30.11.2023
https://www.iltalehti.fi/asumisartikkel ... e6ee0265a2
Loukussa
Kymmenen vuotta sitten Susanna hyppäsi mukaan asuntosijoittamiseen. Ajatus tuntui hyvältä: hän vaurastuisi velkavivun avulla aivan huomaamatta. Päätös vei hänet loukkuun, josta hän ei saa enää edes omiaan pois.
Passiivinen tulovirta.
Vaurastumisryhmien aktiivinen rummutus.
Sijoitusasuntoja!
Alhaiset korot.
Vakaa elämäntilanne.
Asuntosijoittajan unelma? Sellaiseksi sitä ainakin usein kaupataan.
Nämä tekijät saivat nyt 40-vuotiaan
Susannan tekemään vajaat kymmenen vuotta sitten päätöksen, joka on vienyt hänet järkyttävään tilanteeseen. Hypetyksen keskellä kukaan ei tuntunut varoittavan vaaroista – kaikki puhuivat vain vaurastumisesta.
– Tuohon aikaan tyypillinen korkotilanne oli se, että kohde maksoi ”itse itsensä takaisin”, tai ainakin melkein. Olin hyvätuloinen ja velaton ihminen. Naisyhteisöjen rummutus vaurastumisesta oli merkittävä tekijä siinä, että innostuin hankkimaan sijoitusasuntoja.
Susanna myöntää, ettei hänellä ollut hajuakaan siitä, mitä oli tekemässä.
– Kyllä se on niin, että kun jostakin sijoitusmuodosta tulee koko kansan huvia, siitä olisi syytä pysyä kaukana. Nyt näen, että kupla on muodostumassa jo tuolloin.
Enemmän puhetta sijoittamisen riskeistä
Ensimmäisen kohteensa, kerrostalokaksion, Susanna hankki vuonna 2014. Jo ensimmäinen asunto oli kassavirraltaan negatiivinen, mutta hänen muutoin hyvä taloudellinen asemansa tasasi tilannetta.
– Maksoin siitä järisyttävän ylihinnan. Jälkikäteen ajateltuna oli harkitsematon ja typerä ostos. Sivullisen on varmasti helppoa sanoa että oma vika, ja niinhän se onkin. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että moni osaamaton tekee saman virheen. Riskeistä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän.
Susanna kokee että sijoittaminen saadaan näyttämään hyvin helpolta, vaikka todellisuudessa sijoittajan tulisi todella tietää mitä tekee, ja onnistua löytämään alihintaisia kohteita. Lisäksi muita riskejä, esimerkiksi arvonlaskua, on maallikon hyvin hankala arvioida.
– Sellaisesta ei puhuttu missään. Asuntojen arvot ovat säilyneet aina melko hyvin, enkä ole koskaan kuullut tällaisista 50 prosentin tiputuksista.
Neljä vuotta ensioston jälkeen Susanna hankki kaksi asuntoa lisää. Myöhemmin hänelle selvisi, että asunnot oli myynyt keinottelija.
– Asukas kertoi, että hänen 2 vuoden asumisaikanaan asunto oli myyty useaan kertaan ja selvisi myös, että vastike oli laskettu keinotekoisen alas ja yhtiössä on remonttipommi tulossa. Ylihintaisia nekin. Tuli vauhtisokeus ja olen tajunnut, että välittäjä oli täysin myyjän asialla. Välittäjän kautta myyjältä tuli myös kutsu illalliselle.
Tämän jälkeen hän teki kaupat vielä yhdestä asunnosta.
Velkaa on, varallisuutta ei
Katastrofaaliseen kokonaistilanteeseen Susanna havahtui noin vuosi sitten, kun hänen oma taloutensa notkahti työkyvyttömyyden vuoksi. Omista palkkatuloista ei voinut enää paikata sijoitusasuntojen kuluja.
– Korkojen nousu tietysti vauhditti tajuamista kunnolla. Nyt on tajuntaan iskenyt tappioiden suuruus. Myöskään lähipiirissä kukaan ei tajunnut varoittaa.
Tällä hetkellä hän omistaa neljä sijoitusasuntoa. Vaikka velkaa on kunnollisen perheasunnon verran, varallisuutta ei ole.
– Tiedän että tilanteeni ei ole edes pahimmasta päästä. Velkavipu ei ole maksimi, kuten joillain muilla. Omistan neljä asuntoa, joista olen maksanut 365 000 euroa. Velkaa on nyt jäljellä 200 000, ja asuntojen arvo on maksimissaan sama.
Susanna kertoo taloutensa olevan todella ahtaalla, ja hän on harkinnut vakavasti myös asuntojen myyntiä. Markkinatilanne on kuitenkin kehno.
– Ja jos joku ostaisikin, niin asunnot menisivät sellaisella hinnalla, että maksan tappiovelkaa eläkeikääni saakka. Toisaalta haluaisi päästä kaikista eroon, mutta tuskin pääsee ilman, että jää vielä velkataakkaa.
Myynnistä jopa 170 000 euron tappiot
Susanna toteaa maksavansa omista vääristä ratkaisuistaan nyt todella kovaa hintaa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Yksikin ylimääräinen ja yllättävä meno romuttaisi hänen taloutensa täysin.
– Jouduin hiljattain hankkimaan yhteen sijoitusasuntooni uuden kodinkoneen luotolla, kuinkas muutenkaan.
Tällä hetkellä asuntojen kuukausittaiset kulut ylittävät vuokratulot noin 700 eurolla kuukaudessa. Selvitäkseen tilanteesta Susannan on pakko hankkia lisätyö, eikä rahaa siltikään jäisi yli.
– En tiedä mitä teen. Jos myyn nyt, teen tappiota noin 170 000 euroa. Kannattaako minun myydä hinnalla millä hyvänsä, ja lopettaa tappion tekeminen? Lainat lyhenisivät kyllä jos sen 700 kuussa jaksan tuutata rahaa systeemiin, mutta kummoista summaa en asunnoista tule koskaan saamaan.
Puskurit joita Susanna oli oman taloutensa turvaksi kasannut, on nyt käytetty viimeistä euroa myöden. Kaikki raha menee asuntoihin, joiden arvo on mitätön.
– Jälkiviisaus on paras viisaus, mutta jos olisin silloin puoli vuosikymmentä sitten pelannut korttini oikein, minulla olisi viihtyisä perheasunto velattomana. Tulot ehkä vaatimattomat, mutta kohtuulliset asumiskulut. Nyt asun itse vuokralla.
Vaikka velkataakka ahdistaa, Susanna häpeää tilannettaan eikä ole puhunut siitä juuri kenellekään muulle kuin puolisolleen ja omille vanhemmilleen.
– Lähipiirissä puoliso ja vanhemmat tietävät, muille en ole kehdannut puhua. Nurjista puolista ei todellakaan puhuta. Jotta toiminta olisi oikeasti kannattavaa, ostohintojen tulisi olla naurettavan matalat.
Kaikki riskit voivat realisoitua kerralla
Susanna toivoo, että sijoittamisen nurjista puolista alettaisiin puhua nykyistä enemmän. Hän ei syytä tilanteestaan muita, mutta huomauttaa että monissa ulostuloissa sanoma on yksinomaan positiivinen.
–
Terhi Majasalmenkin Totuus Taloudestasi -kirja alkoi sillä, että sen kuin ostat asuntoja, rahoitat niillä seuraavia ja niin edelleen. Sanotaan että asunnot maksavat itse itseään aina. Vaurastumista alleviivattiin kovasti. En tässä todellakaan syyttele mitään tahoja, itse pitäisi osata harkita, mutta tuo ajatus kyllä myytiin hölmöille hyvin läpi.
Susanna nostaa esimerkiksi asuntojen hintaromahduksen. Kukaan ei osannut ennakoida asiaa, mutta koska sellainen mahdollisuus oli olemassa, olisi siitä pitänyt myös puhua.
– Lisäksi on tottakai omaa tyhmyyttä, että on onnistunut löytämään markkinoilta ne järjettömän ylihinnoitellut kohteet, joihin kukaan muu tuskin olisi sortunut. Siinä vaikuttaakin se terveydellinen seikka, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siinä maniassa kun päätöksiä tekee, on järki jossain eikä olla köyhiä eikä kipeitä.
Oman kokemuksensa kautta Susanna kehottaa jokaista asuntobisnestä pohtivaa harkitsemaan asiaa kahdesti. Hän on elävä esimerkki siitä, miten kaikki riskit voivat realisoitua samalla hetkellä.
– Minulla työkyvyttömyys vei nettotuloista lähes puolet. Se on juuri se raha, mikä nyt kuukausittain puuttuu, että voisi pitää asunnot tämän aallonpohjan läpi. Ehkä minäkin onnistun vielä hankkimaan lisätuloja jostain, että tämän pahimman ajan yli pääsisi.