei edes poikkeuksellinen surmaamistapa nostanut merkittävästi henkirikoksen uutisarvoa.

Porin juhannus 1976 oli niin levoton, että etusivulle riitti muutakin tarjontaa. Porissa muun muassa hukkui kaksi ja Laviassa yksi ihminen.

Kaupungin ykköspuheenaiheeksi nousi kuitenkin se, että Käppärän hautausmaalla oli juhannuksen pyhinä kaadettu melkein 40 hautakiveä. Se herätti laajaa paheksuntaa.

Jo rikostutkinnan alussa poliisi ilmoitti pitävänsä mahdollisena, että surmatyö oli tehty ainakin vuorokautta ennen ruumiin löytymistä ja jossakin muualla kuin ruumiin löytöpaikalla.

Surmapaikaksi varmistuikin myöhemmin Itätullinkatu 27:ssä sijainneen puutalon asunto, jossa surmaaja asui. Matkaa ruumiin löytöpaikalle ei ollut pitkälti.

Uhri tunnistettiin, ja hänestä julkaistiin täydelliset henkilötiedot kuvan kera. Omaiset lupasivat palkkion lisätiedoista.

Omaiset julkaisivat Satakunnan Kansassa 10. heinäkuuta kuolinilmoituksen. Teksti kuolinpäivän kohdalla oli poikkeuksellinen: 24.6.1976 tuntemattoman käden kautta.

Surmattu oli vuonna 1907 syntynyt mies, joka ennen eläkkeelle jäämistään oli työskennellyt rasvarina Rosenlewin paperitehtaalla. Leskeksi jäänyt mies asui yksinään.

Hänet nähtiin viimeisen kerran hengissä juhannuksen aattonaattona, jolloin hän kulki asunnoltaan Uusikoivistontieltä Yrjönkatua pitkin kauppatoria kohti. Viimeinen havainto tehtiin tavaratalo Centrumin eli nykyisen kauppakeskus Ison Karhun kohdalla.

Poliisi selvitti surmatun liikkeitä juhannusaattoa edeltäviltä päiviltä ja pyysi lehdessä yleisön apua.

Vasta kuukauden kuluttua ruumiin löytymisestä tapahtui läpimurto, kun yksi kuulusteluja varten pidätetyistä miehistä, 53-vuotias porilainen porari, tunnusti surmatyön. Hänellä oli aiempaakin rikostaustaa.

Miehet tunsivat toisensa. Eläkeläinen oli ollut vieraana porarin asunnossa, jossa molemmat olivat nauttineet alkoholia. Syntyi riitaa, ja porari löi vierastaan voimakkaasti vasaralla päähän.

Henkirikosjuttua käsiteltiin neljä kertaa oikeudessa, ensimmäisen kerran jo 5. elokuuta. Tämä oli sen aikainen tapa: oikeuskäsittely aloitettiin, vaikka tutkinta oli vielä kesken eikä oikeuden käytössä ollut koko esitutkinta-aineistoa.

Tämä periaate johti toistuviin lykkäyksiin. Ajan erikoisuus oli sekin, että jokaisen istunnon aluksi luettiin aina poliisitutkintapöytäkirjat.

Juhannusaattosurmasta 9 v. 4 kk:n vankeustuomio.

Näin Satakunnan Kansa otsikoi 6. syyskuuta 1976 vaatimattoman yhden palstan uutisen.

Ja näin lehdessä kerrottiin tuomiosta:

"Rikoksen uusijana tehdystä taposta ja rikoksen uusijana tehdystä varkaudesta tuomiot yhdistettynä yhdeksäksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen tuomittiin porilainen porari (tuomitun koko nimi) ns. Porin juhannussurmajutussa. Tuomiosta vähennetään hänen tutkintovankeusaikansa, kaksi kuukautta ja kuusi päivää. Juttu oli eilen neljännen kerran esillä Porin raastuvanoikeudessa.

(Epäilyn nimi) oli jo poliisikuulusteluissa tunnustanut pikaistuksissaan surmanneensa eläkeläinen (surmatun nimi).

Raastuvanoikeuden eilisen istunnon aluksi luettiin poliisitutkintapöytäkirjat sekä pöytäkirja surmatun kuolinhetken uudelleen määrittelystä. Oikeudessa kuultiin seitsemää todistajaa. Asian käsittelyssä keskityttiin surman ajankohdan ja ruumiin siirtämisen selvittelyyn.

Surma tapahtui (uhrin) asunnossa Itätullinkatu 27:ssä. Surma-aseena käytettiin vasaraa. Surmatyön tarkkaa ajankohtaa ei täysin ole voitu selvittää.

Epäselvyyttä oli myös siitä, miten ruumis siirrettiin sen löytöpaikalle Vähälinnankatu 30:n pihalle. (Epäillyn) kertoman mukaan ruumiin siirsi kaksi tuntematonta miestä, joista toinen kiristi häneltä jälkeenpäin rahaa noin 3000 markkaa.[/i]

SK