Uunisurma. Kokemäki 1960
-
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 62
- Liittynyt: Pe Huhti 20, 2007 11:36 pm
- Paikkakunta: Pohojammaa
Uunisurma. Kokemäki 1960
Tapahtui 60-luvulla Kokemäellä. Lahtisen perheen viisi lasta oli sijoitettu eri perheisiin isän väkivaltaisuuden vuoksi. Kun oli aika viettää perhejoulua, äiti ei enää ollutkaan kotona. Talo tutkittiin, myöskin lähialue, äidin ruumista ei kuitenkaan löytynyt. Vuosien kuluttua yksi perheen pojista lähetti kirjeen poliisille, jossa kertoi epäilevänsä kotitalon leivinuunin liittyvän äitinsä katoamiseen. Vasta reilut kymmenen vuotta katoamisesta uuni kuitenkin purettiin. Aino Lahtisen ruumis löytyi muumioituneena metrin syvyydestä. Kuolintapaa ei pystytty enää selvittämään, joten aviomiestä ei voitu syyttää murhasta.
Käsittämätöntä, että mies on voinut elää surmaamansa (?!) vaimon "kanssa" yli kymmenen vuotta, omantunnon kolkuttamatta...
Käsittämätöntä, että mies on voinut elää surmaamansa (?!) vaimon "kanssa" yli kymmenen vuotta, omantunnon kolkuttamatta...
As I kissed her goodbye, I said, 'All beauty must die'. And lent down and planted a rose between her teeth.
Olihan se tosiaan pöyristyttävää, että ei tuomittu kun mahdollinen kuolemaan johtanut pahoinpitely oli rikosoikeudellisesti vanhentunut.
Tuolla logiikalla ketään ei oikeastaan koskaan pitäisi tuomita murhasta tai taposta, ellei ole silminnäkijöitä tai videokuvaa tapahtumasta. Eihän sitä voi mitenkään aukottomasti osoittaa etteikö kyseessä voisi olla jonkin asteinen itsensä puolustaminen tai muu vähäisempi teko.
Jos ajatellaan vaikka jokaista raiskausmurhaakin niin aina on pieni mahdollisuus, että uhri on puolustautumisellaan aiheuttanut tekijälle hätävarjelutilanteen.
Myöskään sitä, että on ollut tekohetkellä syyntakeellisessa mielentilassa on käytännössä mahdotonta osoittaa täysin aukottomasti.
Tuolla logiikalla ketään ei oikeastaan koskaan pitäisi tuomita murhasta tai taposta, ellei ole silminnäkijöitä tai videokuvaa tapahtumasta. Eihän sitä voi mitenkään aukottomasti osoittaa etteikö kyseessä voisi olla jonkin asteinen itsensä puolustaminen tai muu vähäisempi teko.
Jos ajatellaan vaikka jokaista raiskausmurhaakin niin aina on pieni mahdollisuus, että uhri on puolustautumisellaan aiheuttanut tekijälle hätävarjelutilanteen.
Myöskään sitä, että on ollut tekohetkellä syyntakeellisessa mielentilassa on käytännössä mahdotonta osoittaa täysin aukottomasti.
Viimeksi muokannut vasikka, Ke Huhti 25, 2007 12:06 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Heh, muistakaa että kaveri vapautettiin eli syytönhän tuo oli. Ei tunnustanut kuolinvuoteellakaan. Välit olivat pojan kanssa aika lailla heikot.
Mies ei halunnut oikeusavustajaakaan. Murahteli yksitavuisesti tyyliin "Ei", "Joo", "En muista"... todettiin mielentilatutkimuksessa terveeksi mutta älyltään "rajoittuneeksi" tms.
Hannes Markkulan kirjassa "Kuusi Suomalaista Murhaa" on asiasta todella ansioikas selonteko.
Mies ei halunnut oikeusavustajaakaan. Murahteli yksitavuisesti tyyliin "Ei", "Joo", "En muista"... todettiin mielentilatutkimuksessa terveeksi mutta älyltään "rajoittuneeksi" tms.
Hannes Markkulan kirjassa "Kuusi Suomalaista Murhaa" on asiasta todella ansioikas selonteko.
-
- Jane Marple
- Viestit: 1068
- Liittynyt: Ke Huhti 18, 2007 8:14 am
Suomi24 > Keskustelu > Kaupungit & kunnat > Satakunta > Kokemäkivillivadelma kirjoitti:Kuva talosta, jossa tämä hirmuteko tapahtui, löytyy Suomi24.fi/keskustelu/kaupungit&kunnat/kokemäki- kohdasta...
Sais kait sen kuvan tännekin kopsata...?!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi? ... 0025566766
Taitaa olla pari UFOakin noissa kuvissa...
Kuvat lisätty ja toimimattomat kuvalinkit poistettu
-NILS-
Tuota tuomion kumoamista voi tosiaan ihmetellä. Ehkä aika oli silloin toinen, ja kynnys korkeampi. Sellainen yksityiskohta oikeudenkäynnistä tulee mieleen, että syyttäjä yritti oikeudessa todistaa teon suunnitelmallisuutta jopa kirjastosta lainattujen kirjojen listalla. Tällä ei kuitenkaan kaikesta päätellen pötkitty kovin pitkälle.
-
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3334
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Ennen syyllisiä olivat Grimmin sadut, sitten kirjat, televisio ja väkivaltavideot. Nyt sitten haetaan syylliseksi videopelejä. Haloo? Ikäväksi yllätykseksi näille mielikuvituksettomille muumikansalaisille tuli tuon yliopistotappajan television puute. Eikä muuten pelannut pelejäkään vaikka näin aluksi kerrottiin. Pitääkö tästä vetää se johtopäätös, että pelien ja television katsominen on suorastaan suositeltavaa?Urho kirjoitti:Tuota tuomion kumoamista voi tosiaan ihmetellä. Ehkä aika oli silloin toinen, ja kynnys korkeampi. Sellainen yksityiskohta oikeudenkäynnistä tulee mieleen, että syyttäjä yritti oikeudessa todistaa teon suunnitelmallisuutta jopa kirjastosta lainattujen kirjojen listalla. Tällä ei kuitenkaan kaikesta päätellen pötkitty kovin pitkälle.
Noh, takaisin aiheeseen. Tuo kirjalista oli pääosin dekkareita ja joitain sotakirjoja. Mitään todella raskauttavaa tyyliin "pommintekijän opas" tms. ei sieltä löytynyt. Aika lailla epätoivoinen veto tuolloin...
Kyllä mielestäni ennen lähdettiin pienemmällä kynnyksellä käkkimään. Ehkä kuitenkin lopullista syytä voidaan hakea ihan poliittisistakin kuvioista. Kun nostetaan jalustalle yksi hieman "indiiseillä" tuomittu köyhä tavallinen junttura ja vapautetaan niin sillä saadaan koko kansa toimivan oikeusjärjestelmän puolelle. Nythän siis lain jumalatar oli sokea ja toteutti vain pykäliä, sortamatta pientä.... no mene ja tiedä.
LÄHDE: http://www.poliisikirja.fi/indexfi.html
Leivinuunin salaisuus
Kalevi Pietikäinen, komisario, Kokemäki
Viisilapsinen Lahtisen perhe asui Kokemäellä. Puolisoiden välit olivat riitaisat, ja vaimo sai kokea jatkuvia pahoinpitelyjä, joiden jälkiä hän mieheltään salaa kävi näyttämässä naapureille. Nämä pahoinpitelyt saivat sadistisia muotoja: erään kerran mies löi vaimoa käteen haarukalla, koska tämä kuulemma söi kuin sika. Toisen kerran hän veteli naista kädestä ympäri tuvan lattiaa ja painoi lopulta hänen päänsä lasten ulosteita ja ruoanjätteitä täynnä olevaan ämpäriin. Mies uhkasi myös tappaa vaimonsa tavalla, josta ei ikinä jäisi kiinni.
Sosiaalilautakunta puuttui perheen asioihin 11 avioliittovuoden jälkeen vuonna 1958, ja Lahtisen lapset sijoitettiin eri perheisiin. Lauri-poika tuli viettämään vuoden 1960 joulua kotiin koulutoverinsa kanssa. Äiti ei ollut kotona, isä siivoili leivinuunia pimeässä huoneessa ja piti sen jälkeen totutusta poiketen ovet leivinuunin sisältävään tupaan lukittuina.
Tammikuussa poliisi saa naapureilta tiedon Aino Lahtisen katoamisesta. Etsinnät aloitetaan talosta, ulkorakennuksista ja lähiympäristöstä. Tutkimuksissa ilmeni seikkoja, joista voi päätellä, että aviomiehen omatunto ei ollut aivan puhdas. Hänet pidätettiin ja vapautettiin jälleen. Poliisi tutki varsin sitkeästi ja perusteellisesti, mutta vaimoa tai hänen ruumistaan ei löytynyt.
Vuoden 1966 syksyllä Lauri-poika lähetti poliisille kirjeen, jossa ilmaisi epäilyksiensä kohdistuvan tuvan leivinuuniin. Tutkintaa jatkettiin, mutta vasta syksyllä 1972 muuri purettiin. Noin metrin syvyydestä löytyi naisen muumioitunut ruumis. Aino Lahtinen olikin ollut "kotona" toistakymmentä vuotta jatkuneiden etsintöjen ajan. Kuolintapaa ei enää pystytty selvittämään, joten näyttöä murhasta ei ollut. Mahdollinen kuolemaan johtanut pahoinpitely oli rikoksena vanhentunut.
Tämän kirjan ilmestyessä aviomies on vainaja hänkin, ja hänen kanssaan on haudattu totuus siitä, mitä tapahtui Lahtisen talossa jouluna 1960.
Leivinuunin salaisuus
Kalevi Pietikäinen, komisario, Kokemäki
Viisilapsinen Lahtisen perhe asui Kokemäellä. Puolisoiden välit olivat riitaisat, ja vaimo sai kokea jatkuvia pahoinpitelyjä, joiden jälkiä hän mieheltään salaa kävi näyttämässä naapureille. Nämä pahoinpitelyt saivat sadistisia muotoja: erään kerran mies löi vaimoa käteen haarukalla, koska tämä kuulemma söi kuin sika. Toisen kerran hän veteli naista kädestä ympäri tuvan lattiaa ja painoi lopulta hänen päänsä lasten ulosteita ja ruoanjätteitä täynnä olevaan ämpäriin. Mies uhkasi myös tappaa vaimonsa tavalla, josta ei ikinä jäisi kiinni.
Sosiaalilautakunta puuttui perheen asioihin 11 avioliittovuoden jälkeen vuonna 1958, ja Lahtisen lapset sijoitettiin eri perheisiin. Lauri-poika tuli viettämään vuoden 1960 joulua kotiin koulutoverinsa kanssa. Äiti ei ollut kotona, isä siivoili leivinuunia pimeässä huoneessa ja piti sen jälkeen totutusta poiketen ovet leivinuunin sisältävään tupaan lukittuina.
Tammikuussa poliisi saa naapureilta tiedon Aino Lahtisen katoamisesta. Etsinnät aloitetaan talosta, ulkorakennuksista ja lähiympäristöstä. Tutkimuksissa ilmeni seikkoja, joista voi päätellä, että aviomiehen omatunto ei ollut aivan puhdas. Hänet pidätettiin ja vapautettiin jälleen. Poliisi tutki varsin sitkeästi ja perusteellisesti, mutta vaimoa tai hänen ruumistaan ei löytynyt.
Vuoden 1966 syksyllä Lauri-poika lähetti poliisille kirjeen, jossa ilmaisi epäilyksiensä kohdistuvan tuvan leivinuuniin. Tutkintaa jatkettiin, mutta vasta syksyllä 1972 muuri purettiin. Noin metrin syvyydestä löytyi naisen muumioitunut ruumis. Aino Lahtinen olikin ollut "kotona" toistakymmentä vuotta jatkuneiden etsintöjen ajan. Kuolintapaa ei enää pystytty selvittämään, joten näyttöä murhasta ei ollut. Mahdollinen kuolemaan johtanut pahoinpitely oli rikoksena vanhentunut.
Tämän kirjan ilmestyessä aviomies on vainaja hänkin, ja hänen kanssaan on haudattu totuus siitä, mitä tapahtui Lahtisen talossa jouluna 1960.
-
- Alokas
- Viestit: 1
- Liittynyt: La Huhti 28, 2007 2:37 pm
Pieniä korjauksia.
Ensinnäkin perheen sukunimi oli Saarinen ja vaimon nimi oli Hilkka Hillevi ja kirjeitä lähettelevän pojan nimi oli Seppo Juhani. Ja Hilkka kävi luultavasti vieraissa ja kun hänen miehensä oli muurannut tämän niin mies sanoi että Hilkka olisi taas omilla teillään ja kaikki tietysti uskoivat sen, koska Hilkka oli ennenkin ollut kadoksissa monta päivää.
Re: Pieniä korjauksia.
Kuka tietäis totuuden, mutta toisin se meni ainakin Poliisi Kertoo -kirjassa. Luin kyseisen kirjan itsekin ja koko karmivan tarinan alusta loppuun, edelleen puistattaasaurustino kirjoitti:Ensinnäkin perheen sukunimi oli Saarinen ja vaimon nimi oli Hilkka Hillevi ja kirjeitä lähettelevän pojan nimi oli Seppo Juhani. Ja Hilkka kävi luultavasti vieraissa ja kun hänen miehensä oli muurannut tämän niin mies sanoi että Hilkka olisi taas omilla teillään ja kaikki tietysti uskoivat sen, koska Hilkka oli ennenkin ollut kadoksissa monta päivää.
Niin korjausta edelliseen.. Meinasin sitä kuka tietää ihanihan oikeasti henkilöiden oikeat nimet, mutta Poliisi Kertoo -kirjassa normaalisti sanotaan, jos uhrin/tekijän/kenen vain nimeä on muutettu.
Ja mites tuo edellinen kirjottaja voi tietää käövikö tämä vaimo vieraissa? Taidat olla jokseenkin outo tapaus vai onko sinulla joku todiste tähän?
Ja VAIKKA nainen olisi käynytkin vieraissa, onko se ihan perussettiä muurata nainen uunin sisään? Ei täällä meilläpäin ainakaan..
Ja mites tuo edellinen kirjottaja voi tietää käövikö tämä vaimo vieraissa? Taidat olla jokseenkin outo tapaus vai onko sinulla joku todiste tähän?
Ja VAIKKA nainen olisi käynytkin vieraissa, onko se ihan perussettiä muurata nainen uunin sisään? Ei täällä meilläpäin ainakaan..
-
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5192
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Luin tapauksesta 1970-luvulla Avusta tai Seurasta, jotka siihen aikaan kirjoittivat rikoksistakin. Mielestäni Saarisiksi mainittiin ja vaimo tosiaan Hilkka.
Siihen aikaan kirjoiteltiin mm. sellaisista tapauksista kuin"anne-tytön surma", jossa äiti tappoi kuusivuotiaan(?) tyttärensä kivellä ja lavasti tapauksen niin, että hänet itsensä olisi yritetty raiskata ja lapsi surmattu.
Yksi juttu kertoi Suomalaisesta vanhasta miehestä, asui muistaakseni Usassa. Pidettiin vankina,, lähes nälässä ja nostettiin tämän eläkkeet . Näin olisi jatkunut jo vuosia.
No niin, taas menee ohi asiasta...
Siihen aikaan kirjoiteltiin mm. sellaisista tapauksista kuin"anne-tytön surma", jossa äiti tappoi kuusivuotiaan(?) tyttärensä kivellä ja lavasti tapauksen niin, että hänet itsensä olisi yritetty raiskata ja lapsi surmattu.
Yksi juttu kertoi Suomalaisesta vanhasta miehestä, asui muistaakseni Usassa. Pidettiin vankina,, lähes nälässä ja nostettiin tämän eläkkeet . Näin olisi jatkunut jo vuosia.
No niin, taas menee ohi asiasta...
-Takuulla, sano Tampereenlikka!