Jep, samoilla linjoin. Harvinaisen kylmäntyyppinen ihminen, poikkeuksellisen kylmä, psyko/sosiopaattisen kylmä...... Haastattelusta näkee kuinka hän järkeilee asioita ja vaikuttaa paikoin jopa rehelliseltä mutta kaiken kaikkiaan ei pysty peittämään poikkeuksellista kylmyyttä niin mitenkään. Ja kun haastis on lopussa, hän iloisen kepeästi lähtee menemään, ei askel juuri paina...... .neitix kirjoitti:Joo siis oli kyllä jotenkin todella kylmän ja empatiakyvyttömän oloinen ihminen. Enkä ymmärrä kyllä tota isänkään suhtautumista asiaan.
Usein sanotaan että noita määreitä käytetään/niihin viitataan liian yleisesti, mutta saattavat olla asiaa juurikin tällaisten kohdalla jotka silmää räpäyttämättä ja suunnitelmallisesti tekevät suhteettomia hirveyksiä.
Mitä tulee tekijän isään, niin ihmeteltävää on mutta jos suhtautumistaan koettaa ymmärtää (ei hyväksyä, tarkoitan vain ymmärtämisen perspektiivistä) niin: (spekulatiivisia mietintöjä)
* isä ei suostu näkemään lastaan teon pääsuunnittelijana ja pahiksena, se ei kerta kaikkiaan mene isän tajuntaan ja ymmärrykseen vaan syyttää tyttären seuraa ja että joutunut väärään seuraan, toisin sanoen isä on luultavasti ns. kieltämisvaiheessa.
* isällä ei ole enää perheestä jäljellä muuta kuin tytär, joka on samalla perheen häneltä riistänyt tekijä.
* isä saattaa mahdollisesti pitää itseään osittain syyllisenä tapahtuneeseen, mikäli kasvatuksessa mentiin metsään tytön kanssa ja tekivät vääriä päätöksiä hänen suhteensa - mikäänhän ei oikeuta tällaisia hirveyksiä ja voi olla mahdollista, että eivät ole kämmäneet tytön kanssa kasvatuksessa (yleensä vanhemmat kämmäävät jossain kohtaa, ihanteellista meininkiä ei ole normimaailmassa, uskoisin) ja hän olisi päätynyt tekemään hirveyksiä joka tapauksessa, koska omatunto ei paljoa sano juuta eikä jaata.
* isällä taisi olla kristillinen usko vahvana taustalla, saattaa automaattisesti ajatella että hänen on annettava anteeksi ja se on "oikea" asia tehdä, isä saattaa myös kokea jonkinlaista "hyvyyttä" tällaisesta kristillisyydestä ja jos se häntä helpottaa suuressa tragediassa. Raamatusta tietenkin olisi erilähtöiseenKin tulkintaan, mutta nykymaailman kristillisyys alleviivaa anteeksiantamistouhuilua hyvistelynä, vaikka asiat eivät ole niin yksioikoisia. Mutta kukin tekee ratkaisut itse ja siltä miltä tuntuu, mitäpä siihen enempää.
* henkiinjääneenä hänella saattaa olla (edelleen muistutus että nämä ovat vain minun mietintöjä) ikäänkuin kiitollisuutta että syyllisyyttä henkiinjäännistään. Siitä voi syntyä hankala tunne"soppa", ja linkki tekijään on samalla kuin heidän yhteyttään vahvistava juttu ja samalla raastava juttu (huom. joillekin yhteys voi ihmisen sijaan tulla johonkin muuhun, mikä tilanteessa ollut pelastavaa taikka yhteysjuttuja ei välttämättä tule, riippuu ihmisistä ja tilanteista! ), jossa yhteys on poispyyhittyä entiseen yhteyteen nähden. Jos tekijä ei olisi ollut hänelle näin läheinen, niin homma ei olisi niin hankalasti eriytettävissä.
